meeviren

Mistä pitäisi keskustella?

On vähän ymmälläni siitä, mikä on eurovaalien teema? Mistä asiasta pitäisi väitellä? Mikä asia erottaa eri puolueita ja ehdokkaita?

Vaalikoneiden mukaan tärkein teema on ilmaston muutos, mutta ihan oikeasti, en oikein ymmärrä, miten se voi olla näiden vaalien kärkiteema. Ei kai Euroopan parlamentti päätä maapallon lämpötilasta! Vai voiko se päättä jopa maailmankaikkeuden laajenemisesta. Joidenkin mielestä se voi päättä ihmisten ruokavaliosta tai liikkumismuodosta, mutta epäilen vahvasti, että nämä asiat kuuluvat EU:n rooteliin. Mitähän olisi tapahtunut EU-kansanäänestyksessä, jos olisi kerrottu, että neljännesvuosisata myöhemmin EU aikoo päättää kansalaisten jääkaapin sisällöstä?

Vaalimainoksissa useimmin toistuva teema on ”eurooppalaiset arvot”, joita kaikki kertovat puolustavansa. Mutta hieman vaikea keskustella tällaisesta teemasta, kun arvoja ei kukaan ole valmis määrittelemään. Sen olen toki ymmärtänyt, että kristinuskosta ei tässä yhteydessä puhuta vaan kyse on jostain sitä arvokkaammista asioista. Arvoista voi toki keskustella, mutta se hieman turhauttavaa, koska erilaisia semanttisia ilmaisuja voi suoltaa rajattomasti, ilman että niistä jäisi koskaan kiinni. Ajatellaan vaikka neuvostojärjestelmää. Kielikuvien tasolla se oli varmaan maailman paras (tasa-arvoinen, vapaa, veljellinen, rauhaa rakastava, ilman riistoa…), mutta todellisuudessa se oli surkeimmista järjestelmistä, mitä historia tuntee.

Kumma kyllä, vaalikoneissa ja vaalimainoksissa ei puhuta lainkaan taloudesta. No eihän siitä ilmeisesti puhuta hallitusneuvotteluissakaan, mutta ei mennä nyt niihin. Kuitenkin on hirveän monta asiaa, joihin on pakko ottaa kantaa seuraavan viiden vuoden aikana. Ensimmäinen kysymys, joka minun mieleeni aina tulee, on ”paljonko maksaa”. Kuka maksaa Brexitin paikkaamisen? Kuka maksaa EU laajenemisen aiheuttamat tulonsiirrot pohjoisesta etelään? Suomen BKT henkeä kohden on kaksinkertainen Romaniaan verrattuna, kolminkertainen Serbiaan verrattuna, nelinkertainen Albaniaan verrattuna ja lähes kymmenkertainen Moldoviaan verrattuna. Nyt kukaan ei puhu (ei halua puhua) EU:n laajenemisesta, mutta ei sitä mihinkään ole haudattu. Kymmen vuotta sitten valtaosa suomalaisista EU parlamentin suomalaisjäsenistä oli valmis Turkin jäsenyyteen. Nyt jäsenyys on ymmärrettävistä syistä jäissä, mutta entä jos Ergodan poistuu kuvioista ja tilalle tulee joku ”maltillisempi”. Oletettavasti silloin aletaan taas neuvotella. Entä miten suhtaudutaan Ukrainan jäsenhakemukseen. Tai Gruusian/Georgian? Tai Armenian? Kaikki nämä maat ovat monta kertaluokkaa köyhempiä kuin Suomi, mikä tarkoittaa sitä, että rahavirrat kulkevat jäsenyyden jälkeen väistämättä Suomesta etelään. Ovatko kaikki valmiit siihen? Ilmeisesti ovat, koska kukaan ei ole sanonut asiasta yhtään poikkipuolista sanaa.

Mutta rahasta puhuttaessa kyse ei ole vain EU:n laajenemisen vaikutuksista. Kyse on myös niistä ongelmista, joita Unionin piirissä on kaiken aikaa. Rahapolitiikan elvytys (nollakorkopolitiikka + ei-tavanomaiset rahapoliittiset operaatiot) on nyt jatkunut jo viidettä vuotta. Kai sekin kertoo, että tilanne Euroopan Unionin talous ei ole missä huippukunnossa. Mutta mikä avuksi? Ei taida paljon auttaa vain puhuminen eurooppalaisista arvoista. Huolestuttavan suuri kysymysmerkki liittyy pankkijärjestelmän tilaan. Se taas pakottaa ottamaan kantaa jäsenmaiden (etenkin euromaiden) kykyyn kantaa riskejä, halukkuuteen osallistua taakanjakoon kriisitilanteissa, halukkuuteen sopia yhteisestä talletussuojasta, pankkiunionin kehittämisestä, halukkuuteen siirtyä enemmistöpäätöksentekoon rahoitusvakausjärjestelmissä jne. Viime kerralla eurobondit (euromääriset valtion obligaatiot) olivat vahvasti mukana keskustelussa, koska osalla euromaista oli vaikeuksia rahoittaa velkaoperaatioitaan kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla (laskemalla liikkeelle ”kansallisia” velkapapereita). Nykyisessä likviditettitilanteessa rahoitusongelmia ei näytä olevan, mutta eivät ne tietenkään ole mihinkään kadonneet, koska velkakannoissa ei ole tapahtunut mitään olennaista sulamista. Olisi aika yllättävää, jos jokin eurobondien versio ei tulisi taas tapetille – ainakin silloin, kun edetään jonkinasteiseen normalisointiin. Miten näihin asioihin pitäisi reagoida? Vähin, mitä voi tehdä, on kertoa ja keskustella niistä, eikä piilotella niitä eurooppalaisten arvojen semanttisen usvan alle.

Paljon tietysti auttaisi, jos Euroopan talouteen saataisiin uutta elinvoimaa. Mutta ennusmerkit eivät ole kovin hyviä. Euroopan ristiretkin ilmaston muutosta vastaa tuo helposti lisää kustannuksia talouselämälle, nykyisenkaltaisesta maahanmuutosta koituu siitäkin kustannuksia jäsenvaltioille, julkisten menojen (ja sitä kautta verorasituksen) kasvu ei ole tyrehtynyt missään (ainakin kun huomioidaan suhdannekehitys), ja puheet markkinareformeista ovat jääneet paljolti kuolleiksi kirjaimiksi. Kaiken lisäksi poliittinen frakmentaatio on tehnyt päätöksenteon kovin vaikeaksi. Ollaan aika kaukana niistä 1950 –luvun poliittisen harmonian vuosista, jolloin Konrad Anenauer ja Ludwig Erhard,  Alcide De Gasperi ja Charles De Gaulle saattoivat hallita ehdottoman enemmistön tuella vaalikaudesta toiseen. Nyt enemmistöhallitukset ovat vain harvinaisia, korkeintaan yhden vaalikauden kestäviä poikkeuksia. Voi olla, että kyse on vain puoluekentän murroksesta (vanhat kuolevat pois ja uudet tulevat), mutta voi olla, että suunta on vain koti entistä sirpaleisempaa poliittista kenttää.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen

Tällaisista asioista pitäisi mielestäni keskustella. Ei mistään lillukanvarsista vaan ennen kaikkea EU:n tulevaisuuden suunnasta.

EU – ollako vaiko eikö olla?

Nyt kun EU-vaalit taas lähestyvät vähän omaa historiikkia EU:sta ja siihen liittymisestä.

Menen ajassa taaksepäin - aikaan ennen EU:ta.
Pieni ja 1990-luvun lamasta hiljalleen toipuva pohjoinen valtio kuului tuohon aikaan EFTA:an, Euroopan Vapaakauppajärjestöön. Eftaan kuuluivat Norja, Itävalta, Ruotsi, Sveitsi, Liechtenstein, Islanti ja Suomi.
Britannia, Portugali ja Tanska olivat eronneet ja liittyneet EEC:n, alkujaan 1951 perustettuun Euroopan Hiili ja teräsyhteisöön jonka perustivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxenburg, Länsi Saksa ja Ranska.
Suomi oli siis EFTA:n jäsen samaan aikaan kun muut jäsenmaat jo pyrkivät lähentymään EEC:tä josta Suomi ei ennen Neuvostoliiton romahdusta ollut edes voinut uneksia.
Nyt, 1990-luvun alkupuolella ei ollut Neuvostoliittoa eikä idän kommunisteja, eikä myöskään enää kotikommunistejakaan, ainakaan kovin äänekkäitä, estämässä suhteiden solmimista Läntiseen Eurooppaan. EFTA oli myös suhteellisen pieni ja heikko talousyhteisö verrattuna EEC:n.
Suomalaiset päättivät hakea EU:n (EEC) jäsenyyttä jos neuvoa-antava kansanäänestys hyväksyy liittymisen. Olisi ilmeisesti liittynyt vaikka ei olisi hyväksynytkään.
Tuolloin puhuttiin vain talousliitosta, ei mistään liittovaltiosta tai siitä että EU:sta tulisi lakia säätävä ylikansallinen instituutio joka sääntelee kaikkea yhteiskuntaelämää.
Kansanäänestyksessä n. 57 % kannatti liittymistä. Äänestysaktiivisuus oli niinkin korkea kuin 74 %.
Kristilliset ja SMP olivat avoimesti liittymistä vastaan. Vasemmistoliitto ja Vihreät eivät ilmaisseet mitään kantaa koska niiden jäsenkunta oli kahtiajakautunut. Keskustan kannattajista enemmistö vastusti liittymistä.
Kokoomus ja SDP olivat avoimesti liittymisen kannalla.
Itse olin ehdottomasti liittymisen kannalla.
Edut jotka seuraisivat tullivapaudesta ennen muuta Euroopan sisäiselle kaupalle olivat kiistattomat yrityksille joka elivät ulkomaankaupasta ja nimenomaan Euroopan kaupasta sen jälkeen kun Neuvostoliitto ja bilateraalinen kauppa sen kanssa katkesi. Kaikki se vientiin ja tuontiin liittyvä valtava byrokratia poistuisi ja tämä tarkoittaisi myös suuria kustannussäästöjä vienti- ja tuontikaupalle sekä tietenkin myös viennin kilpailukyvylle.
Sitten tuli aika liittyä Euroon, EU:n yhteisvaluuttaan. En ota kantaa siihen tehtiinkö se laillisesti vai ei. Suomi liittyi Euroon ilman kansanäänestystä vain hallituksen tiedonannolla.
Näin myös tuon positiivisena asiana Suomelle muutoin mutta jo silloin ajattelin että markan arvo oli liian korkea kun se noteerattiin 5,94573 mk/€. Tuo oli tietenkin kansalaisille ensin hyvä asia koska matkailu halpeni, samoin kaikki tuontitavarat. Samalla Suomen palkkataso ”hyppäsi” yliarvostetun markan takia.
Jälleen kaupankäynti helpottui, ei ollut valuuttakursseista johtuvaa epävarmuutta eikä valuutanvaihdossa tappioita kaupassa mm. Saksan kanssa. Tosin Ruotsi ja muutamat muut maat pärjäsivät hienosti omalla valuutallaan jonka kurssia säätelemällä ne voivat vaikuttaa vienti- ja tuontikauppaansa.
Kauppaan Eurooppaan ja Euroopasta Euroon liittyminen helpotti. Kaupassa Ruotsin, Tanskan, Norjan tai Britannian kanssa ei niissäkään ole ollut ongelmia vaikka näillä mailla on omat valuuttansa. Hinnat sovittiin Euroissa, tosin jätettiin mahdollisuus hinnan tarkistukseen jos kurssit vaihtelevat yli sovittujen rajojen. Näin tehdään edelleen.

Tähän saakka kaikki meni hyvin mutta sitten alkoi ilmetä enemmän ja enemmän tuota ”Brysselin määräämistä”. Milloin määrättiin kuinka käyrä tuorekurkku sai olla ja milloin mitäkin. Ne eivät sinänsä olleet sitovia lakeja vaan ainoastaan ohjeellisia direktiivejä joita jäsenvaltioiden ei olisi pakko toteuttaa tai siirtää lainsäädäntöönsä. Monet jäsenvaltiot eivät tätä teekään. Suomi poikkeuksena, voisi sanoa, melkein odottaa joka asiaan EU-direktiiviä jonka se sitten implementoi lainsäädäntöönsä. Näin meillä hallinto ikään kuin lipeää vastuusta ja menee EU:n selän taakse piiloon aina kun se haluaa ottaa käyttöön jonkun lain josta kansa ei pidä. Hallitus vain sanoo että EU-direktiivi sanoo näin.
Tämä kaikki viittaa enemmän ja enemmän Neuvostoliittoon jossa Moskova määräsi kaikesta. Jossa valtava byrokratia – senhän pitäisi pienentyä EU:ssa – esti käytännössä kaiken kehityksen tunnetuilla seurauksilla.

EU:n liittymisen jälkeen on tapahtunut myös se omituinen seikka että Vasemmistoliitto ja Vihreät, jotka eivät uskaltaneet ottaa kantaa EU:n liittymisen puolesta, ovat nyt EU:n ja sen säätämien direktiivien äänekkäimpiä, lähes, kannattajia. Samoin Kristilliset ja myös Keskusta.
Miksi näin sitten on? Onko syynä se, että nämä puolueet ovat huomanneet että he saavat eniten valtaa ja nimenomaan valtaa holhota kansaa? Kokoomus näkee nähdäkseni asian puhtaasti taloudelliselta kantilta: EU ja Euro hyödyttävät liike-elämää ja väistämättömästi siitä seuraa markkinatalouden lakien mukaan myös se että kansalaiset saavat molemmista taloudellista hyötyä. Ennen muuta monenlaisen byrokratian katoamisena. Byrokratian joka maksoi valtavasti jokaiselle meistä.
EU:n liittymisen jälkeen liityimme myös ns. Schengen-alueeseen joka mahdollistaa matkustelun ilman rajakontrollia kaikkien Schengen maiden välillä pois lukien lento- ja laivamatkat.
Suomeen tuloa tai täältä lähtöä tuo rajakontrollin puuttuminen ei juurikaan helpota koska lähes kaikki matkailu tapahtuu joko meritse tai lentäen. Tätä käytetään kuitenkin hanakasti argumenttina ”vapaan liikkuvuuden” puolesta. Me emme, siis suomalaiset, tarvitse viisumia EU:n alueen maihin, emme tosin tarvinneet sitä ennen EU:takaan.
Tietenkin suomalaiset voivat matkustella Schengen-alueella ilman rajakontrollia maasta toiseen. Mutta kuinka hankalaa on pysähtyä muutamaksi minuutiksi ja esittää passi muutaman kerran viikon tai kahden reissulla? Joudutaanhan se tekemään satamissa ja lentokentillä aina.

Viimeisen, ehkä 15 vuoden aikana on tullut selväksi että Saksa ja Ranska ovat omien etujensa nimissä viemässä EU:ta kohti liittovaltiota. Mallina ilmeisestikin pidetään Amerikan Yhdysvaltoja ja oletuksena on, että kun EU on liittovaltio, se on vahvempi kuin USA, ennen muuta taloudellisesti. Näinhän ei kuitenkaan tule olemaan. USA:lla on itsellään kaikkea mitä se tarvitsee, EU:lla ei, jos mukaan ei oteta Lähi-Idän valtioita öljyineen.
Samoin EU:n ja USA:n erona on se että USA on homogeeninen liittovaltio. Kaikki USA:ssa ovat amerikkalaisia ja siirtolaisten jälkeläisiä. EU:ssa on kymmeniä eri kansallisuuksia joista jokainen viime kädessä ajaa omaa etuaan siinä vaiheessa kun tulee ongelmia, esim. taloudellisia. Jotta EU toimisi liittovaltiona, olisi täällä asuvat eri kansallisuudet sekoitettava keskenään, joko vapaaehtoisen tai pakkomuuton kautta. Tähtääkö tämä ”pakolaisvyöry” tällaiseen kehitykseen?
Joka tapauksessa, mitä enemmän Brysselin ohjausta tulee sitä enemmän vastenmieliseksi koko EU tulee. Nyt on jo esimerkkinä tämä ilmastovouhotus jota nimenomaan EU ohjaa ja pakottaa eri valtiot ”päästöjen” vähennyksiin. Tosin juuri ne valtiot, Saksa, Puola, joiden pitäisi vähentää ja jotka tuottavat eniten näitä ”kasvihuonekaasuja”, eivät sitä tee vaan päinvastoin saavat EU:n ”luvalla” kasvattaa ”kasvihuonekaasujen” tuottamista. Yksinkertaisesti siitä syystä että esim. Saksan talous ei kestäisi vähentämistä koska siellä Vihreät ovat ajaneet läpi ydinvoimasta luopumisen.

Kun EU on nyt ottanut määrätäkseen myös erillisten, itsenäisiksi väitettyjen. valtioiden maahanmuuttopolitiikasta, siitä millä ehdoilla ja kuinka paljon yksittäinen valtio ottaa tai sen on pakko ottaa EU:n ulkopuolisista maista ja EU:n jäsenmaille täysin vieraista kulttuureista ns. pakolaisia ja kustantaa heidän elämisensä ilman mitään vastiketta, niin EU on ikään kuin menettänyt kaikki ne edut ja hyödyt joita siitä oli tai olisi jäsenmaille.

EU on, vastoin omia sääntöjään, myös ostanut valtavat määrät, 2 500 mrd, jäsenvaltioiden velkakirjoja sijoittajilta, mm. saksalaisilta ja ranskalaisilta pankeilta, ilmeisesti siksi että noista mm. Kreikan velkakirjoista voi tulla arvottomia kun Kreikan velkoja ”annetaan anteeksi”. Tämä kaikki siksi että pelastettaisiin mm. noiden mainittujen maiden pankkeja suurtappioilta.
Samalla puhutaan jo, siis totutetaan kansaa, vähitellen siihen että tulee erillinen EU-vero, vero jota maksaa jokainen EU-kansalainen. Tälle löytyy varmasti perusteet: ”kyllä sairas syitä löytää kun ei kualla tahro”.

Olen siis matkan varrella kääntynyt EU-vastaiseksi koska EU ei ollutkaan tai siitä on tulossa sellainen mitä siitä ei pitänyt tulla.

EU:n pitäisi palata takaisin ja pysyä talousunionina ja ”Schengen-alueena” jossa EU:lla ei ole valtaa eikä sanomista muuhun kuin talouteen. Ja talouteenkin vain siltä osin kuin se liittyy valtioiden keskinäiseen taloudelliseen toimintaan. Jokaisen valtion pitää saada kehittyä omalla tavallaan ja omaa tahtiaan.

Kansoja ei pidä sekoittaa keskenään jollakin direktiivillä vaan sen on annettava tapahtua ”luonnollista tietä”. Silloin se toimii eikä siitä aiheudu ongelmia. Eivät ihmiset ole rasisteja vaan hyvinkin suvaitsevaisia niin kauan kun ei käytetä pakkoa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Oli muuten Jockelta hyvä jeremiaadi!

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"EU:ssa on kymmeniä eri kansallisuuksia joista jokainen viime kädessä ajaa omaa etuaan siinä vaiheessa kun tulee ongelmia, esim. taloudellisia."

Niin, ongelma on juuri siinä että jokainen maa ajaa omaa etuaan, jokaisen maan oman edun ollessa muille maille haitta.

Tämä oman edun tavoittelu on kaikille enemmän heitta kuin hyöty. Haittojen ja hyöryjen suhde on yhden suhde kahteenkymmeneenseitsemään, haittojen eduksi.

Liittovaltio poistaisi haitat, mutta ilmeisesti Jocke rakastaa niitä haittoja, koska puhuu niiden puolesta niin vakuuttavin äänenpainoin.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ohaa etua ajavat kakki ihmisetkin, mukaan lukien Arto. Miten toimisi sellainen järjestelmä, jossa kakki toimisivat vastoin omaa etuaan?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #18

"Omaa etua ajavat kakki ihmisetkin, mukaan lukien Arto. Miten toimisi sellainen järjestelmä, jossa kakki toimisivat vastoin omaa etuaan?"

Juu, mutta siinä järjestelmässä jossa ajetaan omaa etua pärjäävät vain ahneimmat, röyhkeimmät, viekkaimmat ja ne jotka vähiten piittaavat muista ihmisistä. Minä en siis ole niiden joukossa jotka pärjäävät.

Siitä siis olisi minulle erityinen etu jos kaikki veneessä soutaisivat samaan suuntaan, mutta samalla ne itsekkäimmät, röyhkeimmät, ovelimmat ja viekkaimmatkin pärjäisivät paremmin yhteistoiminnassa kuin toisiaan vastaan toimimalla.

On mieletöntä että Euroomassa, maailman mittakaavassa niin pienessä maanosassa, jossa on niin pieni väestö ja loppujen lopuksi niin kovin yhtenäinen kulttuuri, kaikki tappelee toinen toisiaan vastaan.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen

Jätät oleellisimman huomiotta.
EU:ssa pari suurta, Saksa ja Ranska, jyräävät pienet alleen. Tästä seuraa vain katkeruutta joka joskus purkautuu.
Saksa tähtää ehdottomaan johtoasemaan EU:ssa ja toteuttaa sitä rahalla. Toistaiseksi.
Siellä on sitten pieni Suomi joka "peesaa" siinä toivossa että muruja tippuisi pöydästä. Vaan kun ei tipu.

Et näemmä lukenut muutoinkaan tekstiä tai et sitten ajatellut.
Liittovaltio sellaisena kuin sitä ollaan tekemässä nimenomaan tuo tullessaan vain lisää haittoja.

Kuinka voit sovittaa yhteen vaikkapa arktisen pohjoisen valtion ja etelän lämpimän valtion maatalouden muulla tavoin kuin niin että molemmat kehittyvät omalla tavallaan? Meillähän maatalous on kohta ajettu alas ja olemme tyystin tuontielintarvikkeiden varassa. Samaan aikaan kun etelän viljelijöille jaetaan tukea.
Niin no, meillähän on rahaa ja seinästä saa lisää, anteeksi, pankit lainaavat.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #20

"EU:ssa pari suurta, Saksa ja Ranska, jyräävät pienet alleen. Tästä seuraa vain katkeruutta joka joskus purkautuu."

Katkeruutta näköjään esiintyy, mutta jyräämisestä ei ole mitään todisteita. Luultavvasti katkeruus ei siitä minnekään katoaisi vaikka Suomi eläisi omaa elämäänsä irti Euroopasta.

"Saksa tähtää ehdottomaan johtoasemaan EU:ssa ja toteuttaa sitä rahalla. Toistaiseksi."

Voisi olla parempi että Saksa johtaa, osaavat näköjään siellä johtaa paremmin kuin Suomessa osataan. Kannattaisi ehkä jättää Saksalle anomus Saksan liittovaltioon liittymiseksi.

"Siellä on sitten pieni Suomi joka "peesaa" siinä toivossa että muruja tippuisi pöydästä. Vaan kun ei tipu."

Aika kiva että Suomessa on niitä muruja, nimittäin autoteollisuutta ja telakoita. Sietäisi olla niistä muruista kiitollinen, eikä aina valittaa että vain murusia tippuu. Mitä siltä Saksalta oikein halutaan? Sitäkö että kaikki työpaikat siirrettäisiin sieltä Suomeen?

"Et näemmä lukenut muutoinkaan tekstiä tai et sitten ajatellut.
Liittovaltio sellaisena kuin sitä ollaan tekemässä nimenomaan tuo tullessaan vain lisää haittoja."

Minä en tiedä mitään mistään liittovaltion rakentamisesta, enkä ole siis voinut kuulla mitään siitä millainnen siitä tulisi, paitsi tietenkin sinun sanomanasi olen kuullut että siitä tehtäisiin sellainen josta on vain haittoja.

Minä kuitenkin toivoisin että rakennettaisiin toimiva liittovaltio, Saksan tai Sveitsin malliin, tai jollain muulla tavalla.

"Kuinka voit sovittaa yhteen vaikkapa arktisen pohjoisen valtion ja etelän lämpimän valtion maatalouden muulla tavoin kuin niin että molemmat kehittyvät omalla tavallaan? "

Miksei muka voisi sovittaa yhteen. Tai miksi pitäisi sovittaa yhteen. Mikään liittovaltio tai valtio ei ole mikään este yhteensovittamiselle tai sovittamattomuudelle.

Suomessa on pohjoisessa porotaloutta ja etelässä maataloutta. Sitten on vielä kalataloutta, metsätaloutta ja paljon muuta hiton erilaista taloutta, kaikki samassa valtiossa.

En tiedä ovatko nämä kaikki taloudet Suomessa yhteen sovitettuja, enkä sitä pitäisikö miiden olla yhteensovitettuja, mutta en ymmärrä miksi ne eivät voi olla yhteensovitettuja tai yhteensovittamattomia samalla tavalla liittovaltiossa kuin valtiossa.

Jos liittovaltion pohjoisosissa voidaan tuottaa poronlihaa ja etelässä kasvattaa oliiveja ja siinä välissä vaikkapa viljellä viiniä, niin siitäpä syntyy oiva kokonaisuus palvelemaan liittovaltion monipuolista ravinnontarvetta.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Jossain sen rajakontrollin pitää olla. Jos sitä ei ole ulkorajoilla, sen pitää olla sisärajoilla. Jos sitä ei ole sielläkään, kontrolli siirtyy asuinalueille (asemille, kaduillle...)

Käyttäjän niklaschristianrenner kuva
Niklas Renner

"Mistä pitäisi keskustella?"

Euroalueen velkakirjojen ym. yhteisvastuusta.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Kun vellallisia, joilla paljon velkaa (Italia) ja velallisia, joilla ei ole yhtään velkaa (Viro), on hieman vaikea sopi siitä, että "otetaan yhdessä velkaa". Viime kädessä edessä on vaikea kannistinongelma: pitääkö subventoida sellaista velallista, joka on "elänyt yli varojenssa". Jos jälkimmäistä subventoidaan, eikö se sen jälkeen elä entistä hulvattomammin, koska markkinat eivät rankaise. Jos markkinat eivät rankaise, kuka rankaisee?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Se on hyvä että EU:ssa voidaan laajentumisesta keskustella ja olla asioista eri mieltä.

Venäjällä asiat on toisin. Putin panee koneistonsa käyntiin keneltäkään kysymättä, vihreät miehet ja moottoripyöräjengiläiset valtaavat Venäjälle uusia alueita ja kansa etupäässä hyväksyy ja hurraa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ehkä "olla parempi kuin Venäjä" ei vielä sano paljoa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

No, mikään eikä kukaan ei voi olla sen parempi kuin mitä on, siihen on tyydyttävä, vaikka haaveilla kyllä saa.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Eikö Kotro tuonut selviä ohjeita Milanon tuliaisina .

Käyttäjän Lumedemokratia kuva
Esa Heikkinen

Eipä taida suomalaisten pieni eu-parlamentaarikkoryhmä voida millekään mitään, ei Suomen eu-maksuosuuksien pienentämiselle tai maataloustukien epäreilulle jaolle.

Siinä mielessä on melko sama mistä me keskustelemme - anteeksi vain, arvon Blogisti, pessimistinen asenteeni. Olen toki täysin samaa mieltä siitä että taloudesta pitäisi keskustella koska me olemme niitä jotka laskun maksamme.

Meidän Suomalaisten ehkä kannattaisi unohtaa hetkeksi perinteiset puolueasetelmat ja miettiä kenestä olisi hyötyä meille kansalaisille, pienyrittäjille ja yrittäjille tai muille jotka ovat joutuneet virkamieskoneistomme uhreiksi ilman mahdollisuutta valittaa tai saada oikeutta asialleen.

Huomiotani kiinnitti Liisa Mariaporin ilmestyminen eurovaaliehdokkaaksi. Ken on lukenut hänen kirjansa "Verottajan Tappolinja" josta hän kävi oikeutta eu-tuomioistuinta myöten että sai julkaista kirjansa näkee että siinä on rohkea nainen joka puolustaa pientä suomalaista, yksilöä valtakoneistoa vastaan. Tässä olisi mahdollisuus avata EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen kanava jota kautta suomalaistenkin olisi ehkä mahdollista saada asiansa käsittelyyn. Nythän suomalaiset virkamiehet tyrmäävät kaikki hakemukset ennakkoon siten ettei niitä oteta edes harkintaan.

Itse viis veisaan tässä asiassa puolueista, mielestäni hänen jos kenen tulisi päästä EU-parlamenttiin pitämään suomalaisten puolta - ei niinkään EU:ta vastaan vaan suomalaista virkamiesdiktatuuria vastaan.

Pahoitteluni "vaalimainonnasta" - katsoin kuitenkin että kansalaisten yleinen etu on kyseessä. En tunne tuota Seitsemän Tähden liikettä muuten lainkaan.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Se miksi puhua asiasta, on yksinkertaisesti se, että olen huomaavinani, että valtaosa EU vaalien ehdokkaista on tosiasiassa valmiita nostamaan jäsenmaksuja ja vähentämään Suomen (pientä) vaikutusvaltaa esimerkiksi kriisirahastoissa. Etelä-Euroopan maista tulevilla on tietenkin intressi kasvattaa budjettia ja tulonsiirtoja.
En minäkään tunne 7 tähden liikettä, mutta vaalimatematiikka on kuitenkin aika armotonta. Hukkaan menevillä äänillä ei liittovaltiokehitystä estetä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Mistä pitäisi keskustella?

Pitäisi keskustella EU:n roolista, tehtävistä ja tulevaisuudesta.
Pitäisi keskustella keskustella siitä, mitä sen pitäisi tehdä enemmän, mitä vähemmän ja mistä pitää näppinsä erossa. Tässä tietysti EU ja jäsenmaiden suhteet ovat yksi olennainen teema.
Pitäisi keskustella siitä, miten sen kertakaikkisen sekava hallintohimmeli saataisiin selkeämmäksi ja vieläpä niin, että siinä ei tallata pienten jäsenmaiden varpaille.
Pitäisi keskustella Euroopan keskuspankin ja EVM:n avoimuuden ja vastuullisuuden parantamisesta, ja tämä myös siitä näkökulmasta, että läheskään kaikki asiat eivät sittenkään voi olla avoimesti näkyvillä.

Tuossa pari päällimmäistä. Epäilen kyllä, että aiheet eivät ole sen enempää populäärejä kuin myöskään sellaisia, joita vaaliviestinnässä pysttäisiin vähänkään syvällisemmin käsittelemään.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Vaalikoneissa näistä asioista ei ollut mitään. Erikoista muuten, että kaikissa "koneissa" oli lähes tismalleen samat kysymykset. Ilmeisesti ei oltu nähty paljon vaivaa...

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Miksi niin moni tarjoaa aivan selvästi Euroopan Neuvostolle kuuluvia asioita parlamentin agendalle? Alkeiden kertaus olisi paikallaan.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Niin kauan kuin todellakin puhutaan EU-tason asioista en valita mistään. Ja niitähän asioita riittää: talous, ympäristö, neljä vapautta, EU:n tuleva suunta ja rakenne...

Eli kunhan ei mennä samaan kuin kuntavaaleissa, joissa jopa EU on joidenkin mielestä ollut tärkeä aihe... Se vasta idioottimaista on.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Näin...ja konkretia puheissa varmaan auttaisi. Siinä suhteessa olisi hyvä, kun vihreät vastauksessaan hallitusneuvottelijalle kertoivat kannttavansa Suomen EU-jäsenmaksun korottamista. Summaa nyt ei sanottu, mutta suunta tuli ainakin selväksi.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Luulen, että edelleen tärkeintä olisi pitää esillä syytä, miksi nyt pitää äänestää.

Monille ei vieläkään ole selvää se, miten EU-lainsäädäntö marssii paikkapaikoin yli kansallisen lainsäädännön, joka on jäämässä pipertelyksi niiden asioiden rinnalla, joista EU:ssa päätetään.

Suomen ääni yksinään ei siellä kuulu, mutta kuten Jussi Halla-aho uusimmassa Perussuomalaiset lehdessä sanoi, Suomi voi olla kokoaan isompi vaikuttaja, kun liittoutuu saman näkemyksen omaavien puolueiden kanssa esimerkiksi haittamaahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä.

Eikä muuta vaikutuskanavaa ole kuin tuo EU, jos tälle ylikansalliselle komentamiselle haluaa laittaa kampoihin.

Siksi on niin tärkeää äänestää Brysseliin penaalin terävimmät kynät, jotka jaksavat penkoa esiin ne vaikutuskanavat, jotka hyödyttävät suomalaisia.

Kyösti Virrankoski (kesk) sanoi jo v.2008, että kaikki valtiot siellä pelaavat omaan pussiinsa. Ja tämä pitäisi suomalaistenkin osata. Siellä pitäisi osata ajaa suomalaisten etua, ja parhaiten sitä ajetaan aluksi sillä, että täällä Suomessa nyt äänestetään näissä Eurovaaleissa.

http://johannasirenkaplas.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Juuri näin (Kiitos Johanna). Muistellaan, mitä tapahtui, kun pääministeri May kävi viimeisimmän kerran Brysselissä neuvottelemassa Brexitin lisäajasta. Hänen kanssaan keskustelivat Juncker, Merkel ja Macron. Kysyttiinkö Sipilän mielipidettä asiasta?
Jotkut kuvittelevat, että Suomen vaikutusvalta kasvaa, jos on aina samaa mieltä kuin Komissio ja Saksa & Ranska (eli jees -linjalla), mutta voi kysyä, "mikä vaikutusvalta".

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen

Murusia pöydästä.... Toivossa on hyvä elää.
Olihan se Lipponenkin niin Euroopan ytimessä että.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ehkä heput kuvittelevat, että he ovat ytimessä, kun pääsevät samaan illallispöytään. Aika kallis menu kuitenkin...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

On se nyt kuitenkin parempi illastaa sillä Brysselissä, kuin vaikkapa kaharestaan Putinin kans.

Sielä Rysselis ne kaikki muutkin, ne tärkiät, kumminkin on.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tässä paljon puhuva lainaus - olkoonkin satiiria:

"Vaalimainoksissa useimmin toistuva teema on ”eurooppalaiset arvot”, joita kaikki kertovat puolustavansa. Mutta hieman vaikea keskustella tällaisesta teemasta, kun arvoja ei kukaan ole valmis määrittelemään. Sen olen toki ymmärtänyt, että kristinuskosta ei tässä yhteydessä puhuta vaan kyse on jostain sitä arvokkaammista asioista."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset