Kyselyt kansaa johtamassa

 

Uuden Suomen uutisotsikko 25.5 ”Alma-kysely paljastaa: Näin suomalaiset haluavat EU:n kehittyvän”. Taustalla on Alma Median kysely, jossa kysyttiin, mikä olisi toivottava suunta Euroopan unionille?” Konkreettinen vastausvaihtoehto oli: Pitäisikö yhteistyötä EU-valtioiden kesken lisätä vai vähentää? Toimituksen jutussa kyselyn tulosta tulkittiin lähtökohdasta: ”tuleeko lisää integraatiota vai uhkaako unionia jonkinlainen heikkeneminen”?

 

Mutta miten tällaista kyselyä pitäisi oikein tulkita. Jos joku sanoo, että kannattaa yhteistyön lisäämistä, mitä tekemistä sillä on integraation kanssa. Integraatio tarkoittaa ainakin minun korvissani eri asiaa kuin yhteistyö. Yhteistyö on hyvä asia ja sitä varmaan kannattavat kaikki. EU:n alkuperäinen tarkoituskin oli juuri yhteistyö. Syventyvää integraatiota tuskin kannatetaan samalla tavalla.

 

Minusta on ärsyttävää, että integraatiohalukkuudesta ei tehdä konkreettisia kysymyksiä. Näin voitaisiin tehdä esimerkiksi tyyliin: oletko valmis maksamaan suurempaa EU-jäsenmaksua. Oletko valmis siirtämään finanssipoliittisen päätöksenteon ECOFIN:lle, oletko valmis maksamaan EU-veroa, hyväksytkö yhtenäisen verojärjestelmän koko EU:n alueella jne. Luulisi, että näihin kysymyksiin olisi jopa helpompi vastata kuin abstraktiin kysymykseen yhteistyön lisäämisestä.

 

Hieman samanlainen tulkintaongelma tuli minua vastaa viikko sitten (16.5) kun YLE julkaisi seuraava uutisen: ”Tutkimus: Lähes neljä viidestä suomalaisesta rajoittaisi avohakkuita lailla: Avohakkuisiin perustuva metsätalous on ajanut sadat lajit sukupuuton partaalle”. Otsikossa viitattu tutkimus oli WWF:n tekemä ja perustui Kantor Oy:n suorittamaan kyselyyn. Varsinaisia kysymyksiä (väitteitä, joihin piti ottaa kantaa) oli vain kolme, eli seuraavat: (1) Valtion on kasvatettava luonnonsuojelun rahoitusta merkittävästi luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. (2) Metsähallituksen tulostavoite on puolitettava takaisin 60 miljoonan euron tasolle arvokkaiden luontokohteiden säästämiseksi. (3) Avohakkuita on rajoitettava lakisääteisesti alueilla, joilla niistä on suurin haitta ympäristölle. Kuten nähdään, väitteet on aina varustettu jollain johdattelevalla kommentilla tai rajauksella . Avohakkuiden osalta väite rajataan koskemaan ”hankkeita, joista on suurinta haittaa ympäristölle”. Varaus toki esiintyy myöhemmin uutisartikkelin tekstissä, mutta ei otsikossa. Selvästikin uutinen ja uutisotsikko noudattelevat lähes yksi yhteen WWF:n alkuperäistä formaattia. Tulosten oikeellisuutta tai tulosten yleistettävyyttä ei tietenkään mitenkään kyseenalaistettu.

.

Ehkä vielä hankalampi oli toinen YLEn uutinen (16.5), joka netissä otsikoitiin seuraavasti: ”Tie auki kilometriverolle? Lähes puolet suomalaisista hyväksyisi autonsa seurannan verotusta varten”. Tässä tapauksessa ongelma liittyy ennen kaikkea kyselyn edustavuuteen. Autoalan Keskusliiton kotisivuilta ilmenee, että tutkimusaineisto koottiin internetpaneelin ja puhelinhaastattelututkimuksen yhdistelmänä – vastaajia yhteensä 4 411, joista internet-paneelissa 4 010 vastaajaa ja puhelinhaastatteluissa 401. Tiedonkeruusta vastasi Innolink Research – niminen yritys. Mistään ei ilmene otoksen edustavuus, ja ennen kaikkea internet paneeli herättää epäilyjä. Yrityksen kotisivulta ilmenee, että paneeliin voi ilmoittautua kuka tahansa yli 15 -vuotias Suomessa asuva (paneeliin osallistumisesta palkitaan lahjakorteilla). Kyselyaineisto ja otanta eivät luvalla sanoen vakuuta. Mitään kontrollia/vastaavuutta populaatiodatan suhteen ei esitetä (esimerkiksi vaikka ikärakenteen, auto omistamisen jne. suhteen). Hieman omituista on myös se, että kyselyssä ei tarkenneta mitenkään valvonnan sisältöä eikä siinä puhuta mitään ”vakuutusten tarpeista”, joista taas tutkimuksen yhteenvedossa puhutaan.

Erilasia kyselytuloksia tunnutaan julkaistavan lähes pävittäin ja joka kerta jää askarruttamaan, onko kyselyssä ollut konkreettinen kysymys todellakin sellainen, että se oikeuttaa julkaistuun otsikkoon artikkelissa. Erityisen vastenmieliseltä tuntuvat kysymyksiin liittyvät johdattelevat tekstit, jotka tekevät vaikeaksi päätellä, missä tilanteessa vastaus todella pätee. Jos kysytään, kannatatko verojen korotuksia tilanteessa, jossa sodan uhka on ilmeinen, oikea tulkinta ei ole, että vastaaja kannattaa ylipäätään verojen korotuksia.

Oma lukunsa on otannan oikeellisuuden selvittäminen. Lukijalle pitäisi antaa mahdollisuus nähdä alkuperäinen kyselylomake, otannan perustiedot, havaintojen painostus, luottamusvälien laskennan yksityiskohdat jne. Ei riitä, että sanotaan, että kysely perustuu satunnaisotantaan, jos satunnaisotanta kohdistuu vain älypuhelimen omistaviin Kalliossa asuviin opiskelijoihin.

Ongelmallinen piirre on se, että internetissä on nykyään helppo tehdä kyselyitä. Mutta monet niistä ovat olleet täysin arvottomia, valitettavan usein jopa valheellisia. Siksi kun seuraavan kerran näet otsikon tyyliin: Suomalaiset haluavat Jean-Claude Juckerista seuraavan Suomen presidentin, veda henkeä ja siirry pienellä fontilla kirjoitetun tekstin pariin.

meeviren
Sitoutumaton Riihimäki

Taloustieteen professori (emeritus), Turun yliopisto

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu