meeviren

Amerikka, Suomi ja globalisaatio

  • Tuottavuus ja reaalipalkat Yhdyvalloissa, Lähde NBER/Hamilton
    Tuottavuus ja reaalipalkat Yhdyvalloissa, Lähde NBER/Hamilton
  • Palkat eri tuloluokissa USA:ssa 1979 & 2016, Lähde NBER/Hamilton
    Palkat eri tuloluokissa USA:ssa 1979 & 2016, Lähde NBER/Hamilton
  • Palkkojen interdesiilluvut USA:ssa, Lähde BLS
    Palkkojen interdesiilluvut USA:ssa, Lähde BLS
  • Tuottavuus ja reaalipalkat Suomessa, Lähde TK
    Tuottavuus ja reaalipalkat Suomessa, Lähde TK
  • Tuottavuus ja reaalipalkat Suomessa (tuottajahinnat), Lähde TK
    Tuottavuus ja reaalipalkat Suomessa (tuottajahinnat), Lähde TK
  • Funktionaalinen tulonjako Suomessa, Lähde TK
    Funktionaalinen tulonjako Suomessa, Lähde TK

 

Amerikka-uutiset keskittyvät yleensä Meksikon rajamuuriin, ns. Venäjä-tutkintaan, vaalitaisteluun, ammuskeluun ja niin edelleen. Matti-meikälliselle jää varmaan aika valju kuva siitä, mitä Amerikassa oikein tapahtuu. Toimittajat yleensä karttavat talousuutisia, elleivät se sitten koske jotain yksinkertaisia tapahtumia (pörssikurssit ylös tai alas, yhtiö x konkurssiin, uusi ”läpinäkyvä luuri”  jne.) .

Amerikassa kuitenkin tapahtuu yhtä sun toista, jolla voi olla paljon enemmän merkitystä kuin esimerkiksi näillä muuriuutisilla. Aika vähälle huomiolle on jäänyt, että kokonaistuotannon kasvu ollut selvästi nopeampaa kuin Euroopassa (3½ % viime vuonna) ja työttömyysaste on alle puolet euroalueen tasosta. Mutta pelkillä BKT-luvuilla ei vaaleja voiteta (vinkki pääministeri Sipilälle). Kysymys on myös siitä, kuka tuotannon kasvun tuottamat rahat saa.

Kaikki tietävät, että USA:ssa tuloerot ovat suuret, mutta ehkä ongelmallisin piirre on se, että erot ovat olleet jo pitkän aikaa kasvussa. Kehitys tiivistyy kahteen faktaan: reaalipalkat ovat selvästi jääneet jälkeen tuottavuudesta (kuvio 1) ja alimmissa palkkaluokissa reaalipalkat eivät ole kasvaneet lainkaan (kuvio 2) kun taas ”yläpäässä” menee hyvin. Jälkimmäinen kuva erityisen puhutteleva, koska se kertoo hyvin koulutettujen (korkea ammattitaidon) työntekijöiden huomattavasti paremmasta ansiokehityksestä verrattuna huonosti koulutettuihin ja ammattitaidottomiin. Donald Trumpin kannalta hyvä uutinen on se, että palkkajakauman hajonnan kasvu näyttää aivan vuosina pysähtyneet, jopa kääntyneen hienoiseen laskuun (kuvio 3). Hieman samanlainen kehitys ilmenee työtulojen kansantulo-osuuden kehityksessä: siinä missä osuus supistui jopa 8 prosenttiyksikköä vuosien 2001ja 2012 välillä, taso on nyt vakiintunut jonnekin 56 ja 58 prosentin välille (mitkä toki ovat aika alhaisia lukua historiallisessa perspektiivissä, jossa luvut ovat yleensä olleet luokkaa 65 %).

On lukunsa on tietenkin kysymys siitä, mistä tuloerojen kasvu johtuu. Onko se globalisaatio, maahanmuutto, teknologisen kehityksen luonne, markkinarakenteen muutos, vai mikä? Jotta kysymykseen voi vastata, on paikallaan katsoa kehitystä muualla, vaikkapa vain Suomessa.

Voisi olettaa, että jos USA:n luvut kertovat pääasiassa globalisaation vaikutuksista, meillä kehityskulku olisi samanlainen. Tavallaankin se onkin, jos tarkastellaan tuottavuuden ja reaalipalkkojen keskinäistä suhdetta (kuvio 4).  Palkat näyttäisivät jääneen reilusti jälkeen. Ongelma on kuitenkin siinä, että vertailun lopputulos riippuu  tavattoman paljon siitä,  miten reaalipalkat lasketaan, eli tarkemmin sanoen siitä, millä hinnoilla palkat deflatoidaan. Jos nimittäin hintoina käytetään tuottajahintoja (yritysten tuotteistaan saamia hintoja), näyttäisi siltä, että palkat ovat pitäneet hyvin pintansa suhteessa tuottavuuden kehitykseen. Tuottaja- ja kuluttajahinnoilla on iso ero, koska jälkimmäisiin vaikuttavat ratkaisevan paljon hyödykeverot ja tukipalkkiot. Suomessa hyödykeverotus (päinvastoin USA:ssa) on kiristynyt huomattavasti, mikä näkyy myös kuvasta 6, johon on piirretty kansatulon harjoitelma palkkatuloihin, pääoma- omaisuus ja yrittäjätuloihin ja vielä hyödykeveroihin. Hyödykeverot eivät tietenkään ole mitään tuloa, mutta jos lasketaan markkinahintaisia suureita, on nekin huomioitava.

Suomessakin työtulojen osuus on supistunut sitten 1970-luvun puolivälin, mutta on ehkä pidettävä mielessä, että tällöin palkkojen kansatulo-osuus oli tavattoman korkea niin historiallisessa kuin kanslianvälisten vertailujen näkökulmasta. Ehkä runsaat puolet palkkojentulojen osuuden supistumisesta menee hyödykeverojen kontolle, mutta koska ainakin osa verotuloista palautuu työntekijöille tulonsiirtoina ja julkisen palveluina, tämän muutoksen ei pitäisi olennaisesti vaikuttaa ”todelliseen” tulonjakoon. Silti käteen jää epäilys siitä, että Suomenkin kehitys noudattaisi samaa kaavaa kuin Amerikassa. Tulonjakotutkituista tiedämme jo, että nimenomaan koulutus on se, joka ehkä eniten on vaikuttanut tuloeroihin (eikä suinkaan supistavasti). Siksi on paikallaan pitää silmät auki, eikä naivisti kuvitella, että lisääntynyt kansainvälinen vuorovaikutus, koulutus ja teknologinen kehitys tuovat vain ilmaisia lounaita kaikille kansalaisille.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Mikä olisi Suomen kannalta paras tapa vastata globalisaatioon?

Populistit ehdottavat rusinoiden nyppimistä kansainvälisestä pullasta; tyyliin "Suomi ensin". Ikään kuin pieni ja täysin ulkomaankaupasta riippuvainen Suomi pystyisi uunottamaan muita ja saavuttamaan itselleen muita parempia etuisuuksia.

Minusta Suomen pitää sopeutua globalisaation tuomiin uusiin vaateisiin, jotta pärjäisimme ikuisesti käynnissä olevassa kilpailussa. Globalisaation vastustamiseen voimamme eivät riitä.

USA:n alhaista työttömyysprosenttia selittää meistä eroava tilastointitapa.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

"Siksi on paikallaan pitää silmät auki" ..

Björnin sitaatti wikipediasta:

"Björn Wahlroosin mukaan rikkaat jättävät hyvinvointivaltion, jonne puolestaan pyrkivät maailman köyhät."

Timo Aunion mukaan erittäin hyvin koulutetut jättävät raskaan työnverotuksen valtion, jonne puolestaan pyrkivät kouluttumattomat vaatimaan ihmisoikeuksina korkeaa elintasoa töissä käyvien veronmaksajien kustannuksella .

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Voisiko reaalipalkkojen ja tuottavuuden erkaantuminen toisistaan johtua muusta kuin globalisaation haamusta?

Omalla alallani tuotteen nimellismyyntihinta euroissa on pitkälti sama kuin 15 v sitten. Samaan aikaan raaka-aineiden ja työpanoksen hinta on noussut sen pari % vuodessa. Kilpailijoita ei juurikaan ole Kiinassa tms.

Elossa on pysytty vähentämällä väkeä ja puristamalla koneista enemmän tuotantoa - tuottavuus on siis noussut selvästi. Toki palkat ovat nousseet vuosien mittaan, mutta ottaako Virenin käyttämä tilasto huomioon nuppiluvun pienenemisen - sitä emme tiedä.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Toki ottaa. Tuottavuuden kasvu syntyy yhtäältä nuppiluvun (työtuntien) pinenemisestä ja toisaalta pääomavaltaistumisen kasvusta (tuotannon kasvu tehdään lisäpääomalla). Täytyy huomata, että luvut koskevat koko kansantaloutta, jossa on mukana julkinen sektori. Siellä tuottavuuden kasvu on viimeiset 20 v. ollut negatiivinen (tuotanto kasvanut hitaammin kuin työvoima).

Käyttäjän mhatakka kuva
Markku Hatakka

USA:ssa julkiset terveydenhoitokulut ovat kasvaneet kolminkertaisiksi (eniten) vuodesta 2000, luvut satoja miljardeja dollareita.
Puolustusmenot vähän yli kaksinkertaisesti ja sosiaaliturvamenot (suurin menoerä) kaksi ja puoli kertaisesti. Ei ihme että Obaman aikana nousseet terveydenhoitomenot ovat olleet syynissä.

http://inflateyourmind.com/macroeconomics/unit-6/s...

2000. 2007. 2009. 2011 2013. 2015 2016 2017 2018
Social security 409.4. 586.2 683.0. 730.8 818 857 916 945 998
Nation defenct. 294.4. 551.0 661.0. 705.6 660 590 593 599 643
Medicare. . 197.1. 375.4 431.1. 485.6 511 546 595 597 588

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset