Äärioikeisto ja hyvinvointivaltio
Aloitetaan YLE:n uutisilla: ”Brasilia saa äärioikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron” (29.10.18). ”Italian äärioikeisto jätti 82 miljoonaa muutosehdotusta lakiesitykseen” (YLE 23.9.15). ”Itävallassa äärioikeisto nousee hallitukseen” (16.12.17). ”Mistä äärioikeistolainen AfD sai kannattajansa?” (25.9.17) Miten voi (Brasiliassa) 55 % kansalaisista muuttua äärioikeistolaisiksi. Voiko olla niin, että äänestäjien jakauma siirtyy kertaheitolla (kuviossa 1) positiosta 1 positioon 2 niin, että keskiarvo (ja tässä tapauksessa myös mediaani) siirtyvät oikealle määrän C-B? Vähän vaikea uskoa. Tuleen mieleen, että ehkä uskottavampi selitys on se, että vaalitulosta selostaneiden positio jakaumalla on siirtynyt B:stä A:han. Kun ollaan jakauman vasemmalla hännällä, kaikki näyttää ”äärioikeistolaisuudelta”. Ajatus hiipii mieleen viimeistään silloin, kun joidenkin ”analyytikoiden” tausta näyttää sijainneen jakauman vasemmassa ääripäässä. Toki ihminen voi uudistua, mutta..
Vaikka en ole kovin vakuuttunut jakauman siirtymisestä, tuntuu siltä, että poliittisen kentän hännät ovat kasvaneet sitten 1990-luvun. Vaikea sanoa, onko se median aikaansaannosta, mutta kohtuudella täytyy sanoa, että ”vastuullinen” media on tehnyt aika vähän ristiriitojen sovittelemiseksi ja vuoropuhelun käynnistämiseksi. Pikemminkin media on ollut osapuoli kiivailussa kuin ulkopuolinen havainnoitsija, sovittelusta nyt puhumattakaan.
Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta kehitys ei lupaa hyvää. Poliittisten intohimojen ja riitojen kasvu vähentää sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka on välttämätön ehto sille, että kansalaiset ovat valmiita huolehtimaan myös kanssaihmisistä. Poliittisessa debatissa toisinajattelijoiden mielipiteiden kunnioitus häviää, ja keskustelu (jos siksi voi nimittää) muuttuu nimittelyksi, tahalliseksi väärinkäsittämiseksi ja vääristelyksi. Keskustelupalstoilla nuokkuu liian monta, joilla elämän sisältönä on patologinen riidankylvö ja maaninen halu vain loukata vastapuolta. Mutta vielä pahempaa on luvassa: ilmiannot (työnantajille ja asiakkaille), boikotit ja suoranaiset vahingonteot ovat jo tulleet fanaattisimpien uskonsotureiden työkaluiksi. Voi kysyä, että jos ilmipiiri muuttuu tällaiseksi, onko kukaan valmis maksamaan (julkisen vallan tulonsiirtojärjestelmän) kautta poliittisen vastustajan sairaalamaksuja tai työttömyyskorvauksia.
Tieteellisestä kirjallisuudesta tiedämme, että hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta kaikenlainen frakmentaatio (väestöryhmien eritäytyminen) on paha asia. Tyypillisimmin tämä on näkynyt etnisten ristiriitojen seurauksena: mitä sirpaleisempaa on väestön etninen rakenne, sitä vaikeampaa on rakentaa sellaista yhteisöllisyyttä, mitä hyvinvointivaltio edellyttää. Suomessa on ollut aika naiivi käsitys siitä, miten vaikea tämä ongelma on, mutta olisi aihetta seurata kehitystä maissa, joissa esimerkiksi maahanmuutto ollut suurempaa kuin Suomessa. Vastikään professori Nikolaj Harmon julkaisi Scandinavian Journal of Economics – aikakauskirjassa tutkimuksen, jossa hän selvitty poliittisen ilmaston muutosta Tanskassa. Tulos oli tilastollisesti harvinaisen selvä ja yksiselitteinen; poliittisen oikeiston (vasemmiston) kannatus on kasvanut (laskenut) eniten niissä kunnissa, joissa siirtolaisuus oli ollut suurinta. Tulos sinänsä on samansuuntainen, kuin mitä on saatu Yhdysvalloissa, mutta hyvinvointivaltion rahoitusta ajatelleen se on tietenkin meidän kannaltamme olennaisempi.
Hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta tärkeää on tietysti tulonjako. Vaikka voisi kuvitella, että suuret tuloerot antavat aihetta tulojen tasaamiseen pyrkiviin toimiin, näyttää siltä, että hyvinvointivaltio on pienimmillään silloin, kun tuloerot ovat suuret. Toki tässä on ”kana” ja ”muna” –ongelma, mutta jos tarkastellaan tuloja ennen veroja ja tulonsiirtoja, niiden voisi olettaa olevan riippumattomia tulonsiirtojärjestelmästä. Periaatteessa kaikki menee kuvion 2 mukaan: jos ja kun tulojen jakauman on voimakkaasti vino oikealle, tulojen keskiarvo ja olennaisesti suurempi kuin tulojen mediaani, mikä tässä markkeeraa ”keskimmäistä” äänestäjää (sitä, jonka perässä kaikki poliittiset puolueet ovat). Mediaaniäänestäjän kannattaa äänestää korkeampien verojen puolesta, koska rahaa on (netto)tulonsiirtojen muodossa tulossa keskimääräisten tulojen ansaitsijoilta (ja sitä suurempituloisilta). Näin teoriassa, mutta toimiiko mekanismi, jos tulonjaon ääripäät ovat kaukana toisistaan niin kuin esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa. Toimiiko se, jos ”köyhät” ja ”rikkaat” ovat eri kansalaisuutta ja/tai eri aatesuuntaa? Toimiiko se, jos asuinpaikan saa vapaasti valita tulojen ollessa ”riittävän” suuret? Ajatellaan vaikka Suomea, jossa pienituloiset (poislukien opiskelijat) ovat pysyvästi tulonsiirtojen saajia ja enenevässä määrin maahanmuuttajia. Heidän suhteellinen osuutensa on kaikkein pienituloisimpien desiilissä jo nyt kolmikertainen väestöosuuteen verrattuna. Toimiiko järjestelmä silloinkin, kun kunnassa x on vain maahanmuuttajia, ja 99 % kuntalaisista äänestää vasemmistoa. Tai päinvastoin. Joidenkin mielestä toimii, mutta maailmalta on aika vaikea löytää esimerkkejä tällaisesta.
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/sjoe.12239
Taisteleeko liberalismi konservatismia vastaan ja globalisaatio lokalisaatiota vastaan?
Ilmoita asiaton viesti
#1
Suomi jäi jälkisosialistiseen tilaan, kun YLE:n henkilökunta ei vaihdu vaalitulosten mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta vielä pahempaa on luvassa: ilmiannot (työnantajille ja asiakkaille), boikotit ja suoranaiset vahingonteot ovat jo tulleet fanaattisimpien uskonsotureiden työkaluiksi.”
Tätähän täällä jo tapahtuukin. Googlaillaan muita keskustelijoita ja ilmoitellaan heidän työnantajilleen. Ilmoittajat ovat tietenkin itse pahimpia öyhöjä. Kyllä olisi hyvä heidänkin työnantajilleen pistää heidän öyhötyksensä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos et kuulu meihin, olet meitä vastaan. Neuvottele siinä sitten.
Ilmoita asiaton viesti
En jaksa täysin uskoa tähän joidenkin yhtäkkiseen (~ pääosin viimeisen vuosikymmenen tai max parin) rummutukseen mm. ”äärioikeistosta”. Sehän tietenkin riippuu äärioikeiston määritelmästä. Mikäli saan määritellä äärioikeiston mielin määrin, niin saan haluamani tuloksen. Sama minkä tahansa ryhmän määrittelyn kohdalla.
Mikäli menemme retoriikassa täysin ääripäihin, niin keskustelumahdollisuudet vähenevät reilusti. Mutta se tietenkin monelle sopiikin. Vastustaja on pahis.
Suurin osa ihmisistä ei ole missään ääripäissä, joten heille tilanne on vähän hankalahko. Turha odottaa että moni haluaa ryhtyä keskustelemaan aiheista, jotka joillekin ovat niin tulenarkoja että hyökkäävät helposti ainakin retorisesti.
——————————————————
” Poliittisessa debatissa toisinajattelijoiden mielipiteiden kunnioitus häviää, ja keskustelu (jos siksi voi nimittää) muuttuu nimittelyksi, tahalliseksi väärinkäsittämiseksi ja vääristelyksi. Keskustelupalstoilla nuokkuu liian monta, joilla elämän sisältönä on patologinen riidankylvö ja maaninen halu vain loukata vastapuolta. Mutta vielä pahempaa on luvassa: ilmiannot (työnantajille ja asiakkaille), boikotit ja suoranaiset vahingonteot ovat jo tulleet fanaattisimpien uskonsotureiden työkaluiksi.
”
Tuo on täysin odotettavaa – ja osin jo todellisuutta. Mikäli aidosti uskot että vastapuoli on hirviö/paha, niin hirviöhän pitää tuhota tai ainakin häntä on vahingoitettava – eli ”oikeutettu viha”. Vastapuolen demonisointi on siinä kätevä konsti, että saat hyvätkin ihmiset tekemään pahoja asioita (koska he muutoin uskovat että paha voittaa).
Ja voit aina tietenkin sanoa:
”The Only Thing Necessary for the Triumph of Evil is that Good Men Do Nothing”
Mutta samaan lausahdukseen turhan usein uskovat täysin vastakkaisilla puolilla olevat ihmiset. Kuka siis lopulta on paha ja kuka hyvä. En erityisesti usko juuri kenenkään meistä olevan puhtaasti hyviä tai pahoja. Mutta siinä vaiheessa olemme todella pulassa, kun emme enää pysty keskustelemaan toistemme kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
”Vaikea sanoa, onko se median aikaansaannosta, mutta kohtuudella täytyy sanoa, että ”vastuullinen” media on tehnyt aika vähän ristiriitojen sovittelemiseksi ja vuoropuhelun käynnistämiseksi. Pikemminkin media on ollut osapuoli kiivailussa kuin ulkopuolinen havainnoitsija, sovittelusta nyt puhumattakaan.”
Media ei tosiaan ole sitoutumaton ja neutraali tiedonvälittäjä, vaan agendaansa ajava osapuoli. Sinänsä luonnollinen voitontavoittelu ja kova kilpailu ovat johtaneet siihen, että repäiseviä otsikoita ja sensaatioita täytyy saada jatkuvasti aikaan. Ristiriidat myyvät paremmin kuin rauhan rakentaminen. Ja sitten kun syntyy lisää ristiriitoja, saadaan taas myyviä otsikoita – ja niin kierre jatkuu.
Blogin hyvinvointivaltiota koskevat johtopäätökset ovat vastaansanomattomia.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvinvointivaltion nerokkuus on siinä, että se tarjoaa keskituloisille elämäntilannekohtaisia tulonsiirtoja, joista osa on ansiosidonnaisia. Tällöin varmistuu se, että järjestelmällä on jatkossakin tarpeeksi kannattajia vaaliuurnilla. Jos keskituloiset olisivat täysin julkisen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella, loputkin tulonsiirtojärjestelmästä voitaisiin hylätä ja sälyttää hyväntekeväisyysjärjestöjen paikattavaksi.
Keskituloisten sosiaaliturvan hoitamiseen hyväntekeväisyysjärjestöjen rahkeet eivät riittäisi. Tarvittavat summat ovat suuria ja on epätodennäköistä, että joku haluaisi laittaa esimerkiksi Punaisen Ristin tai Pelastusarmeijan keräykseen rahaa, tietäen, että keräyksen tarkoitus olisi rahoittaa rahoitusalan yliopisto-opiskelijoiden elämää tai maksaa suuryritysten liiketoimintajohtajien korkeita ansiosidonnaisia vanhempainetuuksia. Sen sijaan hyvinvointivaltio kykenee kattamaan myös jälkimmäisetkin tarkoitusperät valtaenemmistön hyväksymällä tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
En oikein tiedä, onko järjestelmä niin ”nerokas”; ideanana on vain se, että pienituloiset voivat äänestämällä (verottamalla) saada itselleen rahaa. Ei siihen mitään kovin korkeita moraalisia arvoja tarvita. Mutta ei ole itsestään selvää, että järjestelmä pysyy pystyssä. Hyvinvointivaltion suurin vihollinen on hyvinvointivaltio itsensä. Jos järjestelmä menee överiksi (mikä sinällään on täysin mahdollista), loppuu sekin ihanuus.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta en usko, että on monia, jotka haluaisivat olla pysyvästi tulonsiirtojen varassa. Hyvinvointivaltioissakin sosiaaliturvan varassa eläminen on niukkaa. Moni pienituloinen haluaisi varmasti mieluummin paremman työn ja paremman palkan kuin muutaman satasen lisää sosiaalitukia, vaikka se parempi palkka tarkoittaisikin osallistumista nettoveronmaksuun.
Tulee taas elämänvaiheita, jolloin sosiaaliturvan (ja työsuhdeturvan) olemassaoloa arvostaa, kuten jos perheellistyy ja jää kotiin hoitamaan lasta tai jälkikasvu menee opiskelemaan. Useissa maissa nämä ovat keskituloisille ryhmille kovia henkilökohtaisia taloudellisia riskejä ja rasitteita joko suoraan maksujen ja menetetyn palkan muodossa tai epäsuorasti siksi, että ne koettelevat myöhempääkin työurakehitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvinvointivaltion nurja puoli on siinä, että etuja – olipa ne miteen typeriä tahansa – on helppo jakaa, niin kaun kun jaettavaa on. Mutta kun jaettava loppuu, nousee iso riita siita kenen etuja leikataan. Sipilän hallitus on paininut tämän ongelman kanssa koko olemassa olonsa ajan. Kukaan ei anna periksi, pannan vaikka koko yhteiskunta seis, ellei muu auta. Onko tähän toimivaa ratkaisua?
Ilmoita asiaton viesti
Toisten rahojen jakaminen on miellyttävää. Aina siihen joku kaunis moraalinen peruste löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin nyt näyttää talous kääntyneen hienoiseen nousuun ja valtion lisävelkaantuminenkin on paljon maltillisempaa kuin Kataisen hallituksen aikana. Ottamatta kantaa Sipilän hallintotavan laatuun, merkillepantavaa on kuitenkin se, että korkeasuhdanteeseen nousu on useasti tapahtunut siitä huolimatta tai ehkä jopa sen ansiosta, että ammattiyhdistysliike on edelleen olemassa ja voimissaan.
Sen ansiosta? Järjestäytymättömyys ei nimittäin takaa työrauhaa eikä tehokkuutta vaan voi päinvastoin johtaa suurempaan määrään spontaaneja työtaisteluita, puskaradion ja verkkokeskustelun kautta välittyviä kehoituksia karttaa tiettyjä yrityksiä, joilla on työntekijöiden kohtelussa huono maine tai jopa lievää sabotointia. Muutama päivä sitten ilmestyneessä Voima-lehdessä kerrotaan, kuinka useat Foodoran freelancereina ilman työsuhdetta toimivat ruokalähetit ovat jakaneet asiakkaille lappuja, joissa pyydetään olemaan jatkossa ostamatta Foodoran palveluita, ellei palkkausta saada kuntoon ja menetettyjä etuuksia palautettua.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun talous käy täysillä kierroksilla ”valtion lisävelkaantuminenkin on paljon maltillisempaa kuin Kataisen hallituksen aikana” Halloooo!
Tässä tilanteessa valtion velkaa pitäisi VÄHENTÄÄ roimasti.
Seuraava lama voi olla jo nurkan takana ja paine lisä velan ottoon kasvaa.
Miten sitten menetellään? – jatketaan velan ottoa?
Ilmoita asiaton viesti
Joo, ilmeisesti velkaantuminen on vain uusi ”normaali”, eroja on vain velkaantumisen maltillisuuden asteessa. Ja sitten arvostellaan Italiaa vastuuttomuudesta. What’s the difference!
Ilmoita asiaton viesti
Media aika paljon elää sillä,että se nostaa vastakkainasetteluja. Tämä näkyy erityisesti iltapäivälehtien otsikoissa,mutta myös nykyään päivälehdissä ja Ylessä. Uutisten sijaan on yhä enemmän analyysejä,kommenttipuheennvuoroja ja blogeja.Kyllähän nämä edustavat enemmän toimittajien arvomaailmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Esimerkiksi Yhdysvalloista mm. Suomen media heijastaa juuri sellaisen pedagogisen agendajournalismin tekemän vinoutuneen kuvan, josta oma mediamme ei kykene analysoimaan syitä ja seurauksia pitkine taustalinjoineen.
Suomen osalta riski on myös jo varsin suuri. Silloin ei lukijakaan sitä analyysia löydä.
—
Viren on oikeassa:
”…täytyy sanoa, että ”vastuullinen” media on tehnyt aika vähän ristiriitojen sovittelemiseksi ja vuoropuhelun käynnistämiseksi. Pikemminkin media on ollut osapuoli kiivailussa kuin ulkopuolinen havainnoitsija, sovittelusta nyt puhumattakaan.”
Ilmoita asiaton viesti
Oikeisto/vasemmisto-jako ei taida nykyisellään oikein toimia. Arvokysymyksissä hyvin konservatiiviset toimijat saattavat olla hyvinkin vahvasti perinteisesti ajatellen vasemmistolaista talouspolitiikkaa (vahva valtio ja hyvinvointivaltio) ajavia. Vastaavasti moni valtion roolin ja tulonsiirtojen roolin pienentämistä tai jopa täydellistä hävittämistä haluava on arvokysymyksissä liberaali.
Talouspolitiikan, hyvinvointivaltion kannattamisen, arvopolitiikan, identiteettipolitikan ja monen muun vastaavan ulottuvuuden kannalta katsottuna perinteinen äärioikeisto/äärivasemmisto/keskustalainen-käsitteet ovat lähinnä harhaanjohtavaa argumentaatiota.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Ehkä paras luonnehdinta puolueiden tavoitteille on Richard Nixonin aikanaan esittämä arvio sikäläisten puolueiden ohjelmille: ”samaa tiskivettä”. Ainoa ero taitaa olla siinä, että Suomessa kaikki puolueet haluavat Saimaan norpan (paikallinen Kaaban musta kivi) uimaan tähän tiskiveteen.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno ja arvokas puheenvuoro.
Vastaava järjistymiskehitys nähdään nimenomaan sekä yhteiskunnan että yksilöiden tasolla.
Kuka olisi voinut kuvitella että USA:n presidenttiä haukuttaisiin päivittäin valtalehdissä? Kuka olis uskonut että Perussuomalaisia, parlamentaarista puoluetta haukuttaisiin natseiksi (!) päivittäin? Kuka olisi uskonut että yhteiskunnallisesti merkittävä feministinen liike kääntyy julkiseen yleiseen miesvihaan?!
Ilmoita asiaton viesti
Trumpista on tosiaan kehittynyt varsinainen median ”lemmikki”. Tosin jo Bush (nuoremmasta) muistettiin aina kertoa, miten tyhmä hän on, mutta Trumpin osalta on pantu hanat auki.
Ilmoita asiaton viesti
Äärioikeistosta puhutaan mediassa paljon.Äärioikeiston hallitsemia maita Euroopassa on kuulemma Itävalta, Unkari, Puola , jossain määrin jo Italia.
Äärioikeisto on vahvoilla Hollannissa,Saksassa ja jopa Ruotsissa. Sen sijaan median mukaan äärivasemmistoa ei ole olemassa. Mikään puolue Euroopassa ei edusta äärivasemmistoa eikä se ole missään merkittävä uhkatekijä Euroopassa.
Brasiliassa on valittu äärioikeistolainen presidentiksi,mutta Venezuelan presidentti ei edusta äärivasemmistoa,vaan on sosialisti.
Entä kansa, joka on valinnut esim.Brasilian presidentiksi äärioikeistolaisen.Onko kansa muuttunut äärioikeistolaiseksi myös? Logiikan mukaan pitäisi.
Ilmoita asiaton viesti
Unkarista on tosiaan tullut puolifasistinen maa, jossa köyhyyskin on jo kielletty (sen poistamiseksi tosin ei tehdä mitään). Puolassa valtaa pitää Laki ja oikeus -niminen puolue, joka tekee kaikkensa rampauttaakseen sekä lain että oikeuden. Italiassa valtaa pitävät pellepopulistit. Toinen näistä puolueista on äärioikeistolainen, toinen äärivasemmistolainen. Tuntuu vähän kummalta, miten ne mahtuvat samaan hallitukseen, mutta on niillä kuitenkin yksi yhteinen piirre: heikko todellisuustaju joka panee ne ottamaan velkaa ja lupaamaan kaikille kaikkea kivaa taloudellisista tosiasioista piittaamatta.
Trump on typerä punaniska joka kieltäytyi kättelemästä Merkeliä. Ehkä häntä pänni se että Merkel otti paikan vapaan maailman arvojohtajana. Ennen Trumpia se asema oli Yhdysvalloilla.
Ei äärioikeisto kovin vahvoilla ole Saksassa eikä Ruotsissa. Saksassa on vähän keskiryhmien kannatus vähentynyt, väkeä on siirtynyt niin vihreisiin kuin oikeallekin. Ruotsidemokraattien kohtalainen menestys teki hallitusneuvottelusita hankalat, mutta kyllä siitä vielä hallitus syntyy vaikka blokkirajat ylittämällä. Uusi pääministeri löytynee keskustasta, ja hän taitaa olla nainen. Äntligen!
Ilmoita asiaton viesti
”….heikko todellisuustaju joka panee ne ottamaan velkaa ja lupaamaan kaikille kaikkea kivaa taloudellisista tosiasioista piittaamatta”. Katsopa vaikka oman puolueesi varjobudjettia; siinä ei varmaan luvata mitään kivaa.
Ilmoita asiaton viesti
Siteerasit minua aivan oikein, mutta sen jälkeen eksyit aiheesta. Ei se mitään. Italian taloustilanne on tosiaan katastrofaalinen, ja sekä oikeistopopulistiset että vasemmistopopulistiset pellet sen kun lisäävät velkaa seurauksista piittaamatta. Hetken aikaa se lämmittää kun kusee pakkasella housuihin, mutta pian tulee entistä pahempi vilu. Voihan siitäkin sitten syyttää EU:ta, kun ei EU:n varoituksia kuunneltu.
Brasialaiset tosiaan äänestivät valtaan seitsemän kautta kansanedustajana istuneen, äärioikeistolaisena pidetyn Jair Bolsonoron. Hänet tunnetaan sotilasdiktatuurin ihailusta sekä naisia ja vähemmistöjä koskevista asiattomista kommenteista.
Entisenä sivistysmaana tunnettu Britannia meni myös pölhöpopulistien ansaan. Vasta nyt briteille on valkenemassa, että brexit eli Euroopan unionista eroaminen tarkoittaakin oikeasti Euroopan unionista eroamista. Oh dear!
Ilmoita asiaton viesti
#27 Siteerasit YLE.n uutiset ihan oikein. Hyvä. Älä vaan sorru muihin uutislähteisiin ja epäile koskaan mielipiteidesi oikeellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraan toki Ylen lisäksi Helsingin Sanomia, Turun sanomia, Suomen Kuvalehteä, Kanavaa ja satunnaisesti iltapäivälehtiäkin – esimerkiksi Ilta-Sanomilla taitaa olla Suomen paras Venäjän asioista kirjoittava toimittaja töissä. Sen sijaan MV, RT ja muut propagandatorvet saavat minun puolestani olla.
USKO NIITÄ JOTKA ETSIVÄT,
EPÄILE NIITÄ JOTKA LÖYTÄVÄT.
EPÄILE KAIKKEA, PAITSI ITSEÄSI,
kirjoitti Mörö, alias Musta Käsi.
(Mannerin Kamalan kissan motto)
Ilmoita asiaton viesti
Kumma, että Madurosta (Venezuela) ollaan Suomessa hiiren hiljaa, vaikka median mukaan hänen ohjelmansa esittäminen (jonkun muun toimesta) Suomessa on ”rohkeaa” ja tasa-arvoista.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys ei välttämättä ole, onko tavallisesta kansasta tullut äärioikeistolaista? Kysymys voi olla, miksi tavallinen kansa on valmis äänestämään äärioikeistolaisia ja äärioikeistolaisia teemoja esiintuovia politiikkoja?
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa hieman skitsofreniselta ajatella, koko kansa on toista mieltä, mitä äänestää. Mutta onhan se toki parempi selitys kuin, että vaalitulokset johtuvat Putinin trollaamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Olin eilen illalla kuuntelemassa kanadalaista Jordan B Petersonia, jonka media jatkuvasti kytkee syyttä suotta äärioikeistoon. Tämä siksi, etteivät sosialistitoimittajat pärjää ideologisilla argumentaatioillaan alkuunkaan Petersonin kanssa. Sen sijaan kaatoyrityksistä on tullut viraalihittejä, kiitos niistä! Kulttuuritalo oli tupaten täynnä arvatenkin patriarkaalisen järjestelmän oikeata laitaa. Tosin minusta paikallaolijat vaikuttivat hyvin tavanomaisilta suomalaisilta naisilta ja miehiltä. Professori Viren tuntuu jakavan saman kohtalon professori Petersonin kanssa: totuus häviää ideologialle, aina. Krakkeri Hursti sanoi, että on vain rakennettava oma päänsisäinen palomuuri valeuutisointia vastaan, muuten ei pärjää. Ja hyvin sanoikin.
Ilmoita asiaton viesti
Tjaa,, jotenkin tuntuu, että ”tavalliset ihmiset” ovat monesti paljon fiksumpia kuin poliittisesti ”aktiivit”. Joskus ihmettelee, miten esim. YLE kykenee keräämään asiantuntijoikseen, tai vain haastateltavakseen, ekstremistit, joihin ei arkielämässä koskaan törmää.
Ilmoita asiaton viesti