meeviren

Miten kulutuksesta tuli avain paratiisiin?

  • Valtion velka/BKT-suhde 1878-2004
    Valtion velka/BKT-suhde 1878-2004

Keskustelu alkaa yleensä näin: ”Miten voit hyväksyä leikkauksia? Etkö yhtään ajattele, miltä ihmisistä tuntuu, kun heiltä otetaan pois…”..

Niin ekonomistilla ei ole sydäntä eikä sielua. He ovat pahoja ihmisiä. Toista ovat sosiologit, filosofit, toimittajat ja tietenkin poliitikot. He ymmärtävät pienen ihmisen hädän.

Mutta mitä tarkoittaa fraasi, ”ei saa leikata”. Onko rahaa todella rajattomasti; voidaanko kaikille antaa ”tarpeidensa mukaan”, niin kuin vanhassa iskulausessaa sanottiin. Jos yrittää ymmärtää ”ei tarvitse leikata” koulukuntaa, on huomaavinaan kaksi hieman erilaista versiota, jolla väitettä perustellaan.

Yksinkertaisin versio sanoo, että rahaa vaan yksinkertaisesti on rajattomasti. Ennen kaikkea sitä pääomapiireillä, mutta myös valtiolla on rajattomat resurssit. Pääomapiirien suurista rahoista tiesi kertoa jo O.W. Kuusinen Työmiehen talousoppi-kirjassa (1924) väittäessään, että palkoilla ja hinnoilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kun väite tuntuu hieman epäuskottavalta, on sitä höystettävä sopivalla salaliittoteorialla: pääomapiirien sadat miljardit ovat piilossa joissain paratiiseissa. Puheet pääomapiirien kansalta piilottamista sadoista miljardeista tuovat mieleen Josef Stalinin selitykset 1930-alun maatalouden kollektivisoinnin aikaansaamalle nälänhädälle: syy ei suinkaan ollut kollektivisoinnissa vaan kulakkien piilottamassa viljassa ja myrkyttämissä lehmissä ja hevosissa.

Jos ei usko näihin ”rahaa vain yksinkertaisesti on valtavasti” tarinoihin, voi tukeutua lievästi sofistikoidumpaan versioon, joka sanoo, että kuluttamalla rahaa syntyy lisärahaa. Ekonomistislangissa tämä tarkoittaa samaa, kuin että finanssipolitiikan ekspansio on itserahoittavaa, lisäämällä menoja, menojen suhde tuloihin pienenee.  

Mutta nämä tarinat ovat satua, eikö totta!

Ei rahaa ole rajattomasti, ja vaikka julkinen sektorin olisi miten erilainen kuin kotitaloudet ja yritykset, on silläkin budjettirajoituksensa. Eli aina joltain leikataan. Jos sinulta ei leikata, niin naapuriltasi leikataan. Jos nyt ei leikata julkisista menoista, niin huomenna leikataan lastemme tuloista. Reilu peli, laitetaan lapset maksamaan. Kukaan ei yleensä suostu myöntämään kannattavansa tätä epämoraaliselta kuulostavaa ratkaisua, vaan suuntaa katseensa muihin väestöryhmiin. Ja sitten ollaankin jo tutuilla askelkuvioilla: leikataan niiltä, joilla on rahaa. Ah, miten ihanan helpolta se kuulostaakin.

Mutta jos tulot tasataan, niin miksi kukaan tekisi enää töitä? Saadakseen valtion ansiomerkin, ei kai nyt sentään. Korkein marginaalivero on 58 % ja se päälle tulee vielä keskimäärin 30 prosenttia kulutusveroja –  ketä enää kiinnostaa rehkiä työelämässä. Ilmanko eläkkeelle pyritään jo viisviitosena? Mutta pääomatuloistahan on paljon alhaisemmat verot, sanotaan. Mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Pienyrittäjälle maksettavaksi kertyy ensinnäkin ALV (24 %) ja nettotuloista vielä pääomavero (34 %) ja jäljelle jääneistä tuloista vielä kulutusverot. Toki jotkut suurten pääomatulojen saajat pääsevät vähemmällä, mutta mitä sitten? Vanhaa fraasia käyttääkseni, pääomalla ei ole isänmaata, ja näinhän se on. Pääoma menee sinne, mistä saa parhaimman tuoton, jos tuotot ajetaan alas, päästään toki eroon pääomista. Paradoksaalista on se, että ne jotka kiivaimmin paheksuvat pääoman liikkeitä maasta toiseen, ovat kaikkien innokkaimpia avaamaan rajoja maahanmuutolle. Paradoksaalista on sekin, että vaikka väitetään yrittäjien rikastuvan helposti, yritysten määrä on ollut laskussa. Suomen tilanne on kansainvälisten vertailujen mielessä poikkeava myös siinä mielessä, että yritykset eivät kasva yhtä työpaikkaa suuremmiksi, eli vaikka uusia yrityksiä perustetaankin, ne jäävät poikkeuksellisen usein yhden hengen työpaikoiksi.

Käsi kädessä heikon yrittäjyyden kanssa kulkee alhainen säätäminen – kotitalouksien (julkisesta sektorista puhumattakaan) – säästämisaste on viimeiset pari vuosikymmentä ollut nollan tuntumassa ja viime vuonna negatiivinen. Mitä se merkitsee? Ihmisillä ei mitään varoja pahan päivän varalle. Netto-omaisuus on sama, mikä on peritty vanhemmilta, mutta muuten se on keskimäärin lähes nolla. Koti ja auto ovat velkaa pankeille tai muille rahoituslaitoksille.

Kun tulee mikä tahansa onnettomuus, on vain yksi pelastus: KELA ja sosiaalivirasto. On vaikea ymmärtää, että sotien jälkeen 1950-luvulla, jolloin ihmiset olivat todella köyhiä, kotitalouksien säästämisaste oli yli 10 %. Sama tilanne oli julkisen sektorin osalta. Eikä sotien jälkeen kukaan sanonut, että pannaanpa sotavelat lasten maksettaviksi. Valtion velka/BKT -suhde oli vuonna 1945 yli 100 %, kun otetaan huomioon sotakorvaukset. Kuitenkin jo 1960-luvun alkuun mennessä valtion velkasuhde oli laskenut 10 %:iin (ks. oheinen kuvio). Nyt optimistisin arvio on, että velan kasvu saadaan pysähtymään vuosikymmen loppuun mennessä; velkojen takaisinmaksusta ei kukaan puhu. Mitä varakkaammiksi ihmiset ovat tulleet, sitä köyhemmiksi he itsensä kokevat ja sitä kärsimättömämmin he haluavat lisää muitten kustannuksella.

Luulisi, että tähän nurjaan kehitykseen reagoitaisiin supistamalla kulutusta, mutta miten ollakaan, Suomen ongelmien syynä sanotaan olevan liian alhainen kulutus. Miten se voi olla niin, kulutusmenojen (julkiset + yksityiset) osuus BKT:sta on (oli 2015) peräti 80 %. 1960 –luvun alussa se oli vain 61 %, eikä juuri sen korkeampi 1970-luvulla. Kaiken järjen mukaan kasvun moottoreina Suomen kaltaisessa avoimessa taloudessa ovat vienti ja investoinnit, mutta niille jää aika vähän tilaa jos kaikki tulot menevät kulutukseen. Uusimmat tavaraviennin tilastot kertovat, että vienti supistui alkuvuodesta, tammi-maaliskuussa 8 % (aika kauheaa). Uskooko joku, että tämä supistuminen voidaan korvata syömällä ja juomalla enemmän. Siitäkö kasvu lähtee liikkeelle? Vai hoituuko se kansalaispalkalla? Vai onko vielä joku hullumpi idea esittämättä?

Matti Viren

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (84 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Todelliset resurssit ovat rajalliset. Raha on suhde joka on olemassa vain korviemme välissä.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Matti on varmaan tämän dokumentin nähnyt.

Ulkolinja: Valtiot velkakierteessä
http://yle.fi/aihe/ohjelma/ulkolinja-valtiot-velka...

Dokumentissa taloustieteilijöillä oli mielenkiintoisia näkemyksiä. Jäin miettimään sitä ajatusta, että kansantaloudet olisivat nyt aika lailla kapasiteettinsa puolesta valmiita, vain pientä viilausta kyetään tekemään jos kyetään.

Suurempi talouskasvu tulee suuremman kriisin ja romahduksen jälkeen. Sodan jälkeen on talouskasvu on "hurjissa" lukemissa.

"Kriisit" näyttävät olevan jonkinlainen kehityksen edellytyksenä oleva "luonnonlaki".

Oli kyse taloudesta, sosiaalisista suhteista ym. niin jonkinlainen "kriisi" on useinkin edessä ja niihin joutuu sopeutumaan ja niistä joutuu selviytymään. Mitä hyötyä on kriisin pitkittämisellä yrittämällä vältellä sitä ja sen seurauksia? Eikös EU toimi nyt näin.

Kärjistäen todeten niin, jos joudut vaikka käymään pari vuotta leipäjonossa ja sen jälkeen tilanne on paljon parempi ja kestävällä pohjalla, niin kestäisitkö sen ja tekisitkö niin? Kuitenkin se on vain muutama vuosi, jolloin on vaikeampi aika. Vakaa ja saavutettu hyvinvointi jäykistää ihmisiä. Ihmiset eivät ole enää niin sopeutuvia. Jokaisen ihmisen pitäisi aikuisenakin joutua elämään välillä todella pienellä toimeentulolla, se kasvattaa ihmistä.

Nykyinen elintaso on jäykistänyt meidät niin, että mietimme voiko edes nurmikkoa leikata ja pyytää siitä rahaa, ellei ole jonkinlainen ammatillinen koulutus siihen.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"On vaikea ymmärtää, että sotien jälkeen 1950-luvulla, jolloin ihmiset olivat todella köyhiä, kotitalouksien säästämisaste oli yli 10 %."

Kun olin aivan pieni lapsi. Sain säästöpossun, siihen kertyi paljon kolikoita. Säästäminen kuului jotenkin siihen aikaan. Sitä opetettiin lapsillekin. Siihen aikaan pankista ei saanut kovin helposti lainaa. Ihmisille oli iso kynnys mennä pankkiin kysymään lainaa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Taitaa olla säästöporsas aikamoinen harvinaisuus lasten huoneissa nykyaikana. Mutta varmaan suurempi merkitys on rahoituslaitosten aktiivisesti markkinoimilla tuotteilla: luottokorteilla, "joustoluotoilla", pikavipeillä jne, joiden perusviesti on se, että säästämistä ei tarvita. Kun tulee ongelmia, otetaan velkaa. Ja velat viime kädessä maksaa... niin kuka?

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Olen aikoinaan esittänyt, että velaksi kuluttamisen (vs investoimisen) kansantaloudellinen vaikutus on ainoastaan negatiivinen. (Siirretään kysyntää tulevaisuudesta nykyhetkeen luottoriskin kustannuksella)

Kysymys kuuluu, että onko näin, ja jos, niin miksi kulutusluotot ovat ylipäätänsä laillisia?

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Se mikä on hyvin opettavainen kokemus, on kun joutuu laittamaan todella taloutensa kuntoon. Eli mitoittamaan tulot ja menot oikein, suunnittelemaan miten mitkäkin menot hoidetaan, neuvottelemaan maksuajat ym. ja lopulta talous on kunnossa ja asiat järjestyksessä.

Meinaan olen joutunut sen kerran vakavan sairauden takia tekemään. Tuli hieman lisää oppia ja kokemusta. On erikoinen tunne, kun näkee ja kokeen tämän toisen puolen, niiden säännöllisten tulojen lisäksi ja lopulta senkin kykenee hallitsemaan, kun yrittää. :-)

Korteissa ja luotoissa toisille saattaa käydä niin, että alkaa tuntumaan kuin olisi ylimääräistä rahaa tilillä. Ovat olevinaan muka käteviä äkkinäisiä menoja varten. Se on harhaa, koska niitä äkkinäisiä menoja jostain kumman syystä tulee juuri silloin, kun on olevinaan ylimääräistä rahaa.

Käyttäjän TapioAngervuori kuva
Tapio Angervuori

Kuka maksaa velat?

1) Talouskasvu ja velkaantuneisuuden kasvu kulkevat käsikädessä. Siis ei talouskasvua ilman velanottoa, tai toisinpäin talous kasvaa vain velanotolla. On ihan sama, kuka velan ottaisi: julkinen sektori, yritykset vai yksityiset kansalaiset.

2) Kun velat on sitten otettu, jos on, aletaan pelaamaan nollasummaista velkapeliä. Tässä pelissä joillekin velallisille jää sitten se Pekka -kortti käteen, eli velat jäävät. Voittajien on helppo hymyillä lyhentäessään velkojaan pois, ja jää varmaan vielä pääomia muuhunkin käyttöön. Siis isänmaan puolesta kaikki ottamaan lisää velkaa. Riskinä on vain, että pahimmassa tapauksessa voi joutua ulosottotoimiston asiakkaaksi loppuelämäkseen.

3) Valtio pelaa omaa peliään. Se haluaisi, että Suomesta löytyisi riittävästi pelureita, jotka uskaltaisivat velkaantua lisää: valtio saa omansa jokaisesta velkaeurosta. Näyttää siltä, että ihmiset ovat kuitenkin valinneet vaihtoehdon "älä pelaa". Paras tapa olla häviämättä on olla pelaamatta, mutta silloin ei voi myöskään voittaa.

4)Verotus/vaihtotase: Oleellista on, mitä jää viivan alle kaikkien verojen ja maksujen jälkeen: yhtä kuin ostovoima. Suomen vaihtotase on vihdoin ja viimein lähellä nollaa, eli tasapinossa nykyään. Verotusta on säädettävä sen mukaan, että suomalaisten ostovoima ei kasva liian suureksi vaihtotaseeseen nähden. Jos verotusta laskettaisiin, olisi myös bruttopalkkoja laskettava. Halutaanko tätä?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

"suurempi merkitys on rahoituslaitosten aktiivisesti markkinoimilla tuotteilla: luottokorteilla, "joustoluotoilla", pikavipeillä jne"

Mahtaa olla niin, että työttömyys vaikuttaa säästämisasteeseen siten, että työttömät saavat nykyään niin helposti luottoa, jolla kuittaavat elämisen menonsa. Työttömäthän velkaantuvat. Niinpä näyttää, että koko kansa törsää?

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #40

Velkaantumisesta on tullut varsinainen kansantauti. Huomattava osa velkarahasta käytetään asuntokauppaan,(asunto)hinnat nousevat ennätyskorkealla ja kustannustaso karkaa käsistä. Ihmetellään sitten, miksi kellään ei enää ole varaa asua pääkaupunkisudulla. Ikään kuin syy olisi jokin mysteeri.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #47

Tässä Matti syyttävä sormeni osoittaa kyllä osittain taloustieteilijöiden suuntaan - miten ette ole saaneet taottua päättäjien kalloon, että asuntojen ostaminen toisiltamme alati nousevin hinnoin velkarahan voimin ei tuota kansantalouteen mitään, ja jossain vaiheessa koituu kohtaloksi.

Yksittäisen kansalaisen kohdalla selittävä teoria on sentään Greater Fool, mutta kansakunnan tasolla tästä ei ole kukaan viitsinyt teoriaa kirjoittaa - Suurempi hölmölä?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #48

Minun syyttävä sormi osoittaa kaupunkeja. Riittävästi kun kaavoittaa (ja kiinteistöverot rakennusoikeuden mukaan), niin johan nousee taloja. Eiköhän Espoon, Vantaan, Viikin ja entisen Sipoon pelloilla riitä aika pitkäksi aikaa tilaa hinnannousun hillitsemisesksi.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #50

Kaupungit voivat tietysti asian ratkaista, mutta kertoiko joku niille että asuntojen hintojen nousu ei ole hyvä asia?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Köyhyys johtui myös teknologisesta takapajuisuudesta. Lisäksi moni eli oman maan tuotoilla, ilman kiinteistöveroja tai ALV:tä ihmistyöstä. Oman metsän puut lämmittivät talon.

Nyt omaa maata ei ole kämpästä puhumattakaan. Vuokrasta maksetaan meheväkin siivu omistajalle ja kunnalle. Vettä ei saa omasta kaivosta vaan muualta rahalla. Kukaan ei pese vaatteita talvipakkasilla merenrannassa vaan sähkön voimalla kotona. Ruoka lämpenee uunissa (rahalla ostettua sähköä) eikä omaa puuta vastaan. Nyt liikutaan enemmän ja kauemmas (töihin), rahalla sekin.

Mitä enemmän ihmiset ovat ulkoistaneet elämäänsä sitä tehokkaammin tuotettuja palveluja ovat saaneet, mutta sitä enemmän he ovat muille maksaneet.

Samaan aikaan ihmistyölle on kuormattu kustannuksia: ALV, eläkemaksut ja muut. Rahalle olisi käyttöä, mutta työ jolla sitä ansaitaan, on verojen rasittama.

Antti Jokela

Niinpä. Kulutus on kasvanut (+5%) vuoden 2008 jälkeen, mutta kokonaistuotanto (-5%), vienti (-12%) ja yksityiset investoinnit (-20%) ovat kaikki laskeneet.

Paroni von Münchhausen kertoi aikanaan vetäneensä itsensä omista hiuksistaan ylös suosta. Jotain samanlaista kai tässä yritetään?

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Niin. Olikohan tässä piikki tunnetun talousneron Juhani Vartiaisen klassikkolausunnon perään suuntaan?

"Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen ehdottaa maahanmuuton tuntuvaa kasvattamista työikäisen väestön lisäämiseksi. "

http://yle.fi/uutiset/juhana_vartiainen_maahanmuut...

Lisää väkeä -> lisää kulutusta -> lisää kasvua -> profit

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Mikko Engren

Täällä kehutaan ja arvostetaan lähes viikottain Ruotsin erinomaisuutta talouden hoidossa ja kadehditaan Ruotsin jatkuvaa talouskasvua.

No ruotsalaiset ovat ymmartäneet jo kymmeniä vuosia sitten, että talouskasvun siemenet löytyvät maahanmuuttajista ja heidän työpanoksestaan ja kulutuksestaan.

Ruotsissa on jo yhteiskunnan katalysaattorina n. 2 miljoonaa maahanmuuttajaa ja heidän jälkeläistään.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ehkä Ruotsin talouskasvua ei kannattaisi kovasti hypettää. Kovasti on ilmassa samanlaisia (asunto)kuplan merkkejä kuin meillä 1988-1990. Suomessakin meni lujaa vielä 2005-2008, mutta se on varmaan unohtunut.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tuskinpa Vartiainen tarkoittaa sitä mitä sinä tässä. Investointi pienille, syrjäisille markkinoille maassa jossa alle puolet väestöstä käy töissä ja sekin porukka vanhenee sekä menettää työkykyä masennuksiin ei ole kovin houkutteleva paikka.

Työikäisen - ja osaavan - väestön kasvattaminen vaikuttaa varmasti positiivisesti.

Käyttäjän MiikaKautto kuva
Miika Kautto

Työlisyysaste 15-64 vuotiaitten joukossa oli suomessa 69%, kun esimerkiksi saksassa se oli 65%. Tosin jäämme muiden pohjoismaiden taakse. Meille on vajaa 400000 työtöntä, mutta vain 18000 vapaata työpaikkaa. Ainoastaan kasvu toisi helpotusta tilanteeseen.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Juhanan tilastomateriaali on aika niukka; siinä on aina vain kaksi havaintoa. Ja aina samat kaksi: Ruotsi ja Suomi, jotka ovat Juhanan mukaan paria yksityiskohtaa paitsi identtisiä. Ainajännekin on lyhyt: "nyt". Mutta medialle tämä tuntuu olevan juuri sopiva sofistikaation taso.

Käyttäjän MiikaKautto kuva
Miika Kautto

Teoreettinen tilanne 58%+30% ei ole 88%, vaan 70,2%. Syynä on että tässä tapauksessa kulutusverot tulee laskea vasta, kun marginaalivero on laskettu pois. Esim. 10000€ tuloista maksetaan 5800€ marginaaliveroa, josta jää 4200€. Vasta siitä maksetaan keskimäärin kulutusveroa 1260€, joten todellisuudessa kulutukseen menee 2940€, eikä 1200€. Tämäkin tilanne syntyy vain jos henkilöllä, esim. ei ole lainaa tai tarvetta laittaa rahojaan säästöön.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Veroasteita ei tietenkään voi laskea yhteen, koska veropohja on erilainen. "Botton line" on kuitenkin se, että marginaalilla yli 2/3 menee verokarhulle. Jäljelle jäävästä sipaistaan vielä 20 % perintöverona (jos ei ehdi paeta muihin maihin).

Käyttäjän MiikaKautto kuva
Miika Kautto

Aika harvinaista tilannetta haet. Keskituloisen veroprosentti oli noin 31% viime vuonna, mediaanituloisella vielä vähemmän, joten ei työntekosiitä kiini jää. Tuloverotuksestahan on siirytty kulutusverotukseen. Perintöverotuksen perusteista voi käydä moraalista vääntöä, jota en viitsi aloittaa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #18

31 % on varmasti yleisempi tapaus kuin 58 %, mutta en ole koskaan kullut kenenkään vaativan keskituloisten verotuksen kiristämistä. Ainakin retoriikan tasolla kohteena ovat aina suurituloiset. Ongelma on siinä, että jos ja kun verotus supistaa työn tarjontaa (työn tekemistä) ei ole saman tekevää, keitä muutos eniten koskee. Jos esimerkiksi lääkäri (tai olkoon vielä huippulääkäri) tekee verokorotuksen jälkeen vain puoli vuotta työtä ja lomailee lopun aikaa, on se yhteiskunnan kannalta kallista hupia.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Tässä mennään kahdessa tärkeässä yksityiskohdassa pahasti vinoon.

Julkisen sektorin merkittävin menoerä on palkkamenot. Julkisen puolen leikkaukset voidaan toteuttaa julkista sektoria, ei sen tarjoamia etuisuuksia supistamalla. Siten julkiset leikkaukset eivät suinkaan ole "aina joltain pois".

Pääomatulot ovat pääasissa sijoitustuloja eikä tuotannollisen toiminnan tuloja. Pääomatulojen saajat ovat varakas väestönosa ja erityisesti varakkaat instituutiot. Yrittäjät eivät ole pääosallisia pääomatulojen saajia.

Nähdäkseni pääomatulojen olemattoman verotuksen puolustamien "yrittäjäkortilla" ja kestämättömän suuren julkisen sektorin palkka-armeijan puolustaminen "lapsilisillä" on lähinnä populismia.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Pääomatuloissa on sekä yrittäjätuloja että omaisuustuloja. Yrittäjätuloissa ovat mukana maa- ja metsätalouden tulot, vuokratulot ja liiketoiminnan tulot. Omaisuustulot (korot ja osingot) ovat loppujen lopuksi verraten pieni erä. Yleishyödylliset yhteisöt (säätiöt, yhdistykset, ym) eivät maksa veroja. Lienevätkö ne sitten niitä "varattomia" instituutioita"?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Heppoinen heitto blogin kirjoittajalta: “Toki jotkut suurten pääomatulojen saajat pääsevät vähemmällä, mutta mitä sitten?”
Kaikkia sijoittajia tasapuolisesti koskeva kolmen prosentin osinkovero tuottaisi enemmän kuin nykyinen noin 30 prosentin osinkovero, jota maksavat vain piensijoittajat eli tavalliset palkansaajat ja eläkeläiset.

Kun omistaa 10 prosenttia yhtiöstä, ei enää maksa osingoista veroja. Tätä verokohtelua perustellaan riskillä. Eikö piensijoittajakin pienistä varoistaan ota riskiä osakkeen omistajana. Meillä on joukko näitä etuoikeutettuja, riskinottajiksi sanottuja, jotka ovat sijoittaneet suuren summan yritykseen saadakseen myös osinkojen verottomuuden.

Miten pienistä tuloista sijoittavia, ei nähdä riskinottajina. Piensijoittajien määrää en tiedä, mutta meitäkin on ja on aina ollut.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ulkomaiset pääomapiirit, jotka eivät sijoita Suomeen, maksavat 0 % veroja. Eli tästä päästään olennaiseen kysymykseen: saadaanko Suomen ongelmat todellakin ratkaistua sillä, että pääomaverotus (Suomessa toimivilla) yrityksillä on mahdollisimma korkea?
Mitä tulee siihen kolmen prosentin pääomaveroon, suurin syy verovuotoon on kai ns. kolmas sektori: säätiöt ja muut yleishyödylliset yhteisöt (ammattiliitot, valtion kirkot jne.), jotka eivät maksa lainkaan veroa (mutta puhuvat kyllä sitä aktiivisemmin yhteiskunnan huonosta veromoraalista).

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

"Julkisen sektorin merkittävin menoerä on palkkamenot. Julkisen puolen leikkaukset voidaan toteuttaa julkista sektoria, ei sen tarjoamia etuisuuksia supistamalla. Siten julkiset leikkaukset eivät suinkaan ole "aina joltain pois"."

Köyhimpien leikkauksista voitaisiin ainakin osa vähentää jos julkisen puolen palkkoja leikattaisiin 5-15 prosenttia. Tämä leikkaus progressiivisesti porrastaen yli 2500 €/kk ansaitseville. Alle 2500€/ palkat ilman leikkausta. Näin kun suunnattaisiin niin leikkaukset eivät aiheuttaisi lisää toimeentulovaikeuksia.

Toimeentulotuen maksatus kasvaa nykyisen tyylisillä leikkauksilla, eikä siten paranna julkista taloutta.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Suomi sai 30 000 maahanmuuttajaa kuin tuosta vain viime vuonna joten kun talous ei heti pyrähtänyt käyntiin varmaan lukuun olisi syytä lisätä nolla?

Suomen kohdalta työperäinen maahanmuutto on kaiketi ok jos töitä on mihin tulevat. Tarkka termi olisi investointeja_tuova_maahanmuutto. Ruotsin kohdalla riippuu tietysti mistä aikajänteestä puhutaan mikäli toteamaa edes voi yrittää uskoa.

Käyttäjän MiikaKautto kuva
Miika Kautto

Joista kahdeksan tuhatta saa turvapaikan. Määrä ei ole niin merkittävä, jotta se näkyisi samantien kasvuna.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Rahaa alkaa palaa tasan sinä päivänä kun porukka ylittää maan rajat. Tottakai pakolaisilla on ollut oma vaikutuksensa bruttokansantuotteeseen. Koska he eivät kuitenkaan paranna huoltosuhdetta, se sama kasvu menetetään tulevaisuudessa korkojen kanssa - jos velkoja siis aiotaan joskus maksaa takaisin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #19

Mahanmuuttajassa ja maahanmuuttajassa on todella eroa. Joidenkin työllistyminen on kiven takana. Joidenkin maahanmuuttajien kultuuri ei edes naisen työssäkäyntiä suosi, ei kielemme oppimistakaan. Miehen olisi elätettävä nainen, mutta meidän antelias kulttuuri auttaa tällaistakin miestä ja elättää sen naisetkin.

Frilander Mikko

Matti Viren. Ensinnäkin esittelen itseni. Olen 34 v kuuden lapsen sähköasentajaisä uudelta maalta.

Sitten asiaan. Selity nyt tälle tyhmälle duunarille muutama hämmentävä ristiriita provosoivista asiasisällöistä tekstissäsi.
Ensinnäkin tiedostan, huom:TIEDOSTAN yleisen nimen omaan EKONOMIEN tiedostaman faktan, että rahaa TODELLAKIN ON loputtomasti. "Asiantuntijana" SINUN, jos jonkun pitäisi tietää tämä. Jos kuitenkin kaipaat perustelua mainitsen tässä muutaman.

Ensinnäkin kaikki raha on tänä päivänä käytännössä numeroita näytöllä. Eli pankki voi "luoda" rahaa tyhjästä myöntämällä lainaa rahoista, mitä heillä ei käytännössä tarvitse olla olemassakaan.

Toisekseen erinäiset termiinit/johdannaiset ja niistä saatavat palkkiot osoittavat uhkapelin "rahoilla" riskittömyyden. Ehkä juuri siksi nykyisen jo yli 8 vuotta kestäneen talouslaman johtaneisiin syihin ei olla edelleenkään puututtu. Pelurit ovat osin vaihtuneet, mutta pelin säännöt edelleen kutakuinkin samat. Edelleen suuri riskinotto palkitaan suurilla boonuksilla. Ja sijoittajien ja lainoittajien vastuuta kriiseihin ei kukaan tunnu haluavan. Siis niistä, jotka asioista ylipäänsä mitään päättää.

Kolmannekseen mm.Islanti ja yhdysvallat ovat esimerkillisiä esimerkkejä, että mitä tarkoittaa olla ylivelkaantunut valtion tasolla. Toinen veti kaiken "vessanpöntöstä" aloittaen puhtaalta pöydältä. Eli annettiin pankkien kaatua (Vaikka velathan ei hävinnyt mihinkään. Edelleen velkojat jäivät nuolemaan näppejä huom. Numeroita näytöllä).
Ja toinen, yhdysvallat ottaa velkaa siihen malliin, kuin se olisi täysin yhdentekevää. Ja ikään kuin ei olisi koskaan maksamassa sitä takaisin. Ja liittovaltiotasolla jopa nollaa omien osavaltioiden velkoja.

Tässäpä muutama hyvä esimerkki. Rahaa siis ON äärettömästi enemmän, kuin mitä sitä OIKEESTI on. Ja äärettömän päälle menee uusi äärettömyys juuri siitä syystä, koska osa teistä talous"neroista" edelleen uskoo ikuiseen kasvuun.
Kaikki on siis vain luottamuksesta kiini. Ja pahuksen luottoluokittajilla on tässä vähän liian suuri rooli epäilyttävän sidonnaisuutensa takia.. vai kuka uskaltaa väittää, ettei Yhdysvaltojen keskuspankki, tai vaikkapa maailmanpankki (jonka johdossa entisiä jenkkivaltiovarainministerejä, jotka on sitten siirtyny FEDin kautta maailmanpankin johtoon) myötävaikuttamaan minkä tahansa, tai vaikkapa esim. KIINAN syoksemiseen talousromahduksen partaalle. Sanonpahan vaan, että vielä senkin päivän tulen näkemään..

Ja vielä pienenä lisäyksenä. Väittääkö joku OIKEESTI, että Kreikka selviää velankasvusta jatkuvilla EKPn myöntämillä lainaohjelmilla???

Ja sitten ne ratkaisut..
70-80 luvulla Yhdysvallat oli maailman suurin lainanantaja. Tänä päivänä suurin lainanottaja. Mistä tämä johtuu???

Sotakorvausvuosina Suomi sai teollisuuden kukoistamaan ja työllisyys sekä hyvinvointi saivat hyvää ja tervettä tukea toisiltaan. Oli kysyntää sekä kotimaassa, että vientiin saakka. Mihin päättyivät 80 luvun kultaiset vuodet???

Edellä on kaksi TÄYSIN eri asetelmissa ja kokoluokassa olevaa esimerkkiä. Molemmissa ongelma on kuitenkin yllättävän paljon toisiaan muistuttava.
Yhdysvalloissa sijoitusmarkkinat keskittyivät kestäviin/riskittömiin ja terveisiin kohteisiin realisoitavissa oleviin kohteisiin. Sijoitukset taas siirtyivät yritysten kassavirtoihin ja sitä kautta taas edelleen kulutukseen ja itse itseään ruokkiva ympyrä oli valmis. Ongelmat alkoivat muodostua osin digitalisaation myötä ja aikana. Tietokoneet mahdollistivat kaupankäynnin käytännössä 24 h vuorokaudessa ja maailmanlaajuisesti. Kasvun mahdollisuudet ja sitä kautta saatavat boonukset olivat ohittamatton mahdollisuus. Tietoa oli tarjolla enemmän, kuin koskaan ja siinä oli myös ongelma. Tietotulva myös aiheutti lisäharmaita finanssivalvonnalle seurata pelureita. Ja ympyrä oli valmis, joskin sitä myös onnistuneesti lobattiin mm. Clintonin ja Bushin (nuorempi) aikana. Voiton maksimoimisesta oli tullut sairaalloista peliä suurine riskeineen. 2008 nähtiin sitten tämän tapahtumaketjun huipentuma.
Ja ketkäs tästä eniten kärsivät??? Voitonhuumassa tuotantoa siirrettiin itään ja massatyöttömyyden aikaansaamat köyhät maksoivat suurimman hinnan ympäri maailmaa. Jos tapahtumaketjusta on jotakin epäselvyyttä, niin vilkaiskaapa vaikkapa tuloerojen kasvua yhdysvalloissa välillä 70. Luku - 2016 ja kiinittäkää huomio, että talouskriisin syntyessä 2007 luvun jälkeen se rikkain prosentti on edelleen vaan jatkanut rikastumista. Nii, et se siitä rikkaiden suurista veroista.

Ja sitten Suomeen..
Teollisuus kukoisti ja valtiontalous, sekä yritysten sijoittamishalut ja mahdollosuudet olivat suorastaan yltäkylläisellä tasolla. Perustettiin jopa kokonaisia asutuskeskuksiä ja palveluja yritysten ympärille ja se taas ruokki edelleen talouden ja hyvinvoinnin rattaita. Hyviä esimerkkejä esim. Paperitehdaspaikkakunnat, varustamopaikkakunnat ja vaikkapa elektronikkatehdaspaikkakunnat.
Kaikki oli terveellä pohjalla valtiontaloutta myöten, eikä vähiten pankkien vakavaraisuutta.
Vaan KUN EI RIITÄ!!! Jotkut taisi sokaistua kapitalismin ihanteissa ameeriikan perässä liiaksi ja juuri SE liika ajoi suomen lamaan. Koivisto vieläpä lisäsi vettä yrittäjien myllyyn säätäessään lain, joka suojasi pankkia riitatilanteissa käytännössä pahimmillaan kaikelta vastuulta. Moni pankki kaatui. Moni yritys kaatui. Moni talous/perhe kaatui. Iso osa ei ole päässyt sieltä syvältä suosta vielä tänäkään päivänä jaloilleen.
Hämmästelen kuitenkin sitä haluamattomuutta myöntää, että kapitalismin maksimoimisen ihannointi on NIMENOMAAN se syy, miksi olemme suomessa tänä päivänä tässä suossa. Terve valtion ja kuntien omistajuus on elinehto joillakin sektoreilla. Samaten yritysten tuet, pitäisi olla sidoksissa suoraan yritysten yhteiskunnallisen merkittävyyden perusteella. Ja tuki pitäisi voida vaatia takaisin toiminnan siirtyessä ulkomaille.
Tässä on riskinsä. Myönnän. Mutta on se riski nykyistä todellisuutta pahempi? Nykyinen meno on nähty. EI toimi. Vaihtoehtoja on tarjolla. Vai onko liian paljon pääomia uhattuna??? Sidonnaisuuksien ei ainakaan suomessa pitäisi olla ongelma tehdä em. Ratkaisuja, EIHÄN???

Ja sitten Sinulle, joka jaksoit lukea loppuun asti ja epäilet edellä lukevaa yksi kysymys:

Yhteisöveroa ja muita yritysten maksuja mm. "Kela -maksu" on penennetty ja poistettu. Tästä johtuen yritysten maksamat verot on pienentynyt 90 luvun jälkeen ja silti yrittäjät vaativat lisää verohelpotuksia tukien ja etuuksien leikkauksien kustannuksella. Huomaatko MITÄÄN ongelmaa tässä yhtälössä??

Paljon olisi vielä lisättävää, mut matsi alkaa just. Kaippa mä viel joskus jaksan avautua, kun sattuu kohdalle yhtä paljon närästystä aiheuttava teksti, kuin tämä oikein PROFFESSORIN Matti Viren:in kirjoittama..

Heippa :-D

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

Paljon oli oikeatakin asiaa. Rahaa pystyy luomaan vain sellainen valtio jolla on oma raha ja päätösvalta siihen. Se meni Suomelta 90-luvulla, syylliset löytyvät 1981-1990 poliitikoista ja valtion päämiehestä.

Muuten Matti Virenin kirjoitus on pääosin täyttä asiaa. Siihen pitäisi päättäjien kiinnittää huomiota.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

"Ja sitten ne ratkaisut..
70-80 luvulla Yhdysvallat oli maailman suurin lainanantaja. Tänä päivänä suurin lainanottaja. Mistä tämä johtuu???"

Tuo hetki oli jenkeissä se kun keskiluokan palkat jäätyi paikoilleen ja yläluokan palkat lähti räjähdymäiseen kasvuun, nelinkertaistuivat hetkessä, sekä alkoi hahmottumaan nykyaikainen rikkain 1%.

Turhan usein kuvitellaan että se yrittäjä tai yritys luo työpaikat, väärin, keskiluokka luo työpaikat kulutuksellaan, yrittäjä ja yritys vain reagoivat kysyntään ja palkkaavat lisää henkilöstöä ja keksivät lisää tuotteita. Toki todellisuus on paljon monimutkaisempi, mutta pähkinkuoressa asia on jokseenkin näin.

Ja tämän tietävät myös päättäjät, yläluokkaan ja top 1% ei uskalleta koskea koska nämä ovat vaalirahoittajia, sijoittajia ja suurien yritysten johtoa jotka säikkyvät karkuun helposti. Keskiluokka pitää just ja just talouden rullaamassa. Joten helpointa päättäjille on ruoskia pienintä talouden vaikuttajaa, alaluokkaa ja heikkommassa osassa olevia.
Kuulostaako tutulta menolta tämän päivän mediasta?

Lähde Robert Reich ja Noam Chomsky

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

"Mutta jos tulot tasataan, niin miksi kukaan tekisi enää töitä?"

Tämä on tuon tekstin mielenkiintoinen kysymys. Itse useita vuosia uudenlaista palvelua omalla kustannuksellaan rakentaneena yrittäjänä kysymys tuntuu suorastaan absurdilta. Tulee tarve kysyä, miksi minä _en_ olisi tehnyt töitä, kun työnteko kuitenkin on tuntunut huomattavasti mielekkäämmältä kuin niillä samoilla rahoilla vetelehtiminen? Jopa vaikka ne rahat olisivat riittäneet pidempään, jos niistä ei olisi tarvinnut maksaa työntekijöille palkkoja.

Mutta oletetaan, että on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka eivät tekisi töitä, jos tulot "tasattaisiin" (tulojen täydellistä tasaamista tietääkseni kukaan ei kyllä ole edes yrittänyt ehdottaa, mutta lähdetään nyt siitä, että joku tällaistakin olisi voinut ehdottaa). He eivät todistetusti edusta koko ihmiskuntaa, mutta oletetaan, että heitä on n. puolet ihmiskunnasta (itse asiassa uskon, että merkittävästi useampi kuin joka toinen haluaisi joka tapauksessa tehdä töitä). Oletetaan, että he jättäytyisivät kokonaan työvoiman ulkopuolelle ja mietitään mitä siitä seuraisi: nyt kotimainen työvoiman osuus työikäisestä väestöstä on n. 65%, eli erotus olisi 15 %-yksikköä. Työvoimasta n. 10% on työttömänä, jolloin jäljelle jää n. 5%:n vaje työvoimassa. Aika harvassa taitavat ne yhtiöt ja julkishallinnolliset instanssit olla, jotka eivät suurella riemulla hankkiutuisi eroon 5%:sta työntekijöitään, ja luonnollisestikin juuri niistä, joita ei pahemmin kiinnosta tulla työpaikalle, ja vielä vähemmän se oikean työn tekeminen paikan päällä. Ja kuinka moni yritys nyt ihan aikuisten oikeasti tarvitsee sitä kymmenettä "sosiaalisen median asiantuntijaa", "henkisen kasvun konsulttia" tai itse asiassa edes kassahenkilökuntaa.

Tietenkin jonkinlainen epäoikeudenmukaisuus tuosta asetelmasta henkisi, jos puolet ihmiskunnasta tekisi töitä ja toinen puoli loisisi, mutta työnteko olisi kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää ja sujuvampaa, kun niitä työpaikoilla loisivia tapauksia ei enää olisi. Ja toisaalta nytkin jotkut työkseen ryömivät viemäreissä, ja toiset lukevat talouslehtiä toimistoissaan.

Miten itse tekisit? Lopettaisitko kaiken työnteon kuin seinään, jos sinulle maksettaisiin 2.000-3.000 euroa (tässä on tietenkin isketty kehiin paljon isompi summa kuin missään perustuloehdotuksissa, muttei kuitenkaan mikään jättiläissumma) kuussa puhtaana käteen elämäsi loppuun asti? Entä olisitko nuorena ollenkaan mennyt opiskelemaan tai töihin? Jos lopettaisit tai et koskaan edes olisi aloittanut, mitä sitten tekisit tai olisit tehnyt koko elämäsi ajan?

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Jos kaikki saavat saman verran työstä riippumatta, "maxaamisen" kohde vaihtuu. Kun raha on sama, pyritään saamaan se mahdollisimman helpolla. Keskimääräinen liike menee varmaan näin yksilöstä riippumatta.

Mutta en minä tekisi palkkatöitä, jos saman rahan saa tekemättä mitään. Ei se toki tarkoita, että makaisin sohvalla. Minusta rahalle on ulkoistettu kaikenlaista ihan suotta, eikä elämän tarkoitus ole raha. Tai siis on, mutta ei sen tarvitse olla, se on vaan kerrottu meille niin.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Tämä on mielenkiintoinen aihe. Ennen vanhaan varmaan piti paikkansa sanonta, "jos työ olisi herkkua, herrat varmaan tekisivät sitä". Mutta nykyaikana moni asia on tosin. Ajatellaan vaikka tutkijan työtä. Sitä voisi ajatella tekevänsä jopa ilman palkkaa. Toki tutkijan töitä on monanlaisia, ja työpaikkoja on monenlaisia...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Jos yrittäminen olisi herkkua, Arhinmäkeläiset tekisivät sitä itse.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Mielenkiintoista on myös pohtia sitä, mitä palkoille tapahtuisi tuollaisessa maailmassa.

Ainakin palkkarakenne todennäköisesti kiepsahtaisi ympäri, eli siistit ja niukasti aivotoimintaa vaativat sisätyöt muuttuisivat kokonaan matalapalkka-aloiksi, kun taas fyysisesti kuormittavat työt jäisivät miehittämättä ilman riittäviä palkankorotuksia, ja harva varmaan tekisi niitä töitä enää täyspäiväisesti. Se olisi tietenkin terveydenhuollon näkökulmasta eduksi, sillä fyysisesti vammautuneiden varhaiseläkeläisten määrä romahtaisi. Vaativaa ajattelua edellyttäville sisätöille tuskin tapahtuisi kovinkaan suuria muutoksia, palkat varmaan laskisivat suunnilleen saman verran kuin muualta tulevia lisätuloja kertyisi (perustulo tms.)

Itsensä työllistäminen, erilaiset taiteenalat, viihde yms. lisääntyisivät reippaasti, ja niitä jaettaisiin aiempaa enemmän ilmaiseksi kaikkien käyttöön, kun taiteilijoiden ei tarvitsisi ollenkaan miettiä miten pysyä hengissä taidetta tuottaakseen. Ihmisiä, jotka pyhittäisivät elämänsä vanhainkodeissa olevien vanhusten kanssa juttelemiseen, naapurien lasten hoitamiseen, nuorisotoimintaan yms. tulisi merkittävästi aiempaa enemmän, kun heidän ei olisi pakko kuluttaa aikaansa johonkin viranomaisten "kuntouttava työtoiminta"-orjuuteen, epämielekkäisiin työtehtäviin tms. Automaatiota olisi pakko kehittää monella alalla, kun esim. siivoojia ei enää löytyisi tarpeeksi, joten robotiikka lähtisi pakon edessä kehittymään. Samaten tehdastyössä robotiikan määrä lisääntyisi hurjasti, kun ihmisvoiman palkat työvoiman puutteen takia nousisivat tarpeeksi, ja siten ylittäisivät robotiikan kehittämis- ja ylläpitokulut.

Yhteiskunnan ongelmahan on aina ollut se, että vastenmielistä ylläpitotyötä on aina ollut aivan liikaa, ja yhteiskunta on väkisinkin joutunut rakentumaan niin, että osan ihmiskunnasta on saanut tavalla tai toisella kiristettyä noihin "paskaduuneihin". "Paskaduunien" määrä on kuitenkin koko ajan vähentymässä nopeutuvaan tahtiin, joten tämän historiallisen kiristyssuhteen ylläpitoon ei enää juurikaan ole motiiveja. Putkimiehistä toki voisi tulla entistäkin suurempi pula, mutta tuskin uusia taloja enää kovin kauaa rakennetaan paikanpäällä, kun kerran Kiinan suurimpia pilvenpiirtäjiäkin on jo rakennettu tehdasvalmisteisista huone-elementeistä risteilyalusten tapaan. 3D-tulostamisen synnyttämästä mullistuksesta kaikilla aloilla puhumattakaan. Jossain vaiheessa (20-30 vuoden päästä?) remontointi muuttuu museoalaan liittyväksi hiipuvaksi alaksi, ja korjaustarpeessa olevat kiinteistöt vain puretaan ja kierrätetyt raaka-aineet printataan uudestaan paikoilleen.

Mutta jotta noin oikeasti voisi tapahtua, pitäisi rahan luontimekanismin synnyttämä historiallinen valta-asetelma oikeasti purkaa, koska se hidastaa, tai itse asiassa nykyisellään jopa estää, tuollaisen kehityksen. Ihmiset kovasti puhuvat kauhulla siitä, miten robotit korvaavat ihmiset työelämässä, kun itse asiassa pitäisi puhua siitä, että nykyisin robottihommia teetetään aivan turhaan ihmisillä vain, koska se nykyisillä valta-asetelmilla on helpompaa ja halvempaa kuin robotiikkaan investointi.

Jari Hytönen

Ja minä kun olen luullut, että kuluttaja maksaa sen alv:n ja yritys vain tilittää sen verottajalle. Nytkö se onkin yrittäjän verotaakkaa?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Sen veron nimi on arvonlisävero. Kuluttajako sen arvonlisän tuottaa? Yrityksellä ei ole mitään tekemistä arvonlisän kanssa?

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Kerro uutinen parturillesi, kun ensi kerran käyt talossa. No vakavastui ottaen kaikissa veroissa on ns. kohtaanto-ongelma; osan maksaa yrittäjä, osan palkansaaja tai kuluttaja. ALV:n osaltakin kohtaanto vaihtelee, mutta taatusti keskimääräinen luku ei ole 100 % kuluttajan piikkiin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Voihan asian noinkin mieltää, että ostaja maksaa kaikki hyödykkeen hintaan sisältyvät kulut. Johdonmukaisesti ajatellen se tarkoittaisi, että tuloveron maksaa työnantaja eikä palkansaaja. Niinkö ajattelet asian?

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Niinhän se menee. Ajatellaan vaikka, että tulovero kaksinkertaistetaan niin, että keskimääräinen veroprosentti nousee 30:stä 60:een (Suomen hallitus päättää poistaa köyhyyden maailmasta). Työvoiman tarjonta romahtaa, yritysten on pakko nostaa palkkoja saadakseen työvoimaa ja sitä kautta osa veron korotuksesta siirtyy työnantajan maksettavaksi. Tarina ei tietenkään pääty tähän, koska osa palkankorotuksista siirtyy hintoihin ja ne taas johtavat palkkapaineisiin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #35

Minulle kelpaa kumpi tahansa katsantokanta, näen sen semantiikkana. Sillä on kuitenkin keskustelijoiden välisen ymmärryksen kannalta merkitystä, että ollaan ajattelussa johdonmukaisia.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #36

Juurikin semantiikkaa. Lähinnä tuota "kuluttaja maksaa alvin" juttua käytetään vähättelemään yritysten merkitystä. Loppuviimein kaikki verot johtavat jonkun työhön ja tuotantoon. Siellä syntyy se arvo josta ylipäänsä voidaan napata kruunulle osa ja jakaa muille. Jakamisesta sinällään ei tietenkään synny mitään ylimääräistä arvoa joka tuottaisi lisää verotuloja.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #38

Tarkoitushakuisesti noita muotoiluja tietenkin käytetään. Siksi hyväksyn vastapuolen katsantokannan ja pidän hänet siitä vastuussa. Eli jos sanoo kuluttajan maksavan alv:n ja puhuu seuraavaksi esimerkiksi yhtiöiden maksamista ylisuurista osingoista, huomautan ystävällisesti kuluttajan olevan niiden maksajan.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Jos tuloveron maksaakin työnantaja, niin eikös palkan maksa sitten se toisen yrityksen palkansaaja, joka osti sen tuotteen tai palvelun? ;-)

Ja se toisen yrityksen palkansaaja maksaakin oikeasti sen tuloveron? Mutta sitten sen toisen yrityksen palkansaajan palkan maksaa se toinen yritys ja sitten tämän logiikan mukaan sen tuloveron maksaa se toinen yritys ja taas jatketaan ketjussa eteenpäin. ha ha :-D

Vähän niin kuin ajattelisi asiaa erilaisten tulolähteiden muodostamana ketjuna.
Siinä sitten kysytään kuka oikeasti maksaa ja mitäkin?

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Suomen ongelma on että todellisuus kielletään.

Vuoden 2008 BKT tiputus kompensoitiin täysin rahoittamalla kotitalouksien kulutusta lainarahalla ja siitä kehitys alkoi pahentua ja nyt kotitalouksien velkaantumisaste on yli 120!

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"Kun tulee mikä tahansa onnettomuus, on vain yksi pelastus: KELA ja sosiaalivirasto."

Kela ja sosiaalivirasto on "onnettomuudessa" aika hankala pelastuskeino. Sieltä avun saaminen on todella työläs ja vaikea prosessi monelle. Se kertoo jotain, kun iso osa vähävaraisista vanhuksista ei hae toimeentulotukea, vaikka se heille kuuluisi.

Kelabyrokratia tuottaa ihmisille yllätyksiä, päätökset ovat hyvin "arvaamattomia". Kela jopa hylkää ja myöntää etuuksia samoilla perusteilla. Eli hylkäysperuste on sama kuin myöntämisperuste. :-D

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tämän blogin sanomana kansalaisille on, että älkää välittäkö eikä ainakaan valittako, vaikka palkoista, eläkkeistä ja eduista leikataan ja väkeä potkitaan yrityksistä pellolle. Elvytys on ehdottoman väärää politiikka. Esimerkiksi lentokentälle vievä uusi rautatie oli siis virheinvestointi (vaikka se virkisti radan varrella sijaitsevien Vantaan paikkakuntien asuntorakentamista ja liike-elämää).

Blogissa sanotaan myös, että rikkaita ei saa verottaa yhtä ankarasti kuin keskiluokkaa. Muuten rikkaat vievät rahansa veroparatiiseihin. Banksterien lurjustelua ei saa estää, sillä se on oleellinen osa "tätä nykyajan globalisaatiota"...

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Blogiteksti on kaikkien luettavissa ihan ilman tulkintaasikin. Sen esittäminen objektiivisena analyysinä tekstin sanomasta, on vähintäänkin kyseenalaista. Tuota lentoaseman junarataa selkeämpää olkiukkoa on vaikea heti keksiä.

Kiitos kuitenkin muistutuksesta, että tekstejä saatetaan tulkita hyvinkin vapaasti. Kannattaa siis muotoilla asiansa tarkasti. Oliko sinulla esittää keskusteluun myös joku näkemys, vai halusitko vain auttaa meitä ymmärtämään lukemamme?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Max Stenbäck, #46.
Jokainenhan tulkitsee tekstejä hieman omalla tavallaan. Tuo oli minun näkemykseni lyhyesti kiteytettynä. Tätähän keskustelu ja kommentointi on, ja sitä sen pitääkin olla.

Espoolainen ei tietenkään kuuna päivänä tunnusta, että Vantaa sai kehäradasta terveellisen sysäyksen taloutensa piristymiselle.

Mielestäni esitin keskusteluun näkemyksen jatkokeskustelun pohjaksi. Tätä jatkokeskustelua me juuri tässä käymme. Näinhän demokratiassa toimitaan, kun sana on vapaata.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #49

Tätä juuri tarkoitin, mistä ihmeestä oletat tietäväsi mitä mieltä olen kehäradasta? Oletan sinun tarkoittaneen minua, koska Virén ilmoittaa paikkakunnakseen Riihimäki. Tiedoksesi, olen tamperelainen vaikka satunkin asumaan Espoossa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #52

Max Stenbäck, #52.
Kirjoitit: "Tuota lentoaseman junarataa selkeämpää olkiukkoa on vaikea heti keksiä." Siinähän oli puhe kehäradasta. Kotipaikaksesi ilmoitat Espoon. Tuolta pohjalta tein päätelmiäni. Menikö metsään?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #53

Meni totaalisen metsään, minulla ei ole pienintäkään käsitystä tuon investoinnin kannattavuuslaskelmista, niiden paikkaansapitävyydestä puhumattakaan. Kehärata saattaa olla vaikka kuinka kannattava investointi, vaikka se ei lentoliikenteen kannalta kovin fiksulta tunnukaan. Itse olisin mielummin vetänyt pohjoiseen menevän radan luotijunalle lentoaseman alitse, mutta tuo ideologinen näkemys ei taas vaikuta nyt toteutetun ratkaisun kannattavuuteen. Olkiukko josta puhuin oli, että oletit Virénin pitävän kehärataa virheinvestointina vaikka blogissa ei mitään siihen viittaavaa ole.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

"Luulisi, että tähän nurjaan kehitykseen reagoitaisiin supistamalla kulutusta, mutta miten ollakaan, Suomen ongelmien syynä sanotaan olevan liian alhainen kulutus. Miten se voi olla niin, kulutusmenojen (julkiset + yksityiset) osuus BKT:sta on (oli 2015) peräti 80 %. 1960 –luvun alussa se oli vain 61 %, eikä juuri sen korkeampi 1970-luvulla. Kaiken järjen mukaan kasvun moottoreina Suomen kaltaisessa avoimessa taloudessa ovat vienti ja investoinnit, mutta niille jää aika vähän tilaa jos kaikki tulot menevät kulutukseen. Uusimmat tavaraviennin tilastot kertovat, että vienti supistui alkuvuodesta, tammi-maaliskuussa 8 % (aika kauheaa). Uskooko joku, että tämä supistuminen voidaan korvata syömällä ja juomalla enemmän. Siitäkö kasvu lähtee liikkeelle? Vai hoituuko se kansalaispalkalla? Vai onko vielä joku hullumpi idea esittämättä?"

Näinhän sitä luulisi että kulutus supistuisi, mutta mikä vain Suomessa toimiva yritys nyt tälläistä haluaisi? Viimeisin vastaisku tuolle on ruokakauppojen hintojen halpuutus kampanja. Eletään aikaa jossa tuotteet pakkosyotetään kuluttajille, jos ei mainoksien kanssa niin se naapuri joka prkl meni ostamaan uusimman 60" töllön kaikilla herkuilla ja tässä sitten auttaa viimeisen 20 vuoden aikana muodiksi muodostunut osamaksu vaihtoehdot jos sinulla ei just heti ole koko rahaa antaa kun mieli tekis ostaa. Valtion tasoltakin osallistuttu tähän tarjoamalla romutuspalkkiota vanhasta autosta kun ostat uuden.

Ennen säästettiin ja ostettiin jos saatiin raha kasaan, odotettiin että paremmin tienaavat ostavat ensin ja hinta tippuu omaa varallisuutta vastavaan tasoon, nyt kaikki mulle ja heti, katotaan sitä maksamista sitten korkojen kera osissa. Ketä tästä on vastuussa? Ehkäpä ne joita asia eniten hyödyttää. Onko paluuta entiseen vai vielä hullumpaa menoa luvassa?

Globalisaatio osana tuohon viennin heikkenemiseen, kun tuotteiden osat valmistetaan siellä missä se kannattaa ja laitetaan kasaan lopputuoteeksi Kiinassa ja Vietnamissa, myydään kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi iPhone, suurin siivu tuon tuotteen valmitustuotosta valuu Saksaan, vain 6% jenkkeihin.

Ehkä parhaiten kuvasi yksi maailman suurimman tyyny ja peittovalmistajan toimitusjohtaja joka kertoi syyksi bisneksen laskuun että varallisuuden kasaantuminen top 1%, tämä ei hyödytä yrityksiä mitenkän kun nuo henkilöt eivät tarvitse yhtään enempää tyynyjä tai peittoja kuin duunaritkaan, duunareilla on vain entistä vähemmän rahaa ostaa uutta peittoa tai tyynyä joten kauppa käy harvemmin.

En ole mikään kansalaispalkka kannustaja, mutta varallisuuden jakautuminen nykysellä tavalla on yksi tämän päivän sairauksista, 30 miljoonaa vuodessa tienaava toimitusjohtaja motivoituu vähemmän palkastaan kuin 35 tuhatta vuodessa tienaava, raha ei enään merkitse tuolle toimarille mitään muutaman vuoden jälkeen, puolitat tuon ja nostat duunarin palkaa 5 tonnilla vuodessa, toimarilla ei tunnu vieläkään missään mutta duunari myy sielunsa firmalle.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Vaikka tulonjako onkin tärkeä asia yhteiskunnassa, en ymmärrä, miksi kaikki keskustelu puuroutuu aina vaan "herrojen palkkoihin ja bonuksiin". On tällä yhteiskunnalla suurempiakin ongelmia.
Alkuvuodesta tavaravienti on supistunut 8 % ja teollisuustuotanto 2.5 %. Maaliskussa teollisuuden tilaukset supistuivat 12 %. Takana jo neljä lamavuotta. Eihän tämä lama lopu koskaan - ei ainakaan tällä menttaliteetilla!

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

"Herrojen palkoissa ja bonuksissa" on sellainen harmillinen ominaisuus, että yritykseen tulleista rahoista osa ohjautuu työntekijöiden palkkoihin, osa taas "herrojen palkkoihin ja bonuksiin". Jos myyntimäärät ja muut tuotantokulut palkat poisluettuna eivät muutu, tarkoittaa "herrojen palkkojen ja bonusten" nousu sitä, että työntekijöiden palkkoihin jää reaalisesti vähemmän rahaa käytettäväksi. Yksi herra ostaa vähemmän tavaraa ja teollisuuden valmistamia kuluttajatuotteita kuin ne 20 työntekijää yhteensä, joiden yhteenlaskettu palkkasumma vastaa yhden herran palkkasummaa. Tästä on sellainen harmillinen seuraus, että kulutuskysyntä heikkenee, ja koska tämä ongelma on maailmanlaajuinen, seuraa "herrojen palkkojen ja bonusten" työntekijöiden palkkoihin suhteessa suuremmasta kasvusta suoraan kysynnän heikkeneminen, jolloin kenenkään ei tarvitse ihmetellä, miksi tavaravienti ja teollisuustuotanto supistuvat. Eikä asiaa auta sekään, että Suomessa tuotetaan paljon b-to-b-sälää, koska loppupeleissä ne ostavat b:tkään eivät tarvitse Suomen tuottamaa sälää, jos niiden omat asiakkaat hupenevat "herrojen" ympäri maailman viedessä työntekijöidensä palkkarahat ja potkiessa työntekijöitä palkattomiksi pellolle.

Siinä missä valtioiden rahapolitiikka ei todellisuudessa ole nollasummapeliä, yritysten sisäinen tulonjako on. Poislukien ehkä sen iloisen poikkeuksen, että jos kaikki yritykset maksaisivat työntekijöilleen enemmän suhteessa "herroihin", lisääntyisi kulutustuotteiden ja palveluiden kysyntä kautta maailman. Valitettavasti yksittäiset yritykset eivät voisi tällaista päätöstä tehdä, koska ne välittömästi menettäisivät kilpailukykyään verrattuna niihin, jotka eivät sitä päätöstä tee, koska niiden kasvun ja investointien rahoitus vaikeutuisi kohtuuttoman paljon suhteessa muihin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #63

Varmaan tullut hakeuduttua vääriin hommiin, kun bonukset ovat pienentyneet kun on tehty heikompaa tulosta ja välillä kokonaisansio tippunut reilustikin. Ilmeisesti tämä on jotenkin poikkeuksellinen järjestelmä niin duunareille kuin herroille, koskettaako tällainen tulospalkkaus vain meitä tavallisia kuolevaisia jotka emme ole luovuttaneet sopimusoikeuttamme liitoille?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #64

Yrityksen tulot ja yrityksen tulos ovat kaksi eri asiaa, joista jälkimmäinen paranee työntekijöiden palkkakulujen laskiessa kun tulot pysyvät ennallaan. Tämä täsmennys, kun vaikuttaa ettet oikein hahmottanut mitä aiemmalla kommentillani pyrin tuomaan esiin. Tietenkin bonukset muuttuvat jos tulos muuttuu, mutta tekstissäni käsiteltiin suorittavaa työtä tekevien palkkojen osuutta yrityksen tuloista verrattuna johtoportaan palkkojen ja sijoittajien osuuteen yrityksen tuloista, eikä siinä sinänsä otettu minkäänlaista kantaa palkkojen määräytymisperusteisiin. Alla erillinen kommentti liittyen bonuksiin.

Tulokseen sidotut bonukset itsessään ovat kyseenalainen kannustinjärjestelmä, joka ohjaa tehostamaan toimintaa väkeä pois potkimalla, ja olemaan investoimatta uuteen. Toki tilanne sitten korjautuu kun verot väkisinkin nousevat yhteiskunnan työttömyydestä johtuvien kulujen kasvamisen myötä, mutta sen seurauksena ihmisiä päätyy sohvaperunoiksi ja kunnalliseen orjatyöhön, mikä ei oikein ole kenenkään etu. Toki jollain viipeellä sitten bonukset lähtevät tippumaan, mutta aika harva ihminen jaksaa katsoa kovin pitkälle tulevaisuuteen ja suhteuttaa toimintansa siihen, kun työnantajaakin tyypillisesti vaihdellaan parin vuoden välein. Voi voi niitä, jotka sattuvat tällaisessa putiikissa olemaan bonuspalkkioilla siinä vaiheessa, kun aiempien vuosien sankarien tuhotyöt alkavat näkyä ja bonukset pienentyä.

Et siis välttämättä ole hakeutunut vääriin hommiin, mutta muutamaa vuotta liian myöhään, tai sitten et ole tajunnut jättää uppoavaa laivaa ajoissa.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #66

En ole pitänyt uppoavana laivana, enkä ole katsonut asioita vain yhden vuoden perspektiivillä. Vaikka ei joka vuonna kasvettu ihan tavoitteen mukaan, olen töissäni pyrkinyt toteuttamaan määriteltyä pidemmän tähtäimen kasvusutavoitetta. Kai tuo sitten on nettikommentointia, että kärjistetään heti äärimmilleen. Kommentillani pyrin osoittamaan että suhde työntekijöiden ja johdon palkkojen välillä vaihtelee rajusti.

Kärjistävää tyyliäsi lainaten kysyn, onko bonukset mahdotonta asettaa määräytyväksi niin että ohjaavat kasvun ja investointien suuntaan?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #67

Ei tuo ollut "nettikommentointia", vaan havainne-esitys siitä, miltä alentuva kommentointi tuntuu. Jos luet oman aiemman kommenttisi minulle, saatat huomata miksi katsoin aiheelliseksi kärjistää.

Tietenkin suhde työntekijöiden ja johdon palkkojen välillä vaihtelee rajusti, ja onneksi niin, sillä jos kaikessa mentäisiin suurpääomien tahdon mukaisesti, ei yksityistä kulutusta olisi olemassa kuin murto-osa nykyisestä, koska alle kymmenellä prosentilla ihmiskunnasta olisi varaa ostaa juuri mitään ylimääräistä, ja kaikki muut olisivat tuotantolaitoksissa asuvia työnantajien ruokkimia orjia. Sinänsä traagista on, että myös jos mentäisiin vain työntekijöiden tahdon mukaisesti, alle kymmenellä prosentilla ihmiskunnasta olisi varaa ostaa juuri mitään, koska valtavat palkat johtaisivat valtaviin hinnannousuihin työntekijöiden itse valmistamissa tuotteissa ja palveluissa (paitsi jos robotit valmistaisivat ne, ja silloinhan ihmiset taas olisivat työttömyyden takia tulottomia ja sen takia kulutuskyvyttömiä). Tästä on kyse nykyisessä maailmanlaajuisessa kriisissä, joka ei ole ihan heti ratkeamassa, ainakaan millään perinteisillä keinoilla. Keinoja kyllä olisi, mutta niitä ei oikein uskalleta käyttää.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #68

Anteeksi alentuva kommentointi. Epäonnistuin siis pahasti yrityksessäni tuoda toista perspektiiviä hyvin yksipuoliseen analyysiisi. Ilokseni huomaan että viimeisimmässä kommentissasi oli toinenkin perpektiivi. En kuitenkaan ymmärrä mitä haet takaa kuvailemalla ääritilanteita, jotka molemmat Suomen näkökulmasta ovat utopioita?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #70

Tyylikästä alentuvan kommentoinnin anteeksipyyntöä, ja heti seuraavassa lauseessa uutta alentuvuutta. Ei näin.

Tämä minun "hyvin yksipuolinen analyysini" oli vain vastaus Virénin kommenttiin, jossa hän kyseenalaisti "herrojen palkkojen ja bonusten" merkityksen tässä yhtälössä. Blogin kommenttiosasto tuskin on oikea paikka laajamuotoisiin analyyseihin hurjalla määrällä perspektiivejä.

Ääritilanteita kuvailemalla ongelmat saa korostettua näkyviin, vähän niin kuin karrikatyyritaiteilija voisi olla kauneuskirurgin paras ystävä. Kokonaiskuvan hahmottaminen värien sekamelskasta on hyvinkin haasteellista, joten siihen kannattaa käyttää apuvälineitä. Suomen näkökulma on tässä kokonaisuudessa vain yksi asia, ja suomalaispoliitikkojen suurin ongelma tällä hetkellä on se, että he yrittävät käsitellä Suomea liian karkeilla menetelmillä, jotka eivät ollenkaan huomioi kokonaiskuvaa. Kun valitaan sattumanvaraisesti jotain omaa poliittista agendaa tukevia käyriä ja leikitään niiden olevan koko totuus kaikesta, päädytään sattumanvaraisiin ratkaisuihin, jotka sivustaseuraajan silmin herkästi vaikuttavat lähinnä mielipuolisilta.

Kyllä esim. yritykset voisivat parantaa kilpailukykyään ihan vain hintoja laskemalla, kun niillä joka tapauksessa on varaa maksella kaikkien aikojen suurimpia osinkoja. Silloinhan hinnoissa on väkisinkin ilmaa. Ei hintojen alentamiseen työntekijöiden palkkojen ja työehtojen heikentämistä tarvita.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #72

Se mitä toinen pitää omien virheiden tunnustamisena ja rajallisuutensa ymmärtämisenä, voi toiselle näyttäytyä alentuvuutena. Kommunikaatio on vaikea laji, ainakin itselleni.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #75

Lause, johon reagoin, oli tämä: "Epäonnistuin siis pahasti yrityksessäni tuoda toista perspektiiviä hyvin yksipuoliseen analyysiisi."

Muuten lause on ihan ok, mutta tuo "hyvin yksipuoliseen analyysiisi" -kohta. Jos olisitkin sen sijaan kirjoittanut "Epäonnistuin siis pahasti yrityksessäni tuoda toista perspektiiviä aiheeseen.", olisi kommentti ollut asiallinen. Jopa jos olisit kirjoittanut vain "yksipuoliseen analyysiisi", olisi lause voinut olla läpi sormien katsottavissa, mutta kun piti vielä korostaa miten "_hyvin_ yksipuolinen" se oli, ollaan _hyvin_alentuvia_, toki ehkä itse huomaamatta. Analyysi-sanan käyttö blogikommentista menee sitten jo rajatapaukseksi, että onko kyseessä aito kunnioitus vai pyrkimys pilkalliseen ironiaan.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #67

Lisäsit näköjään vielä kysymyksen, kun olin jo ehtinyt aloittaa vastaamiseni, eli vastaus kysymykseen tulee erikseen.

Teoriassa bonuksia voisi kyllä asettaa määräytyväksi niin, että ne ohjaavat kasvun ja investointien suuntaan, mutta tällaiset määräytymismekanismit ovat äärettömän vaikeita rakentaa toimiviksi, ja ne pitäisi huolella räätälöidä tapauskohtaisesti. Jos joku onnekas sattuisi keksimään tällaisen yleispätevän määräytymismekanismin, sen soveltamista yrityksiin kauppaamalla tulisi nopeasti rikkaaksi, koska tällaiset yritykset pitkällä aikajänteellä peittoaisivat muut. Siitä syntyisi sitä kaivattua luovaa tuhoa, kun aidosti osaavimmat hyötyisivät itsekin osaamisestaan enemmän kuin lyhytnäköiset omaneduntavoittelijat.

Nykyäänhän tilanne on juuri päinvastoin, eli aiempaa kärjistämistäni lieventäen: nykymaailmassa bonukset pienenevät huomattavasti myös niillä, jotka aidosti ajattelevat yritysten etua oman etunsa edellä. Eli uppoavien laivojen lisäksi bonusten heikkoudesta kärsivissä on niitä hitaasti eteneviä syvältä luotaavia laivoja, jotka näyttävät kömpelöiltä vain, koska niissä on niin paljon arvokasta lastia sisällä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #69

Helpoista ja yleispätevistä ratkaisuista kirjoitetaan jenkeissä bestsellereitä. Reaalimaailmassa asiat ovat haastavia, monimutkaisia ja vaihtelevia. Siksi johdolle maksetaan enemmän kuin rutiinisuorittajille. On todella huolestuttavaa, että johdon palkkausjärjestelmät näyttäisivät olevan hyvin trendiriippuvaisia. Mennään ilmeisesti sen mukaan mitä konsultit sattuvat kauppaamaan. Jokaisen isomman yhtiön hallituksessa pitäisi olla ainakin yksi palkitsemisen asiantuntija.

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #71

Palkitsemisen ongelma on vain ja ainoastaan mittausongelma. Tulosta on helppoa mitata, mutta miten mitata kymmenen vuoden päästä tuloksia tuottavaa investointia etukäteen? Päätöksiä tehnyt sankari ei niistä päätöksistä itse mitenkään hyödy, kun taas otetut riskit tyypillisesti realisoituvat paljon lyhyemmällä aikajänteellä. Entäs lisää henkilökuntaa rekrytoiva johto? Onko uusi henkilökunta itsessään palkittava ratkaisu, ellei heidän työpanoksensa näy tuloksen kasvuna? Entäs kun tulos kasvaa paremmin jos henkilökuntaa palkataan vain projektitöihin, jolloin palkanmaksun voi lopettaa siinä vaiheessa kun tuon henkilökunnan työ alkaa tuottaa tulosta? Sehän kannustaa väkisinkin työelämän epätyypillistämiseen ja lyhytjänteisten projektien suosimiseen. Kaikki tuo juuri tulokseen sidottujen bonusten takia. Maailma voisi muuttua aika mielenkiintoiseksi, jos tulokseen sidotut bonukset kiellettäisiin kokonaan.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #74

Aika olennaista on, mitä tuloksella tässä yhteydessä käsitetään. Oletan sinun tarkoittavan taloudellista tulosta - voittoa. Jo se että mitataan EBITDA tasolla EBIT tason sijaan tekee valtavan eron. Tulospalkkaus voi myös luonnollisesti liittyä liikevaihtoon, volyymiin, markkinaosuuteen etc. Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta vaikka raha ei olekaan ainoa motivaattori ei se myöskään ole merkityksetön. On hankala nähdä konkreettisempaa hyvän työn tunnustamista, kuin rahalla palkitseminen. Onko kyseessä bonus vai palkankorotus, on pitkälti ideologinen valinta.

(Anteeksi englanninkieliset termit, kun päähäni mahtuu vain rajallinen määrä tietoa)

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #76

Voi voi, täytyy olla aika ahdas pää, jos sinne ei edes mahdu sanat liikevoitto ja käyttökate. Alentuvuuden jatkaminen sillä, että hienostelee englanninkielisillä lyhenteillä ja olettaa, etten tuntisi niitä, on jo suorastaan surkuhupaisaa.

Tulospalkkaus voi perustua ihan mihin tahansa sen sovitaan perustuvan, mutta mittarit ovat edelleen se ongelma. Raha ei toki ole ainoa motivaattori, mutta sen sijaan tutkimuksissa on havaittu ettei se välttämättä ole bonusten kohdalla motivaattori lainkaan. Linkissä "for dummies" -video MIT:ssä tehdystä tutkimuksesta aiheesta pienipäisille mutta englanninkielentaitoisille:

https://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #80

Käytin englanninkielisiä, koska oletin sinun varmuudella tuntevan ne. Jos olisin epäillyt, olisin googlannut termit. Käyttökatehan se on, kiitos. Lienee parempi vetäytyä keskustelusta, etten loukkaa enempää. Kiitos että vastasit, töykeydestäni huolimatta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Matti Virén, #61.
Kyllä "herrojen palkat ja bonukset" on oleellinen kysymys tässä maailmanlaajuisessa lamassa, joka puree erityisen pahasti Suomessa. Herrojen bonuslurjustelu vie työntekijöiltä motivaation, kun palkitseminen tunnetaan epäoikeudenmukaiseksi.

Koko tämä maailmanlaajuinen kriisi alkoi iotse asiassa banksterien itselleen järjestämistä palkitsemisautomaateista, jotka kaatoivat isoja rahalaitoksia kymmenkunta vuotta sitten ja panivat finanssialan sekaisin. Kaatuvia pankkeja on sitten pelastettu veronmaksajien varoilla.

Näihin mekanismeihin ei ole vieläkään puututtu kunnolla. Yhä edelleen epäreilut palkkiot ja bonukset valuvat ökyrikkaiden pussiin. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Ellei tätä mekanismia saada korjatuksi ja veroparatiiseja nujerretuksi, yhä surkeammat ajat ovat edessä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #65

Mitä tarkoitat sanomalla että "köyhät köyhtyvät", velkaantuvatko alimmat varallisuusdesiilit entisestään? Käsittääkseni jo nyt kahden alimman desiilin nettovarallisuus on negatiivinen. Tosin alimmissa desiileissä lienee nykyään merkittävä määrä varsin hyvin toimeentulevia kotitalouksia, joiden asunnon arvo on laskenut ja siten nettovarallisuus kadonnut. Mikäli tarkoitit pienituloisia, ovat käsittääkseni kahden alimman tulodesiilin reaalitulot kasvaneet viime vuosina?

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila Vastaus kommenttiin #73

Max Stenbäck, 73.
Tarkoitan yleistä ilmiötä eli ökyrikkaiden erottumista omaksi rälssikseen jonnekin aivan toiseen todellisuuteen. Tässä he käyttävät erityisesti hyväkseen kaunistellen sanottuna "globalisaatiota", rehellisesti ilmaistuna veroparatiisilurjustelua. Tämä kehitys on saatava loppumaan. Muuten tilanne vain pahenee kaikkien muiden paitsi noiden ökyrikkaiden kannalta.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #77

Kiitos selvennyksestä, niinkuin huomasit luulin sen liittyneen jotenkin köyhiin.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Otetaan Posti tähän mukaan, taistelee markkinoista ulkomaisia yrityksiä vastaan Suomessa ja on häviämässä taistelun, irtisanoo laumoittain henkilöstöä ja palkkaa takaisin kun ylimitoitettusti laitettiin porukkaa pois, vuokratyösählinki ja edelleen tuottavuuden kanssa painiva yritys. Mitä kaiken tämän jälkeen tapahtui? Toimitusjohtajan palkkaa nostettiin, kaiken maalaisjärjen mukaan kyseinen henkilö olisi pitänyt laittaa vaihtoon kun ei näytä onnistuvan, mutta keksi sentään ruohonleikkuun laittaa mukaan tuotevalikoimaan.

Ja tästä tuohon viennin ja ja tuotannon supistumiseen, jokseenkin jo vastasin, epäpätevä johto isoine bonuksineen, kerro heti jos tiedät missä duunari hoitaa viennin ja tuotannon, syy miksi epäonnistujia siedetään yritysten ylimmissä kerroksissa on vastaus nykyiseen tilaan.

Oma veikkaus tuohon lama osioon, nykyinen talousjärjestelmä on kuin hirttosilmukassa viimeisiään vetelevä mies ennen lopullista romahdusta, pyristelee vääjäämätöntä vastaan. Joskus vain tarvitaan puhtaampi pöytä jotta voidaan mennä eteenpäin.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #82

Valtion yhtiö. Jos yksityisen puolen johtajat ova huonoja ja julkisen puolen samoin, mitä voidaan enää tehdä?

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth Vastaus kommenttiin #83

Yksinkertaistaa yritystoiminnan harjoittamista niin paljon, että huonotkin johtajat pärjäävät? Pahoin pelkään, että hurja määrä johtotehtäviä nykypäivänä asettaa tekijöilleen niin hurjia vaatimuksia, ettei sellaisia ihmisiä löydy, jotka voisivat selviytyä niistä kunnialla. Missään ei taida olla sellaista aarrearkkua, josta voisi aina tarpeen vaatiessa kaivaa esiin kolme kriittistä tutkintoa (joista kaksi aina OTM/OTK ja DI, kolmas riippuen työtehtävän laadusta) omaavan, sadan vuoden työkokemuksella vaativista johtotehtävistä varustetun, mutta nuoren ja dynaamisen, markkinahenkisen ja draivia omaavan lihaa syövän heteromiehen. Samalla aika harva johtotehtävä nykyisissä suuryrityksissä on sellainen, että vähemmälläkin pärjäisi hyvin.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kulutus on hyväksi kasvun ja työllisyyden näkökulmista tarkasteltuina, mutta velkarahalla kuluttaminen onkin sitten jo täysin eri asia, mitä avaus aprikoi.

Meillähän tulee pian täyteen 10 vuotta velalla ylläpidettyä kulutusta ja BKT:n stabilisointia edes katastrofin asteelta siedettävämmälle tasolle. Runsaasta julkisesta tai yksityisestä velkaantumisesta huolimatta taloutemme on koko Euroopan " etana " työttömyyden kasvaessa edelleen.

Väestön ikääntymisen kannalta katsoen olemme ikävästi pian lirissä, sillä työikäisten määrä vähenee hälyttävästi vieden samalla mukanaan talouden tärkeimmän voimavaran jo seuraavan 10 vuoden aikana. Pääomat voivat työn sijasta liikkua vapaasti tänä päivänä globaaleilla markkinoilla sinne tai tänne.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"Mutta jos tulot tasataan, niin miksi kukaan tekisi enää töitä?"

Miten olisikaan käynyt, jos ihminen olisi jo ennen nykymuotoisen rahan keksimistä joutunut kysymyksen kuvaamaan tilanteeseen? Ei tarvitsisi tehdä töitä vaan kaikki saisivat saman rahan.

Eli metsästyksestä, maanviljelystä ja keräilytaloudesta elävä jokin kansa olisikin saanut jostain kaiken tarvitsemansa ilman, että olisi enää tarvinnut viljellä maata, metsästää ja keräillä metsästä syötävää. Sellaisen kansan kulttuuri olisi varmasti rappioitunut.

Sopeutuminen tällaiseen uuteen tilanteeseen olisi todennäköisesti kestänyt liian kauan. Jouten olo ja haasteiden puuttuminen on ihmisen onnettomuus. Ihminen "muovautunut" toisenlaisiin olosuhteiin, niihin jossa pitää jonkin rytmin mukaan työskennellä.

Työ luo rytmin elämään ja päivään. Toisista eläkeläisistä näkee joutilaisuuden haittavaikutukset, en tarkoita alkoholin käyttöä vaan "hyberaktiivisuutta".

USA:ssa on joitakin yrityksiä joissa on vanhuksia töissä. Siellä on sellaisiakin vanhuksia, joiden ei toimeentulonsa vuoksi tarvitsisi tehdä töitä. Suomessa jos oikein muistan niin on eräs huvipuisto, jossa on eläkeläisiä töissä.

Entäs jos eläkettä ei saisi, muuta kuin työkyvyttömänä. Eli hyväkuntoiset vanhuksetkin työskentelisivät kunnon mukaan?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset