Työperusteinen maahanmuutto vielä kerran

Hallituksen 4.1. julkaisema ohjelma työperusteisen maahanmuuton vahvistamiseksi ei näytä herättäneen kummoista huomiota julkisuudessa. Syykin on ilmeinen. Ohjelma on enemmänkin koonnos erilaisista kuluneista fraaseista kuin yritys täsmentää hallituksen tavoitteita ja ennen kaikkea perustella harjoitettavaa politiikkaa (US:ssa siteeratun Pasi Saukkosen kommentit osuvat tässä suhteessa asian ytimeen).

Mutta ehkä on sittenkin syytä tarttua kiinni joihinkin ohjelman kohtiin (lauseisiin), koska jotkut niistä on vähintäänkin riidanalaisia – ellei sitten täysin virheellisiä.

Ohjelman alussa (s. 11) vedotaan EU-maiden yhteisiin tavoitteisiin ja todetaan, että ” EU pyrkii uudistamaan nykyisiä sääntöjä, parantamaan unionin kykyä houkutella ammattitaitoisia kolmansien maiden kansalaisia ja saada heidät pysymään EU:n alueella”. Tätä usein esitetty tavoitetta ei hallituksen ohjelmassa pohdita sen syvällisemmin, vaikka tietyssä mielessä se on järjetön. Tarkoittaahan se käytännössä sitä, että kehitysmaista pyritään imuroimaan osaavin väestönosa Eurooppaan. Varsinaista kehitysapua sekin!

Mutta mennään itse asiaan. Ohjelmassa kerrotaan jo tutuksi tulleet ennusteet siitä, että Suomessa väestö vanhenee ja ikäluokat pienentyvät. Tämän jälkeen tulee nopsaan koko ohjelman tärkein kommentti: ”Tilastokeskuksen elinkeinoelämän valtuuskunnalle tuottaman tutkimuksen mukaan vuotuisen maahanmuuton tulisi kasvaa 34 000 maahanmuuttajaan, jotta työvoima ei lähivuosikymmeninä supistuisi ja työvoiman tarpeeseen voidaan vastata”. Mainittu “tutkimus” ei kylläkään ole mikään oikea tutkimus, vaan EVA:n pamfletti, jossa kaksi Tilastokeskuksen aktuaaria arvioi demografisia trendejä Suomessa. En millään ymmärrä, miten demograafisista trendeistä voidaan päätellä työvoiman tarve Suomessa. En tosin ymmärrä, miten ylipäätään joku voi päätellä, mikä on työvoiman tarve Suomessa parin vuosikymmen päästä, koska tarve on ehdollinen lukemattomille muuttujille, ei vähiten palkoille.

Ohjelma on oikeassa sanoessaan, että “maahanmuuton keinoin taloudelliseen huoltosuhteeseen vaikuttaminen edellyttää myös, että maahanmuuttajat työllistyvät hyvin (s. 15), mutta päätelmä, “että maahanmuuton pitää olla pysyvää, vuodesta toiseen suurena jatkuvaa” ei tarkasti ottaen ole totta. Vaikka maahanmuuttajat ovat maahan muuttaessa nuorempia kuin kantaväestö, hekin eläköityvät väistämättä. Siksi pitkässä juoksussa huoltosuhteen parantaminen itse asiassa edellyttää vuodesta toiseen kasvavaa siirtolaisuutta.

Mutta työllistyminen on tietenkin lyhyellä aikavälillä se kriittinen kohta. Maahanmuuttajien (keskimääräinen) työllisyysaste on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan ollut koko 2000-luvun (kuva 1) 20 % prosenttiyksikköä alhaisempia kuin kantaväestöllä. Työttömyyden osalta tilanne on saman (”väärän”) suuntainen. Ohjelman mukaan “ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste oli vuonna 2016 kymmenen prosenttiyksikköä heikompi kuin suomalaisella väestöllä”, mutta TK:n työssäkäyntitilasto ja TEM:n Toimiala Online -tietokanta kertovat, että ero on olennaisesti suurempi (kuvat 2 ja 3).

Ohjelmassa ei puhuta mitään palkoista, mutta jotain viitteitä niistä saa tarkastelemalla Tulonjakotilaston lukuja. Niistä voi päätellä, että maahanmuuttajataustaisten kotitalouksien tuotannontekijätulot ovat vain 2/3 kantaväestön vastaavista arvoista ja vastaavasti käytettävissä olevat rahatulot 20 % pienemmät kuin kantaväestöllä (käytettävissä olevissa tuloissa ovat mukana tulonsiirrot julkiselta sektorilta). Luvut kertovat siitä, että ainakaan nykyisillä työllisyys- ja palkkitiedoilla maahanmuutto ei paranna huoltosuhdetta. Voi myös epäillä, ovatko puheet työvoimapulasta todellisia. Kun sanotaan, että on kova työvoimapula, mutta samaan hengenvetoon kerrotaan, että maahanmuuttajat eivät työllisty ilman mittavaa palkka-alea (esimerkiksi niin, että valtio maksaa puolet maahanmuuttajan palkasta) ja ilman kalliita kotouttamistoimia, tuntuu siltä, että joku väitteistä on väärin.

Ohjelmassa on se perussävy, että valtion on huolehdittava siitä, että yrityksillä on riittävästi työvoimaa, myös niin, että (s. 21) investointeja Suomeen suunnittelevat yritykset voivalla olla varmoja, että saavat tarvitsevansa työvoima. Mutta ainakaan minulle ei ole selvinnyt se, miksi meidän pitäisi houkutella Suomeen yrityksiä, jotka toimivat vain ulkomailta tuodun työvoiman varassa. En ole nähnyt yhtään laskelmaa, josta selviäisi, mitä yhteiskunnalle maksaa, tai yhteiskunta voittaa tällaisesta operaatiosta. Mitä yksittäinen kansalainen hyötyy tällaisesta politiikasta? Jos asiaa joskus kysyy joltain maahanmuuttoa kovasti kannattavalta, vastaus on yleensä ylimalkainen toteamus siitä, että maahanmuuttajat maksavat veroja. Maahanmuuttajille – samalla tavalla kuin muille kansalaisille suunnatuista yhteiskunnallisista palveluksista ja tulonsiirroista ei puhuta mitään. Loogisesti tämä hyötyargumentti tarkoittaisi jotain sellaista, että mitä suurempi on väestö, sitä parempi on huoltosuhde.

Ohjelma ei yritäkään tarjota vastausta olennaisiin kysymyksiin, sitä enemmän se tarjoilee vinkkejä siitä, mihin (ulkomailta saatavaa laina-) rahaa voidaan käyttää maahanmuuton edistämiseksi. Seuraavassa muutama esimerkki: “Työn perusteella Suomeen muuttavien ja heidän perheenjäsentensä sopeutumista uuteen yhteiskuntaan voidaan edistää tarjoamalla kattavia monikielisiä neuvontapalveluita, eri elämäntilanteisiin soveltuvia mahdollisuuksia opiskella suomea tai ruotsia sekä tukea yhteiskunnalliseen elämään osallistumista (s. 27)”. “Tuetaan positiivisen asenneilmapiirin muotoutumista ja syrjimätöntä keskustelukulttuuria kouluttamalla avainryhmiä yhdenvertaisuuslain velvoitteista, toteuttamalla syrjinnän ja rasismin vastaisia tiedotuskampanjoita (s. 33)”. “Suunnataan rahoitusta vuorovaikutusta lisääviin toimintamalleihin yhteisöllisen kotouttamispolitiikan vahvistamiseksi (s. 33)”. Näitä ehdotuksia riittää, ja vielä enemmän on elämää suurempia latteuksia kuten johtopäätösten ensimmäinen lause: “viranomaiset ja järjestöt toteuttavat väestösuhdepolitiikkaa kaikilla hallinnon tasoilla, erityisesti ihmisten arjen kannalta tärkeillä elämän alueilla”. Kiva tietää tämäkin, mutta olisi mieluimmin odottanut vastausta kysymyksiin, miksi, miten ja mihin perustuu.

 

 

https://pasisaukkonen.wordpress.com/

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238815-tutkija-pasi-saukkonen-lyttaa-sipilan-hallituksen-maahanmuutto-ohjelman-tyly-totuus

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238675-nakokulma-maahanmuuttajia-lisaa-suomeen-kiitos

 

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu