meeviren

Aina vaan leikkauksia

  • Julkisen sektorin menot yhteensä. Lähde TK
    Julkisen sektorin menot yhteensä. Lähde TK
  • Valtion menot, Lähde TK
    Valtion menot, Lähde TK
  • Työikäinen väestö. Lähde TK
    Työikäinen väestö. Lähde TK

 

Ei tarvitse kauan hakea otsikoita: ” Hallituksen leikkaukset ovat kurittaneet erityisesti lapsiperheitä”, ”kolmen vuoden leikkauspolitiikan tulos ei mairittele”, leikkauksia ei tulla tarvitsemaan” ”jyrkkä ei leikkauksille”, ”leikkauspolitiikalle on vaihtoehtoja” …

 

Mutta mistä ihmeen leikkauksista puhutaan? Julkiset menot, ja erityisesti valtion menot ovat kasvaneet lähes entiseen malliin (ks. kuvat 1 ja 2). Luulisi hirveiden leikkausten näkyvän tilastoissa. Itse asiassa valtion menojen olettaisi jopa supistuneen, koska työllisyystilanne on parantunut (ja työttömyyskorvausmenot ovat supistuneet miljardin). Korkomenot ovat nekin supistuneet yli puoli miljardia. Tuntuu siltä, että termi ”leikkaus” tarkoittaa todellisuudessa samaa kuin menojen kasvua on hidastunut. No totta, joissain menokategorioissa on tapahtunut marginaalisia supistuksia, mutta ei voi olla niin, että ”leikkaus-syytöksistä” voi vapautua vain, jos aina ja kaikki menokategoriat vain kasvavat.  

Näin vaalien alla rahan jakajia riittää. Erikoista on, että jopa pääministeri on ennakolta torjunut ”leikkaukset”. Argumenttina on, että jos ja kun työllisyysaste nousee 75 prosenttiin, valtion talouden lyhyen ja pitkän aikavälin ongelmat hoituvat itsestään.

On vaikea ymmärtää, miten voi koko julkisen talouden tila riippua vain yhdestä indikaattorista - ja vielä indikaattorista, joka on enemmänkin demografinen kuin taloudellinen suure. Työllisyysastetta mitataan Suomessa pääsääntöisesti suhteuttamalla 15-64 -ikäiset työlliset työikäiseen väestöön. Selvää tietenkin on, että mittari riippuu yhtä paljon työllisten kuin väestön määrästäkin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että työikäinen väestö on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt yli sadalla tuhannella (kuvio 3). Se tuskin on ollut hallituksen aikaansaannos. Valtion verotulot riippuvat kuitenkin työllisten määrästä, eivätkä työllisten väestösuhteesta! Toisaalta on pidettävä mielessä, että julkisen sektorin taloustilanteen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, miten ihmiset työllistyvät. Jos he työllistyvät pääosan julkiselle sektorille, on nettovaikutus negatiivinen. Jos he työllistyvät matalapalkka-aloille, nettovaikutus on sekin negatiivinen. Niinpä esimerkiksi jos EK:n ehdotuksen mukaisesti valtio maksaa maahanmuuttajien palkasta 70 %, työllisyysaste ehkä paranee, mutta valtion talouden tasapaino ei varmasti. Työvoimatutkimuksen mukaan julkisen sektorin henkilöstö on kasvanut viimeisen kymmen vuoden aikana ”vain” runsaalla 10 000 hengellä, mutta tässä on paljon näköharhaa yritysjärjestelyiden ja ”yksityistämisen” vuoksi. Todellisuudessa julkiselta sektorilta rahoituksensa saavien työpaikkojen kasvu on ollut ainakin 50 000.

Vakioresepti työllisyysasteen parantamiseksi on työperäisen maahanmuuton lisääminen. Kukaan ei kuitenkaan toistaiseksi ole esittänyt yhtään konkreettista mallia, jolla maahanmuutto saataisiin aidosti työperäiseksi. Ja vaikea on kuvitella, että sellainen malli helposti löytyisikään. Suomi on korkean elintason, yhden maailman parhaimman sosiaaliturvan ja yhden maailman ankarimman verotuksen maa. Miten sen se muuttuisi houkuttelevaksi nimenomaan hyvän ammattitaidon ja koulutuksen omaaville työntekijöille, kun omatkin työntekijät tähyilevät ulkomaille. Eivätkä pelkästään tähyile. Siksi lähitulevaisuudessa mikään ei muuta nykyistä tilannetta, jossa maahanmuuttajien työllisyysaste on parikymmentä prosenttiyksikköä alhaisempi kuin kantaväestöllä (suhteellisen tulotason ollessa vielä sitäkin alhaisempi). Siksi maahanmuutto on jatkossa pikemmin rasitus kuin helpotus julkisen sektorin rahoitusaseman kannalta.

Työllisyysastenumeroiden magiikka tuntuu levinneen talouspoliittiseen keskusteluun muutenkin: Toistetaan päivästä toiseen jotain numeroa välittämättä siitä, mitä numeron taustalla on. Viime päivien häly vanhustenhoidon tilasta ja hoitajamitoituksen tarpeesta on yksi esimerkki tällaisesta asioiden yksinkertaistamisesta. Kun argumentoidaan, että jokin kiintiö (0.7 %) poistaa ongelmat, ummistetaan silmät sille, että kyse on kuitenkin paljon monimutkaisemmasta asiasta. Ennen kaikkea kyse on rahasta, ei henkilömääristä. Jos henkilömäärille asetetaan alarajat, on selvä, että kustannuksia pyritään supistamaan laskelmalla palkkoja (hankitaan työvoimaa halpatyövoimamaista, palkataan ammattitaidottomia ja tilapäisiä jne.). Sitten sanotaan, että lisätään valvontaa. Mutta mitä se hyödyttää, jos ja kun valvojilla on sama intressi kuin valvottavillakin; menojen supistaminen.

Tässähän se ongelma politiikassa aina on. Haetaan sitä yksinkertaisinta ja helpointa ratkaisua, eikä paneuduta ongelman perimmäisiin syihin. ”Lisää valvontaa” tai ”vähemmän valvontaa” ovat merkityksettömiä fraaseja, jollei selvitetä, mikä on valvonnan ”laatu”. Onko se kahvihetki johtajan kanssa, valitusten arkistoiminen, vai jotain perusteellisempaa.

Aivan yhtä helpolla päästään eroon köyhyydestä. Annetaan köyhille rahaa. Mutta eihän raha ole köyhyyden perimmäinen syy; ei kukaan synny pysyvästi köhänä. Taustalla on paljon monimutkaisempia syy-seuraussuhteita: avioerot ja muut ihmissuhdeongelmat, alkoholi ja huumeet, taloudellisen osaamattomuus, huono työ- ja koulumotivaatio, sairaudet, jne. Joihinkin näistä raha auttaa, joissain tapauksessa vain pahentaa tilannetta. Samaan kategoriaan kuuluvat vaatimukset ”lisää rahaa koulutukseen”, ”lisää rahaa poliiseille”, ”lisää rahaa armeijalle”.  Mutta näin vaalien alla se näyttää auttavan aivan kaikkeen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Check:

"Jos he työllistyvät pääosin julkiselle sektorille, on nettovaikutus negatiivinen. Jos he työllistyvät matalapalkka-aloille, nettovaikutus on sekin negatiivinen. Niinpä esimerkiksi jos EK:n ehdotuksen mukaisesti valtio maksaa maahanmuuttajien palkasta 70 %, työllisyysaste ehkä paranee, mutta valtion talouden tasapaino ei varmasti. Työvoimatutkimuksen mukaan julkisen sektorin henkilöstö on kasvanut viimeisen kymmen vuoden aikana ”vain” runsaalla 10 000 hengellä, mutta tässä on paljon näköharhaa yritysjärjestelyiden ja ”yksityistämisen” vuoksi. Todellisuudessa julkiselta sektorilta rahoituksensa saavien työpaikkojen kasvu on ollut ainakin 50 000."

Lueskelin eilen Armas J. Pullan yhtä Ryhmy-kirjaa. Pistin muistiin rouva Vesikiven tarjoileman ruokalajin nimeltään "lanttukyljys".

Nythän meillä on käynyt sellainen onni tässä maassa, että monet ovat nykyisin kasvissyöjiä jo ihan vapaasta tahdostaan. Ei sitten niin haittaa tuo "lanttukyljysten" pariin palaaminen, kun leikkaukset alkavat kurittaa omaa kukkaroa...

Surkeaa on Suomen taloudenpito: http://velkakello.fi/

Ja surkeammaksi käy, jos ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta poistetaan:

https://www.suomenperusta.fi/

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Kyllä sitä voi leikata ilman, että valtiotalous supistuisi. Leikataan jostain ja samalla lisätään jotain. Sipilän hallitus on vuosittain leikannut esim innovaatiorahoituksesta. Minnehän nuo rahat ovat menneet?

Mielenkiintoista olisi kattava analyysi budjettien leikkauksista verrattuna lisäyksiin. Nähtäisiin politiikan suunta.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

#2:
Sieltähän ne luvut budjeteista löytyvät, kunnollisen yhteenvedon tekeminen tosin vaatii hiukan työtä. Jos vertaa edellisen hallituksen viimeistä vuotta 2015 tämän hallituksen viimeiseen vuoteen 2019, niin hirveästi leikattu Opetus- ja kultturiministeriön hallinnonala on supistunut 6,805 miljardista 6,404 miljardiin, pudotusta 400 miljoonaa eli runsaat 5 %. Otsikoista päätellen vielä tavattomasti hirveämpien leikkausten kohteeksi joutunut Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on paisunut 12,933 miljardista 15,003 miljardiin, lisäystä 2,07 miljardia eli 16 %.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Muuten OK, mutta budjetin momentit muuttuvat joskus (ajatellaan vaikka opiskelijoiden asumistukea). Lisäksi törmätään siihen käsitteelliseen ongelmaan, mikä on leikkausta ja mikä ei. Jos oppilasmäärä supistuu, ja menot supistuvat, onko se leikkausta vai ei. Jos työttömien määrä supistuu,eikä tarvitse maksaa korvauksia, miten sitä pitäisi luonnehtia.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #5

#5:
Noin on. Ja sen selvittäminen on juuri sitä työtä. Jotakin viitteenomaista nuokin luvut kuitenkin kertonevat.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Taas erinomainen järjen ääni tässä jatkuvassa tyytymättömyyden ja loputtomien toiveiden myrskyssä. Kiitoksia.

Minusta puolueiden arvot ja tavoitteet tulisi määritellä paremmin muuten kuin julkishallinnon kokonaismenokasvutoiveiden kautta. Yritysten rooli vähintään €63 miljardin maksualustana julkishallinnolle tulisi myös avata.

Blokkivaalit olisivat kyllä mukava kokeilu Suomessa. Ei ole oikein kuluttajansuojaa kun meillä näyttäisi olevan joukko välttelijöitä ja valtiollisten palveluiden lisääjiä.

Puolueiden pitäisi päättää mitä he haluavat.

Itse tykkäisin puoluekoordinaatiston uudistuksesta näin:

Z-akseli: demokratia vai totalitarismi. Tässä kaikki lienevät origossa puolustamassa demokratiaa. Tosin en ole ihan varma, pitäisikö kaikkien puolueiden varmuuden vuoksi irtisanoutua ulkoparlamentaristisesta vaikuttamisesta ;)

Y-akseli: liberalismi (ihminen valitsee ja äänestää jaloillaan) vai kollektivismi ml. korporatismi ja monopolismi (”porukka” valitsee)

X-akseli: enemmän tulonsiirtoja (vasemmisto) vai vähemmän tulonsiirtoja (oikeisto)

Pelin sääntö pitäisi olla että ”poliittinen vastustaja ei valitse, puolue valitsee itse”. Jos vastustaja valitsee, sen nimi on identiteettipolitiikka ja hän valitsee inhoimman olkiukon minkä keksii, esim. kommunistisen korporatistisen totalitaristin. Eihän tällaisia ole olemassa.

Tein tästä blogauksen. Lisäksi linkittelin "Miten Suomi voidaan pelastaa"-julkaisun politiikkasuosituksia, jos joku puolue halauaisi hipsiä pikku askelin kohti liberalismia, joko vasenta tai oikeaa kaistaa käyttäen.

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2689...

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ennen kaikkia puolueiden pitäisi kertoa, mistä rahat. Ja ihan oikeasti. Nyt rahoja (muka) kerätään veroparatiiseista, harmaasta taloudesta, palveluiden tehostamisesta, verotukien leikkaamisesta yms. tuulentuvista. Verotuet on yksi suosituimmista lähteistä. Käsite liittyy alennettuihin verokantoihin, joissa "alennuksia" tulkitaan tuiksi. Kirjaimellisesti ottaen kaikki "näppeihin jäänyt raha" on verotukia. Eli sieltä on vielä (muka) vara ottaa.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Olipa hyvä referaatti tietoon ja todellisuuteen perustuen.

Vanhuspalveluiden hoitajamitoitus ei ole se suurin ongelma, vaan näiden palveluiden rahoitus on. Miten voidaan edes luulla, että rahoituspohja kestää, jos pelkästään yli 65- vuotiaiden määrä tulee kasvamaan reaalisesti yli 200.000 hengellä samalla nuoremman väestön vähetessä rajusti v. 2030 mennessä ?

Vanheneva väestö tarvitsee vanhustenhoidon lisäksi myös yhä enemmän kalliita rahoitettavia muita terveydenhoidollisia palveluita, niin perusterveydehoidon, kuin myös erikoisairaanhoidon tahoilla.

Maahanmuuton osalta ei ole tiettävästi mitään julkista evidenssiä siitä, kuinka ja minne maahanmuuttajat työllistyvät. Silti näin epäselvissä olosuhteissa puolueet kilpalaulavat fraasein työperäisestä maahanmuutosta.

Lukuina todellisuudesta : Suomesta muutti väkeä maasta ulkomaille v. 2017 16,500 henkilöä ja maahan muutti samalla 31.000 ulkomaalaista. Rajusti laskevasta syntyvyydestä huolimatta väkiluku on kasvussa juuri maahanmuuton takia. Olisi hyvä tietää, kuinka hyvin ja millaisiin tehtäviin maahanmuuttajat todellisuudessa työliistyvät ja millaisen panoksen he tuovat julkisten menojen rahoittamiseen esim. vuosikymmenellä 2020 - 2030, joka tulee olemaan kovin haastava sekä tulojen, että myös menojen osin.

Tässä on taidettu vielä unohtaa se, että varsinkin julkista rahoitusta ylläpitävien yksityisrahoitteisten työpaikkojen olemassa olo tai uusien luominen varsinkin tuotannossa, on ensi vuosikymmenellä yhä vaikeampaa nykyiseen nähden digitalisaation, globalisaation ja EU:n sisäisen kilpailun takia.

Silti valtiovarainministeriö kaavailee seuraavalle vaalikaudelle kestävyysvajeen sammuttamiseksi 2 miljardin euron verran 100.000 uuden yksityisrahoitteisen työpaikan syntymistä ?

PS. Meillä on nyt vielä roimasti alijäämäinen julkinen talous ja kauppatase yli 2 miljardin euron verran miinuksella talouden suhdannehuipulla v. 2018, joten haastetta riittää seuraavallakin hallituksella, mikä se sitten onkaan.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ainakin pakolaisten työllistyminen takkuaa. Esimerkiksi somaleista suurin työllistyneiden ammattiryhmä on "muut", joka pitää sisällään siivoojat, kotiapulaiset, teollisuuden, rakentamisen ja maatalouden avustavat
työntekijät, avustavat keittiö- ja ruokatyöntekijät, katumyyjät, kengänkiillottajat, katujen puhtaanapidon ja jätehuollon työntekijät. Heidän osuutensa on 49 %. Kantaväestöllä vastaava luku on 6 %.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset