meeviren

Flippaus

 

Aloitetaan (pitkällä) siteerauksella Helsingin Sanomista (27.11). Uutisen mukaan suomalaisiin yliopistoihin leviää uusi opetus- ja oppimistapa, ”flippaus”, jolla tarkoitetaan käänteistä opetusta. Se perustuu siihen, että opiskelijat perehtyvät opetettavaan asiaan itsenäisesti etukäteen ja tulevat kurssitapaamisiin valmistautuneina sen sijaan, että he ainoastaan kuuntelisivat luennoitsijan puheita ja tekisivät siltä pohjalta muistiinpanoja havainnollistaa Itä-Suomen yliopistossa toiminut lehtori Markku Saarelainen. Saarelainen kertoo HS:lle, että uusi opetustapa nosti sähköopin tenttien läpäisyprosenttia valtavasti: perinteisillä opetustavoilla kurssin läpäisi noin 20 prosenttia, kun nyt vastaava luku on 80–90 prosenttia.

Hetkinen, tässä on jotain mätää. Näitä ”ihmeparantumisia” on nähty aiemminkin. ”Flippausta” parempiin tuloksiin on päästy ainakin tenttilaboratoriolla (sähköisellä tenttimisellä), jossa opiskelija voi periaatteessa koska vaan käydä kokeilemassa onneaan kurssitenteissä. Ideana on, että tenttejä varten on olemassa tietty joukko kysymyksiä, joista sitten arvotaan muutama vastattavaksi joissain yliopistojen järjestämissä tiloissa hieman tyyliin 24/7. Tentin luonteesta johtuen kysymykset ovat luonteeltaan samanlaisia kuin ”tahdotko miljonääriksi”, systeemi olisi ehkä toimiva, jos potentiaalisia kysymyksiä olisi valtava määrä ja toistoista sakotettaisiin (niin kuin esimerkiksi amerikkalaisessa GRE:ssä). Mutta ajatellaan vaikka tilannetta, jossa potentiaalisia kysymyksiä on 40 ja niistä tulee kerrallaan 20 tenttiin. Montako kertaa pitää kokeilla onneaan, jotta pääsee läpi tentistä? Hieman hölmistyin, kun oman oppiaineeni perusteiden tentissä ensimmäisen yrittämän läpäisyprosentti hyppäsi perinteisen tentin hieman runsaasta 40:sta yli 80:een uudessa järjestelmässä. Toisella yrittämällä luku lienee jo ylittänyt sadan.

Toki teknologiaa voidaan ja pitää hyödyntää opetuksessa ja opinnäytteiden tarkastuksessa, mutta sovellutuksissa pitää olla joku järki. Samanlainen sapluuna ei sovi kaikille tieteenaloille ja kaikille vaatimustasoille. Ja ennen kaikkea tenttien määrässä pitää olla joku järki; jos kymmenennellä kerralla ei saa tenttiä suoritettua, on varmaan väärällä uralla.

Koko järjestelmä on todellisuudessa tehty tenttien helpottamiseksi, eli suoraan sanoen kurssien suorittamisen vaatimustason laskemiseksi. Vähemmän yllättävää on, että hankkeen taustalla on vuosia (vuosikymmeniä) jatkunut opiskelijajärjestöjen painostuskampanja, jota yliopistojen johto ja ministeriö ovat lammasmaisesti myötäilleet. Onhan se opiskelijan kannalta mukavaa, että ei tarvitse käydä yliopistolla muuten kuin joskus viikonloppuna kokeilemassa onneaan lottokupongin täytössä. Ikävä sanoa, mutta ehkä jotkut opettajatkaan eivät pane pahakseen, että opiskelijoiden kanssa ollaan tekemisissä vain sähköpostin välityksellä.

Ministeriötä kiinnostaa vain se, opiskeluajat (muka) lyhenevät ja maistereita ja tohtoreita tulee lukumääräisesti lisää. Aina voi tietenkin juhlapuheissa puhua laadun tärkeydestä, mutta jos yliopistojen rahoitus valtion suunnasta perustuu lähes yksinomaan lukumääriin, puheet ovat vain ”cheap talk”, halpaa hupia. Joskus kymmenen vuotta sitten laadun rapautumista yritettiin torjua teettämää laitoksilla ”laatukäsikirjoja”, joista muodostui vain suorastaan koomisia monisatasivuisia paperikasoja, jotka ovat ilmeisesti aikoja sitten päätyneet joko kierrätykseen tai energian tuotantoon. Puhumalla ei insentiivejä luoda.

Jos ei usko tutkintojen laadun laskuun, voi katsella vaikka viime vuosina valmistuneita graduja. Niiden opintopisteytystä tutkinnossa on useassa paikassa kevennetty, ja niiden sivumääristä voi päätellä, että nyt joustetaan oikein kunnolla. Voi olla, että ainakin maisterivaiheen opintoja syytä lyhentää, mutta rehellisyyden nimissä pitäisi lopettaa lätinä siitä, että opintojen laatu on pysynyt ennallaan tai jopa parantunut. Opiskeluajat eivät sitä paitsi lyhene koskaan, jos ensimmäinen asia, jonka opiskelija tekee yliopistoon päästyään, on työhön meneminen. Suomalainen järjestelmä on kieltämättä ihmeellinen; luennoilla ei voi käydä, kun ollaan töissä ja tenteissä voi käydä vain viikonloppuisin. Vastaanotot hoidetaan puhelimella tai sähköpostilla.

Jotenkin kaihoisasti muistelen opiskelua Amerikassa (Chicagossa). Olen aika varma, että yksikään taloustieteen opiskelija ei käynyt töissä, ja kaikki kävivät luennoilla, vaikka niillä ei ollut mitään läsnäolopakkoa. Salaisuus oli siinä, että opintoja sai ensimmäisen vuoden jälkeen jatkaa vain, jos pääsi tasotenteistä (2 kpl) läpi. Sai yrittää kaksi kertaa. Jos ei onnistunut, niin sitten sai siirtyä täysipäiväisesti työelämään. Jos siellä joku olisi puhunut tenttilaboratorioista (tai ”flippauksesta”), olisi varmaan päässyt valkotakkisten hellään huomaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Opiskellessani matematiikkaa Turun yliopistossa 80-luvulla abstraktin algebran kurssin vetäjä kokeili opetusmetodia, joka muistuttaa tuota "flippausta" sikäli kuin sen blogitekstistä oikein ymmärsin.

Kukin opiskelija (tuolla kurssilla meitä ei ollut kuin vähän toistakymmentä) sai vuorollaan toimia luennoijana yhden luennon verran ja opettaa muille kulloinkin vuorossa olleen asian. Kurssin vetäjä otti opiskelijan roolin: kuunteli ja teki joitakin kysymyksiä.

Tuo tuntui mukavalta ja toimi hyvin. Muistan vieläkin yli 30 vuoden jälkeen sen asian, josta pidin itse luennon (torsio(ali)ryhmät). Kun valmistautuu opettamaan muille ja vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin, opettelee asian hyvin -- ei pelkästään toistamaan sitä mitä kirjassa sanotaan, vaan oikeasti ymmärtämään, mistä on kyse.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

On varmaan hyödyllistä pakottaa opiskelijat osallistumaan ainakin harjoituksiin, sen sijaan että he olisivat pelkkiä zombeja. Mutta yleisemmin en usko erilaisiin "itseoppimusjuttuihin" tai "oppilaat opettavat opettajaa" yleisenä ohjeena.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Nyt pitäisi tietää enemmän opetuksen sisällöstä ja niiden tenttien luonteesta. Ei välttämättä monivalintoja.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Ainakin teknillisissä korkeakouluissa ja yliopistoissa kursseihin kuuluu oleellisena osana harjoitukset, tavallisesti laskuharjoitukset. Jostakin syystä monet opettajat järjestävät tentit siten, että assistentit tekevät kysymykset ja valitsevat tehtävät suoraan harjoitustehtävistä. Minä olen aina pitänyt tärkeänä, että laadin tehtävät itse pääasiassa luentojen perusteella ja myös tarkastan vastaukset. Olen myös ilmoittanut tämän aina opiskelijoille.

Oulun yliopistossa tämä aiheutti eräällä kurssilla hieman vastustusta ja opiskelijat laativat jopa vastalausekirjeen erään tentin jälkeen. He ilmoittivat pitävänsä tenttiä liian vaikeana, koska ratkaisuja ei löytynyt harjoitustehtävistä. Napina loppui, kun kirjoitin vastausviestiin muutamalla rivillä tehtävien ratkaisut, jotka löytyivät käytännössä suoraan luentomateriaalista.

Osaamisen taso on kyllä valitettavasti laskenut ja tenttivaatimuksia on jouduttu laskemaan, että edes joku pääsisi läpi. Tämä ei johdu pelkästään yliopistojen opetuksesta vaan jo peruskouluissa ja lukioissa on jouduttu laskemaan vaatimuksia.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Viime aikaisten kirjoitusten valossa olen hieman miettinyt että kuinka matalalla se osaamisen taso jo oikein on? Nimittäin jo 20 vuotta sitten minun vuosikerralle kerrottiin kuinka huonoja me olemme verrattuna menneiden aikojen ihmemiehiin.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Katso vaikka lyhyen matematiikan ylioppilaskirjoitusen tehtävät.

Tuomas Virtanen

Jos pikaisesti lukiessani ymmärsin tuon Hesarin artikkelin oikein, tähän flippaukseen ei kuulu tenttiä. Jos näin on, eipä ole ihme, että läpäisyprosentti on noussut radikaalisti. Omatoiminen opiskelu tms. ei tienkään vastaa tenttiä. Mitä muuten tulee yliopisto-opetukseen ja -opiskeluun, voi ilman sarvia ja hampaita todeta, että tasoa on laskettu viimeiset 15-20 vuotta koko ajan. Eräs kollegani kertoi, että kun opiskelija ei ollut päässyt tentistään läpi useammallakaan yrittämällä, tämä totesi, että mitähän _meidän_ nyt pitäisi tehdä, jotta hän pääsisi tentistä läpi!

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Jos huima nousu läpäisyprosenteissa olisi totta, Itä-Suomen yliopiston pitäisi pian olla Harvardin luokkaa opetuksen laadussa. Kumma kun USA:n itärannikoilla ei osata tällaista.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ministeriön "mielestä" kaikki pitäisi viedä maaliin, vaikka kai ainakin yliopistoilla pitäisi olla jokinlainen valikointitehtävä: "keistä tulee tutkijoita, keistä ei".
Tuula Haatainen opetusministerinä olleessaan syytti korkeakouluja huonosta ohjauksesta, joka hänen mielestää selittää pitkä opiskelujajat (mm. hänellä itsellään) ja korkeat keskeyttämisprosentit. Haataisen mielestä opiskelijoissa itsessään ei ole/ollut mitään vikaa.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

" kaikki pitäisi viedä maaliin"

Parhaaseen tulokseen yltivät bolsevikki opiskelijat heti vallankumousen jälkeen. Tentissä, opiskelija veti salkustaaan nagaanin ja asetti sen pydälle tenttijän ja tentattavan väliin. Tällä konstilla harva reputti.

Suomessa 60- ja 70-luvuilla ei käytetty näin suoraviivaisia keinoja, mutta opiskelijat kyllä rallattivat jotenkin tähän suuntaan, että "riistäjän ruoska selkäämme soittaa." Riistäjä oli tietysti tenttaava professori.

Leipätyön ohella luennoin "graduate level" numeerista matematiikka parissa amerikkalaisessa yliopistossa. Luokan käyttätymissäännöt sai melko vapaasti määritellä itse eikä kukaan kysellyt perään, miten sitä luokkaa vedin. Huvittavin piirre oli kun jotkut opiskelijat sujauttivat lapun koepapereidensa väliin, "dear such and such, i really need an A+ from this class". Kukaan ei vilautellut pistoolia, mutta huhuja oli, että rahaa ja seksiä olisi tarjottu.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Kaikki poliitikot vaativat yhdestä suusta (aina vaan) lisää rahaa koulutukseen. Ei ole tullut vastaan yhtään ainoaa ehdotusta, jolla aidosti tehostettaisiin koulutusta ja nostettaisiin sen tasoa. Ajatellaan vaikka surkeaa matematiikan osaamisen tasoa. Lisärahallako se paranee. Kulubudjettia kasvattamallako yritykset(kin) parantavat kilpailukykyään?

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #15

Tämä lienee ongelman ydin.

Tämän päivän ihmiset on opettu vaatimaan lisää rahaa valtiolta (veronmaksajilta), olipa kyse mistä tahanasa. Eikä lapsilta eikä nuorislta saa vaatia mitään. Halloo!

Mitään ei opi tekemään tai ymmärtämään, ellei asian eteen ponnistele.

Käyttäjän JaakkoPKarki kuva
Jaakko Karki

Viren kirjoittaa taas tapansa mukaan asiaa. Lisäisin siihen kuitenkin seuraavan.

Ollessani professorina USAssa ja UKssa, opetus oli järjestetty seuraavasti. Kutakin kahden tunnin luentoa varten taloustieteiden opiskelijoille annettiin tehtäväksi lukea 2 tai 3 kolme artikkelia ja valmistella oma alustava ratkaisunsa materiaaliin liittyvään annettuun assignment ongelmaan. Luennolla sitten keskusteltiin artikkeleiden pääkohdista ja niiden sovelluksista sekä assignmentin eri ratkaisuista joita opiskelijat esittivät. Luentopakkoa ei ollut mutta osaava osallistuminen ja kontribuutio vaikutti 40% kurssin arvosanaan. Keskimäärin opiskelijat käyttivät kokonaisen päivän materiaalin parissa ennen luennolle tuloa. Luennoilta jäätiin pois vain sairauden tai vastaavan syyn vuoksi. Tenttejä oli vain yksi kurssin lopussa, ei mitään uusintoja. Tämä oppimismuoto tuli erittäin suosituksi ja myös opettaja sai erinomaiset opetusarvioinnit.
Saksalaistyylinen Vorlesung huonolla sisälukutaidolla ei toimi enää missään, ei edes Saksassa eikä Suomessa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Joillain työpaikoilla on tällaisia "kerhoja", jossa opiskellaan juuri näin. Mutta ei yliopistoissa. Syy on varmaan sekä opettajissa että oppilaissa. Nykyinen "ope puhuu" ja opiskelijat toistavat kokeissa "hauki on kala" -tarinan on ilmeisesti molemmille se helpompi vaihtoehto.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Opiskelijoilla on kyllä asenteita, joilla ei työelämässä pärjää. Olen saanut suoria viitteitä siihen, että opiskelijoiden mielestä opiskelun tarkoitus on tenttien läpäiseminen, mahdollisimman vähällä vaivalla mutta silti hyvin arvosanoin. Siis ajatus, ettei opinnoilla ole relevanssia työelämässä, kun me opettajat emme muuta ajattelekaan kuin opintojen istuvuutta työelämän tehtäviin.

Esimerkiksi tenteissäni pyydetään esseevastauksia, joilla pyritään osoittamaan asioiden omaksumista, mutta myös soveltamista. Niiden yhdistelemistä ja suhteellisen merkityksen näkemistä. Tehtävään voidaan kirjoittaa 2 sivua melkein puutaheinää ja toivotaan, että vastaus jotenkin liittyy kysymykseen.

Tämä on koulusta opittu asenne: "Kun et enää tiedä mitään, yritä edes jotain". Sillä ei vain valitettavasti työelämässä ole käyttöä: Jos istut teknologiafirman myyntineuvottelussa asiantuntijan/tuotepäällikön roolissa ja tiedon sijaan pyrit arvailemaan ja sepittämään, niin joudut aika äkkiä pihalle palaverista eikä pomo paljoa päätä silittele. Voi tulla lähtöpassit koeajan sisällä. Tietysti eri asia on, jos kukaan ei tiedä ja kehitetään uusia luovia ratkaisuja.

Esseetehtävissä ei ulkoa opettelua voi täysin välttää. Ulkoa oppiminen on jotenkin pannassa. Kuitenkin kuka tahansa asiantuntija neuvotteluissa tai vaikkapa mediassa osoittaa pätevyytensä sillä, että muistaa yksityiskohtia, niiden suuruusluokkia ja relevanssia ja osaa yhdistellä asioita. Noissa tilanteissa ei voi tarkistaa asioita oppikirjoista tai edes Googlesta, vaikka kännykkä olisi taskussa.

Em. seikkojen valossa jotkut sähköiset monivalintatentit ovat tuhoisia ratkaisuja. Niitä voinee soveltaa jossakin johdanto-osioissa.

Samoin aikataulujen pitäminen: selitellään kiireellä ja muilla kun tosiasiassa aika menee hengailuun, vapaa-ajan harrasteisiin ja bilettämiseen. Ammattimaiseen asenteeseen kuuluu se, että se mihin sitoudutaan, tehdään kunnolla ja aikataulussa. Ja jos näin ei pystytä toimimaan, keskustellaan mahdollinen muutos hyvissä ajoin etukäteen. Esimerkiksi Vapun läheisyydellä on suora yhteys opiskelijoiden lipsumiseen aikatauluista. Samoin sillä, että lähiopetukseen liittyviä tehtäviä ei viitsitä tehdä.

Kaikki lipsuminen ja laistaminen osoittaa myös tietynlaista opettajan aliarviointia, siis kuvitellaan ettei opettaja huomaa vedättämisen yrittämistä, mikä on turhauttavaa.

Mitä Vappuun tulee, niin voisin ymmärtää riehat parina ensimmäisenä vuonna, kun elämä on edessä ja aurinko paistaa. Mutta sen jälkeen voisi panostaa ammattitaidon kohentamiseen, jättäen viikkoja kestävät "vappuetkot" väliin. Sitä paitsi viikkoja kestävä alkoholijuomien nautiskelu kun voi johtaa alkoholismiin ja siitäkin on nähty esimerkkejä.

Käyttäjän JaakkoPKarki kuva
Jaakko Karki

According to Nobel Laureate, professor Kenneth Arrow, one of the main tasks of universities is to solve a critical part of the "job assignment problem" in an efficient manner by inducing (i) self-selection (the most suitable and competent apply), (ii) adverse selection (only the best and most suitable are then selected by the university), (iii) squeezing ("sorting out the good and bad eggs", students working under performance pressure), and (iv) labelling the products (the university name is informative, kind of a quality guarantee). In addition, during the process, the students may also learn something useful from each other and smarter professors.

Käyttäjän HelenaKantanen kuva
Helena Kantanen

Hienoa, että käänteinen opettaminen kiinnostaa! Mielestäni Hesarin otsikko johti aika lailla harhaan, sillä tenttien helppo läpäiseminen ei todellakaan ole flippauksen ydinasia vaan syvällisempi oppiminen, mistä Jaakko Karkikin ketjussa kirjoittaa.

Olen Itä-Suomen yliopiston flippariopettajia ja olen prosessista kirjoittanut paljon blogissani. Korostaisin myös, että kasvatustieteilijät ovat koko ajan olleet vahvasti mukana ja tehneet laadukasta tutkimusta menetelmästä. Palanen siitä täällä: https://kurssiakaantamassa.blogspot.com.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Khmm, 96 % opiskelijoista oli sitä mieltä, että flippausmenetelmä soveltui heille hyvin... Sehän on hyvä. Olisiko jotain näyttöä siitä, että menetelmä olisi lisännyt osallistujien tietoja ja taitoja (vai olaanko siitä ylipäätään kiinnostuneita)?

Käyttäjän HelenaKantanen kuva
Helena Kantanen

Ollaan kovasti kiinnostuneita, totta kai! Olen opettanut ko. kurssia kahdeksan vuotta ja oppiminen on kaikin puolin syvällisempää ja monipuolisempaa nyt, kun flippaamme.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #21

Itsearviointi usein tahtoo ontua. Kovin usein 0/60 pistettä saanut opiskelija (tenttitulosta ihmetellessään) kertoo osanneensa omasta mielestään hyvin. Eli olisiko jotain ulkopuolista "objetiivista" arviota opetuksen(oppisen) tason noususta?

Käyttäjän PekkaSulamaa kuva
Pekka Sulamaa

Muistan kun opiskelin Vaasan Kauppasurkeassa ja 1. vuoden opintoviikkoja
taisi tulla 60. Tentteihin kun meni niin aina vaan meni läpi - kysymys kuuluu - miksi?

Kun siirryin Londo School of Economics:iin niin 30 tentin sijaan vuodessa niitä oli 4, kaikista piti päästä läpi - ei enää kannattanut lotota.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Kumma, että LSE:ssä ei ole tarvinnut kehittää mitään flippaus-kursseja...

Käyttäjän HelenaKantanen kuva
Helena Kantanen

Ovatkohan suomalaiset kauppakorkeakoulut ja LSE aivan vertailukelpoisia edes tänä päivänä, saati vuosikymmeniä sitten? Vaasa antoi kyllä erinomaiset eväät elämään 1980-luvulla.

Käyttäjän JuhaVuorioOulu kuva
Juha Vuorio

Tulkitsenko jutun oikein, että tuon flippauksen käyttöönoton myötä myös tentit muuttuivat toisenlaisiksi. Joka siis selittäisi parantuneet läpimenoprosentit.

Periaatteessa kahden asian muuttaminen yhtäaikaa, tekee vaikutuksen arvioinnista vaikeamman. Samaa mieltä, että itsearviointiin ei tällaisessa voi luottaa.

Puhtaat monivalintakokeet yliopistossa kuulostavat aika uskomattomilta. Ja vieläpä niin, että toistoja ei rajoiteta. Ehkä puheet kulttuurin väistämättömästä rappiosta ovat varteenotettavia väitteitä.

Sivumennen sanottuna ainakin Oulun yliopistossa sähköopin tentti oli aikoinaan (90-luvun alussa) itselleni olettua vaikeampi magnetismeineen yms. Taustana itselläni oli tuolloin ns. opistoinsinöörin tutkinto.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Monivalintakokeet ovat pelkästään käytännön syistä ongelmallinen tapa tarkistaa osaamista. Kun siir-rytään sähköiseen tenttimiseen (tenttilaboratorioihin), kurssin pitäjän pitäisi kertaheitolla tehdä satoja kysymyksiä, joista sitten arvotaan vaikka 20 tai 40. Helvetinmoinen homma, jota tuskin motivoi se, että ensi vuonna joku muu pitää saman kurssin. Kurssia ei kannata uusia, koska kaikki kysymykset pitää uusia. Jos tekee kysymyksiä vain muutaman yli minimin, kukaan ei huutele perään. Ei tule yksikään opiskelija valittamaan, että kurssista pääsi 1 h lukemisella, koska kysymykset olivat kaikkien tiedossa. Koulu on tyytyväinen, että tulee suorituksia ja opettaja voi kehua, että opetin niin, hyvin, että kaikki pääsivät läpi. Kauheaa itsepetosta kaikki tyyni.

Käyttäjän ErkkoSointu kuva
Erkko Sointu

Kiitoksia kaikille keskustelusta ja suuri kunnia, että tätä ottaneet tätä asiaa huomioon sekä käsitelleet sitä. Evidenssiä toki keräämme ja koetamme julkaista koko ajan myös tutkimuksen muodossa (ja erään yhdysvaltalaisen mentorini sanoin mitään ei ole tutkittu ennen kuin se on julkaistu vertaisarvioinnin kautta). Joten tässä on linkki viimeisimpään artikkeliimme lääketieteen näkökulmasta (Tusa et al., 2019): https://bmcmededuc.biomedcentral.com/articles/10.1.... Tämä on englanninkielinen open access -artikkeli eli avoin kaikille. Lisäksi tarkempia näkökulmia aiheeseen voi käydä vilkaisemassa avoimesta flippausmanuaalista osoitteesta www.uef.fi/flippaus (kannattaa vilkaista sekä opettajille olevaa flippausmanuaalia että opiskelijoille tarkoitettua osiota). Ja tarkennuksena vielä, että lisää tutkimusta on (toivottavasti) piakkoin tulossa.

Parhain terveisin,

Erkko Sointu

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset