Natsit taas kerran

Nykyään kaikki poliittiset liikkeet tuntuvat vain vastustavan jotain, sen sijaan että niillä olisi jokin myönteinen ohjelma. Erikoista on vielä se, että tällainen fobia-orientoitunut politiikka on ainakin minun mielestäni ollut viime päivinä kaikkein korostetuita ns. edistyksellisten joukossa. Elämä tuntuu keskittyneen vain natsien ja fasistien löytämiseen ja heidän vastustamiseensa. Natseja on Suomessa kai muutama kymmenen, joten tuntuu aika kaukaa haetulta tehdä heistä yhteiskunnan suurinta uhkatekijää, varsinkin kun heidän hallussaan ei näytä oleva tiedotusvälineitä. oikeuslaitosta ja muutakaan yhteiskunnan väkivaltakoneistoa. Siksi ihmettelee, mikä loppujen lopuksi on esimerkiksi ns. antifasistien olemassaolon tarkoitus? Tuskin se on demokratia ja kaikkien kansalaisten yhteisten asioiden edistäminen.

Sinänsä ei ole uuttaa, että (yksin)valtaan pyrkivät hakevat oikeutustaan vastenmielisiksi leimatuista ryhmistä. Natseille (NSADP) tällainen sopiva kohde olivat juutalaiset. Heitä oli Saksassa 1930-luvun alussa hieman yli 500 000. Jo lukumäärän perusteella on tietenkin selvää, että he eivät olleet muille saksalaisille mikään uhka. Vuosien (vuosisatojen) demonisointi teki kuitenkin heistä 1000 kertaa pelottavampia, kuin mikä oli heidän päälukunsa. Toki natseille varsinainen vihollinen oli (muka) kansainvälinen juutalainen salaliitto, mutta ei siihenkään ”suurten lukujen laki” tainnut päteä. Yhtä kaikki, juutalaiset olivat kuitenkin vain ”keppihevonen” muiden suurempien tavoitteiden saavuttamiseksi (saksalainen ylivalta Euroopassa/maailmassa).

Mutta ei meidän tarvitse menne Saksaan asti. Sata vuotta sitten äärivasemmisto aloitti kapinan: paremman elämän toivossa vai ”vihan sokaisemana”? Ainakin vanhoja lehtiä selailemalla päätyy jälkimmäiseen tulkintaan. Tuskin punakaartilaisia pyydettiin vuodattamaan vertaan ”tieteellisen sosialismin” tai marksismi-leninismin nimeen. Kyllä pontimena oli pitkään kylvetty viha/pelko riistäjäporvariluokkaa kohtaan. Terminologia heidän suhteensa hieman samanlaista, kuin mitä natsit käyttivät juutalaisista (verenimijöitä, loisia, porhoja jne.). Ehkä kaartilaisten ohjelmaan kuului ns. torppareiden vapauttaminen, mutta näin jälkikäteen sekin kuulostaa aika falskilta, kun tietää, että Neuvostoliitossa kommunistit (Stalin) käytännössä palauttivat maaorjuuden kolhooseihin.

Uhkakuvat ovat tietenkin politiikan vakiotavaraa. Presidentti Kekkonenkin muisti useaan kertaan mainita puheissaan fasismin kasvavasta uhasta Euroopassa, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen pelkotila oli pelkkää hölynpölyä. Fasismin kasvava uhka vaan sopi keppihevoseksi kotimaisen politiikan arkikäyttöön (lähinnä kommunistien valjastamiseksi Kekkosen tukijoukoiksi). Ongelma vaan on siinä, että näitä uhkakuvia levittävät kaikkien mieluimmin ne, joiden omat tavoitteet eivät kestä päivänvaloa senkään vertaa kuin kuviteltujen uhkaajien. 

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu