Nytkö eriarvoisuus poistuu?

Poliitikoille ”eriarvoisuus” on loppumaton innostuksen lähde: miten uutterasti he taistelevatkaan eriarvoisuuden kitkemiseksi ja tasa-arvon saavuttamiseksi. Avuksi kutsutaan jopa ”asiantuntijoita”, ja luvataan panna asioihin vauhtia. Kerrankin asioille tehdään jotain!

Keskiviikkona julkaistun Juho Saaren johtaman ”eriarovisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti” tarjoaa kymmeniä ranskalaisia viivoja, joihin voi viitata mahdollisina toimenpiteinä, joilla eriarvoisuus saadaan poistettua Suomesta. Vai saadaanko?

En oikein usko. En edes ole päässyt selville, mitä eriarvoisuuden vastakohta, tasa-arvoisuus poliitikkojen ja sosiologien mielestä konkreettisesti tarkoittaa. Sitäkö, että kaikilla on samat tulot, sama koulutus ja sama onnellisuuden taso? Ovatko nämä tavoitteet riippumatta omista ponnistuksista ja pyrkimyksistä? Luulisi, että jos tavoitteena todella on eriarvoisuuden kitkeminen, ainakin tavoite jotenkin täsmennettäisiin.

Mutta ehkä sitä on turha vaatia. Mutta palataan itse asiaan. Mitä meille on tarjolla tässä eriarvoisuusraportissa?

Hieman hämmentävää on se, että raportissa puhutaan paljon tuloloukuista (ei kannata mennä töihin tehdä töitä koska tuet ovat suuremmat) ja siitä, että maahanmuuttajat eivät ”kotoudu” ja pääse kunnolla työelämään. Samanaikaisesti kuitenkin poliitikot pitävät suurta ääntä siitä, että työvoimasta on kova pula ja työlle ei löydy tekijää. Tällaisessa tilanteessa tulee ensimmäiseksi mieleen, että ehkä tuet ovat liian suuria, eikä suinkaan se että tuet ovat liian pieniä tai julkisen vallan panostus on liian pientä.

Toki on järkevää yrittää poistaa tuloloukkuihin liittyviä kakkien absurdeimpia piirteitä (niitä joissa marginaalivero hipoo, tai jopa ylittää 100 prosenttia). Mutta tuloloukkuongelma on paljon suurempi kuin muutaman kymmenen euron lisän kuukausituloihin kuukaudessa (mitä ehdotetut muutokset itse asiassa edustavat). Perusongelmahan tuloloukuissa on se, että etuudet ovat liian suuria suhteessa palkkoihin ja verotus on ylipäätään liian kireää. Näihin ongelmiin ei ole mitään muuta ratkaisua kuin julkisten menojen supistaminen. Jos julkisten menojen BKT –suhde lähentelee 60 prosenttia, tuloloukuista ei millään järjestelmällä päästä eroon. Loukut vain siirtyvät paikasta toiseen.

Kuitenkin kaikki raportin suositukset noudattavat jo tutuksi tullutta perusideologiaa, jossa valtio on se pelastava enkeli. Se tehostaa, kehittää, parantaa, edistää…….  Esimerkiksi: ”siirrytään porrastetusti koko ikäluokan kattavaan 5-vuotiaana alkavaan varhaiskasvatukseen”. Maksaa vain 100 miljoonaa euroa. Kuluu hieman kategoriaan kuin kaikille ilmaiset sähköpyörät ja ilmainen ehkäisy. Koska yhteiskunnan tukien (tulonsiirtojen) anominen koetaan alentavana ja koska tukien vajaakäyttö suuri ongelma, on tukien saaminen tehtävä mahdollisimman helpoksi (yksi anomus, yksi luukku). Kaikilla asioilla vaan on yleensä se toinen puoli. Luulisi jotain opittavan siitä menokehityksestä, joka liittyi toimeentulotuen perusosan maksamisen siirtymiseen KELAlle. En tiedä, onko niin ylentävää maksattaa suomalaisen hyvinvointivaltion kustannuksia ulkomaisella velkarahalla.

Aika ymmilläni olen myös asuntopolitiikkaa koskevista suosituksista, joiden mottona on “Lisätään kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja hillitään asumiskustannuksia”. Suositus tosin sisältää vain tuttua liirum laarumia tyyliin: “Yhteistyössä suurten kaupunkiseutujen kuntien ja valtiovallan kanssa ryhdytään laatimaan vuokra-asuntojen kysynnän ja tarjonnan tasapainottavaa pitkäjänteistä strategiaa, johon sisällytetään alue- ja veropoliittiset välineet, infra-investoinnit, MAL-sopimukset, kaupunkiseutujen yleiskaavallinen yhteistyö sekä sosiaalista kestävyyttä lisäävät toimenpiteet. Korkotuetun hankintalainoituksen ehtoja muutetaan siten, että valtion tukemia yksittäisiä vuokra-asuntoja voidaan hankkia omistusasuntojen muodostamista isommista uusista talo- tai korttelikohteista”. Suomeksi tämä varmaan tarkoitta sitä, että valtio laittaa taas rahaa peliin, valtio taikoo jostain halpoja asuntoja. Miten se on mahdollista. Missä maassa sellainen on onnistunut?

Sosiologien ratkaisu eriarvoistumiseen on kautta aikojen ollut yksinkertainen: kiristetään verotusta ja annetaan rahaa köyhille. Kun annetaan riittävästi rahaa, niin köyhyys poistuu. Ajatuksena on, että verotuksen ja julkisten menojen tasolla ei ole mitään vaikutusta hyvinvoinnin kasvuun (verotukseen ei liity mitään hyvinvointitappioita – oli verotus miten kireää tahansa). Yhteiskunnan tulot ovat nollasummapeliä, josta löytyy aina markkinaratkaisua parempia lopputulemia.  

Kun poliitikoilta tivaa vastausta siihen, miten talous saadaan kasvamaan tai työllisyys paranemaan, vastus on yleensä aina se sama: lisätään koulutusta. Miten viisas vastaus se onkaan – eikä tarvitse astua Hakanimen, pääomapiirien ja muiden lobbareiden varpaille! Mutta koskaan ei presisoida, mitä koulutusta pitäisi lisätä. Media-alaa, naistutkimusta, teatterialaa, elokuvaohjausta, arkeologiaa, vai onko sillä mitään väliä! Koulutuksesta lisäämisestä tulee aina ensimmäisenä mieleen perhetuttavani Antti (nimi muutettu), joka on kohta 35-vuotias, eikä ole koskaan ollut päivääkään töissä (kertoo olevansa hyvinvointivaltion “uhri”). Koulussa hän kävi vain syömässä. Yritän kuvitella, mitä Juho Saaren johtaman työryhmän suositukset muuttaisivat hänen tilannettaan? Pari kouluvuotta lisää olisivat varmaan sopineet hänelle ihan hyvin; itse asiassa hän olisi varmaan suostunut vaikka 50 lisävuoteen, ainakin niin kauan, kuin koulussa olisi ollut ilmainen ruokailu. Köyhähän hän on, mutta ei tilanne muutu siitä miksikään, vaikka hän saisi 35 euroa lisää rahaa menemällä töihin. Tuskin hän menisi vaikka saisi 3500 euroaja tuskin mitkään strategiapaperit muuttavat hänen tilannettaan.

Köyhiä on paljon. Se tarkoittaa suurta äänestäjien määrää. Rikkaita sen sijaan on vähän, heihin kannattaa pitää (tai ainakin teeskennellä pitävänsä) etäisyyttä). Mutta ehkä sittenkin kannattaisi pohtia, mikä pitkässä juoksussa on suurin riski Suomen tapauksella pienelle taloudelle. Mitäpä jos hyvätuloiset jonain päivänä kyllästyvät hyvinvointivaltion maksumiehen rooliin. Eikö se ole vain hyvä? Silloinhan me päästään tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Sellaiseen, jossa kaikilla on yhtä vähän rahaa. Pötypuhetta, mutta ehkä oheinen kuva kertoo, että ei sittenkään.

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160706/01_2018…

 

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu