meeviren

1.4 miljoonaa työpaikkaa

  • Nettoinvestointien volyymi EU:ssa. Lähde AMECO
    Nettoinvestointien volyymi EU:ssa. Lähde AMECO
  • Yrityslainojen keskimääräinen korko Euroalueella, lähde EKP
    Yrityslainojen keskimääräinen korko Euroalueella, lähde EKP
  • Kysely Markkinataloude suosiosta eri maissa: Lähde G. Saint-Paul
    Kysely Markkinataloude suosiosta eri maissa: Lähde G. Saint-Paul

 

Viime viikolla silmiini sattui komissaari Jyrki Kataisen haastattelu (7.5 Mustread), joka sai minut ensimmäistä kertaa elämässäni epäilemään markkinatalouden oikeutusta. Katainen nimittäin kertoi, että hänen hallinnoimansa Euroopan investointiohjelma (ESIR) on saavuttanut valtavan suuria tuloksia. Liikkeelle on saatu 390 miljardin edestä investointeja ja niiden puitteissa on luotu peräti 1.4 miljoonaa työpaikkaa. 950 000 yritystä on saanut EISR rahoitusta (joista peräti 400 000 italialaista). ESIR:n jatkon Invest-EU:n tarkoituksena on saada aikaan 650 miljardin euron investoinnit. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, työpaikkoja pitäisi syntyä yli kaksi miljoonaa. Kauppalehtikin kertoi 6.11.2018 pääkirjoituksessaan, että ”Junckerin lempilapsi on vaientanut epäilijät”. Samaan hengenvetoon lehti kertoo, että uuden Invest-EU:n pitäisi pelkästään (tuki)järjestelmiä yksinkertaistamalla saada aikaiseksi peräti 15 prosentin kasvu investointeihin.  

Miten tällainen on mahdollista. Kuitenkin rahaston pohjana oli vain runsaat 20 miljardia euroa EU-budjetista ja Euroopan investointipankilta (EIP) saatuja julkisia varoja. Loppusumman oli määrä tulla markkinoilta siten, että jokaisen EU-euron odotettiin houkuttelevan 15 yksityistä euroa investointeihin. Ehkä 1:15 suhteen ymmärtää sillä, että perimmiltään ESIR tarkoittaa takausjärjestelyä, jossa EU ottaa kantaakseen kaikkein riskipitoisimpien sijoituskohteiden vastuut. Mutta kun puhutaan ohjelman aikaansaannoksista; kellot alkavat soida. Luvuissa ei ole kerta kaikkiaan ole mitään järkeä. Luulisi talouslehtienkin kysyvän kahteen kertaan, mistä nämä luvut oikein tulevat.

Kuitenkin jos tarkastelee tuotannollisten investointien kehitystä EU:ssa (Italiasta nyt puhumattakaan), mistään investointibuumista ei voi puhua. Kokonaisinvestointien taso oli vuonna 2018 kaukana finanssikriisiä edeltäneestä tasosta (ollen koko EU:ssa 61 % ja Euroalueella vain 50 % vuoden 2007 arvoista, kuvio 1). Toki jonkinlaista piristymistä on tapahtunut noususuhdanteen myötä, mutta yhtä kaikki menestys on ollut todella vaatimatonta ja useassa maassa (kuten Ruotsissa) pääosin asuntorakentamisen ansiosta. Nykytilanteessa, kun rahamarkkinakorot ovat nollassa (reaalikorot negatiivisia) ja pankkienkin myöntämien yrityslainojen nimelliskorot vain parin prosentin luokkaa (kuvio 2), investointien pitäisi kaiken järjen mukaan kasvaa valtavasti. Ja tietenkään mitään tarvetta ESIR:n tapaisille tukioperaatioille ei pitäisi olla. Vai voiko joku todella väittää, että nykytilanteessa investointien suurin este on rahoituksen saaminen!

Luvut ovat mitä ovat, mutta minun mielestäni, kauhistuttavinta on se ajattelutapa, että investoinnit ja työllisyys ovat käynnistettävissä joillain julkisen vallan tukioperaatioilla. Ajatus, että joku EU:n elin voi valita hyvät ja huonot investoinnit, kuulostaa uskomattomalta (tosin EU:n mukaan ”riippumaton” EISR -investointikomitea valitsee tiukkojen kriteerien (!) perusteella tukea saavat hankkeet). Se, että Suomen entinen pääministeri uskoo tällaisten mekanismien tehokkuuteen, kertoo, että poliitikoilla on aika kieroontunut käsitys talouden toiminnasta. Tuotannon määrään, työllisyyteen ja tuottavuuteen voidaan vaikuttaa julkisen vallan interventioilla ja julkinen valta voi jotenkin valita aloja tai jopa yrityksiä, jotka ovat muita parempia (joilla on tulevaisuutta). Sama usko varmaan siivittää kuvitelmia siitä, että esimerkiksi ilmaston muutos on näillä ja näillä politiikkatoimilla korjattavissa.  

Tällainen ajattelu on syvään juurtunut etenkin ranskalaisessa politiikkaperinteessä, jossa taustalla on, voi sanoa, vuosisatainen epäluulo markkinoita kohtaan. Kuvaava on, että erilaisissa mielipidekyselyissä markkinatalouden suosio Ranskassa on ylivoimaisesti alhaisin teollisuusmaiden joukossa (ks. kuvio 3). Ei liene sattuma, että samainen ajattelutapa on vahvasti juurtunut myös Euroopan Unionin virkamieskuntaan.

Toki sama synti vaivaa suomalaistakin politiikkaperinnettä, mitä ehkä parhaiten kuvaa ajatus, siitä että ”asiat voidaan sopia kolmikannassa”. Kun asiat pitävät sisällä paitsi hinnat ja palkat, myös markkinaosuudet ja tulonjaon, ollaan samalla aallonpituudella kuin aikanaan sosialistisissa talouksissa. Mutta kaikki täytyy kokeilla aina vaan uudelleen. Tuskin yllättyy, että Säätytalolla syntyy kautta aikojen interventionistisin (”kaikki asioihin puuttuva”) hallitusohjelma, jossa valtio korjaa kaikki Suomen ja varmaan myös koko maailman markkinaepäonnistumiset.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Jostakin syystä Kataisen keskusjohtoisista höpinöistä tuli mieleen Kiinan kommunistiset uudistukset aikoinaan Maon aikaan.

Maatalouden satotasot kasvoivat Maolle kerrottuna poikkeuksetta aina vuosittain vahvasti kommunismin saavutuksin, vaikka todellisuudessa ihmiset kuolivat nälkään, samalla maan viedessä kasvavan maataloustuotannon riisiä yhä enemmän ulkomaille.

Ranskasta on hyvvää vauhtia tulossa seuraava eurotalouden raato - ja iso sellainen. Markkinatalouteen ei uskota ja viimeisen vuosikymmenen aikana on lisätty julkista velkaa yli biljoonalla eurolla. Silti maaseudun köyhät keltaliivit ovat olleet kaduilla jo kuukausien ajan korkeasuhdanteen huipun aikana. Miten on sitten, kun tulee seuraava maailmantalouden taantuma ?

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Media kertoo, että keltaliivit vain rikkovat paikkoja ja heidän määränsä vähenee päivä päivältä. Koskaan ei kerrota, miksi he osoittavat mieltään. Kyse ei varmaan ole vain henkilökohtaisesta antipatiasta Macronia kohtaan.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Ehkä Euroopan laajin ja pitkäikäisin minimipalkkajärjestelmä, missä minimipalkka=maksimipalkka.Muissa maissa minimipalkan taso on alempi, mutta sitä saavat ovat suhdelukuna murto-osa Ranskaan nähden.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Kataisen,lue EU-komission vaaliläskiä sopivasti ennen EU-vaaleja. Uskokoon ken tahtoo.

Positiivista tässä uutisessa on se, että tiedämme Kataisen väistyvän komissiosta ja toivottavasti keskittyy pienempien sekä vähemmän talousmatematiikkaa vastiviin harrastuksiin.

Nimenomaan harrastuksiin, sillä ansiotyötä hänen ei enää tarvitsisi tehdä. Sen takaavat muhkeat EU-yms. eläkkeet.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Tekstistä olen samaa mieltä lukuunottamatta ensimmäistä lausetta: "Viime viikolla silmiini sattui komissaari Jyrki Kataisen haastattelu (7.5 Mustread), joka sai minut ensimmäistä kertaa elämässäni epäilemään markkinatalouden oikeutusta."

Mielestäni Euroopan investointipankin (EIP) toiminta ei liity oleellisesti markkinatalousmekanismiin. Tällainen toiminta on sallittua markkinataloudessa, että pankki ottaa suuria riskejä taatessaan uusien investointien syntyä. Koska kyseessä on julkinen rahalaitos, niin se ei ole ihan puhtaan markkinatalouden mukaista.

Kysyn kuitenkin, että mikä tässä asiassa tekee markkinataloudesta epäillyttävän?

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Lauseen piti kai olla satiiria. Jos nimittäin 20 miljardilla voi luoda 1,4 työpaikkaa, miksi (2) Katainen ei tehnyt näin Suomessa ja (b) miksi niin ei tehdä nyt: 3 miljardilla saataisiin työttömyysaste nollaan. What's the problem!

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Harrastan itsekin satiiria ja ironiaa ja nyt en tunnistanut tätä juttua.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Kaikkea sitä ihmetellään. Oikeiston vastustuksen vuoksi tietenkin. Se on teidän opin mukaan interventionismia.

Nyt Katainen on korjannut käsityksensä oikeaksi. Mikä ristiriita hänen kannoissaan pitäisi nähdä?

Jos seuraisit maailman menoa, tietäisi milloin ohjelma aloitettiin ja kuinka liukkaasti raha silloin siirtyi markkinoilta tarvitseville. Firmat valittivat etteivät saa luottoa edes toimintansa pyörittämiseen. Tämä oli oikea ongelma.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #13

"Firmat valittivat etteivät saa luottoa edes toimintansa pyörittämiseen". En kyllä nää siinä mitään pahaa; aika huolestuttavaa olisi, jos yritysten juoksevat kulut maksettaisiin lainoilla.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee Vastaus kommenttiin #14

On hyvin normaalia, eikä yhtään huolestuttavaa, että liiketoiminnan pyörittäminen edellyttää luototusta ennen härpäkkeen asiakkaalle toimittamista ja tuloksi muuttumista.

Käyttäjän mhatakka kuva
Markku Hatakka

Huomioni kohdistui ranskalaisten ja venäläisten samansuuntainen kielteinen suhtautuminen markkinatalouteen.
Ilmankos ranskalaiset (osa) haluaa EU:sta vielä sosialistisemman, keskitetymmän, Neuvostoliittoa muistuttavan systeemin, vaikka juhlapuheissa puhutaan Euroopan Yhdysvalloista.

EU vaaleissa ratkeaa onko suunta kohti keskitettyä taloutta vai vieläkö eduskuntavaaleja kannattaa tulevaisuudessa järjestää ...

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Hyvä pontti; kukaan ei ole kiinnittänyt tähän huomiota. vaikka aika moni tietää, miukä on esimerkiksi Komission virkamiesten ajatustapa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset