*

meeviren

17.9.1809

Suomessa on liuta liputus- tai vapaapäiviä, joiden perusteita voi vain ihmetellä. On loppiaista, vappua, juhannusta, uudenvuodenpäivää, helatorstaita … on EU:n ja YK: päivää. Eikö riitä, että meillä on viisipäiväinen työviikko ja yli kuukauden vuosiloma. Minusta kaikki arkipyhät voisi poistaa, aina joulua myöten. Tuskin kirkko siitä edes pahastuisi, raamatulliset asiat eivät näytä siitä nykyään erityisemmin kiinnostavan..

Mutta pitäähän meillä olla ainakin itsenäisyyspäivä! Kaikilla mailla on itsenäisyyspäivä, niin pitäähän Suomellakin olla.  Joku voi tietenkin kyynisesti todeta, että itsenäisyyden kanssa on vähän niin ja näin; kun ei edes patalappujen käytöstä voi enää päättää Suomessa. Mutta olkoot. Eri asia on, onko 6.12 se oikea päivä. Vuonna 1917 (18. heinäkuuta) Eduskunta hyväksyessään s. valtalain de facto julisti Suomen itsenäiseksi, mutta jostain syystä vasta 6. joulukuuta, jolloin eduskunta hyväksyi hallituksen (senaatin) julistuksen, on valikoitunut itsenäisyyspäiväksi. No ehkä päivän valintaa voisi vielä kertaalleen harkita.  

Voi nimittäin kysyä, oliko tuo 6.12.1917 sittenkään niin tärkeä päivä kansakunnan historiassa kuin termi itsenäisyyspäivä antaisi ymmärtää. Eikö Suomen itsenäisyyden kannalta ratkaisevan tärkeä päivä ajoitu kauas taaksepäin, vuoteen 1809.

Vuonna 1809 päättyi Suomen sota Haminan rauhaan 17.9.1809. Vaikka sota oli nimeltään Suomen sota, kyseessä oli virallisesti vain Ruotsin ja Venäjän sota (termi ”Suomen sota” näyttää olevan käytössä vain Suomessa). Haminan rauhasta päättivät Ruotsin ja Venäjän edustajat, Suomen edustusta neuvotteluissa ei ollut. Ruotsi luovutti ne ja ne maakunnat Venäjälle, ja asia saatettiin tiedoksi suomalaisille.

Ennen vuotta 1809 oli ollut vain Ruotsin vallan alainen joukko maakunta idässä, puhuminen Ruotsi-Suomessa on kotikutoista asioiden vääristelyä. Oli vain Ruotsin kuningaskunta, Suomi (Suomen maakunnat) oli lähestulkoon siirtomaan asemassa

Mikä muuten on siirtomaa: ”siirtomaa on varsinaisen valtion ulkopuolinen maa-alue, joka on isäntämaan kontrollissa”. Tai englanniksi ”A country or area under the full or partial political control of another country and occupied by settlers from that country”. Kuulostaako tutulta?

Suomella ollut oikeutta omiin verotuloihinsa puhumattakaan, että silla olisi ollut oma raha, eikä mitään muitakaan itsenäisen valtion alkeita. Vaikka Suomi hukkuu historian tohtoreihin, kukaan ei ole vaivautunut selvittämään, miten paljon Ruotsin valtio ”riisti” Suomelta verovaroja; eli miten paljon köyhä Suomi maksoi Ruotsille enemmän kuin sai sieltä. Ruotsalainen aluepolitiikka ei suinkaan tasannut tuloeroja, vaan ainakin Suomen osalta kasvatti niitä. Vääristymää korosti vielä ulkomaankaupan monopolisointi Ruotsiin. Jos aiempia arvioita jotenkin summarisoi, voi arvioida, että ehkä jopa kolmannes suomalaisesta verovaroista päätyi Ruotsiin. Paljon suurempi rasite oli tietenkin sotaväenotto, joka lähenteli järjettömiä mittasuhteita 1600- ja 1700-luvuilla – ei Suomen omien tarpeiden vaan Ruotsin suurvaltapolitiikan vuoksi. Pelkästään 30-vuotinen sota ja Suuri Pohjan sota veivät yli 100 000 suomalaisen hengen (enemmän kuin toinen maailmansota), mikä on paljon kun väestöä ei ollut puolta miljoonaakaan. Vastaavasti Ruotsin panos Suomen puolustamisessa Venäjän hyökkäystä vastaan Suuressa Pohjan sodassa ja Suomen sodassa jäi olemattomaksi. Suomi sai vain toimia puskurina (poltettuna maana) Venäjän laajentumista vastaan.

17.9.1809 kaikki tämä järjettömyys loppui. Suomi sai pitää omat verovaransa, sen ei tarvinnut lähettää miehiään vieraisiin sotiin (muutoin kuin symbolisesti), se sai (myöhemmin) oman rahansa, omat lakinsa, lähestulkoon kaikki ne ominaisuudet, joita on itsenäisellä valtiolla. Se ei enää ollut vain joukko itäisiä maakuntia vaan yksi kokonaisuus, joka sai oman keskushallintonsa, oman parlamenttinsa ja hallituksensa. Ehkä kuvaava on, että 1800-luvun lopulla Suomen valtion lainat olivat rahamarkkinoilla huomattavasti arvostetumpia kuin Venäjän valtion - Suomi sai velkaa alemmalla korolla kuin Venäjän valtio. Ilmanko Aleksanteri III ihmetteli, onko Suomi osa Venäjää vai Venäjä osa Suomea.

Kuvitelkaamme, että Venäjä ei olisi vallannut Suomen aluetta ja raja olisi jäänyt Turun rauhan mukaiseksi. Olisiko meillä nykyään Suomen valtiota? Rohkenen epäillä. Kymijoen takainen alue olisi varmaan venäläistynyt niin pitkälle, että siitä ei olisi koskaan tullut osaa mahdollisesti itsenäistyvästä Suomesta. Stalin olisi 1930 –luvulla tuhonnut jäljellä olevan suomea puhuvan väestön omalla saatanallisella tavallaan.

Entä mitä olisi tapahtunut ruotsalaiselle Suomelle. Olisiko Suomi enää 1000 vuoden ruotsittumisen jälkeen kansallisaatteen myötä kyennyt irrottautumaan omaksi maakseen? Vaikea on uskoa sitä, kun muistelee, ettei edes Venäjän tsaarin suojeluksessa suomen kieli päässyt sataan vuoteen tasa-arvoiseksi ruotsin kanssa (tapahtui vasta 1902). Voi myös viitata Kainuunjoen (ruotsiksi Kalix-joen) ja Torniojoen välisen suomenkielisen väestön lähes täydelliseen ruotsalaistumiseen viimeisen 200 vuoden aikana; tuskin kehitys Tornionjoen länsipuolella olisi ollut olennaisesti erilaista.

Suomen sodan lopputulos oli tappio, mutta tappio vain Ruotsille. Suomelle se oli pikemminkin voitto, jota voisi juhlia – itse asiassa paljon enemmän kuin monia nykyisiä juhla- ja liputuspäiviä. Harvemmin näin käy. Syksyllä 1974 keskustapuolueen kansaedustaja Eino Uusitalo (tuleva vt. pääministeri) ehdotti, että välirauhan solmimispäivästä tehtäisiin "toinen itsenäisyyspäivä”, eli oikein juhlapäivä. No, se oli “rähmällään olon” pahinta aikaa ja Uusitalo oli valloitussodan voittajan “saappaiden nuolijana” omaa luokkaansa.

Näin juhlapäivän lähestyessä hieman ihmettelee, kun julkisuudessa hehkutetaan Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämistä ja syventämistä. Ajatus, että Suomen pitäisi taas kerran (yksipuolisesti) puolustaa Ruotsia ei suuremmin houkuttele; emmeköhän suosiolla luovuta sen tehtävän muille, jos ruotsalaisia itseään asia ei kiinnosta.

Matti Viren

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

1800-luvun alussa Suomen alue oli tietynlaista Ruotsin kehitysaluetta, ei kuitenkaan millään muotoa siirtomaa. Tilannetta voisi lähinnä verrata nykyiseen Lappiin ja muuhun Suomeen. Jos katsotaan, että Helsinki riistää maakuntia, niin vastaavasti silloin voi sanoa, että Ruotsi riisti Suomea. Ruotsin politiikka Österlandin maakuntaa kohtaan ei poikennut politiikasta muita maakuntia kohtaan, toisin sanoen Österlandilla ei ollut erityisasemaa.

Tästä seuraa, ettei ole kovinkaan varmaa, että Suomen alue Ruotsin vallan jatkuessa olisi säilynyt taantuneena kehitysalueena. Sama teollinen kehitys, esimerkiksi metsä- ja mineraalivarantojen vuoksi, olisi voinut yhtä hyvin tapahtua Ruotsin vallan alla. 1800-luku oli teollisen vallankumouksen aikakautta. Suomen kohdalla se vain sattui tapahtumaan Venäjän tsaarin alaisuudessa.

Autonomian aika ei ollut yhtäjaksoinen harmonisen auvoinen aika suomalaisille. Aleksanteri I katsoi valloituksen päätyttyä parhaaksi rauhoittaa valtakunnan uuden itäosan ja onnistui siinä myöntämällä tsaarin kulloisestakin tahdosta riippuvaisen autonomian. Sen korostamiseksi kutsuttiin koolle Porvoon valtiopäivät, mutta vain kerran. Aleksanteri I:n seuraajalla Nikolai I:llä ei ollut aikomustakaan niitä kutsua koolle uudelleen koko valtakautensa aikana.

Aleksanteri II:n aikainen Suomen nousukausi johtui enemmänkin Venäjän häviämän Krimin sodan sekä Puolan tilanteen aiheuttamasta maantieteellisestä suuntautumisesta, jolloin Suomen alue oli syytä jälleen kerran turvata ongelmattomaksi. Asenne alkoi kuitenkin jo muuttua Aleksanteri III:n aikana ja Nikolai II pyrki suorastaan tuhoamaan Suomen kansan.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Ruotsin kansa on maksanut kalliisti ja kärsinyt kovasti huonojen kuninkaiden vuoksi. Venäjän vallan alla Suomi kehittyi paljon enemmän kuin Ruotsin vallan aikana.

Rautateitä, teollisuutta ja kaupunkeja syntyi. Esimerkiksi paperiteollisuudella oli erikoisasema, kun suuriruhtinaskunnasta vietiin paperia venäjälle. Tämä mainittu teollisuus sai etulyöntiaseman verrattuna ulkomaisiin kilpailijoihin.

Jos asetelma olisi ollut toisinpäin, Ruotsi olisikin säilynyt suurvaltana ja Suomi olisi osa Ruotsia, olisiko Suomi kehittynyt nopeammin ja enemmän?

Pietarista sai moni arvokasta oppia kisällinä ja toi osaamisen Suomeen.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

"Entä jos talouskehityksen" arvaaminen on vaikeaa - olennaista kai vain on, että ennen vuotta 1809 Ruotsi oli meille lähinnä vain suuri taakka.
Mutta kaikkien olennaista on se, että ennen vuotta 1809 ei ollut Suomea, oli vain itäisiä maakuntia. Ja (vähän toistoa) tuskin Suomea olisi ollut vuoden 1809 jälkeenkään, jos Ruotsin itäraja olisi kulkenut Suomen poikki.
Tämä tosiasia jotenkin unohtui sortovuosina, jolloin Venäjässä haluttu nähdä mitään hyvää ja luuloteltiin, että vuoona 1809 Suomi olisi ollut jokin (melkein) itsenäinen valtio, joka armollisesti suostui valitsemaan Veäjän keisarin hallitsijakseen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Aika tsaaria syleilevästi luonnehdit sortovuosien taustoja.

Ei Suomen Suuriruhtinaanmaassa muuta oltu kuviteltu kuin sitä, että voimassa olevat lait ja sopimukset pidetään. Varsinkin toisella sortokaudella oli alunperin tarkoituksena Suomen venäläistyttäminen, jolloin venäjän kielestä olisi tullut ainoa virastokieli ja kouluopetuskin käyty venäjän kielellä. Tällainen uudistus toteutettiinkin jo siihen aikaan mm. ortodoksisen Raja-Karjalan alueella. Myös Suomen privilegiot oli tarkoitus lakkauttaa ja ottaa käyttöön asepalvelu Venäjän armeijassa, saattaa kaikki lainsäädäntövalta Venäjän Duumalle j.n.e.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #4

Blogini koski vuotta 1809, eikä sortokausia. 1809 tsaaria ei velvoittanut/pakottanut mikään; yhtä hyvin Suomi olisi voinut päätyä samaan asemaan kuin Baltain maat. Onneksi näin ei käynyt, mutta ei se ainakaan ollut Ruotsin ansiota.
Sortokautena oltiin menossa takasin aikaan ennen vuotta 1809. Mutta 1899 oli jo olemassa Suomi, omat instituutiot ja kieli, eikä venäläistaminen olisi ollut yhtä helppoa kuin ruotsalaistaminen 1810.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Mutta kaikkien olennaista on se, että ennen vuotta 1809 ei ollut Suomea, oli vain itäisiä maakuntia"

Ei ehkä ollut virallista Suomea mutta suomalaiset oli ja kieli oli silloinkin merkittävä tekijä. Suomenkielellä pystyi viljelemään peltoja mutta juuri muuhun suomalaiset eivät päässeetkään. Valtavaa resurssien hukkaa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #6

Missä tahansa Euroopassa - vaikka Ruotsissa - kaikissa kaupungeissa on kivitaloja ja "vanhoja kaupunkeja" . Missä ne ovat Suomessa? Ennen vuotta 1809 rakennetut kivitalot taitavat olla yhden käden sormella laskettavissa. Rahat menivät sinne, missä valta oli. Sama koskee teollisuutta; mitä meillä oli verrattuna Ruotsiin. Haminan rauhassa Ruotsalaiset osasivat pitää huolen siitä, että Kiirunan malmivarat jäivät rajan toisella (väärälle) puolelle (kun rajaa ei laitettu suomenkielisen alueen rajalle Kainuun (Kalix) joelle. Ei voi olla kuin kiitollinen kaikesta tästä hyvästä, jota Ruotsin valtio osoitti köyhää itämaata kohtaan.

Johannes Hissa Vastaus kommenttiin #6

Suomesta tuli Ruotsin virallinen vähemmistökieli vasta 2009 kun taas Suomen suurruhtinaskunnassa Aleksanteri II antoi kieliasetuksen jo vuonna 1863, jolla vahvistettiin suomen kielen asemaa valtionhallinnossa ja yhdenvertaiseksi ruotsin kielen kanssa suomen kieli tuli virkakielenä 1902. Ehkä hyvä itsenäisyyspäivä olisikin 29. maaliskuuta, sillä Aleksanteri I antoi hallitsijanvakuutuksensa 29. maaliskuuta 1809 eli silloin muodostettiin Suomen suurruhtinaskunta, tosin Venäjälle ennen Suomen sotaa kuulunut Vanha Suomi eli myöhempi Viipurin lääni liitettiin ns. Uuteen Suomeen vasta vuodenvaihteessa 1812.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos etsitään vertailukohtaa tilanteelle, että Suomi ei olisi vuonna 1809 joutunut Venäjän vallan alle, niin Norja on validi esimerkki siitä, että maa sai kuitenkin myöhemmin itsenäisyyden ja oikeuden omaan kieleensä. Siellä ei Venäjän tsaari myötävaikutttanut asiaan mitenkään. Sama olisi siis voinut yhtä hyvin tapahtua Suomessa, ja todennäköisesti olisi tapahtunutkin. Ruotsi ei ollut enää mikään suurvalta.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Mutta Ruotsi ei ole ollut mikään hyväntekijä, vaikka se sitä roolia (yhä vielä) teeskenteleekin. Ei Ruotsi valloittanut Suomea aikanaan tehdäkseen hyvää Suomen kansalle, vaan syyt olivat tietenkin täysin imperialistisia. Jos olet eri mieltä, niin sano se suoraan.
Norja-vertaus on ontuva. 1814 (jolloin liittäminen Ruotsiin tapahtui) ei ollut olemassa kahta Norjaa: Länsi- ja Itä-Norjaa. Norja oli sitä paitsi ollut oma kuningaskuntansa aina vuoteen 1387 asti, ja valtioliitto Tanskan kanssa oli (ainakin vuoden 1660 jälkeen) ollut hyvin lähellä tasa-arvoista. Kyse oli aivan erilaisesta asemasta kuin, mikä Suominen läntisillä maakunnilla oli Ruotsin valtakunnassa.
Norjalasilla niitä kieliä taita olla kaksittain...kumma, kun eivät ole tajunneet ruotsin kielen ylivertaista asemaa porttina muiden maailman kielten oppimiseen.

Käyttäjän hrautomaki kuva
Hannu Rautomäki

Onko Suomi tosiasiallisesti enää itsenäinen, kun ylin Suomea koskeva päätösvalta on muualla?
Suomen äänivalta EU-parlamentissa on alle 2 %, ja Suomen kansallinen lainsäädäntö on alisteinen EU-lainsäädännölle, sillä EU-lait ja -direktiivit uitetaan automaattisesti kansalliseen lainsäädäntöön.
EU-komissio ylimpänä käskynhaltijana määrää sen, mitä Suomessakin tehdään, tai uhkana on päätyminen EU-tuomioistuimeen.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Vaikea sanoa... Merkillisintä on kuitenkin se, että poliitikkojen enemmistö (?) tuntuu haluavan siirtää valtaa entistä enemmän rajojen ulkopuolelle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset