Menot rahoittavat itsensä

”Eli vappusatanen jollakin ohjelmalla toteutettuna ensi kaudella, hoitajamitoitus, sitten on tulevaisuusinvestointeja, jotka maksavat itsensä takaisin ensi vaalikaudella, Rinne sanoi ja viittasi oppivelvollisuusiän pidentämiseen ja varhaiskasvatuksen maksuttomuuden laajentamiseen”.

Näinhän se menee. Menot maksavat itsensä. Olen itsekin huomannut sen. Kun käyn Prismassa, niin kassalle jättämäni rahat palautetaan minulle ulko-ovella.

SDP ja Keskusta (Maalaisliitto) ovat olleet asialla, kun julkinen sektori on Suomessa kasvanut yhdeksi maailman suurimmista. Varsinainen läpimurto tehtiin 1970-luvulla Sorsan ja Virolaisen hallituksen aikana, kun menot ja veroaste hypähtivät muutamassa vuodessa usealla prosentilla ylöspäin (tarkemmin sanoen 33 prosentista 42 prosenttiin suhteessa kokonaistuotannon arvoon, ks. vanha blogikirjoitukseni). Ja aina kun menot on saatu kiskottua ylös, siellä ne pysyvät. Puolueet ovat olleet mestareita jakamaan rahaa omille kannattajilleen; veronmaksajista ei sen sijaan ole kannettu suurempaa huolta.

Ja sama meno varmaan jatkuu tulevaisuudessakin, jos kaakun jaosta päästään sopimukseen. Vasemmisto ja Vihreät eivät taatusti pane vastaan, jos kyse on julkisten menojen kasvattamisesta. Jos ette usko menojen kasvuun, käykää vaikka katsomassa SDP:n vaaliohjelmaa. Hämmästyksekseni huomasin, että tekstissä oli peräti kaksi ”vähentää” sanaa, mutta sitten huomasin, että kyse olikin fosforimäärän ja köyhyyden vähentämisestä”. Muuten verbien sisältö oli sitä tuttua ja turvallista (lisätään, kehitetään, parannetaan). Älkää turhaan hakeko ”leikkauksia”, ”supistuksia” tai muita vastenmielisiä ilmaisuja.

Toki SDP:n vaihtoehtobudjetissa hieman raotetaan veronkorotusten yhteistä linjaa: pääomatuloveroihin pari pinnaa lisää, yli 90 000 euroa tienaaville lisävero (samaan tyyliin kuin Ranskassa Francois Hollandin aikana kokeiltu rikkaiden rangaistusvero) ja tietenkin kiinteistöveroon rutkasti lisää. Asuminenhan on liian halpaa Suomessa. Yhteisöverosta tietenkin pois kaikki vähennykset. Jonkinlaisena täkynä ohjelmassa oli yleishyödyllisille yhteisöille suunnattu vero, joka kuitenkin olisi lähinnä symbolinen (ja rokottaisi Hakaniemen miljardiomaisuutta vain pari miljoonalla).

En ole nähnyt ainuttakaan uskottavaa analyysiä, jossa näytettäisiin, että julkiset menot rahoittaisivat itsensä olivat ne nimeltään tai imagoltaan miten hyviä tahansa. Ainoa asia saattaisi rahoittaa itsensä on yhtiövero, jonka fiskaalisia ja taloudellisia vaikutuksia on tosin erityisen hankala ennakoida (ks. Barro). Yksi mielenkiintoinen kokeilu on Donald Trumpin verouudistus, jossa liittovaltion yhteisövero laskettiin 35 prosentista 21 prosenttiin (lukuihin pitää tosin lisätä osavaltiokohtaiset yhtiöverot, jotka nostavat veroastetta runsaalla viidellä prosentilla). Samalla liitovaltion tuloveroasteikkoa kevennettiin maksimissa vajaalla kolmella prosenttiyksiköllä. Kuten tunnettua USA:n taloudella menee hyvin, ja aika yleinen arvio on se, että suurin syy on juuri mainitut veronalennukset (aiheesta ks. esim. alla mainittu Robert Barron kirjoitus). Tulokseen on Suomessa suhtauduttu hyvin happamasti, koska pahinta on tietenkin se, että talous vaikuttaa vääränmerkkisesti Trumpin suosioon.

Suomessa ei kannata haaveilla veronalennuksista moneen vuoteen. Valtaan ovat tulossa ne, joiden mielestä verot eivät vaikuta lainkaan kielteisesti talouskasvuun vaan itse asiassa kiihdyttävät sitä, koska kiristyvä verotus lisää tasa-arvoa se puolestaan (jollain mystisellä mekanismilla) vaikuttaa positiivisesti kasvuun. Taloustieteen ja erityisesti julkistalouden tieteellinen kirjallisuus on siis yhtä tyhjän kanssa

Paradoksaalista on se, että ne, jotka pitävät suurinta ääntä koulutuksen ja tutkimuksen tärkeydestä, vähät välittävät tutkimustiedosta ja empiirisistä havainnoista (ks. esim. alla mainitut Kocherlakotan ja Kaplowin kirjat).  

Pahinta ei välttämättä ole edes se, että veroasteet nousevat vaan se, että verotuksesta tulee entistä enemmän kielteisesti tuotantoon vaikuttavaa (”distortiivista”) sen vuoksi, että veroasteita eivät enää säätele fiskaaliset tai taloudelliset perustelut vaan erilaiset imagotekijät (ilmaston muutos, kestävä kehitys, terveys, taistelu ”paheita vastaan”, jne.). Sille tielle kun lähtee, taloustieteelle voi sanoa hellät jäähyväiset ja keskittyä sosiaalipsykologian opintoihin.

 

http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin

https://www.project-syndicate.org/commentary/trump-tax-cuts-boost-economic-growth-by-robert-j-barro-2019-04

https://press.princeton.edu/titles/9222.html

https://press.princeton.edu/titles/8656.html

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu