Harmaan talouden miljardit yhäkin hukassa
Tuskin kukaan ottaa vakavasti puheita SOTE –uudistuksen miljardisäästöistä (ainakaan ns. Hetemäen muistion 4.6 miljardin arvioita). Kumma kyllä valtionhallinto kykenee tuottamaan mitä ihmeellisimpiä lukuja ilman, että järjestelmä itse kykenisi tarkistamaan niitä. Yhtä heikkoa näyttää olevan julkisen sanan kyky haistaa “palaneen käryä” tällaisten ulostulojen suhteen.
Lähes kymmenen vuotta on rummutettu SOTE -uudistusta monin verroin suurempaa tulolähdettä, “harmaata taloutta”. Vast’ikään Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö julkaisi verkkosivustot www.harmaa-talous-rikollisuus.fi, jotka yksikön mukaan kokoavat kaiken harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan liittyvän julkisen materiaalin ensimmäistä kertaa yhteen.
Mitään järkevöitymistä ei näytä tapahtuneen viime vuosien aikana, vaikka luulisi, että puheet lähes kymmentä miljardia hipovista fiskaalisista tuottomahdollisuuksista olisi jo havaittu hölynpölyksi. Verkkosivut eivät paljon auta asian todellisen tilan selvittämisessä; yhtäältä sanotaan, että harmaan työn osuus taloudessa voi olla jopa 7.5 %, mutta kuitenkin puhutaan käytännön esimerkkeinä vain satojen tuhansien tai miljoonien löydöksistä. Sivustoilta on turha hakea tilastoja harmaasta taloudesta todellisuudessa saaduista tuloista. Maksuunpanoista ja ulosottovelan kannasta on toki joitain tietoja mutta ei todellisista maksuista. Jokainen varmaan ymmärtää, että maksuunpanot ja todelliset maksut ovat kaksi aivan eri asiaa, ja näin on varsinkin, kun asialla ovat hämäräbisneksen harjoittajat. Jossain vaiheessa arvioitiin todellisten maksukertymien olevan vain luokkaa 20 miljoonaa euroa, mutta kun silloinkaan kyse ei ollut varsinaisesta nettotulosta, on ehkä viisaampaa puhua nollatuloksesta.
Verkkosivuilla esitellään auliista ulkomaisia tutkimuksia, joissa esiintyy kotimaisiakin lukuja hurjempia arvioita. Erityisesti itävaltalainen ekonomisti Erich Schneider on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tehtaillut kymmeniä laskelmia harmaan talouden määrästä eri maissa. Suomenkin osalta on päädytty 15 prosenttia hipoviin BKT-suhteisiin. Erikoista näissä laskelmissa on, että ne eivät perustu mihinkään konkreettisiin tietoihin, vain oletettuihin riippuvuuksiin esimerkiksi veroasteen ja harmaan talouden koon suhteen. Oikeastaan ainoa konkreettiselta tuntuva mittari on ollut käteisrahan määrä taloudessa, mutta sekin repäisty irti rahamarkkinoiden yleisestä kehityksestä ilman mitään varauksia. Toki muitakin haamulukujen tuottajia on markkinoilla. Mm. EU:n komission tutkimuksessa harmaan työn osuudeksi Suomessa arvioidaan 11.8 % ja yrittäjien osalta osuudeksi arvioitiin peräti 45 %.
Mielenkiintoista on, että ne, jotka innokkaimmin vetoavat Schneiderin laskelmiin harmaan talouden suuresta koosta, eivät kiinnitä huomiota siihen, että laskelmissa tärkein harmaan talouden paisuttaja on korkea veroaste, mikä sinänsä on järkeenkäypää. Itse asiassa voi vain ihmetellä, että Suomen tapaisessa verohelvetissä harmaa talous todellisuudessa on niinkin pieni kuin se on.
Mutta palataan suomalisiin laskelmiin. Merkillistä niissä on se, että vaikka kyse on nykyrahassa noin 15 miljardista vuodesta, on tehty vain yksi tutkimus harmaan talouden kooista, verotusneuvos Markku Hirvosen ja hänen tutkimusryhmänsä toimesta otsikolla ”Suomen kansainvälistyvä harmaa talous” vuodelta 2010. Erikoista on tietenkin se, että tutkimuksen tekivät ”ei tutkijat”, vaikka luulisi, että tekijöiden olisi pitänyt olla paitsi verotuksen myös tilastotieteen ja taloustieteen eksperttejä.
No, ei anneta taustojen häiritä. Sen sijaan tapa, jolla suuret luvut syntyivät tutkimuksessa, häiritsee. Niitä selittää oikeastaan kolme tapaa ajatella asioita. Ensinnäkin päällekäyvänä ajatuksena on se, että aina, kun luvuille (verokertymille ja muille tilastotiedoille), ei löydy ilmeistä selitystä, selitys on harmaa talous (jos esimerkiksi kansatalouden tilipito ja verotiedot eivät kohtaa, syy on se). Tavallaan voi siis sanoa, että harmaa talous on sama kuin tilastovirhe, Toinen väittämä, joka on erinomaisen yllättävä entiseltä Verohallinnon virkamieheltä, on se, että verotarkastukset ovat umpimähkäisiä, joten niiden tulokset voidaan yksinkertaisesti yleistää yrityspopulaatioon. Väite on paitsi älytön, myös väärä (sen voi todentaa verotarkastusten kohdentamisohjeella tai kysymällä asiaa keneltä tahansa verohallinnon virkamieheltä). Kolmas ongelma liittyy yritysten ominaisuuksien (kokoon, ikään, toimialaan, yritysmuotoon yms.), joita tarvitaan yleistettäessä verotarkastusten tuloksia (siinä määrin kuin ne ovat yleistettävissä) yrityspopulaatioon. Hirvosen ym. tapa tehdä yleistys on aika kauheaa tilastotieteen väärinkäyttöä, vaikka ajateltaisiin vain yritysten kokojakaumaa.
Ongelma on siinä, että Suomessa yritysten kokojakauma on hirveän vino. Muutama iso yritys tuottaa kaiken, ja valtaosa yrityksistä (ne pienet) ”eivät tuota mitään”. Meillä pienten yritysten (liikevaihto alle 100 000 euroa) osuus yrityskannasta on (oli 2016) 66 %, mutta osuus liikevaihdosta vain 1.6 %. Suurimpien (250) yritysten osuus liikevaihdosta on sen sijaan 44 % (yli 40 miljoonan liikevaihdon yritysten osuus on jo 61 %). Palkkojen ja arvonlisän osalta epäsuhta on hieman pienempi, mutta samansuuntainen. Jotta harmaan talouden suuruudeksi saataisiin 10-15 % suhteessa BKT:hen, pitäisi lähestulkoon kaikkien pienten yritysten olla harmaita, koska niiden ”paino” tuotannossa ja työllisyydessä on ”niin pieni”. Toisaalta on hieman vaikea uskoa että sellaiset mammutit kuin S-ryhmä, OP-Pohjola, K-ryhmä, UPM, Metsäliitto ym. olisivat ”harmaita”. Jotain Mikki-Hiiri –kioskeja koskevat luvut eivät yksinkertaisesti vain yleisty triviaalisti suuryrityksiin. Toki suuryrityksillä on omat tapansa minimoida veroja, mutta sillä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä ”harmaan talouden” kanssa. Kun puhutaan BKT:sta lukujen vertailukohteena, on muistettava, että siihen sisältyy julkisen ja niin sanotun kolmannen sektorin tuotanto (kolmas sektori on pääasiassa voittoatavoittelemattomia yhteisöjä, jotka eivät maksa veroja, eivätkä siten voi kuulua ”harmaaseen talouteen”). Siksi sanotaan vaikka 10 prosentin BKT -suhde tarkoittaa luokkaa 15 % olevaa osuutta markkinaehtoisesta taloudesta. Tarvinnee tuskin sanoa, että tällainen luku on järjetön.
Kun puhutaan vaikutusarvioista, pitäisi meidän tietää jotain siitä, mitä tapahtuu, jos ”harmaa talous” saadaan kitkettyä pois. Korvautuuko se ”laillisella taloudella”? Ehkä osin, mutta tuskin kokonaan. Mitään järkevää arvioita ei ole olemassa korvautuvuuden suuruudesta, ja turhaan sellaista saa hakea harmaan talouden selvityksistä. Toisaalta on aina muistettava, että ”harmaa talous” ei koskaan välty veroilta kokonaan, koska ainakin Suomen tapaisessa massa kaikkea mahdollista verotetaan. Kaikesta tästä seuraa, että tuottoarvioita ei vaan voi laskea taskulaskimella.
Vaalit tulevat, ja taas veropoliittisiin ohjelmiin kirjataan satoja miljoonia tuloja harmaasta taloudesta. Niillä voidaan sitten taas jaella runsaskätisesti almuja omille ja kuvitelluille kannattajille. Miten on mahdollista, että Suomen tapaisessa sivistysvaltiossa, joka ylpeilee koulutuksen ja tutkimuksen tasolla, ei kyetä tekemään edes säädyllistä selvitystä aiheesta. Tai siten ei haluta. Päätetään toimenpideohjelmista ja henkilöstön palkkaamisesta, vaikka ei edes tiedetä, mikä on ongelma. Onko sitä vai ei!
Hirvonen ym. (2010): https://www.eduskunta.fi/fi/tietoaeduskunnasta/julkaisut/documents/trvj_1+2010.pdf
EU komissio (2017): http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=18817&langId=ga
Voisiko kyse olla myös siitä, että näillä epärealistisilla luvuilla pidetään yllä illusiota harmaan talouden koosta, ettei vain työpaikkoja harmaata taloutta vastaan taistelevilta veroviranomaisilta ja muiltakin vähennetä? Valtionhallinnon tuottavuusohjelma on edelleen tosiasia.
Ilmoita asiaton viesti
Kai tähänkin sopii se ”oma lehmä ojassa” vertaus. Eniten minun ihmetyttää se, että mitä suuremmista summista & muutoksesta valtionhallinnossa on kyse, sitä vähemmän asiaa tutkitaan. SOTEsta jo oli puhe, mutta samaa koskee vaikka maahanmuuttoa. Sen tuotoista & kustannuksista hallitus sai aikaiseksi vain surkean vihkosen, jonka motto oli ”on vaikea sanoa mitään”. Samaan aikaan kymmeniä miljoonia käytetään valtionhallinnossa ja akateemisessa yhteisössä tutkimuksiin, joiden yhteiskunnallinen relevanssi on korkeintaan nolla.
Ilmoita asiaton viesti
Ja konsultit tienaa tyhjästä.
Ilmoita asiaton viesti
Esitetty arvio on todella liian korkea ja kokoluokka väärin arvioitu, mutta lienee nyt niin, että on sekoitettu käsitteitä. Jos harmaaseen talouteen luetaan myös verosuunnittelu, eli kun yritykset pyrkivät näyttämään tuloksensa maissa, joissa verokohtelu on minimaalinen, niin kokoluokka alkaa olla relevantti. Verosuunnitteluhan on tietenkin laillista toimintaa ja käsitykseni mukaan sitä harjoittavat harvemmin ”mikkihiiri-kioskit”.
Ilmoita asiaton viesti
Verosuunnittelua (verojen minimointi) kai harrastavat kaikki, myös kotitaloudet. Harmaan talouden laskelmissa verosuunnittelu ei kuitenkaan ole mukana. Suurempi ongelma on siinä, että harmaan talouden määrää lasketaan kovin eri tavoin (ja usein päällekkäisesti) tuotannosta, työpaikoista, palkoista, myynnistä, tuloista, jne. Välillä luvut ovat bruttoja ja välillä nettoja. Lukujen BKT-suhteen voivat sitten olla mitä tahansa. Jotta luvuissa olisi jotain tolkkua, pitäisi ymmärtää ainakin tilinpidon alkeet.
Ilmoita asiaton viesti