Donald Paholainen

 

Donald Trumpista on päivä päivältä vaikeampaa vaikea löytää positiivisia kommentteja Suomen (tai minkään muunkaan maan) mediasta. Luonnehdinnat ovat pikemminkin tasoa: maailman suurin viisivuotias lapsi (YLE 7.7), katujätkä, tappelija (IS 11.7) Trumpin rähinä … (Trump) on jatkanut raivoamistaan (IL 11.7).

Vaikeahan Trumpia on analysoida, kun ei ole mitään selvää ohjelmaa, eivätkä hänen kaikki maneerinsa aina aukene. Toimittajat eivät tosin yritäkään tehdä mitään analyysiä, vaan antavat palaa. Trump on yksinkertaisesti vain paholainen ja tehtävänä on pukea tämä oivallus sopivien kielikuvien muotoon. Jotta paholaismaisuus ei olisi vielä riittävää, pitää kertoa, että Trump on Vladimir Putinin kaveri (Putinhan itse asiassa järjesti hänet presidentiksi). Asiaa ei auta vaikka Trump yrittää saada Euroopan maita lisäämään sotilasvoimia (nimenomaan Venäjää vastaan) ja vähentämään Euroopan energiariippuvuutta Venäjästä. Sekään ei auta, että Trumpin aikana USA on kiristänyt Venäjän vastaisia pakotteita ja suostunut myymään aseita Ukrainalle (Obaman hallinto ei siihen suostunut).  

Ongelma on tietenkin siinä, että Trump ei ole vasemmistoliberaali vaan jotain aivan muuta. Mitä muuta, on vähän vaikea sanoa.  Näyttäisi siltä, että jonkinlainen punainen lanka on globalisaation jonkinasteinen estäminen/jarruttaminen/haastaminen. Kansallisen edun korostaminen on tietenkin ilmeisessä ristiriidassa kansainvälistä yhteisöllisyyttä korostavan ”internationalistisen” ajattelutavan kanssa, josta on viime vuosina tullut ainoa poliittisesti korrekti ajattelutapa.

 Globalisaation pysäyttäminen tuntuu tosin mahdottomalta. Se kuulostaa hieman samanlaiselta kuin taistelu tyylimyllyjä vastaan. Siksi jää aprikoimaan, aikooko Trump todella haastaa viime vuosien kehityskulun.  Onko olemassa jokin ”iso suunnitelma” vai edetäänkö päivä kerrallaan? Trumpin viestintästrategia ei oikein helpota asioiden avaamista.

Media on kuitenkin ollut surkea analysoimaan itse politiikkaa ja niitä ongelmia, joita globalisaatioon on liittynyt Euroopassa ja USAssa. Vaikka globalisaatio on pääsääntöisesti tuottanut hyvää, eivät hyvät ja huonot puolet ole suinkaan jakautuneet tasan. Pääomapiireille globalisaatio on ollut yksiselitteisesti hyvä asia, mutta työntekijöiden kannalta asia on kovin ristiriitainen riippuen toimialasta, koulutuksesta jne. (siksi onkin hieman erikoista, että ns. työväenpuolueet ovat jopa pääomapiirejä kiivaammin puhuneet globalisaation puolesta). Näin tilanne etenkin Euroopassa, jossa tunnutaan aika naivisti suhtautuvan maailmantalouden muutoksiin. Esimerkiksi Kiinaa pidetään yhä jonkinlaisen kehitysmaana. On helppo sanoa, että Trump on tyhmä (sen osaa sanoa tyhmempikin), mutta on paljon vaikeampi päätellä, missä määrin esimerkiksi Kiinan valuuttakurssipolitiikka on ”reilua” ja missä määrin Kiinan keskusjohtoinen teollisuus- ja sijoituspolitiikka sopivat yhteen vapaiden markkinoiden kanssa. Ilmastopolitiikasta on Suomessa/Euroopassa tullut vain jonkinlainen moraalikysymys, mutta ehkä sitäkin pitäisi tarkastella myös muista perspektiiveistä. Ongelma on vielä siinä, että kellään ei varmaan ole käsitystä siitä, mitä kaikkea täysin globaalissa maailmantaloudessa voi tapahtua. Ei välttämättä vain pelkkää hyvää.

Toki kyse on paljosta muustakin kuin globalisaatiosta. Trumpin synti on tietenkin sijoittuminen konservatiivien joukkoon, vaikka hänen konservatiivisuutensa on sekin hieman erikoista. Yleensä konservatiivit ovat korostetun finanssikonservatiiveja, mutta Trumpin finanssipolitiikka muistuttaa pikemminkin kreikkalaista asioiden hallintaa. Tosin median mielestä sekin menee väärin – valtiontalous on väärällä tavalla alajäämäinen.

Viikonloppu lähestyy. Jos on valtamediaan uskominen, nyt on käsillä Euroopan kohtalon viikko. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että enemmänkin kyse on vainoharhaisuuden tämänkesäisestä huipentumasta.  

 

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu