MOT–ohjelma vielä kertaalleen

Yleisradion MOT ohjelma 2.11 oli mielestäni ala-arvoinen jopa YLE:n omalla laatuasteikolla. Toimittajat halusivat esittää vastalauseensa harjoitetulle talouspolitiikalle, mutta ei suinkaan niin, että he olisivat laatineet kirjelmän ja laittaneet nimet alle vaan järjestämällä omituisen kansanäänestyksen. Siinä kysyttiin mielipidettä ”kurjistamispolitiikasta” joukolta koti- ja ulkomaisia professoreita. 25 ”oikein vastanneen” sanottiin olevan huippuyliopistojen arvostettuja talousprofessoreita.  Kuka arvostaa ja ketä, siitä voidaan varmaan keskustella, mutta en kovin herkästi käyttäisi mainittuja epiteettejä valitun otoksen osalta. Joka tapauksessa YLE:n otoksesta saatujen vastausten kutsuminen ekonomistimielipiteeksi on vähintään harhaanjohtavaa. Vielä ala-arvoisempaa on antaa ymmärtää, että niin sanottu kurjistamispolitiikka perustuu yhteen virheelliseen tutkimukseen.  Esimerkiksi finanssipolitiikan kertoimista on satamäärin tutkimuksia (ks. vaikka Gechertin ja Willin metaanalyysi tai Valerie Ramyn uusin katsaus), joiden sisältöä ja yhteyttä harjoitettuun politikkaan soisi analysoitavan, jos siihen vain riittäisi objektiivisuutta ja hyvää tahtoa.

Heikki Patomäki kommentoi kirjoitustani Kappalehdessä 10.11 seuraavan päivän Uuden Suomen blogissaan.  Kirjoitus on jonkinlainen lyhennelmä Patomäen kirjasta ja siksi sallittaneen, että rajoitun kommentoimaan vain kohtaa, joka koskee julkisen sektorin kokoa: Heikki Patomäki toteaa ”Tuotannon arvoa kuvaava bruttokansantuote ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista vaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä. Julkisvalta tuottaa Suomessa vain viidesosan bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori loput eli neljä viidesosaa”. Olen eri mieltä. Käytämme yleisesti mittaria julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteen arvoon siksi, että bruttokansantuote antaa karkean arvion veropohjasta. Eli kyse on siitä, kykenemmekö rahoittamaan julkiset menot. Tietenkään bruttokansatuote ei ole siinä suhteessa ”oikea” indikaattori, koska siihen (tulotilipidossa) sisältyy kiinteän pääoman poistot, joita ei oikein voi pitää veropohjana. Ehkä nettokansatulo olisi oikeampi mittari, mutta se ei tässä yhteydessä ole olennaista. Yleensä vaan yritämme hahmottaa erilaisten suureiden suhteellista kokoa suhteuttamalla ne vertailumielessä kokonaistuotannon arvoon. Aivan samalle tavalla laskemme bruttoveroasteen suhteuttamalla julkisen sektorin tulot kokonaistuotannon arvoon.

Arovonlisävertailu ei sen sijaan ole kovin mielekäs. Voimme toki kutsua julkisen sektorin tuotantoa arvonlisäksi, mutta ei se aidosti taloustieteellisessä mielessä ole arvonlisä. Julkisen sektorin arvonlisä lasketaan tilinpidossa kustannusten, ei markkinoilla noteeratun arvon perusteella. Jos esimerkiksi Yleisradioon palkataan 3000 lisätoimittajaa, kertoo tilipito, että YLE:n arvonlisä on (karkeasti) kaksinkertaistunut. Mutta onko todella niin, että YLE:n tuotannon arvo olisi silloin kaksinkertaistunut ja olisimme valmiit maksamaan 500 miljoonaa euroa uusien toimittajien ”arvonlisästä”? Saman kysymyksen voimme tehdä kaikista julkisen sektorin tuottamista markkinattomista hyödykkeistä. Joskus vastaus on kyllä, joskus ei, mutta mitä suuremmaksi julkinen sektorin kasvaa, sitä todennäköisempää on, että vastaus on ei.

Jos julkiset menot ovat 60 prosenttia suhteessa kokonaistuotannon arvoon, tarkoittaa tämä sitä, että julkinen sektori joutuu keräämään tämän verran tuloja, valtaosin veroja. Tämä tulojen kerääminen on rasitus kansataloudelle. Rasitusta ei pienennä se, että julkisen sektorin (niin sanottu) arvonlisä on pieni. Itse asiassa on absurdia argumentoida, että julkinen sektori ei ole rasitus kansataloudelle, koska se tuottaa niin vähän, mutta maksaa niin paljon.

 

PS Vielä yksi kommentti Alberto Alesinasta (Harvard), joka tutkimuksista olen saanut vihaista postia lähinnä sosiologeilta. Jos hänen töistään (esimerkiksi viimeisin http://scholar.harvard.edu/alesina/publications/output-effect-fiscal-con…) löytyy postin lähettäjien mielestä virheitä, kannattaa kirjoittaa kommentit – ei suinkaan minulle tai Yleisradioon – vaan Journal of International Economics –aikakauskirjaan.  

Matti Viren 

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu