meeviren

ALV:n puolesta ja vastaan

Kuinka monesti oletkaan kuullut sanottavan, että pitää verottaa kulutusta eikä työtä. Arvonlisävero (ALV) on hyvä vero ja tulovero on huono vero. Kulutuksesta tulee mieleen Oiva Lohtanderin herkkupöytä SAK:n hyllytetyssä TV -mainoksessa vuodelta 2007 ja työstä Koskelan Jussin suo, kuokka ja hikikarpalot ”Täällä Pohjantähden alla” -elokuvassa vuodelta 1968. Mutta onko kaikki tosiaan näin yksinkertaista. Lyhyesti sanottuna ei.

Yritetään hieman avata kysymyksenasettelua. ALV:n korotusaikeita perusteellaan tarpeella tehdä ns. fiskaalinen devalvaatio: siirtää vientiyritysten kustannusrasitusta kuluttajille. Nykyisen surkean kilpailukykytilanteen kannalta ajatus on tietenkin järkeenkäypä, mutta, mutta…. Ensimmäinen ”mutta” tulee siitä alkeellisesta havainnosta, että verorakenteen muutoksilla ei paljon yleistä kustannusrasitusta muuteta, varsinkin jos kyse on vain yhden prosenttiyksikön korotuksesta. Toisaalta jos asioita tarkastelee ns. verokiilan kannalta, tulos on masentava, koska työnantajamaksujen korvaaminen kulutusveroilla ei muuta verokiilaa miksikään. Verokiilahan on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain veroasteiden summa. Sen tulkinta on verraten yksinkertainen. Työntekijän hyvinvointi tuskin paljon muuttuu, jos hän alentuneiden palkkaverojen korvikkeena joutuu maksamaan kaikista hyödykkeistä korkeamman hinnan. Yhtä vähän yrittäjän asema kohenee, jos työnantajamaksujen alentumisen vastapainona palkat (kohonneiden hintojen seurauksena) nousevat. Kaikki ei tietenkään mene ”tasan”, mutta ei fiskaalinen devalvaatio ole mikään ”ilmainen lounas”.

Kulutusverojen nostossa on yleensä ollut ”ketunhäntänä kainalossa” ajatus siitä, että niiden avulla päästään käsiksi ei-aktiiviväestön reaalituloin (palkkaveroja voidaan tavallaan keventää ”enemmän”). Periaatteessa ajatus on toimiva (tosin poliittista dynamiittia), mutta Suomessa kaikki on toisin. Suurin ei-aktiiviväestöryhmä, eläkeläiset (yli puolitoista miljoonaa), on turvassa veron korotuksilta eläkkeiden indeksisidonnaisuuksien johdosta. Muiden tulonsiirtojen saajien osalta tilanne on hieman epäselvä, mutta Suomessa kaikki on loppujen lopuksi jollain tavoin indeksisidonnaista (niin kuin esimerkiksi asumistuki), joten ajatus ei-aktiiviväestön mukaantulosta on vähemmän realistinen.

Vaikka ALV on terminologisesti kulutusvero, on se samalla myös yritysvero. Jokainen pienyrittäjä  - on se sitten ”remontti-Reiska, parturi, metsänomistaja, kahvilan pitäjä jne. - kokee sen nahoissaan. Ensin pitää maksaa arvonlisävero (24 %) ja sitten jäljelle jäävästä nettotulosta vielä 33 % (ensi vuona 34 % - kiitos oikeistohallituksen) pääomatuloveroa. Yrittäjän kannalta tilanne on aivan sama kuin, että hän maksaisi puolet tulostaan palkkaverona. Usein taivastellaan sitä, että pääomatulojen veroaste on ”niin paljon alhaisempi” kuin palkkavero, mutta helposti unohtuu, että usein (ei tietenkään aina) pääoma- ja yrittäjätulojen kylkiäisenä on arvonlisävero. No, tietenkin voi sanoa, että ainahan veron voi siirtää hintoihin. Siihen väitteeseen ei oikein voi vastata muutoin kuin, että tervetuloa yrittäjäksi. Jos ei muuten, niin postimyyntialalle.

Suomen ALV-prosentti on nyt 24, joka on yhden prosenttiyksikön päässä EU – alueen jonkinlaisesta kuvitellusta maksimista (mitään formaalista ylärajaa ei tosin ole olemassa). Täytyy muistaa, että 24 prosenttia ei suinkaan tarkoita kulutusverotuksen koko määrää, koska meillä on joukko äärimmäisen korkeita valmisteveroja. Niistä johtuen esimerkiksi bensan hinnassa on nykyään veroa lähes 70 %. Koko yksityisen kulutuksen implisiittinen veroaste lieneekin nyt lähellä 30 prosenttia.

30 prosenttia on paljon, jos sitä vertaa minkä tahansa ulkomaan vastaavaan arvoon. Esimerkiksi USA:ssa (jossa on kaksipuoluejärjestelmä suomalaisen ”hyvinvointivaltio” -yksipuoluejärjestelmän sijaan), mitään yleistä arvonlisäverojärjestelmää (kulutusveroa) ei ole vaan erilaisia osavaltioiden ja paikallishallintoalueiden (kaupunkien ja kuntien) liikevaihtoveroja. Osassa (neljässä) osavaltiossa ei ole lainkaan kulutusveroja ja korkeimmillaankin verojen yhteenlaskettu prosentti on alle kymmenen. Mediaani veroaste vuonna 2015 oli 6.9 %.

Yleisen kustannustason kannalta on varmaan eroa sillä, onko kulutusveroaste 30 vai 7 prosenttia. Ja luonnollisesti ero heijastuu palkkavaatimuksiin ja palkkakustannuksiin. USA ei tarvitse fiskaalista devalvaatiota (ei tietenkään tarvitse muutakaan ”devalvaatiota”), mutta Suomi tarvitsisi. Mutta sanottakoon se nyt vielä kerran, Suomen ongelma ei ole väärä verorakenne vaan väärä julkisen sektorin koko. Jos Suomi haluaa ylläpitää maailman suurinta julkista sektoria, on saman tekevää, miten päin verot asetetaan. Ne ovat aina liian korkeat kilpailukykyä ajatellen.

Jos todellakaan ei haluta leikata julkisia menoja – niin kuin verojen korotusaikeet kielivät – on pakko nostaa veroja. Sääli vaan, että valtion talouden alijäämän paikkaaminen vaatisi arvonlisäveron ostamista 30:een. Eikä sekään enää riittäisi, koska maahanmuuton kustannukset vaativat ensi vuonna pari lisäpinnaa arvonlisäveroon. Kuulostaa pahalta, mutta minun mielestäni poliitikot ovat pelkurimaisia sysätessään kasvaneiden menojen maksamisen hamaan tulevaisuuteen – tuleville veronmaksajasukupolville. Ainoa rehellinen ja läpinäkyvä tapa on laittaa valtion talous tasapainoon ja sitä kautta kertoa miten paljon ns. hyvinvointivaltio (tai maahanmuutto) maksaa. Vaikka Suomi tosiaankin on kahdeksan eduskuntapuolueen yksipuoluejärjestelmä, eikä kansalaisten mielipiteistä tarvitse niin välittää, voidaan kai sentään kertoa kansalaisille, missä mennään.

Matti Viren

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Fiskaalinen devalvaatio voisi tehota esimerkiksi siksi että myös SAK on sitä ehdottanut. Jos sillä vaihtoehdolla on mahdollista pitää yllä työmarkkinarauha vielä ainakin muutaman vuoden jatkuvilla palkkojen nollakorotuksilla, tavoitteet kustannuskilpailukyvyn paranemisesta voitaisiin hyvin saavuttaa. Toki jos tulonsiirtojen annetaan nousta palkkojen pysyessä paikoillaan, vaikutus on päinvastainen. Työllisyys laskee ja suo syvenee.

Kyseessä on eräänlainen silmänkääntötemppu jolla nimellispalkkoihin ei tarvitsisi koskea. Tämä on amnattiliitoille todella tärkeää. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos se tuntuu ihmisistä paremmalta.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Thaimaassa ei tarvitse maksaa mitään veroja, jos pistää kojun kadunvarteen ja alkaa vain myymään tuotteita. Heitin tossa vitsinä vaimolleni paistaessani lettuja, että jos vaikka laitamme lettukojun pystyyn Bangkokissa. Hän totesi, että asiakkaita riittäisi varmasti. Siellä ei juurikaan sellaisia katuja löydy, jossa ei ihmisiä liikkuisi.

Sinänsä toi nyt on aika ääriesimerkki jos vertaa Suomeen, mutta toisaalta oli aika erikoinen tunne kävellä ja katsella niitä lukuisia pieniä katukojuja Bangkokissa. Siellä kotiaäidit tekevät kaikenlaista pientä bisnestä. Ihmiset ovat huomattavasti yrittelijäämpiä, kuin Suomessa. Tosin Suomi on todella pieni maa. Maa on kääpiövaltio, jossa on pienet markkinat.

Miltä tuntuisi, jos voisi kuka tahansa Suomessa mennä kadulle myymään tai tehdä pienimuotoista bisnestä, eikä niinkään kyseltäisi verojen perään? Miksi ei voisi olla niin, että jos just palkkansa saat, niin ei tarvitsisi maksaa juurikaan veroja? Siis jos tulee omillaan toimeen, ei tarvitsisi juurikaan maksaa mitään, jos on pienimuotoista ansiotoimintaa.

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

"Vaikka ALV on terminologisesti kulutusvero, on se samalla myös yritysvero. Jokainen pienyrittäjä - on se sitten ”remontti-Reiska, parturi, metsänomistaja, kahvilan pitäjä jne. - kokee sen nahoissaan. Ensin pitää maksaa arvonlisävero (24 %) ja sitten jäljelle jäävästä nettotulosta vielä 33 % (ensi vuona 34 % - kiitos oikeistohallituksen) pääomatuloveroa. Yrittäjän kannalta tilanne on aivan sama kuin, että hän maksaisi puolet tulostaan palkkaverona. Usein taivastellaan sitä, että pääomatulojen veroaste on ”niin paljon alhaisempi” kuin palkkavero, mutta helposti unohtuu, että usein (ei tietenkään aina) pääoma- ja yrittäjätulojen kylkiäisenä on arvonlisävero. No, tietenkin voi sanoa, että ainahan veron voi siirtää hintoihin. Siihen väitteeseen ei oikein voi vastata muutoin kuin, että tervetuloa yrittäjäksi. Jos ei muuten, niin postimyyntialalle."

Tuolla verolla siis verotetaan saavutettua arvonlisää, eli voittoa. Tuotteen hinnoittelussa on huomioitava kaikki kulut, jotta voittoa jäisi yrittäjällekin. Kilpailtaessa Euroopan pienemmin verottavia maita vastaan tuo on selvä ongelma.

Toiselta näkökulmalta katsottuna voidaan ajatella, että kuluttajan on saatava palkkana niin paljon enemmän rahaa, että hän voi kaikki nuo voitot maksaa. Näin ollen alvia on pidettävä vähintäänkin kulutusverona ellei jopa "palkkaverona". Suurentuneet palkkakulut maksaa taas työnantaja, jonka on sitten saatava kalliimpikin tuote myytyä. Valmis oravanpyörä?

Tuosta ajatusleikistä näkee ehkä sen, että vastakkain eivät ole pelkistetysti työntekijä ja työnantaja, vaan toiset työntekijät ja toiset työnantajat omine tuotteineen.

Jyrki Paldán

” Yhtä vähän yrittäjän asema kohenee, jos työnantajamaksujen alentumisen vastapainona palkat (kohonneiden hintojen seurauksena) nousevat.”

Samallahan hyökätään voimakkaasti niin kollektiivisen neuvotteluvoiman kuin julkisten tulonsiirtojen/palveluidenkin kimppuun. Kasvattamalla työvoiman kysynnän ja tarjonnan valtavaa epäsuhtaa entisestään voidaan melko hyvin varmistaa, ettei tuota mainitsemaasi palkkanousua tapahdu ellei sitä pakkokeinoin hankita kollektiivisen neuvottelun avulla.

Työväestö saa vain yksinkertaisesti tyytyä vähempään, jotta yrittäjät/pääoma saavat enemmän. Tuokin tosin koskee luonnollisesti vain tietyn alan yrityksiä, sekä suurempia yrityksiä. Pienyrittäjälle kun kaikki heikennykset asiakkaiden ostovoimaan ovat välitöntä myrkkyä ja niitä alveja ei saa aina tilaisuutta vähentää(toisin kuin suurissa yrityksissä). Kyseessä on siis tulonsiirtopolitiikkaa parhaimmillaan; kaikilta rikkaille. Sitä samaa EK:n uuttamaa myrkkyä, jota on järjestelmällisesti harrastettu 90-luvulta asti.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Alvit saa nykyään verottajalta palautuksena tilille jos vähennettäviä myyntejä ei ole tarpeeksi. Kyllä ne sieltä saa pienyrityskin.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Jossain kaupan alalla vähennyksiä varmaan löytyy, mutta muilla ammatin harjoittajilla se on jo vaikeampaa ja ALV alkaa muistuttaa palkkaveroa. Pitkässä juoksussa yli rajojen tapahtuva kauppa kasvaa todella paljon ja maat, joilla on korkeat kulutusverot, ovat varmaan vaikeuksissa. Näkyyhän se USA:ssakin, vaikka erot verokannoissa ovat pieniä Eurooppaan verrattuna.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset