Juristeria
Vuonna 1962 tunnettu kasvutilinpidon kehittäjä Edward Denison julkaisi kirjan, joka aikanaan oli jonkinlainen bestseller ”The Sources of Economic Growth in the United States & the Alternatives Before us”. Kirja kertoi nimensä mukaisesti talouskasvuun vaikuttavien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä, ja luonnollisesti pääpaino oli teknologiassa, pääomavaltaisuudessa ja työvoiman määrässä. Kirjan lukemattomia taulukoita selatessani silmiini sattui yksi vähäpätöiseltä tuntuva yksityiskohta: juristeria. Denison nimittäin arvioi, että USA:ssa lisääntyvä juristeria oli yksi talouskasvuun vaikuttavista negatiivisista tekijöistä (kontribuutio taisi olla 0.2 prosenttia vuodessa). Juristerilla hän tarkoitti sitä, että kaikkien asioiden hoito tulee – kiitos juristien kasvavan panoksen – entistä hankalammaksi ja kalliimmaksi.
Ajatus tuntui siihen aikaan suomalaisittain aika erikoiselta, mutta kun asioita ajattelee nyt, ei oikeastaan halua suoralta kädeltä kiistää Denisonin arvioita. Eikö juristien rooli muutoinkin ole juuri “selvien asioiden sotkemisessa ja sotkuisten asioiden selvittämisessä”. Nyt vaan tuntuu siltä, että pääpaino on vahvasti lauseen ensimmäisellä osalla.
Silmiin sattuvat iltapäivälehtien kertomukset juristien palkkioista. Mitro Revon oikeudenkäynnissä juristien lasku oli 230 000 euroa (josta seurakunnan piikkin 200 000 ja Revon 30 000). Repo tavallaan voitti juttunsa, mutta oikeastaan hän ei saanut mitään, koska puolet kuluista jäi Revon omaan piikkiin. Eli voittaja otti kaiken. Juristien tuntipalkka oli Iltasanomien mukaan korkeimmillaan 560 euroa tunti, jolla päästään jo lähes 90 000 euron kuukausipalkalle. Ei mikään hassumpi korvaus, varsinkin kun ei tarvinnut askarrella vaikeiden kansainvälisen vero-oikeuden pähkinöiden tai matemaattisten mallien kanssa.
Kaikki muistavat varmaan Ruanda-oikeudenkäynnin, Annelin Auerin, Bodom -järven ja tapaus Aarnion. Ollaan kustannusten kokoluokassa 5 miljoonaa. Turun terroristioikeudenkäynti kipuaa varmaan samoihin lukuihin. Tuntuu siltä, että mitään budjettirajoitusta ei ole.
Itse asiassa tilanne on aika erikoinen markkinatalouden näkökulmasta. Markkinoiden molemmilla puolella istuvat saman ammattikunnan edustajat. Oikeusistuimien juristit (tuomarit) viime kädessä päättävät osapuolten juristien palkkioista. Ja oikeusministeriössä menojen raameista päättävät tietenkin juristit. Ei siten ole mikään ihme, että avustukset oikeusaputoimintaan ja juristien palkkioihin on yksi nopeimmin kasvavia eriä valtion hallinnossa (rahaa palaa lähes 150 miljoonaa vuodessa). Oikeudenkäyntien pituudesta ja valitusmahdollisuuksista päättävät juristit käytännössä yksinään.
Mutta ruokahalu kasvaa syödessä. Muistuu mieleen, kun Suomen asianajajaliiton puheenjohtajan Riitta Leppiniemen vaati, että oikeuspalvelusten arvonlisäveroa pitäisi alentaa tai tehdä mainittujen palvelusten arvonlisävero-osuudesta verovähennyskelpoinen henkilöverotuksessa (Helsingin Sanomat 5.9.2009). Kaikkien lobbareiden tapaan Leppiniemi väitti hurskaasti, että toimet palvelisivat tavallista kuluttajaa. Hän kirjoitti ”Uudistuksessa ei ole kyse palveluntarjoajien – esimerkiksi asianajotoimistojen – tulojen nostamisesta, sillä veroprosentin laskun pitäisi tietenkin näkyä suoraan kuluttajien asianajosta maksamissa hinnoissa.” Tietenkin sen pitäisi, mutta kun palvelujen tarjonta on mitä ilmeisimmin hyvin huonosti hintajoustavaa, kun taas kysyntä on ainakin johonkin rajaan asti hintajoustavaa, vain häviävän pieni osa veronalennuksista menisi kuluttajalle. Sen sijaan pääosa menisi asianajajille, joille jo nyt valtaosa ilmaisen oikeusavun hyödystä menee.
Voi tietysti naivisti sanoa, että “oikeusturvasta ei saa tinkiä, aivan samalla tavalla kun sanotaan, että ihmisoikeuksista ei saa tinkiä tippaakaan. Mutta kun maailmassa ei ilmaista rahaa, niin jostain miljoonaoikeudenkäyntien kustannukset ovat poissa. Mieluimmin minä antaisin miljoona vaikka syöpäsairaiden hoitoon, kuin Suomen hyvätuloisimmalle ammattikunnalle, juristeille.
Ongelmahan on siinä, että juristit ovat onnistuneet tekemään toimialastaan täydellisen ammattikuntamonopolin (closed shop). Yllätys, yllätys, ketkä valmistelivat lainsäädäntöä kelpoisuudesta toimia oikeusavustajina! Juristit haluava tietenkin potkia ei-juristit (lautamiehet) pois kokonaan oikeustoimesta, koska he (omien sanojensa mukaan) haluavat supistaa kustannuksia ja lisätä oikeusturvaa! Totuus on tietenkin se, että he haluavat vain lisää rahaa. Mutta kukapa nyt tunnustaisi olevansa yksinkertaisesti vain rahan perään.
On käsittämätöntä, että valtiovalta (poliitikot) eivät tee mitään tämänkään markkinafriktion korjaamiseksi. Ja kuitenkin korjaamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Vapautetaan markkinat, eli aloitetaan poistamalla juristimonopoli asianajotoimesta. Kaksinkertaistetaan oikeustieteellisten tiedekuntien pääsykoekiintiöt, jotta markkinoilla päästäisiin jonkinlaiseen tasapainoon kysynnän ja tarjonnan välillä. Ja yksinkertaistetaan oikeudenkäyntejä, esimerkiksi vähentämällä loputonta valituskierrettä. Muuten, miksi meillä ei voi olla esimerkiksi amerikkalaistyyppistä järjestelmää, jossa syyttäjä voi sopia syytetyn kanssa siedettävästä rangaistuksesta selvissä tapauksissa. Jos syytetty tunnustaa, asia on siinä. On älytöntä rahan tuhlausta kutsua juristit vielä kehiin keksimään satuja marssilaisista, jotka ovat syytetyn sijaan (ja syytetyn tunnustuksen vastaisesti) tehneet syytteen alaiset kolttoset. On samantekevää, tekeekö syyllinen 10 vaiko 12 tuntia yhdyskuntapalvelua R -kioskin ryöstöstä. Turha hieroa asiaa satojen tuhansien edestä, kun lopputuloksella ei ole mitään asiallista vaikutusta mihinkään.
No, jos mikään näistä ehdotuksesta ei sovi, nostetaan oikeuspalvelusten ALV vaikka 50 prosenttiin. Verotuksen kohtaantoteoria kertoo ihailtavan yksiselitteisesti, että kerrankin valtio − me kaikki − voittaisi täällä reseptillä.
Ovatko ne tuomarit jotenkin huonoja laintuntijoita kun salissa pitää erikseen olla vielä ainakin kaksi yksityistä lakimiestä kertomassa niille mitä lakikirjassa seisoo?
Ilmoita asiaton viesti
Suuresti suosittelen jokaiselle tämän blogin lukemista. Se on hauska luettava täynnä erinomaisia havaintoja yhdestä yhteiskuntamme eniten pielessä olevasta ja korruptoituneesta toiminnosta. Se on oikeusjärjestelmämme ja sen syöttöporsaat eli asianajolaitos.
Virenin akateeminen ura ei ole mennyt hukkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jokseenkin eri mieltä tuosta koulutusmäärien tuplaamisesta. Johtaisi vaan siihen, että olisi tupla määrä ruokittavia suita. Kaikkeen muuhun todennäköisesti hyvin vähäinen vaikutus.
Pitäisiköhän meidän maalikoiden alkaa käyttämään yleisesti esimerkiksi asuntokauppojen tai vastaavien yhteydessä jotain klausuulia, että mahdollisissa riitatilanteissa se yläraja, jonka voi joutua korvaamaan vastapuolen oikeuskuluja on esimerkiksi n euroa tai mahdollisissa riitatilanteissa kumpikin osapuoli vastaa omista kuluistaan. Silloin kumpikin osapuoli itse määrittelisi kuinka paljon juristin konsultaatiota ostaa. Luulen, että esimerkiksi hometalo riidat menisi paljon pienemmällä mielipahalla ilman riitelykuluja, jotka usein ovat paljon suurempia kuin varsinainen riita. Asiaa varmastikin auttaisi, jos vastuunjako olisi yksiselitteinen.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon varaan auttaisi, jos oikeusministerinä olisi joskus ei-juristi, joka vähän kyselisi asioiden perään, ja jolla oli ”tervettä järkeä”. Mutta eipä sellainen näytä mahdolliselta. Juristit ovat hallinneet virkaa niin kauan, että kuvitellaan sen olevan ainoan mahdollisuuden. Kukaan ei kuitenkaan vaadi, että puolustusministerin pitäisi olla sotilas tai terveysministerin lääkäri….
Ilmoita asiaton viesti
Olihan meillä jonkun aikaa oikeus- ja työministerinä laborantti Lindström. En tosin tiedä, toiko se puheena olevaan asioiden tilaan mitään parannusta tai Virenin kaipaamaa ”tervettä järkeä”.
Ilmoita asiaton viesti
Lindströn kai itse kertoi tekevänsä juuri niin, kuin juristit ministeriössä sanovat. Siitä voi päätellä, missä määrin hän avitti juristimonopolin purkamisessa ja kustannusten karsimisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ihme, ettei oikeusavustaja-juristia kiinnosta köyhän puolustaminen, kun siitä saa vain 100 €/tunti.
Minua tällainen ”avustaja” veti kölin alla oikein kunnolla.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotan, että ilmiötä ryhtyy tutkimaan parlamentaarinen komitea jonka jäseniksi kutsutaan esim seuraavat:
Varatuomari Anna-Maja Henriksson, RKP, Vaasa
Oikeustieteen kandidaatti Kauko Juhantalo, Kesk, Satakunta
Varatuomari Annika Lapintie, Vas, Varsinais-Suomi
Oikeustieteen kandidaatti Antti Rinne, SDP, Uusimaa
Oikeustieteen maisteri Ville Tavio, PS, Varsinais-Suomi
Oikeustieteen kandidaatti Ben Zyskowicz, Kok, Helsinki
Viimeksi mainittu nimitettänee komitean puheenjohtajaksi virkaiältään vanhimpana parlamentaarikkona.
Ilmoita asiaton viesti
#4. Meinaatko tosissaan, että taas tässäkin pukit kaalimaan vartijoiksi eli juristit selvittämään juristien aiheuttamaa ongelmaa. Ei kai sentään.
Ilmoita asiaton viesti
No, taitaa paljastua taas se vanha totuus, että sarkasmi kovin vaikea laji ymmärtää ja sen esittämistäkin pitäisi tarkkaan harkita.
Ilmoita asiaton viesti
Huumorin kukkaa pukkaa vakavasta asiasta – hyvä niin. Erinomainen avaus, ihmeellisiä ilmiöitä joita varmaan moni tykönään ihmettelee ja sadattelee ja moni juristi tyytyväisenä myhäilee.
Oikeusvaltio tarvitsee juristinsa mutta tosiaan kohtuus kaikessa. Oikeuden saamisesta itseäni kyrsii erityisesti kaksi ilmiötä niinkuin varmaan montaa muutakin. Tavallisen ihmisen oikeusturva, siis sellaisen ken oikeudenkäyntikulunsa joutuu itse maksamaan ja toinen ihmetykseni aihe on meneekö paikoin juristien valta ylitse demokratian yhä useimmilla alueilla ja useammin.
Ilmoita asiaton viesti
Juristeille ei tietenkään tulee mieleen, että he olisivat jäävejä päättämään omasta palkkatasostaan. Mikä muu ammattikunta voi tehdä niin?
Ilmoita asiaton viesti
Niin kuin avauksesta ilmenee, viekkaimmat ketkut ja suurimmat rohmut löytyvät arvostetusta salaseurasta, juristeista!
Ja tällehän ei Suomessa mahdeta mitään! Se on fakta!
Mutta, jokainen ajatteleva kansalainen lienee ihmetellyt, miten täysin päivänselvää tapausta käsitellään päivä ja viikko ja vuositolkulla eri oikeusasteissa. Siis kaikissa niissä! Ei ole ihme, että hintaa tulee?
Ja jokainen on varmaan pannut merkille, että juuri juristit pitkittävät ja vetkuttelevat asian kanssa saadakseen mahdollisimman suuren palkkion, ei niinkään asiakkaansa hyödyksi! Johan asiakkaallekin olisi helpompaa saada asia pois päiväjärjestyksestä, mutta ketku juristi saa hänen lupauksillaan antamaan aina lisää ja lisää aikaan ja tekosyitä pitkittämiseen.
Selvissä asioissa pikatuomio, ilman juristeja olisi hyvä aloitus korjata tilannetta edes vähän. Lisäksi blogistin ehdottamat koulutuksen lisääminen ja juristimonopoli pois oikeuskäsittelyistä pikavauhtia toteutukseen. Loppuisi se kansankuppaus jota juristit harrastavat.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmainen oikeusapu ”varattomille” kuulostaa hyvältä asialta, mutta se merkitsee sitä, että mitään budjettirajoitusta ei ole. Insentiivi valittaa kaikista tuomioista on suuri, koska valittajilla ei ole mitään omavastuuta. Siksi valittamisesta on tullut rutiiniasia. Avustajalle valittaminen on sama kuin ”matalalla olevan omenan poimiminen”, muutama tuhatlappunen tulee nappia painamalla.
Ai niin, keitä ovat ne varattomat. Heitä on tietenkin moneen lähtöön, mutta taparikolliset ovat tietenkin yksi suurimmista ryhmistä. En ole oikein varma, onko heidän tukemisensa yhteiskunnalle niin ensiarvoinen asia.
Koska valtion subventiot inflatoivat juristipalkkiot ”pilviin”, ns. ei-köyhillä ei ole varaa oikeusapuun. Todella hyvin toimivat markkinat: oikeudenkäynteihin on varaa vain upporikkailla ja rutiköyhillä (ml. taparikolliset).
Ilmoita asiaton viesti
Oikeaan osunut ehdotus. Juristit ovat osanneet ja saaneet vapaasti hoitaa leiviskänsä jääviyksistä piittaamatta.
Selviäkin asioita vatvotaan oikeudessa viikkokausia – ja palkkiot juoksevat. Saa nähdä kuinka kauan Turun puukotuksiakin jauhetaan, vaikka näytöt ovat varsin selvät – kunnes asianajaja saa syytetyn pyörtämään puheensa…
Laki on niin kuin se luetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeustieteellisen pääsykokeeseen tulisi liittää loogisen päättelyn kykyä testaava älykkyystesti. Nythän sinne pääsee, jos on saanut kohtuulliset arvosanat reaaliaineissa ja kielissä ja on jaksanut lukea ulkoa pääsykoekirjat. Puutteellisesta logiikan taidosta seuraa ensinnäkin surkean epäloogiset lakitekstit ja täysin puutteellisesta terveen järjen käytöstä kertovat oikeuden tuomiot. Asianajajat taas ansaitsevat saivartelemalla huonojen lakien tulkinnoista.
Ilmoita asiaton viesti