*

meeviren

Eliitti vastaan rahvas

  • Palkat koulutusasteittain USA:ssa
    Palkat koulutusasteittain USA:ssa
  • palkat ja työöttömyys USA:ssa
    palkat ja työöttömyys USA:ssa
  • korkekoulun ja (vain)  peruskoulun käydeiden tulojen suhde Suomessa
    korkekoulun ja (vain) peruskoulun käydeiden tulojen suhde Suomessa

Thaimaassa järjestetään huomenna (7.8) kansanäänestys uudesta perustuslaista, joka siirtäisi valtaa pysyvästi sotilaille. Tosin sotilaat ovat oikeastaan jonkinlaisia sijaisnäyttelijöitä: taustalla on valtaa pitävä eliitti, jonka on mahdoton hyväksyä ajatusta siitä, että köyhä maaseudun asujaimisto on maassa enemmistönä. Sen sijaan että eliitti sanoisi, että OK olemme vähemmistönä, valta kuuluu enemmistölle, se yrittää oikeuslaitoksen ja armeijan avulla säilyttää asemansa vetoamalla siihen, että enemmistön edustajat ovat korruptoituneita ja he käyttävät valtaa väärin (”väärin” tarkoittaa sitä, että he käyttävät enemmistövaltaa).

Mutta mitä tekemistä meillä on Thaimaan kanssa? Itse asiassa aika paljon. Eliitti vastaan rahvas ei ole aivan vieras meikäläiselle järjestelmällekään. Viime vuosien poliittinen elämä on tuonut käytännöllisesti katsoen kaikissa maissa esiin populistisia liikkeitä, joiden perusajatuksena on juuri kapina eliittiä vastaan. Vaikka kapinan taustalla on useita syitä, keskeisin on varmaan globalisaation kielteisten vaikutusten herättämä närä. Ongelman voi pelkistää oheiseen kuvioon, jossa USA:n reaalipalkkojen kehitystä on tarkasteltu koulutusasteittain.

Kuten kuvioista näkyy, korkeakoulutettujen ansiot ovat nousseet yhtäjaksoisesti ja paljon, mutta kouluttamattomien (niiden jotka eivät ole saaneet koulun päästötodistusta) ansiot ovat pysyneet ennallaan, miesten reaaliansiot ovat jopa laskeneet. Vaikka lopputulokseen ovat vaikuttaneet monet tekijät, on mahdoton sivuuttaa globalisaation vaikutuksia (pääoma on hakeutunut Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin samalla kun halpaa työvoimaan on virrannut lähinnä etelästä Yhdysvaltoihin). Donald Trumpin kannattajat tuskin uskovat selitystä siitä, että globalisaatio hyödyttää kaikkia, kun kuitenkin näyttää siltä, että vain hyvinvoiva eliitti pääsee hyötymään näistä eduista.

USA:n esimerkki ei ole Suomenkaan kannalta täysin abstrakti: jos tarkastellaan tulonjaon muutoksia viimeisen parinkymmen vuoden aikana, näkyy selvästi, että tärkein rakenteellinen tekijä on nimenomaan koulutus, eli koulutuserot (tätä ilmentää jollain tavoin myös oheinen kuva eri koulutusasteen omaavien tulokehityksestä). Hyvin koulutetuilla menee hyvin ja huonosti koulutetuilla aina vaan huonommin. Silti useimmin äänessä ovat korkeasti koulutetut, ikään kuin työttömyys koskisi vain heitä.

Se, mikä tässä asetelmassa on mielestäni eniten pielessä, on kyvyttömyys myöntää tosiasioita: puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tosiasia nimittäin on, että esimerkiksi juuri globalisaatio kohtelee eri ihmisiä eri tavoin: on häviäjiä ja voittajia, vaikka kansantalouden tasolla tulos olisi mitenkä plusmerkkinen. Suomessa niin kuin useimmissa muissakin maissa poliittinen ja taloudellinen eliitti on haluton myöntämään tätä tosiasiaa. On paljon helpompi leimata vastustajat rasisteiksi, impivaaralaisiksi ja tai vain jonkinlaisiksi idiooteiksi, kuin perustella sitä, miksi kakkua ei jaeta keskeltä kahtia. Jotkut itseään muita huomattavasti viisaampina pitävät tuntuvat ajattelevan, että vastaan hangoittelevien rikollisen tyhmät argumentit pitää hiljentää thaimaalaisella strategialla: oikeuslaitoksen, poliisin tai ulkomaisten toimijoiden avustuksella.

Globalisaation eteneminen ei ole meidän päätöksistämme kiinni, mutta emme nyt kokonaan ole sivusta seuraajia. Onhan talouspolitiikka ja oikeusjärjestys sentään (ainakin toistaiseksi) omissa käsissämme. Ja kai nyt on selvää, ett tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus ei ole yksi ja sama asia, vaikka se kuulostaisikin yksinkertaiselta ekonomistilogiikalta.

Suomessa tunnutaan uskovan, että globalisaation haitat voidaan jotenkin neutraloida julkisilla palveluksilla ja tulonsiirroilla, mutta sen ajatuksen pitää perustua johonkin väärinkäsitykseen. Emme me sentään kykene globalisaatiota selättämään. Suomessa on jo nyt maailman suurin julkinen sektori (julkiset menot - BKT-suhteella mitattuna). Ajatus siitä, että moninkertaistaisimme tulonsiirtomme globalisaation varjopuolten torjumiseksi, ei ole tästä maailmasta. Jos aikoo selviytyä kansainvälisessä kilpailussa, on pakko mukauta globalisaation haasteisiin: kustannusten pitää olla kertaluokkaa pienempiä kuin nyt. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että julkista sektorin pitää supistaa. Poliitikot eivät tietenkään sano näin; päinvastoin he vaativat vain entistä suurempaa julkista sektoria, ikään kuin julkinen sektori olisi ilmainen: veroja ei kerättäisi julkisen sektorin rahoittamiseen vaan aivan muita tarkoituksia (tulonjakoa, terveyshaittoja ym.) varten.

On vaikea kuvitella, että julkista sektoria voitaisiin supistaa ilman, että palvelutuotantoa yksityistettäisiin ja tehtäisiin markkinaehtoiseksi. On jotenkin groteskia, että globalisaation ilosanomaa viestittää voimakkaimmin Yleisradio, mediayhtiö, jolla on lakiin perustuva yksinoikeus kerätä maksuja kaikilta kansalaisilta, haluavat ne niitä tai ei. Aika vähäistä tuntumaa globaaliin markkinatalouteen on varmaan myös ylempien virkamiesten keskuudessa, eikä akateeminen maailma tee tästä mitään poikkeusta. On niin helppo mainostaa globalisaation etuja, jos varjopuolista voi lukea vain sosiaalisesta mediasta.

Jos ja kun koulutus näyttää muodostavan entistä selvemmän vedenjakajan työmarkkinoilla ja tulokehityksessä, herää kysymys, eikö olisi jollain tavoin uudelleenharkittava sitä tapaa, jolla korkeakoulutuksen hyödyt ja haitat jaetaan. Nyt harvoille ja valituilla tarjotaan ilmainen ja koulutus ja keskivertoa selvästi suuremmat (ja alati kasvavat) palkat ja niiden maksajiksi laitetaan korkeakouluja käymättömät. Ainakin minusta tämä tuntuu äärimmäisen nurinkuriselta tasa-arvopolitiikalta; kai meidän pitäisi ottaa rahat niiltä, jota ovat edun saajia, eikä niiltä, jotka eivät saa mitään.

Mutta ei pidä kuvitella, että eliitti hevin luopuisi saavutetuista edusta – aina löytyy joku fraasi, jolla oma itsekkyys saadaan kuulostamaan samarialaiselta hyväntekeväisyydeltä. Vetoaminen oikeudenmukaisuuteen ei varmaan auta, paljon tepsivämpää olisi se, että poliittista järjestelmää muutettaisiin. Vuoden 2015 vaaleissa korkeakoulutetuista 80 % äänesti, mutta pelkästään peruskoulun käyneistä vain 31 %. Onko muuten kukaan poliitikko reagoinut näihin luihin? Mitäpä jos kokeiltaisiin pakollista äänestämistä. Korkeasti koulutetut avarakatseiset ihmiset (ainakin Mikael Junger) varmaan kannattavat sitä, että köyhät impivaaralaiset tulisivat äänestysuurnille sankemmin joukoin peräämään oikeuksiaan. Vai onko tässä joku ongelma?

Matti Viren

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Jukka Laine

Hyviä huomioita. Kun julkistalous on siirtynyt eläkkeelle, eikä palveluntuotantoa ole kyetty automatisoimaan tai tehty digitaaliseksi vaan papereita kirjoitellaan edelleen käsin/tulostettavaksi eri virastojen välillä, niin se tuottavuus ei kasva mutta sentään alijäämä kasvaa. Politiikolle on helpointa luvata: lisäämällä julkisen sektorin menoja asiat voidaan parantaa. Lisää palveluita. Lisää hoivaa ja huolenpitoa.

Kansalaiset eivät halua kuulla mitään negatiivistä. Se on Suomen poliittisen eliitin etu. Samat naamat pälättävät samoja yksinkertaisuuksia vuodesta toiseen. Välillä naama vaihtuu vielä pahempaan. Antti Rinne robotti olisi hengenvaarassa, jos siihen asennettaisiin itsetuho-ohjelma.

Yhdysvalloissa käydään nyt räväköitä demokraattisia vaaleja. Trump on nostanut esiin populistisesti globalisaation ongelmat. Protektionismi on jo todellisuudessa kasvanut Yhdysvaltojen, Kiinan ja EU:n suojellessa etujaan.

Clint Eastwood nosti esiin poliittisen korrektiuden. Minusta hän nosti esiin tärkeän asian näin valkoisen miehen näkökulmasta. En tiedä miten muut mutta itse edelleen luokittelen asioita ja ihmisiä rodunkin perusteella jopa tiedostamattakin. Eri roduilla on erilaiset tavat ja kulttuurit. Hyssyttely ei lopulta poista ongelmia. Jos amerikkalaiset pitäisivät syyrialaisia tasa-arvoisina, niin tuskin he siellä pommeja pudottelisivat. Tai jos nuoret vihaiset miehet kokisivat olevansa tasa-arvoisia Euroopassa, niin tuskin he pyssyllä omia ihmisiä ampuisivat.

Ongelmia on siis globalisaatiossa monella tasolla. Lopultakin on kyse meistä ihmisistä ja miten kykenemme uudistautumaan ja suhtautumaan asioihin.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Eräs tulkinta on myös se, että koska korkeammasta koulutuksesta on tullut yhä enemmän välttämättömyys työelämässä menestymiseen, siitä on tultava yhä enemmän perusoikeus tai osoitettuihin taitoihin nähden ehdollinen oikeus.

Jopa nykyisen peruskoulun 5-9. luokat ovat sellainen etuus, jota nykyään pidetään itsestäänselvyytenä, mutta jotka ovat aikanaan saaneet alkunsa maksullisen oppikoulun keskikoulun osuudesta. Kun tämän oppikoulupuolen vaihtoehdon jyrkkä laadullinen paremmuus verrattuna kansakoulun 5-6. luokkiin ja kansalaiskouluun alkoi käydä yhä räikeämmäksi, päätettiin nämä kansakoulun jälkiosat lakkauttaa ja keskikoulu sosialisoida kaikkien oikeudeksi peruskoulu-uudistuksessa.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Juupa juu.
Ja kun meidänkin Villestä piti saada ylioppilas niin sitten laskettiin
vaatimustasoa niin että Villestä saatiin ylioppilas. Savitaiteissa sai ämmän ;)

Enivei, hieno kirjoitus Matti Vireniltä.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Perinteisesti on ajateltu, että koulutus tasa-arvoistaa. Mutta jos ajattelee koulutusvalintoja, ts. keitä otetaan korkeakouluihin ja keitä ei, niin siinä toden teolla luodaan suuria tuloeroja. Rohkenen epäillä, että valinnat olisivat kovin oikeudenmukaisia tai tehokkaita.

Käyttäjän pasikayhko kuva
Pasi Käyhkö

Pääsääntöisesti korkeakouluihin ja opistoihin ajautuvat ja hakeutuvat ahkerimmat ja uteliaimmat ihmiset. Tämähän on hyvä asia. Esimerkkinä voinen mainita sinut Matti Viren.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #8

Kiitos vaan, mutta en silti olisi ihan varma siitä, että valikoituminen menee oikein. Jo pelkästään se, että ylioppilasta 60 %on tyttöjä/naisia ja 40 % pokia/miehiä kertoo siitä, että lahjakkuuspotentiaali tuskin tulee tulee oikein hyödynnettyä.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Tutkimuksissa on havaittu, että äidin koulutustaso ennustaa varsin tarkasti koulumenestyksen ja sen, mille koulutustasolle jälkeläiset päätyvät. Yhä vaan on näin, eikä pelkästään Suomessa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Lopetetaan palvelut ja kaikki yhteiskunnan toiminta kuten posti, terveydenhuolto ja sosiaalitoimi, sillä Suomi saadaan samaan kastiin Somalian kanssa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Aina kun puhutaan julkisen sektorin supistamisesta, (lähes) ainoaksi kohteeksi esitetään terveydenhoitoa (lasten syöpäosastoa).
Mutta on siellä varmaan on muutakin. Jos ei muuta niin ministerien tarjoamat iltapalat puoluetovereille...

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Ilmaisen koulutuksen avulla olemme kouluttaneet lahjakkuusreservimme tehokkaasti ja mm. se Nokia pääsi syntymään ja luomaan varallisuutta.

Tietenkin voisi miettiä tarvitseeko Joensuu kaikkia niitä filosofeja mitä koulutetaan. Tai Jyväskylän talousalue biologeja tai kemistejä.
Kemia Suomi-hankkeen suositus taisi olla että koulutetaan työttömien kemian maisterien sijaan lisää työttömiä kemian tohtoreita.

Samoin voitaisiin miettiä, että eikö teologien ja kirkkomuusikoiden koulutus pitäisi lisätä kirkollisveroon, kirkkoon kuuluvien maksettavaksi.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Hyviä kysymyksiä. Suomessa koulujen opetusohjelma on pysynyt kutakuinkin samana, vaikka maailma ympärillä on muuttunut valtavasti. Kaikki pitävät kynsin hampain kiinni omista reviireistään.
Korkeakoulut panostavat mielellään siihen, mikä on halvinta. Historian tohtorin kouluttaminen ei maksa juuri mitään, lääketieteen ja tekniikan alalla moninkertaisesti. Ministeriölle on tähän mennessä ollut saman tekevää, minkä alan tohtoreita ja maistereita koulutetaan: koulut saavat niistä saman "rahan"... Seurauksena on ollut monella alalla ylitarjontaa ja akateemista työttömyyttä. Valmistuneiden lukumäärät näyttävät kyllä hyviltä, mutta entä se laatu...

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Valmistuneiden työllistyminen on tulossa yliopistojen tulospistejärjestelmään. Oliko ruhtinaalliset 2 %, eli 98 % tulee edelleen tutkinnoista, julkaisuista jne.

Sivistyksen ja kulttuurin ylläpitäminen voi olla kannatettava arvo, mutta onko se niin pyhä, että pidetään yllä "maksoi mitä maksoi"?

Carlo Hyvönen

"Ainakin minusta tämä tuntuu äärimmäisen nurinkuriselta tasa-arvopolitiikalta; kai meidän pitäisi ottaa rahat niiltä, jota ovat edun saajia, eikä niiltä, jotka eivät saa mitään."

Onhan meillä tämä progressiivinen verotus, eli suhteellinen verotaakka kasvaa tulojen mukana. Luulen myös, että korkeat lukukausimaksut polarisoisivat vielä enemmän. Siinä missä varakkaat vanhemmat maksavat lukukausimaksut helposti, joutuu köyhemmän perheen kasvatti opiskelemaan korkeakorkoisella lainalla (eli maksaa enemmän). Olettaen tietysti, että edes saa lainaa.

Ehkäpä opiskelusta voisi maksaa kuollessa, eli valtio ottaisi lääkärin jättämästä perinnöstä vaikka ylimääräisen 10% ja tradenomilta 2 %. Sekään ei varsinaisesti haittaisi jos rahat olisi jo tuhlattu, sillä rahat olisivat oikeaoppisesti takaisin kierrossa.

Siinä olen samaa mieltä, että opiskelupaikkojen rajoittaminen on typerää. Globaalissa maailmassa tuskin on mahdollista kouluttaa liikaa niitä lääkäreitäkään.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Jos tarkastellaan koko verojärjestelmää, on se kutakuinkin lineaarinen. Näin siksi, että hyödykeverotus on voimakkaasti regressiivistä.
Minusta yksinkertisinta on olisi maksaa korkeakoulujen "lukukausimaksut" työelämään siirtymisen jälkeen Englannin mallin mukaisesti. Jos ansiot eivät ylitä "kouluttamattomien tasoa, ei tarvitse maksaa.
Progessivinen verotus on aika karkea tapa verottaa kaikkea "ansaittua" ja "ansaitsematonta" tulojen kasvua. Ajatellaan vaikka korkeita tuloja, joiden syynä on valtion säätämä ammattisuoja (niin kuin juristeilla)tai ammattiliiton monopoli ja vastaavasti korkeita tuloja, joiden syynä on kesksintö tai poikkeuksellinen uutteruus. Pitäisikö näitä todellakin verottaa samalla tavalla?

Jukka Laine

Toisaalta voisi ajatella etteivät kykymme riittäneet ylläpitämään menestystä saati luomaan uutta. Paljonko Nokian menestyksessä oli sattumaa mukana.

Kun tarkastellaan asioita kriittisesti, niin naapurissa oli Neuvostoliitto, sitten tuli Nokia ja nyt ollaan pulassa. Ollaanko resurssit kohdennettu ja käytetty oikein. Jotenkin tulee mieleen että ollaan eletty kuplassa, eikä haluttu nähdä muutosta. Ja perään sanotaa että Euroopassakin menee huonosti. Ihan kuin se selittäisi asiat.

Muutoshaluttomuus on ilmeistä vaikka muutostarve on vielä ilmeisempää. Ei ihmiset voi istua vain kotona ja jostain ilmestyy maksu tilille. Eläkepommi tuli mutta siitä ei puhuta. Eikä siitä miten Suomi houkuttaisi työn tekijöitä pakolaisten sijasta.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Julkinen sektori ei aiheena kelpaa enää edes huonoksi vitsiksi.

Otetaan vertailukohteeksi vaikka Nordea. Se on muuttunut joka niemen konttoriyrityksestä, jossa laskut käydään maksamassa, siihen pisteeseen ettei kohta ole edes käteistä rahaa olemassa, laskut on pakko maksaa netissä, tunnuslukulapustakin luovutaan vanhanaikaisena, kohta fyysiset konttorit voi laskea sormin koko Suomen alueella. Kaikki kilpailun ja teknisen kehityksen myötä.

Suomen valtio taas ei ole kuin näperrellyt viimeiset 20 vuotta. Kaikki mahdollinen tulisi olla yhden järjestelmän alla vuonna 2016 ja maksimaalisen automatisoitua. Olemmehan (entinen) tietotekniikan huippumaa ja tarkoitus olisi pysyä valtioiden välisessä kilpailussa käytettävissä olevin keinoin. Mutta ei yhä voivotellaan, että Impivaaran kunnan ylisihteerin win2000 ei printtaa lomaketta 6454c, mitä tehdä? Tällä ei ole mitään tekemistä tekevien käsien kanssa, tämä julkisen sektorin tehostamisen siivuuttaminen ei tarkoita, että vanhusten vaippoja vaihdettaisiin vielä harvemmin mihin ei se tietokone pysty, vaan että teknisessä kehityksessä valtio on yhä 1900 - luvulla.

Ja miksi? Surkeiden eduskuntien ja hallitusten takia viimeisen 20 vuoden aikana. Vain se, että julkinen sektori äänestää sen 80% tai yli todennäköisyydellä ja tällöin useimmiten Kok/SDP akseli merkitsee, merkitsi hyväveli kuppiloissa ja vanhaa Ismo Alangonkin vertausta käyttääkseni Suomi putosi puusta.

Jyrki Paldán

Jaha, päivän "köyhien perheiden kersat pois korkeakouluista, jotta rikkaiden vähän hitaammatkin voivat ostaa itselleen hyvän elämän"-aloitus. Perusteena lähinnä se, että vaihtoehtoja ei nyt vain yksinkertaisesti ole. Hienoa kuitenkin että otat puheeksi tuloerot, harmi vain että käytät niitä pelkkänä keppihevosena entistä jyrkemmän eriarvoisuuden ajamisessa. Tuloerojen ongelmaan on historiallisesti ollut oikeastaan vain yksi toimiva ratkaisu; ay-liikkeet(yleisemmin syndikalismi), progressiivinen verotus ja tulonsiirrot.

Lähdetään ensimmäisenä tuosta tilastojen varsin valikoivasta tulkinnasta. Tässä on suomalaisten tulokehitys koulutusasteittain:

http://i.imgur.com/omYGCJo.png

ja tässä on muutamia tulosuhteita koulutusasteen mukaan ajan funktiona:

http://i.imgur.com/RH4JEkZ.png

Molempien käyrien takana olevat luvut löytyvät tilastokeskuksen tulonjakotilastosta:
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatF...

Ei siis lainkaan samankaltaista kehitystä kuin alkuperäisessä kirjoituksessa. Päinvastoin esimerkiksi alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat merkittävästi menettäneet tulo-osuuttaan suhteessa keskiasteeseen.

Tuon lisäksi työmarkkinoiden epävarmuus on kasvanut myös korkeasti koulutetuille. Onkin siis suuri kysymysmerkki kuinka suotavaa on pakottaa korkeakoulutettujen niskaan pahimmillaan jopa sadan tonnin opintolainoja(ei niin tavatonta esim. Yhdysvalloissa), kun työllistyminen tutkinnon jälkeen ei todellakaan ole taattua. Kansainvälisistä vertailuista huomaa hyvin että maksullinen koulutus ja armoton laina heikentävät merkittävästi sosioekonomista liikkuvuutta koulutuksen kautta. Vähävaraisempien perheiden lapsille opiskelun riski kasvaa kohtuuttoman suureksi, kun taas varakkaille se on vain sijoitus, jonka häviäminen on kestettävissä. Sadantonnin menetys miljoonaomaisuudesta ei kirpaise yhtään niin paljoa kuin loppuelämän velkaorjuus.

Näen myös Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmän täysin toisin kuin te. Väitätte ilmeisesti että korkeakoulutettujen henkilökohtaisen riskin kasvattaminen auttaa tuloeroihin, vaikka Yhdysvalloissa kehitys on ollut juuri päinvastaista siitä huolimatta. Koulutuksesta saatava tulolisäys on suurempi, kehitys jyrkempää ja tuloerot yleisesti paljon Suomea suuremmat. Mikään ei viittaa siihen että opiskelijoiden täydellinen kyniminen auttaisi esittämääsi ongelmaan mitenkään, päinvastoin. Se on kuitenkin erittäin hyvä keino heikentää sosioekonomista liikkuvuutta ja pönkittää entisestään varakkaiden etuoikeutettua yhteiskunnallista asemaa myös sukupolvien yli.

Toisekseen on ihan täyttä fuulaa että yliopistoja ei subventoitaisi julkisella rahalla Yhdysvalloissa, ts. että opiskelijat itse kantaisivat opintojensa kustannukset. Fiksuimmat opiskelijat haetaan yliopistoihin ympäri maailmaa H-1B:n välityksellä, jolloin ne synnynnäisellä älyllään etuoikeutetuimmat saavat muiden maksaman koulutuksen, ja usein heistä tulee juuri niitä parhaiten tienaavia korkeakoulutettuja. Surkean veroprogression(jopa regression!) vuoksi he eivät myöskään maksa sitä jälkikäteen. Lisäksi yliopistot ovat Yhdysvalloissa yleishyödyllisinä järjestöinä verovapaita, ja rikkaimmat niistä pyörittävät miljardiluokan bisnestä, jolloin niiden saama veroetu on suurempi kuin yhdenkään suomalaisen yliopiston rahoitus kokonaisuudessaan. Matalasti koulutetut siis maksavat enemmän veroja, jotta yliopisto voi pyörittää omaa toimintaansa verovapaasti, samalla kun opiskelijoilta peritään valtavat lukukausimaksut. Kaikki maksavat, mutta vain varakkaat(sekä tietysti muutamat nerot ja huippu-urheilijat) hyötyvät.

En tiedä, mutta toivon vahvasti että olette väärässä globalisaation ja yhteiskuntien kehityksen suhteen. Toivon että ainoa vaihtoehto tulevaisuuteen ei ole tuo äärimmäisen eriarvoinen dystopia, jossa syntymälotto ratkaisee koko loppuelämän entistä suuremmalle väestönosalle, ja jossa satumainen yltäkylläisyys ja sietämätön kurjuus asuvat naapureina aseistettujen vartijoiden ja puolisotilaallisen poliisin erottamana. Yhteiskunta, jota kukaan ei valitsisi Rawlsin tietämättömyyden verhon takaa.
Mutta oli tuo väistämätön kehityssuunta tai ei, korkeakoulutuksen maksullisuus on väistämättä askel sitä kohti.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

"Tuloerojen ongelmaan on historiallisesti ollut oikeastaan vain yksi toimiva ratkaisu; ay-liikkeet(yleisemmin syndikalismi), progressiivinen verotus ja tulonsiirrot."... Kerro minulle yksi esimerkki maasta, jossa tuloerot on poistettu tulonsiirroilla ja verotuksella. Suomi on kai tätä yrittänyt, mutta meneillään oleva viides lamavuosi ei oikein viitaa siihen, että oltaisiin oikealla tiellä.

Mitä tulee tuloerojen käyttöön keppihevosena, niin yritetään vielä yksinkertaisempaa esimerkkiä. Onko todella oikeudenmukaista, että korkeakouluvalinta määrää lähes 100 -prosenttisesti tulevat ansiot. Ajatellaan vaikka juristeja. Sillä hetkellä kun he näkevät nimensä valittujen listalla, heidän elinaikaiset tulonsa nousevat yli miljoonalla eurolla verttuna siihen vaihtoehtoon, että nimeä ei löydy listalta. Korkeakouluopetuksen ja opintotuen maksaminen jätetään sen sijaan niille, joilta evätään korkouluopetus ja jotka passistetaan työelämään. Pitäisikö Rawls tätä hyvänä syteeminä?

Jyrki Paldán

"Kerro minulle yksi esimerkki maasta, jossa tuloerot on poistettu tulonsiirroilla ja verotuksella."

Kivan dikotomian rakensit, tuloerothan tunnetusti voidaan "poistaa".

Mitä taas tulee tuloerojen vähentämiseen, siinä on onnistuttu progressiivisella verotuksella ja tulonsiirroilla kaikissa pohjoismaissa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa New Dealin aikaan.

"Suomi on kai tätä yrittänyt, mutta meneillään oleva viides lamavuosi ei oikein viitaa siihen, että oltaisiin oikealla tiellä."

Suomessa ei ole enää oikeasti progressiivista verotusta sitten Ahon hallituskauden ja ansio- ja pääomatulojen veroerottelun. Tulonsiirtojakin maksetaan nykyisellään enemmän varakkaimmalle 10%:lle kuin vähävaraisimmalle 10%:lle kotitalouksista.

"Onko todella oikeudenmukaista, että korkeakouluvalinta määrää lähes 100 -prosenttisesti tulevat ansiot."

Noh, tuostahan päästään mielenkiintoisiin arvokysymyksiin. Minkä mukaan ja miten tulojen pitäisi määräytyä. Suomalaiset korkeakouluvalinnat ovat hyvin lähellä meritokratiaa, paikkojen jakautumista tietojen ja taitojen mukaan.

Maksullinen korkeakoulutus taas ei näyttäisi vaikuttavan korkeakoulutettujen ja kouluttamattomien tienestieroihin tasoittavasti(korrelaatio on nähtävästi juuri päinvastoin!), mutta tekee valintaprosessista vähemmän meritokratisen. Syntymäloton merkitys kasvaa, tietojen ja taitojen laskee.

ja Rawlsista itsestään en tiedä, mutta kyllä, tietämättömyyden verhon takaa ainakin itse pitäisin maksutonta koulutusta äärettömän paljon parempana järjestelmänä.

Maisterivero tai brittityylinen opintolaina sen sijaan eivät välttämättä olisi pöhkömpi idea. Ts. korkeakoulutettu, jonka elämässä koulutuksen tuomat korkeammat tulot realisoituvat, maksaa enemmän yhteiskunnalle kun muut. Työttömäksi tai mediaanipalkan alle jäävä korkeakoulutettu ei maksaisi mitään. Saman tietysti ajaa progressiivinen verotus paljon yksinkertaisemmin.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #21

Tulonsiirrot ja progressio kuulostavat helpoilta mekanismeilta, mutta onko niillä todellakin toivottu vaikutus. Ajatellaan, että korotetaan suurituloisten (vaikka lääkäreiden verotusta). Mitä tapahtuu? Oletettavasti he nostavat taksojaan, ainakin osa tekee vähemmän työtä (vähemmän työtunteja & eläkkeelle aiemmin), alalle hakeutuu vähemmän ihmisiä, osa muuttaa maasta jne
Eli tulonjaon pysyvä muuttaaminen voi olla hirveän vaikeaa, varsinkin jos emme oikein tiedä, mikä loppujen lopuksi tuottaa tuloeroja. Katso vaikka:

http://www.jonathanheathcote.com/hsv_taxation_fina...

Mutta minun juttuni pointti on enemmäkin kysymyksessä, jos ja kun globalisaatio lisää tuloeroja, miksi nimenomaan siihen ei reagoida. Miksi ne, jotka yleensä puhuvat tuloeroista ja niiden vähentämisen tarpeesta, pitävät globalisaatiota annettuna faktana, joille ei voi mitään, tai jopa hyväna asiana, jota pitää edistää?

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #22

"Tulonsiirrot ja progressio kuulostavat helpoilta mekanismeilta, mutta onko niillä todellakin toivottu vaikutus."

En tiedä, mutta aikaisemmin ainakin on ollut. Juuri millään muulla ei ole ollut.

"Eli tulonjaon pysyvä muuttaaminen voi olla hirveän vaikeaa, varsinkin jos emme oikein tiedä, mikä loppujen lopuksi tuottaa tuloeroja."

Linkkaamasi tutkimus ei nyt ihan täysin nähdäkseni vastaa väitettäsi. Vaikka siinä päädytäänkin lopputulokseen, että vähemmän progressiivinen verotus olisi parempi vaihtoehto, ei sitä tehdä tuloerojen kautta. Sen sijaan vähemmän progressiivista verotusta puolustetaan kokonaistuotannon kautta. Paperin mukaan kokonaistuotanto laskisi laskeneen työvoiman tarjonnan, sekä heikompien taidonhankintainsentiivien(skill investment) vuoksi.

Yritin etsiä millä tuo taitoargumentti perustellaan, mutta paperista löytyi vain viittauksia muihin tutkimuksiin(e.g., Feldstein, 1973; Stiglitz, 1982). Ensimmäisen viitatun tutkimuksen relevanssi asiaan jäi vähän kyseenalaiseksi, se kun käsittelee Yhdysvaltalaisperheiden liiallisista terveydenhuoltovakuutuksista seuraavaa hyvinvointitappiota. Toisessa taas käsiteltiin verotuksen Pareto-tehokkuutta, ja sen metodologia oli puhtaasti a priorinen. Siinä ko. asia nähdäkseni vain oletettiin, ellei sitä ole avattu vielä tarkemmin jossain viitatussa tutkimuksessa. En kuitenkaan nyt jaksa vaivautua syvemmälle kaninkoloon, ja vaikka kokeellinen osoitus löytyiskin, nuo 70-luvun tutkimukset alkavat olla statistiselta osuudeltaan sen verran vanhentuneita että hyöty on kyseenalainen.

Sen sijaan tuloerojen suhteen lopputulokset ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Paperin johtopäätöksistä kun löytyy esim. tällainen helmi:

"We also considered an extended version of the model in which poverty is a direct barrier to skill investment. In this extension, progressive taxation lifts people out of poverty, thereby spurring skill investment and partially offsetting the disincentives from lower after-tax returns to skill"

Yhden tutkimuksessa harkitun mallin mukaan progressiivinen verotus siis nostaa köyhiä pois köyhyydestä, mutta se on huono asia, koska insentiivi parantaa omia työelämätaitojaan laskee köyhyydestä poispääsyn jälkeen.

"Mutta minun juttuni pointti on enemmäkin kysymyksessä, jos ja kun globalisaatio lisää tuloeroja, miksi nimenomaan siihen ei reagoida. Miksi ne, jotka yleensä puhuvat tuloeroista ja niiden vähentämisen tarpeesta, pitävät globalisaatiota annettuna faktana, joille ei voi mitään, tai jopa hyväna asiana, jota pitää edistää?"

Tuo on mielestäni todella hyvä pointti.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Suomessa on jo nyt maailman suurin julkinen sektori (julkiset menot - BKT-suhteella mitattuna). [...] On vaikea kuvitella, että julkista sektoria voitaisiin supistaa ilman, että palvelutuotantoa yksityistettäisiin ja tehtäisiin markkinaehtoiseksi.»

Tätä pitäisi perustella paremmin, miten palvelutuotannon yksityistäminen varmasti kaventaisi julkisia menoja, jos palvelut ostetaan julkisin varoin. Tätä harhaa ei minusta käsitellä tässä diskurssissa riittävästi. Yksityistämistä ajava osapuoli vetoaa aprioriseen päättelyyn, "kyllä se varmaan kun julkinen on niin tehotonta, kaikki sen tietävät", kun oikeasti kaipaisimme keskusteluun aposteriorista näyttöä.

Markkinaehtoisuus ja kilpailu ehkä joskus ylittävät yritystoiminnan ja liikevoiton luomat lisäkustannukset, mutta vaihtelevasti eivätkä varsinkaan taikaiskusta. Alentavatko ne kustannuksia vai ei? Jos alentavat, tarkoittaako tämä "tehostaminen" kustannusten siirtoa työntekijöiden maksettaviksi?

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Yksityistämisen autuus on todellakin yksi näistä heitoista ilman suurta pohjaa. Esim. kunnan tasolla suurin seuraus on se ettei menoerää enää näe, pysty kaivamaan esiin, kun se loikkaa kategoriaan ostopalvelut yksityistämällä jokin tuotannon osa. Lisäksi moni kunta on ottanut palvelun x takaisin itselleen koska yksityinen versio on eri tavoin huonompi. Mikä motiivi yksityisellä yrityksellä olisi edes tehostaa toimintaa jos se muin konstein saa sen tehtyä (lue: usein työntekijöiden selkänahasta).

Itse harjoittaisin valtion ja kunnan tasolla melkoista sosialismia, monopoleja vaikka muuten markkinoihin uskonkin.Tässäkin on tietysti suuria ongelmia, ensimmäiseksi tulee mieleen nykytilanne, ei ketään ole kiinnostanut toimintatapoja muuttaa kun ei pakkoa ole ollut. Tämän mallin toimivuus vaatisi johtajuutta monella tasolla mitä Suomessa ei ole.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Hommat voivat mennä hyvin tai huonosti. Olin kesällä Tohmajärvellä jossa koko terveydenhuolto on pantu Attendon hoidettavaksi. Säästöt kunnalle useita miljoonia vuodessa ja asukkaiden kokemus oli se että palvelut ovat parantuneet valtavasti.

Katselin ikkunasta ja ihmettelin kun Attendon kotipalvelu vietti puoli tuntia - kolme varttia jokaisen vanhuksen luona.

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

En ehtinyt keskusteluun mukaan, mutta otsikko "eliitti vs. rahvas" herätti pitkään muhinutta oivallusta.

Tänä internet- ja varsinkin some-aikana rahvaaksi sanotun eli ns. tavisten ääni on päässyt esiin paremmin kuin koskaan (huutamallakin, kenties koska samankaltaista mahdollisuutta ei ikinä ennen ole ollut eli paine purkautuu). Tämä on paitsi hyvä asia, voi myös muuttaa perinteisten analysointitapojen lähtöasetelmia.

Alan ajatella, että esim. taloustieteen ja sosiologian nykyiset mittarit murenevat käsiin. Eliitti vs. rahvas ei määräydykään enää pääasiassa lineaarisesti tulo/varallisuus & -koulutusasteikolla, vaan mukaan tulee "mikä tahansa, joka ihmisiä kiinnostaa".

Esimerkiksi:

- ulkonäköeliitti vs. sen rahvas (Instagram-kuvat ja niiden tykkäykset)
- urheilueliitti vs. sen rahvas (globaalien lajien suosio)
- politiikkaeliitti vs. sen rahvas (tykkäämis-tason politikointi ja julkisuus)
- kaikkien yhdenasianliikkeiden edelläkävijäeliitti vs. sen rahvas
- jne.

Kiinnostavaa on, että kaikki listaamani on mahdollista muuttaa myös tuloksi/varallisuudeksi ilman mittavaa perinteistä koulutusta. Esimerkiksi salaliittoihin keskittyville sivustoille ja vaikkapa MV-lehdelle ja tapaisille löytyy kysyntää, jota ei aiemmin ole tyydytetty.

(Tämä meni nyt off-topiciksi, mutta toisaalta voi palautua blogin heittoon tavoista, jolla "korkeakoulutuksen hyödyt ja haitat jaetaan"... ja kysyä, kuinka paljon korkeakoulutusta kansakunta tarvitsee tai sen kannattaa maksaa...)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Äänestyspakko sakon uhalla olisi yksi keino syrjäytyneiden ja politiikkaan turhautuneiden saamiseksi vaaliuurnille. Sellainen käytäntö on Australiassa ja ilmeisesti myös Belgiassa. Se varmaan nostaisi Suomen kovin alhaista äänestysprosenttia.

Suomen muihin Pohjoismaihin verrattuna heikkoa äänestysintoa selittää varmasti myös se, että meillä puolueet eivät järjestäydy vaaleissa minkäänlaisiksi järjellisiksi hallitusblokeiksi. Meillä on harrastettu "sekametelisoppahallituksia", jollaiset ovat vuorenvarmasti vieraannuttaneet monet kansalaiset poliittisten puolueiden ohjelmista ja päämääristä, joilla ei näytä olevan minkäänlaista merkitystä käytännön toiminnassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset