Mitä maahanmuutto maksaa?

Mitä tiedämme maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista? Selvitys maahanmuuton taloudellisten vaikutusten kokonaisuudesta. (STM 2017). STM on vihdoin (18.12) julkaissut hallitusohjelmassa sovitun selvityksen maahanmuuton kustannuksista (sitaatti: Laaditaan riippumaton selvitys maahanmuuton kustannuksista ja vaikutuksista yhteiskunnassamme, joka mahdollistaa tosiasioihin pohjautuvan keskustelun ja paremman kotouttamispolitiikan sekä päätöksenteon). Hallitusohjelman formulointi on mielenkiintoinen – ei pelkästään kieliopillisesti – ja saa kysymään, onko asiat nyt selvitetty. Yhdellä sanalla sanottuna vastaus on ”ei”. Selvityksessä on vain 73, sivua, josta suuren osan muodostaa kuvaileva tilastomateriaali. Varsinaisesti mitään uutta tutkimusta ei ole tehty, vaan esitetyt luvut ovat joko VATT:in 2014 julkaisemia arvioita tai Samuli Salmisen 2015 julkaiseman tutkimuksen tuloksia. Mukana on kaksi ns. asiantuntija-arviota, jotka on tilattu Matti Sarvimäeltä (VATT) ja Jussi Tervolalta (THL). Kansainvälistä kirjallisuutta ei ole varsinaisesti summarisoitu, jos kohta muutamaan lähteeseen viitataan, mutta mitään kokonaiskuvaa kirjallisuudesta ei anneta. Vähemmän yllättävää siksi on, että selvitysosan yhteenveto jää kovin valjuksi. ”Lopputuloksiksi” tarjotaan seuraavia kahta suositusta: (1) Selvityksen perusteella ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysasteen parantamiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. (2) Kotouttamistoimenpiteiden taloudellisen vaikuttavuuden seurantaa ja selvittämistä tulisi tehostaa.

Sarvimäen (MS)  ja Tervolan (JT) kommentit voi oikeastaan typistää yhdeksi lauseeksi: ”On niin vaikea sanoa mitään”. Pari sitaattia ehkä kuvaa asiaa: Koosteraportin keskeisenä viestinä on, että eri lähestymistavat voivat tuottaa hyvin eri tuloksia ja että politiikkarelevantin, tulevaisuuteen katsovan tuloksen tuottaminen on aina hankalaa (JT s. 59) Yksinomaan toteutuneisiin kustannuksiin pohjautuvalla poikkileikkaustiedolla on melko vähän käyttöarvoa, kun suunnitellaan tulevaa maahanmuutto- tai kotouttamispolitiikkaa (JT s. 59). Maahanmuuton julkistaloudellisen vaikutuksen arviointi riippuu siis osittain tutkijan tekemistä oletuksista silloinkin kun laskelma kohdistuu vain yhteen vuoteen. Siirryttäessä elinkaarimalleihin oletusten merkitys kasvaa vielä huomattavasti (MS s. 56). Hieman nurkan takaa tulee vastaan Sarvimäen arvio: Olemassa olevien tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että maahanmuuton vaikutukset julkiseen talouteen ovat todennäköisesti varsin pieniä. (MS s. 57)

Yksi syy, mikä ehkä selittää oletetun pienuuden, on tapa jolla ns. julkishyödykkeitä käsitellään esim. VATT:n laskelmissa. Eli oletetaan Savimäen sanoin että ”maahanmuutto tai yleisemmin väestön supistuminen tai kasvu ei vaikuta julkishyödykkeiden tuottamisen kokonaiskustannukseen. Jos maahanmuuttajat maksavat veroja, he kuitenkin osallistuvat julkishyödykkeiden rahoittamiseen ja siten helpottavat maassa jo ennestään asuvien taakkaa. (MS s. 55). Julkishyödykkeet ovat taloustieteessä usein käytetty termi sellaisille asioille kuin esimerkiksi oikeusturva tai turvallisuus yleensä, mutta kun mennään käytännön elämään, on käytännöllisesti katsoen mahdotonta löytää ”oikeita” julkishyödykkeitä. VATT:n selvityksessä esimerkkinä mainitaan maanpuolustus, ikään kuin maanpuolustuksen kustannukset olisivat täysin riippumattomia väestön määrästä (puolustetaan tiettyä aluetta eikä ihmisiä). Ongelma on vaan siinä, että julkishyödykkeisiin vedoten joissain (ilmeisen tarkoitushakuisissa) selvityksissä jätetään maahanmuuton kustannuksista pois valtaosa julkisten palvelusten kustannuksista (ikään kuin maahanmuuttajat eivät tarvitsisi oikeuslaitosta, poliisia, jalkakäytäviä, vesijohtoja, kouluja, terveydenhoitoa, kunnan ja valtion virastoja,  jne. jne). Selvää tällöin on, että laskelmissa voi päätyä mihin tahansa lopputuloksiin.

Tutkijoiden perisynti on usein se, että he eivät kykene esittämään tulosta, vaan voivottelevat, miten vaikea on sanoa mitään yksikäsitteistä (Harry Trumanin aikanaan esillenostama ”kaksikätisen ekonomistin” ongelma). Toki talouden ongelmat ovat usein monimutkaisia, mutta siltä tutkijoiden (jos ei tutkijoiden, niin keiden sitten) pitäisi kyteä kertomaan mikä on se ”suuri kuva”.  Maahanmuuton osalta pitäisi taatusti kyetä ainakin kansainvälisen tutkimustiedon perusteella kyetä kertomaan, mikä on suurin piirtein ns. humanitäärisen maahanmuuton kustannus (tai tuotto), ja toisaalta mikä on ns. työperäisen maahanmuuton kustannus tai tuotto. Jälkimmäisessä tapauksessa ei pitäisi olla kovin vaikeaa laskea, mikä pitää olla maahanmuuttajan tuottavuus (ja vastaavasti ) palkka, jotta hän tuottaisi nettoa julkiselle sektorille. Eli mikä on ns. tarveharkinnan ”kriittinen” tulotaso.

Maahanmuuttoon liittyy toki paljon muitakin asioita, mutta jokainen kansalainen voi tykönään arvioida niiden merkityksen. Siksi toteamukset tyyliin ”maahanmuutto on niin monimutkainen asia, että siitä ei voi sanoa mitään”, ovat tyhmintä, mitä valtionhallinto voi alamaisilleen kertoa. Ja jos ei haluta kertoa mitään, sanotaan se sitten suoraan.

http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1271139/raportti-maahanmuuton-taloudellisista-vaikutuksista-julkaistu

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu