50 %

 

Pitkin kuluvaa vuotta on jo ehditty useaan otteeseen kuulla hallituksen suunnasta, että he ovat ”nostaneet Suomen kuilun partaalta” (Sipilä: Verkkouutiset 8.4). Nyt vaalien alla pelastuskertomus tullaan varmaan toistamaan moneen otteeseen, mutta toistaiseksi aika vähän näyttöä on ollut sinänsä hyvin orkestroidulle tarinalle. ETLAn maanantaina julkaisema tutkimus ”Suomen kasvu – Menetetty vuosikymmen ja lähivuosien mahdollisuudet” taitaa olla ensimmäinen, joka yrittää konkretisoida hallituksen (tai yleensä politiikan) aikaansaannoksia. Hallitusta varmaan mairittelee tutkimuksen tulos, jonka mukaan ”politiikkatoimet työvoiman tarjonnan lisäämiseksi ja ns. kilpailukykysopimus selittävät noin puolet työllisyyden paranemisesta noin 100 000 hengellä 2015 lähtien”.

 

Luku tuntuu kovin suurelta, kun ajattelee hallituksen kovin hapuilevaa otetta kaikissa suurissa ratkaisuissaan, mutta voihan se periaatteessa olla mahdollista. Kannattaa siksi lukaista läpi ETLAn raportti.

Raportissa on 73 sivua, mutta pääosan varastavat kuvat. Ihan hyviä kuvia, mutta jos on kiinnostunut saamaan selville, mitkä toimet tarkasti ottaen ovat vaikuttaneet talouden kehitykseen ja miten paljon, joutuu pettymään. Toki puhutaan KIKY:stä ja työttömyyskorvausajanjakson lyhentämisestä, mutta turhaa saa hakea arvioita siitä, miten paljon mikin toimenpide on vaikuttanut. Sen sijaan aika ”paksulla pensselillä” kuvataan kilpailukyvyn parantumista ja sen vaikutusta tuotantoon ja työllisyyteen.

Kilpailukyky on mittarina kovin hankala, koska ei meillä ole mitään yksiselitteistä kuvaajaa kyseiselle käsitteelle. Siksi on jopa vaikea sanoa, miten paljon kilpailukyky on parantunut tai heikentynyt. Mutta vielä vaikeampaa on sanoa, miten paljon mahdollinen parantuminen on seurausta politiikkatoimista. Rohkenen epäillä, että kilpailukyvyn hienoiseen parantumiseen on vaikuttanut enemmän jonkinasteinen palkkamoderaatio ja toisaalta euron verraten heikkona pysytellyt kurssi (kuva). Kumpikaan näistä ei ole suoranaista seurausta politiikkatoimista. Joku voi tietenkin sanoa, että palkankorotusten ”ostaminen” verotusta keventämällä on politiikkatoimi, mutta sellainen tulkinta antaa aika atavistisen kuvan politiikkatoimien sisällöstä.  

Oikeastaan ainoa kvantitatiivinen analyysi, joka raporttiin sisältyy, koskee tavaraviennin kehityksen taustalla olevien tekijöiden arviointia. Harjoitus on luvalla sanoen aika alkeellinen. Estimoidaan kolme regressiota, joiden estimoidut kertoimet käyttäytyvät vähän, miten sattuu. Yksikkötyövoimakustannusten jousto vaihtelee välillä 0.5 ja 2.0 ja vastaavasti skaalajousto (viennin ”imun” suhteen) välillä 0.4 ja 1.7. Itse en kyllä näiden lukujen perusteella sanoisi yhtään mitään viennin kasvun taustalla olevien tekijöiden suhteellisesta merkityksestä.  

Eiköhän se riitä, että todetaan, että talous piristyi, koska Nokia –katastrofin vaikutus alkoi häipyä, euroalueen talous on alkoi vihdoinkin kasvaa (nollakorot, löysä finanssipolitiikka ja valuuttakurssit) ja näiden samojen muuttujien viivästetyt vaikutukset alkoivat vaikuttaa meilläkin. Samalla Suomen kilpailukykyä vaivanneet katastrofaalisen vuoden 2007 ”sairaanhoitajatupon” ja vuoden 2011 lähes yhtä huonon ”Pulkkisen” TUPO:n vaikutukset alkoivat häipyä. Nykyisellä hallituksella ei tämän prosessin kanssa ole ollut paljon tekemistä, paitsi ehkä siinä mielessä, että vuoden 2007 Vanhasen/Kataisen hallitus toimi samalla kokoonpanolla kuin nykyinenkin.  

Kuten sanottua, ETLAn kirjasessa on paljon hyviä kuvia. Mutta nykypäivänä talouspolitiikan vaikutusten arviointiin tarvitaan muutakin kuin visuaalista kontaktia. Kuvittelisi, että ETLAn tapainen instituutti kykenisi rakentamaan nykyaikaisen makromallin, jolla voisi kunnolla eritellä eri tekijöiden vaikutusta talouden kehitykseen.  

https://www.etla.fi/julkaisut/suomen-kasvu-menetetty-vuosikymmen-ja-lahi…

 

 

 

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu