*

meeviren

Kriminaalipolitiikkaa juristien ehdoin

 

Yhteiskuntapolitiikka lehden uusimmassa numerossa 6/2016 esitellään tuloksia kyselystä, joka koskee suomalaisten rangaistuasenteita. Kyselyn tuloksia kommentoi lehden päätoimittajan Tuukka Tammi seuraavasti: ”Rikollisten kuriin laittaminen ja rangaistusten koventaminen ovat populismin peruskauraa. Kova kriminaalipoliittinen linja on kuitenkin kallis ja tehoton. Kuten X (jutun kirjoittaja) toteaa, alan asiantuntijat eivät yleensä vaadi kovia rangaistuksia, koska he saattavat tietää, että yhdyskuntaseuraamukset ovat vankiloita edullisempi tapa palauttaa rangaistukseen tuomittu yhteiskuntaan”.

Päätoimittajan kommentti sisällään on suomalaisten kriminologien ja sosiologien peruskauraa: rangaistukset ovat tehottomia, jopa hyödyttömiä.  Ensimmäinen reaktio tähän lausumaan on ihmettely. Jos rangaistukset ovat tehottomia, miksei niitä poisteta kokonaan? Tuomioistuimiin ja oikeusapuun käytettävä puoli miljardia euroa voitaisiin jakaa rikosten uhreille, jotka nykykäytännössä eivät saa juuri mitään.

Humaaniksi kriminaalipolitiikaksi itseään kutsuva oppi tuli Suomessa muotiin 1970-luvun alussa, kun äärivasemmiston lanseeraama ajatus rikollisista kapitalistisen järjestelmän uhreina levisi ns. asiantuntijoiden keskuuteen. Rikollisista tuli hetkessä uhreja, ja uhreista syyllisiä. Vannoutuneimmat stalinistit uskoivat, että rikollisuus poistuisi vain sosialismissa (ja Neuvosliitosta se oli heidän mielestään jo lähestulkoon poistunut). Ehkä kannanotot ovat sen jälkeen hieman lieventyneet, mutta ainakaan sosiologien joukosta on vaikea löytää ketään, joka uskoisi ennaltaehkäisevään vaikutukseen (tai kannustimiin yleensä). Rangaistukset ovat yhtä impotentteja kuin verotus; vaikka veroasteet nostettaisiin sataan prosenttiin, sillä ei sosiologien mielestä ole mitään käyttäytymisvaikutuksia.

Jos rangaistuksilla ei ole mitään ennaltaehkäisevää vaikutusta, rangaistusjärjestelmän ainoaksi tehtäväksi jää (päätoimittaja Tuukka Tammen sanoin) palauttaa rangaistukseen tuomittu yhteiskuntaan. Jotenkin tämä kuulostaa samalta kuin stalinistis-lysenkolainen ajatus siitä, että on mahdollista ”tehdä uusi ihminen” kasvattamalla. Tätä tarkoitusta varten rangaistuslaitokset ovat huonoja; siksi niissä pitää olla mahdollisimman lyhyen aikaa”.

Ajatus rangaistusten tehottomuudesta olisi ehkä jotenkin hyväksyttävissä, jos (a) taustalla olisi vahvaa tieteellistä näyttöä rangaistusten tehottomuudesta ja (b) olettamukseen tukeuduttaisiin johdonmukaisesti kaikissa tapauksissa. Totuus kuitenkin on, että kvantitatiivinen kriminaalipoliittinen tutkimus on Suomessa edelleenkin lapsenkengissään. Rikollisten taustatekijöistä on ehkä joitain selvityksiä, mutta missä ovat tutkimukset siitä, miten erilaiset rangaistusasteikot vaikuttavat rikollisuuden määrään! Tiedän, että niitä on vaikea tehdä, mutta ongelma ei ratkea sillä, että asiasta samaa mieltä ovat ”asiantuntijat” nykyttelevät toisilleen ja toteavat, että ”kyllä se on niin”.

Johdonmukaisuus on vielä pahemmalla tolalla. Yhtä yksimielisiä kuin sosiologien ja kriminologien keskuudessa ollaan rangaistusten tehottomuudesta, ollaan äärimmäisen yksimielisiä siitä, että rangaistukset ovat erittäin tehokkaista (ennaltaehkäiseviä) liikennerikkomuksissa (ei kuitenkaan rattijuopumuksissa). Tehoa uskotaan myös löytyvän myös ympäristö- ja talousrikoksissa. Pekka Koskinen, joka oli kriminaalipolitiikan suuri auktoriteetti Suomessa, mutta suuren yleisön joukossa ehkä paremmin tunnettu ”rauhanlaki-idean isänä”, uskoi myös vahvasti, että kovat rangaistukset kitkevät neuvosvastaisuuden Suomesta. Eli mitä me voimme tästä päätellä? Rangaistukset (tai kannustimet yleensä) vaikuttavat käyttäytymiseen joskus ja joskus ei. Mielenkiintoinen looginen teoria.

Kriminologien ja sosiologien teoriat ovat löytäneet otollisen kannattajakunnan juristeista. Suomalaisten oikeusjärjestelmähän on tehty juristeja varten - juristit saaneet lähes vapaasta sanella pelisäännöt sen suhteen, miten järjestelmä on kehitetty ja miten se toimii. Kaikki muut toimijat on lainsäädännöllä (joka on tietenkin juristien valmistelemaa) rajattu pois toimialalta. Vain juristit voivat toimia oikeusavustajina ja toisaalta lautamiehet aiotaan hätistää lopullisesti pois käräjäoikeuksista. Apteekkimonopolista sentään puhutaan, mutta kukaan ei ole huomaavinaan juristimonopolia (katsokaa verotietoja, jos asia ei teitä muuten kiinnosta).

Kysymys kuuluu, mikä on juristien kannalta parasta kriminaalipolitiikkaa. Vastaus on helppo. Paljon rikoksia ja paljon tuomioita. Mitä pienempiä tuomioita, sitä parempi. Jokaisesta Mikki-Hiiri -tuomiostakin pitää olla valitusoikeus korkeampiin oikeusasteisiin. Miksi juristit rakentaisivat järjestelmän, jossa ammattirikolliset olisivat kiven sisässä. Sehän olisi heidän kannaltaan mitä älyttömin ratkaisu. Juristien suurin, ja samalla paras, asiakasryhmä ovat ammattirikolliset, emme me.

Juristien kanssa samaan kimppaan on nyttemmin liittynyt valtiovarainministeriö. Sille vankeinhoito on pelkkä kuluerä, sakot sen sijaan ovat yksi parhaista tulolähteistä. Ja tuloksena edellä mainittujen tahojen epäpyhästä allianssista on järjestelmä, jossa meillä ovat ehkä maailman keveimmät tuomiot väkivaltarikoksista ja maailman ankarimmat tuomiot liikennerikkomuksista. Minun on vaikea uskoa, että missään maailmalla hallitus olisi nykyhallituksen tapaan perustellut lakiesitystään (liikennerikkomusten sakkokäytännöstä) tarpeella kerätä lisää rahaa valtiolle. Ihan hyvä näin; kävi kertaheitolla selväksi, mikä ero on verotuksella ja rangaistuksilla (sakoilla).

Suomessa on liki mahdoton keskustella kriminaalipolitiikasta. Jos ehdottaa, että rangaistuksia kovennettaisiin epsilonin verran, vastauksena on yleensä sanailu kuolemanrangaistuksesta. Ehkä eniten keskustelussa jurppii terminologia. Sanotaan, että se ja se tuomittiin taposta viideksi vuodeksi vankilaan. Todellinen rangaistus on kuitenkin kaksi vuotta, koska ensikertalaiset istuvat vain puolet tuomiostaan. Ja suomalainen käytäntö on, että (lähestulkoon) kaikki ovat ensikertalaisia. Suomessa murhaajakin ehtii olla monta kertaa (joka ”kolmas” vuosi) urallaan ensikertalainen. Samanlainen verbaalinen oksennus on ”ehdollinen vankeus”. Se tarkoittaa täsmälleen samaa kuin ”ei mitään”. Suomessa ehdonalaisesta vankeudesta on todennäköisesti vaikeampi päästä vankilaan kuin, jos olisi ilman rikosrekisteriä. Yhdyskuntapalvelu….. huokaus.

Sen sijaan, että yritetään aina vaan keksiä uusia olemattomia ”rangaistusmuotoja”, voisi olla paikallaan pohtia, mitä tapahtuu, jos poistetaankin kaikki rangaistukset. Senhän ei pitäisi lisätä rikoksia, vaan tuottaa pelkkää mielihyvää. Myymälävarkauksien rangaistavuushan on jo poistettu. Jatketaan samalla tiellä.   

Matti Viren

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Omien 80-luvun lopun havaintojeni mukaan vangeissa on lähinnä kolmenlaista porukkaa: yhteiskunnan pahnanpohjimmaisia, joilla ei kertakaikkiaan ole älyllisiä edellytyksiä pitää impulssejaan kurissa, saatika arvioida houkutusten, omien tekojen, vedättäjien ja seuraamusten sekavaa vyyhteä. Suurin osa tästä porukasta on tehnyt vankeustuomioon johtaneen rikoksensa kännissä tai huumeissa tai molemmissa. Toisena ryhmänä ovat seksin, rahan, koston, kunnian tai väkivallanhimon sokaisemana äkkipikaisia tekoja tehneet. Siis ne, joilla on ollut naksahdus päässä ja se pimeä hetkensä. Sitten on niitä, joille taloudellisen hyödyn ja seuraamusten riskin puntaroinnissa on päätetty riskeerata, mutta ei välttämättä kovin älykkään loogisesti. Itselle on kerrottu monipolvinen suloinen valhe omasta kriminaalista nerokkuudesta tms. Onhan lottoaminenkin hyvin suosittua...

Eli summa summarum: tyhmät, hetkellisesti pimentyneet ja mukaovelat. Mihin ryhmään pitkät ja kovat rangaistukset sopivat? Ehkä joihinkin vaarallisimpiin, jotka on oikeasti pidettävä poissa muiden joukosta.

Miten mahtoi käydä sille työsiirtolassa tapaamalleni jampalle: parikymppisenä alkanut vankilakierre oli loppusuoralla, jos ei muusta syystä niin terveydentilan takia. Mies oli hyvin laitostunut ja käsitys maailmanmenosta oli jäänyt sinne 70-luvun puoliväliin, samoin vaatetus ja musiikkimaku... Kekkosen hautajaiset oli hänelle järkyttävä tapaus. Yhteiskuntakelpoiseksi palauttaminen on kallista ja helposti epäonnistuvaa puuhaa, eikä tunnu oikein reilulta pitää lukkojen takana tai yhteiskunnan täysjäsenyyden ulkopuolella lopullisesti vaikkapa avuttomana ja syrjäytyneenä eletyn nuoruuden toilailujen takia.

Liikenteeseen vertaaminen on minusta kehnohko yritys: auton kuljettamiseen edellytetään koulutusta ja pelisäännöt tehdään hyvin selviksi ja toimintaohjeita annetaan koko ajan liikenneympäristöstä. Samaa jatkuvaa rajoitusta ja ohjeistusta ei ole muuallla vaikkapa nuoren kuohuvaverisen miehen elinpiirissä.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Onhan meitä moneen junaan, mutta vähän vaikea minun on uskoa, että rikoksiin syyllistyneet olisivat jotenkin poikkeavia geeneiltään niin, että mikään viesti ei menisi perille.
Tiedetäänhän me, että jopa itsemurhat (jotka eivät ole kovin rationaalisia normaaleilla mittapuilla) riippuvat voimakkaasti suhdannetilanteesta. Eli niissäkin kuitenkin heijastuu joku logiikka.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Vangeista arviolta n. 20-35% on ADHD:n kaltaisia oireita. Isolla osalla vangeista on alkoholi,humausaine- tai lääkeaineriippuvuus. Törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneillä on merkittävässä määrin vakavia persoonallisuushäiriöitä. Osa näistä ongelmista tai ainakin alttius niihin periytyy.

Suurin osa törkeistä väkivaltarikoksista johtuu alkoholista. Normaali suomalainen henkirikos on kaksi humalaista ryyppykaveria ja leipäveitsi.

Rangaistuksilla on merkittävä vaikutus rikollisuuteen mutta rangaistuksia kovemtamalla ei pystytä kaikkia rikoksia estämään. Miksi esimerkiksi kuolemantuomioita käyttävissä maissa tapahtuu silti vakavia henkirikoksia. Rangaistus on ensisijaisesti seuraus rikoksesta. Rikoksia voidaan myös ehkäistä muilla keinoilla kuin rangaistuksen pelolla. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi korvaushoito, ADHD:m tehokas hoito ja mahdollinen lääkitys, yleinen syrjäytymisen estäminen, sosiaalietuudet, turvakotitoiminta, parisuhdeväkivaltaan puuttuminen, alkoholipolitiikka ja jopa tuotekehittely (miksi nykyisissä leipäveitsissä ei ole enää peukalotukea?).

Loppujen lopuksi Suomi on hyvin turvallinen maa.

Myymälävarkauksien rangaistavuus muka poistettu, ei ole. Sakkojen muuntamisen muuttaminen aiheutti sen että käytännössä jo ulosotossa oleville henkilöille ei aiheudu käytännön seuraamuksia juurikaan. Mutta tehkääpäs jokainen käytännön testi. Näpistäkää ja jääkää kiinni. Tuliko seuraamuksia. Olettaisin että sakot tulee ja useimmat näitäkin tekstejä lukevat joutuvat ne sakot maksamaan, eli kyllä myymälästä näpistäminen on vielä rangaistavaa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Jos kaikki alkoholia käyttävät tekisivät henkirikoksia, niin paljonkohan meillä niitä rikoksia olisi?
Mitä tulee myymälävarkauksiin, niin taparikollisille kiinnijäämisestä ei koidu mitään sanktioita. Eli rangaistus riippuu siitä, mikä on tulotaso. Teet töitä: rangaistus. Et tee töitä, ei rangaistusta. Päiväsakoissakin on melkoinen ero riippuen siitä, oletko töissä vaiko KELAn palkkalistoille (vaikka käytettävissä oleva nettotulo olisi täsmälleen sama). Kaikki tämä luonnollisesti kannustaa työntekoon ja verojen maksuun.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Syväluotaava kirjoitus, johon on helppo yhtyä. Tulee mieleeni tapaus yli parinkymmenen vuoden takaa, kun parantelimme maailmaa erään vallesmannin kanssa jälkilöylyissä. Jäi mieleeni hänen sanansa yhteiskunnan sietokyvystä rikollisuuteen. Järjestelmä, niin lait kuin lain valvonta ja seuraamukset, on viritetty sille rajalle, minkä yhteiskunta juuri ja juuri sietää ilman kapinaa tai muuta rajoittamatonta omankädenoikeuden käyttöä. Näillä asioilla ei ole juuri mitään tekemistä rikollisuuden poiston kanssa. Kirjoittaja osoitti mukavasti, miten tätä sietorajaa siirretään haluttuun suuntaan.

Mitä oikeuden hakuun tulee, niin pitää olla joko rutiköyhä tai upporikas, jos aikoo lakituvan kautta etsiä oikeuttaan. Keskiluokan on nuoltava haavansa ja pidettävä suu supussa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Elinikäisen vamman aiheuttaja määrätään maksamaan uhrille korvauksia 10 000 e (valtiokonttori maksaa). Häntä puolustavan juristin palkkio on kaksinkertainen: oletettavasti kehottanut syytettyä olemaan kertomatta mitään; arvokasta yhteiskunnallista työtä, josta meidän veromaksajien kannattaa maksaa miten paljon tahansa.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Tuomioistuimen harkinnassa on määrätä maksuttomien oikeunkäyntien asianajajien palkkio. Lasku voi olla suuri, mutta se on asiakkaan lasku, tuomioistuin maksaa siis oman harkintansa mukaan.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Vielä ei ole lääketiede rikollisuuden poistavaa aivoihin vaikuttavaa lääkettä keksinyt, joten sitä odotellessa vankiloihin on turvauduttava toistaiseksi.

Mitä tehdä pysyvästi vaarallisille rikollisille, ehkä ne on nykyään mielisairaalassa?

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Alkeellisin asia olisi järjestää edes kunnon ehdonalaisvalvonta (siihen mukaan päihde- ja huumetestit). Mutta ei ole rahaa; Suomi on hyvinvointivaltio, jossa valtio keskittyy vain ihmisten taskujen tyhjentämiseen.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Jos yksityinen ihminen hakee oikeutta yritys vastakumppanina- häviää 100 % todennäköisyydellä. Raha siis ratkaisee oikeudellisen tuloksen niinkuin Jaakko jo totesi.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Ihan mielenkiintoinen kirjoitus. Se mikä tästä jäi uupumaan, niin käsitys rangaistuksista osana yhteiskuntaa, eikä irrallisena osana sitä. Rikoksen torjunta on tehotonta, jos ei estä rikollisuutta. Jos vankilasta vapautuva on vaarallisempi, kuin sinne mennessään, on jokin mennyt pieleen. Kyse ei ole pelkästään vankeinhoidon resursseista tai tekemisistä, kyse on myös muusta yhteiskunnasta. Jos vanki vapautuu vankilasta suoraan kadulle ilman asuntoa, niin rikoksen uusimista ei tarvitse kovinkaan paljoa ihmetellä. Ja vaikka se kämppäkin olisi, mutta ei muuta tekemistä kuin pyöriä saman ryyppyremmin kanssa, niin huonosti käy. Kun koulutettukaan porukka ei meinaa työllistyä, niin vankien suhteen on vielä vaikeampaa, varsinkin kun meillä ei juuri ole sellaista työtä, johon keskiverto vangin koulutus ja työkokemus vastaisi. Tämän suhteen meillä olisi tarve matalapalkkatyölle. Eli rangaistusten tehokkuutta ei kannata tarkastella vain vankeinhoidon näkökulmasta.

Miksi sitten rangaistukset on olemassa? Kyse on loppujen lopuksi yhteiskunnan kostosta ja hyvityksestä. Oikeusjärjestelmän pystyssä pysyminen vaatii, että sääntöjen noudattamisesta seuraa negatiivinen seuraus. Jos yhteiskunta ei rankaise, niin rikoksen uhrit hakevat hyvityksen teolle omankäden oikeudella. Rangaistusjärjestelmä pitää rankaisemisen kontrollissa omaamalla monopolin rangaistusten käyttössä.

Vaikka rangaistusten tehokkuus/tehottomuus johtuu aina myös muista tekijöistä, kuin rangaistusten täytäntöönpanosta tai oikeusjärjestyksestä, niin voisi sitä ehdottomasti nykyisestään tehostaa. Esimerkiksi plea bargain-järjestelmän laajempi käyttö, jossa syytetty ja syyttäjä sopivat tuomiosta ennen oikeudenkäyntiä vosi olla paikallaan. Tällöin ei ole tarvetta valituskierroksille ja jossain tapauksissa näytön hankkiminen voisi olla helpompaa. Syytä on myös kysyä, että olisiko Suomen vankeinhoidossa keskittämisen varaa? Suomessa on reilu 3000 vankia ja 26 vankilaa. Esimerkiksi Virossa suunnilleen samalla vankipopulalla on 5 vankilaa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Kai rangaistusjärjestelmällä - lähinnä kai vankiloilla ja (hyvin toimivalla) ehdonalaisvalvonnalla - on se rooli, että taparikollisia ei päästetä terrorisoimaan kansalaisia. Tässä suhteessa Suomen järjestelmä, jossa ensikertalaiseksi pääsee aina uudestaan, on älytön.
Valitusoikeutta voisi rajata kovalla kädellä; voisi hyvin olla niin, että esim. alle 2 v. tuomioissa valitusoikeus voisi perustua vain selvänä oikeudenkäyntivirheeseen. Epäilen, että missään maailmalla on niin laajaa valitusoikeutta kuin Suomessa. Juristit tietenkin vastustavat valitusoikeuden rajaamista, mutta he varmaan löytävät korvaavaa toimentuloa hometaloista ja testamenteista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset