Toimeentulotukea kaikille
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan 1.12 julkaisema mietintö hallituksen vuosikertomuksesta vuodelta 2016 (Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle valtion vuoden 2016 tilinpäätöksen ja hallituksen vuosikertomuksen tarkastuksesta: Valiokunnan mietintö TrVM 8 2017 vp) sisältää kaikenlaista, mutta mielenkiintoisin kohta käsittelee perustoimeentulotuen siirtoa kunnilta Kansaneläkelaitokselle. Valiokunnan arvio on hyvin tyrmäävä; siirto ei miltään osin onnistunut.
Siirtoa perusteltiin aikanaan tarpeella supistaa kuntien menoja (suunnitelmissa oli kuntien käyttömenojen supistaminen jopa yhdellä miljardilla eurolla, josta toimeentulotuen osuus oli noin 100 miljoonaa). Matkan varrella on jo luovuttu säästötavoitteesta, mutta masentavaa on, että siirto on merkinnyt vain kustannusten kasvua. Toimeentulotuen kokonaiskustannukset, jotka 2015 olivat 745 miljoonaa euroa, noussevat kuluvana vuonna selvästi yli 800 miljoonan euron (olettaen, että alkuvuoden (tammi-lokakuun) kasvu jatkuu samanlaisena marras-joulukuussa ja muun kuin perustoimeentulotuen osuus kokonaismenoista pysyy samana kuin 2015).
Resurssien käytöstä on vaikeampi sanoa mitään. Ennen siirtoa kunnissa oli 2400 henkilöä hoitamassa toimentulotukea (eli käsittelykustannukset olivat vajaat 20 % suhteessa jaettuun rahamäärään). Siirron jälkeen kunnista siirtyi KELAan vain 200 henkeä, KELAan sen sijaan rekrytointiin 733 henkeä. Näiden tietojen perusteella on vaikea sanoa, mikä on nettomuutos, mutta pahasti pelkään, että kuntien työntekijämäärä olisi supistunut vastaavasti (luku voi olla lähempänä edellä mainittua 200:aa). Kun ottaa huomioon henkilöstökustannukset maksaa toimeentulotuki yli miljardin ja menot näyttävät vain kasvavan – niihin ei talouden tai työllisyyden kasvu näytä vaikuttavan. No miljardi on ”vähän”, jos sitä verrataan asumistuen menoihin, jotka ylittänevät jo kaksi miljardia tänä vuonna (menojen kattavuudessa Suomi näyttää muuten olevan ykköstilalla maailmassa, niin kuin oheisesta kuvasta ilmenee).
Sosiologit ovat viime vuosikymmenet toistaneet mantraa siitä, että sosiaalitukein vajaakäyttö on suuri ongelma, jopa suurempi ongelma kuin niiden väärinkäyttö. Monet poliitikot ovat innokkaasti toistaneet sosiologien arvioita vajaakäytön kiroista ja samalla käyttäneet kaikki kaunopuheisuuden lahjansa kertoessaan, miten ihmisarvoa alentavaa on anoa toimentulotukea kunnan virastosta. Rahaa pitää saada vaivattomasti ”seinästä”, samasta seinästä, josta poliitikot näyttävät sitä jatkuvasti lypsävän. Nykyvauhdilla sosiaalitukien vajaakäytöstä päästään varmaan eroon. Mutta pian alkaa olla aika vastata kysymykseen, miten sosiaalitukien täyskäytön kustannukset maksetaan. Jos talouskasvun ollessa kolme prosenttia valtion talouden alijäämä on luokkaa 3.5 miljardia, miten suu pannaan, kun taas palataan nollakasvuun tai yhden prosentin kasvuputkeen?
Toimeentulotuen siirto on hyvä (tai toivon mukaan ”huono”) esimerkki siitä, miten ns. rakenneuudistukset onnistuvat julkisella sektorilla (en edes ilkeä puhua ATK-järjestelmän uudistamisesta tai palkkajärjestelmästä). Siksi olisi varmaan SOTE -uudistuksesta puhuttaessa syytä panna sordiino päälle puhuttaessa kolmen miljardin euron säästöistä.
Julkisyhteisöjen menot viimeisen neljän vuosineljänneksen aikana ovat olleet 120 miljardia euroa (ks. oheinen kuva; näettekö muuten mitään korkeasuhdanteen menoja supistavaa vaikutusta?). Ehdottiko kukaan menojen supistamista budjettikeskustelun aikana? Ei minun tietääkseni. Ja jos puhuttiin muutoksista, puhuttiin miljoonista, ehkä kymmenistä miljoonista. Mutta 120 miljardiin oltiin laidasta laitaan tyytyväisiä hyvänä lähtötasona. Vielä 100 miljardia lisää, ja olemme päässeet eroon kirotusta markkinataloudesta.
Mikä lie tuo asumistuki-käppyrän sanoma? Joku voisi siitä päätellä, että Suomessa ovat asumismenot aivan liian suuret suhteessa tuloihin juurikin tuossa alimman tuloluokan kvintiilissä. Asumistuki nostaa toki mm. vuokria, mutta asumiskustannusten muodostumisessa on Suomessa muutenkin paljon erikoisuuksia kuten asumiseen ja rakentamiseen kohdistuvan ankara piiloverotus ja sääntely sekä rakennusteollisuuden ja kiinteistöpalvelubisneksen ilmeisen tehoton kilpailu. Asumisen hintaa nostaa epäsuorasti myös omaisuuserien arvoja kohottanut EKP:n harrastama raju finanssielvytys. Kaiken kruunaa se, että edullinen ”hökkeli”-tarjonta puuttuu meiltä täysin toisin kuin kuvassa näkyvissä Etelä-Euroopan maissa.
Ilmoita asiaton viesti
Asumiseen kohdistetaan jatkuvasti lisää verorasitetta toisella kädellä valtion ja kuntien massiin ja toisella kädellä jaetaan asumistukea niille, joille moinen meno käy liian suureksi taakaksi.
Byrokratian työllistävä kukkanen tämäkin.
Rakennusteollisuuden mukaan uusien asumusten hinnassa on verojen osuus jo n. 50 %.
Julkisella sektorilla käy usein niin, että kustannustehokkuutta haettaessa uudistuksin tuleekin vastaan lopulta ojasta allikko ja yhä enemmän kasvava menoerä.
Ilmoita asiaton viesti
Kai se viesti on, että Suomessa ”asumistuki menee kaikille”. Se ei ole mikään erityisryhmälle tarkoitettu, tilapäinen tukimuoto vaan ”kehdosta hautaan” tuki suurelle osaa väestöä, myös ns. keskiluokalle.
Ilmoita asiaton viesti
#2 Näin on. Poliitikot ovat etsivinään syyllisiä korkeisiin asumiskustannuksiin milloin mistäkin, vaikka syyllinen löytyy ihan läheltä.
Ilmoita asiaton viesti
Poliitikkomme ovat luoneet kaikki yhteiskuntamme ongelmat, niin taloudelliset, sosiaaliset kuin henkisetkin. Muodollista kelpoisuutta löytyy, mutta ammattitaito eli osaaminen on hukassa!
Ilmoita asiaton viesti
Olen ehdottanut sitä, että siitä osasta pääomatuloa, joka on asumistukea, menisi veroa 50% riippumatta, onko saaja jurinen vai luonnollinen henkilö.
Ilmoita asiaton viesti
(Asunto)Säätiöt eivät maksa mitään veroja, mikä taitaa olla varsinainen ongelma.. Eivät tietenkään maksa kunnatkaan (kunnallisista vuokra-asunnoista) – tulonsiirto valtiolta kunnille…
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin näitä sijoittajia (juridisia lähinnä yhtiöitä en säätiöitä sekä luonnollisia henkilöitä), jotka mielestäni nostavat tarpeettomasti vuokratasoa.
Säätiöt yleensä tekevät jonkinlaista yhteiskuntaa hyödyttävää työtä.
Kunnat ovat tosiaan jonkinlainen ongelma tässä tukisysteemissä.
Ilmoita asiaton viesti
Asuminen alkaa olla Suomessa kohtuuttoman kallista. Sähkö ja vesi, kohoavine hintoineen ja veroineen, kiinteistäöverö ja nyt huippuna tonttien vuokrien monisataprosenttiset korotukset. Yksin asuva sairastava eläkeläinen ei enää selviä. Vaikeaa on lapsiperheilläkin, joita myös asumisvelat painavat. Taitaa alkaa eläkeläisten mierontie. Vaikka ikänsä omaa kotiaan rakentaneet.
Ilmoita asiaton viesti
Asumisen osuus kulutusmenoista oli 2016 28.4 %, 1975 luku oli 10 prosentiyksikköä pienempi (18.6 %). Jotain mätää on kehityksessä, kun aina vain suurempi osuus tuloista menee asumisen tapasiin välttämättömyyshyödykkeisiin.
Ilmoita asiaton viesti