Angela

 

On ehkä liioiteltua puhua meidän Angelastamme, mutta kovin montaa poikkipuolista sanaa ei mediassa löydy hänestä. Ehkä hän ei ole edennyt aivan samaan pyhimyskaartiin kuin esimerkiksi Sanna Marin, josta ei voi edes kuvitella mitään kulmikasta uutista tai arviota. Mutta jotenkin oudoksuttaa tutkivan journalismin myötäsukaisuus Merkelin suhteen. Onhan hänen taustansa sentään aika epäilyksiä herättävä.

Kuten tunnettua hänen vanhempansa muuttivat Länsi-Saksasta Itä-Saksaan 1954, mitä on vaikea käsittää. 1953 kommunistihallinto yhdessä neuvostankkien kanssa kukisti verisesti kansannousun Itä-Saksassa ja muutto Itä-Saksaan kuulostaa hieman samanlaiselta kuin tänä päivänä loikkaus Etelä-Koreasta Pohjois-Koreaan. No, se oli kuitenkin Merkelin vanhempien valinta. Sen sijaan Merkelin aktiivinen toiminta Freie Deutsche Jugend (FDJ)  –järjestössä menee jo hänen omaan piikkiinsä. FDJ oli Itä-Saksan kommunistihallinnon nuorisojärjestö, joka sotilaallisine muotoineen ei ainakaan ulkoiselta olemukseltaan juuri poikennut natsihallinnnon luomasta vastaavasta järjestelmästä.

Merkel on tietysti yrittänyt vähätellä rooliaan FDJ:ssä ja korostanut ei-poliittisuuttaan myöhemmässä toiminnassaan Itä-Saksassa. Mutta kiistaton tosiasia on, että hän ei millään tavoin noussut vastustamaan kommunistihallintoa tai edes osoittanut vastenmielisyyttään sitä kohtaan. Samaan aikaan kuitenkin satoja (jopa tuhansia) toisinajattelijoita (eivät osanneet käyttää sananvapauttaan vastuullisesti) vangittiin tai lähetettiin mielisairaaloihin. Tällaisia ihmisiä ei lakkaa arvostamasta ja samalla tuntemasta vastenmielisyyttä niitä kohtaan, jotka rautaesiripun tällä puolella kiihkoilivat kommunistijärjestelmän puolesta (btw, viimeksi mainitut ovat sittemmin muuntuneet ihmisoikeusaktivisteiksi). Merkelistä tuli ei-kommunisti vasta, kun kommuunishallinto romahti Itä-Saksassa 1989, mikä kuvastaa enemmän opportunismia kuin aitoa vapauden kaipuuta.

Merkelin politiikkaa on myöhemminkin värittänyt opportunismi ja populismi (joista hänen vastustajiaan yleensä moititaan). Ajatellaan vaikka Fuskushiman ydinonnettomuuden jälkeistä paniikinomaista päätöstä siirtyä ydinvoimasta ruskohiileen. Pakolaispolitiikassa hän on samaan hengenvetoon julistanut monikulttuurisuuden täysin epäonnistuneeksi ja kaikki maahanmuuttajat tervetulleiksi. Tähän asti Merkelin laarin on satanut Saksa talouden suhteellisen hyvä kehitys Euroopassa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kehitys on ehkä enemmän muiden (kriisimaiden) epäonnistumisen syytä kuin Merkelin hallitusten aikaansaannoksia (puhumattakaan Schröderin hallituksen viime metreillä tekemistä reformeista). Nyt tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa Euroopan palatessa uuteen normaaliin. Alkuvuosi on ollut Saksan taloudessa kovin synkkä talouskasvun pysähdyttyä täysin. Toki talousongelmat voi vielä jonkin aikaa laittaa Trumpin piikkiin, mutta jossain vaiheessa tarvittaisiin enemmän näkemystä siihen, mihin Saksan taloudessa pitäisi pyrkiä. Saksan ”uuden” hallituksen ohjelma on tässä suhteessa aika pahaenteinen, koska painopiste on tulonsiirtojen kasvussa ja investointien leikkaamisessa. Mutta julkisessa sanassa Merkel saa nämäkin synnit anteeksi niin kauan kuin hänet koetaan eurooppalaisen integraation ja globalisaation takuunaiseksi. Mutta en olisi yllättynyt, vaikka jonain päivänä takki kääntyisi näissäkin asioissa. Kääntyihän se Pohjois-Euroopan kiivaimmalta Euroopan integraatiokriitikoltakin parissa kuukaudessa.

 

 

 

 

 

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu