meeviren

Mitä on köyhyystutkimus?

 

Jotenkin jäi korviin soimaan maininta, että hän (Maria Ohisalo) on köyhyystutkija.  Köyhyystutkija ..mitä tekee köyhyystutkija? Tutkii tietenkin köyhyyttä, mutta tutkimus sitten tuottaa tulokseksi? Suoraan sanoen en tiedä, ja siksi on ehkä paras, että yritän ottaa selvää.

Ohisalon väitöskirja on nimeltään ”Murusia hyvinvointivaltion pohjalla: leipäjonot, koettu hyvinvointi ja huono-osaisuus”.  Artikkeliväitöskirjasta on netissä johdanto-osa (alla viite); artikkelit (4) on itse kaivettava esiin. Ekonomistia hieman oudoksuttaa, että kirja (johdanto ja kolme artikkelia) on suomeksi. Artikkelit on julkaistu Teologisessa aikakauskirjassa, Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä ja KELAn Huono-osaisten hyvinvointi Suomessa –teoksessa. Yksi artikkeli on julkaisematon käsikirjoitus. Artikkeleissa on yhteensä 12 kirjoittajaa (yleensä samat kolme), joten voi päätellä, että sosiologiassa kolme tutkija voi yhdessä tehdä kolme väitöskirjaa kirjoittamalla neljä artikkelia. Kuulostaa vähän erikoiselta. Taloustieteessä on yleensä vaadittu kolmea artikkelia, joiden on yleensä (toki on joitain poikkeuksia) oletettu olevan julkaistun ulkomaisissa aikakauskirjoissa. Ehkä taloustieteilijät eivät tule toimeen keskenään, koska yhteisjulkaisuja ei väitöskirjavaiheessa juuri ole. Mutta toisaalta on todettava, että esimerkiksi lääketieteessä kirjoittajien nimilista vie joskus puoli sivua.

Mutta se ”muotoseikoista”. Tutkimuksen kohteena ovat leipäjonoissa olleet kansalaiset, joita on haastateltu eri paikkakunnilla. Haastattelun luonteesta saanee jonkinlaisen kuvan toteamuksesta, että ”vastausmahdollisuutta on tarjottu kaikille kussakin avustuspaikassa aineistonkeruuhetkellä käyneelle henkilölle”. Kyselyvastauksia on sitten verrattu koko väestöstä saatuihin KELAn Kansalaiskyselyn tietoihin (se puolestaan on ”tavanomainen” puhelinhaastattelu). On hieman vaikea mieltää, että aineistoja voisi verrata keskenään, mutta ei annetta otantateknisten yms. asioiden häiritä tässä yhteydessä.

Kyselyssä ruokajonossa olijoilta tiedusteltiin vastausta joukkoon kysymyksiä tai väittämiä, jotka olivat luonteeltaan seuraavanlaisia ” Tunnen itseni huono-osaiseksi”, ”Ihmisiin voi luottaa”, ”Pystyn huolehtimaan veloistani”, ”Huumeiden käyttö aiheuttaa minulle ongelmia”, ”Nautin huumeiden käytöstä”, ”Olen väsynyt huumeiden käyttööni”, Saan seuraavia …. KELAn tukia” ja niin edelleen (näitä on paljon).  Vastausten summarisointia (anteeksi kielikummajainen) varten tehdään (Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa) tutkimuksessa faktorianalyysi, jonka tuloksena päädytään seuraavan kolmen faktorin esitykseen ”Elämään tyytymättömyys ja heikko terveydentila”, ”Taloudellinen huono-osaisuus”, ja ”Masennus, yksinäisyys ja nälkä”. Sen jälkeen tarkastellaan, miten nämä faktorit relatoituvat eri tekijöihin (vastauksiin kyselyssä). Päätulos näyttää olevan, että vastaajien välillä on eroja (ja erot liittyvät demografisiin ja sosioekonomisiin tekijöihin) ja kun verrataan leinjonoissa olevia ja muita kansalaisia, päädytään siihen, että leipäjonoissa olevat ovat huonommassa asemassa. Kirjassa tutkimustulosten sanotaan olevan ”yhteiskuntapoliittisesti kiinnostavia, sillä ne kertovat epätasa-arvosta suomalaisessa yhteiskunnassa”….. ja ”päädytään siihen, että hyvinvointivaltion vuotavat haavat luovat riskin, että huono-osaisten auttaminen jää vapaaehtoisuuden, kirkon ja kolmannen sektorin varaan, kun julkinen valta ei kanna sille kuuluvaa vastuuta”.

En tiedä, olenko oikeassa, jos tulkitse tutkimuksen tuloksia vähemmän runollisesti niin, että köhillä menee huonosti ja valtion pitää auttaa heitä (antaa heille rahaa) nykyistä enemmän. Joku voisi sanoa, että näihin johtopäätöksiin pääsemiseksi ei tarvita väitöskirjoja, mutta olkoon sanomatta. Se mikä minua vaivaa, on kuitenkin koko perusasetelma. Minun mielestäni ylivoimaisesti täkein köyhyyteen ja huono-osaisuuteen liittyvä kysymys on yksinkertaisesti ”miksi”. Mitkä ovat ne tekijät, jotka johtavaan pysyvään köyhyyteen”, ja annettuna se tieto, miten köyhyyttä voidaan vähentää. Jälkimmäiseen kysymykseen osaan on tietysti helppo vastata niin, että annetaan heille lisää rahaa (otetaan rikkailta ja annetaan köyhille). Mutta on vaikea nähdä, että tämä olisi ratkaisu. Ainakaan se ei voi olla pysyvä ratkaisu ja koko yhteiskunnan kannalta paras mahdollinen ratkaisu.

Kyllä ratkaisua pitäisi pikemminkin hakea niistä kannustimista, joita ennen kaikkea nuorille ihmisille yhteiskunnan toimesta luodaan. Suomalaisen yhteiskunnassa koulussa hyvin pärjänneistä arvostetaan ja tuetaan monin eri tavoin, kun taas huonosti menestyneille tarjotaan vain sosiaaliavustuksia ja välillä vähän keppiäkin. Ehkä pahinta on se, että sosiaalipolitiikassa kieltäydytään kategorisesta myöntämästä sitä, että ”annetaan rahaa” –politiikka voi osaltaan johtaa köyhyyden kasvuun ja köyhyyden periytymiseen. Niin kauan kuin politiikka perustuu testaamattomiin uskomuksiin, poliittisiin doktriineihin ja poliittisen fraseologian kielikuviin, köyhyys tuskin häviää mihinkään Suomesta.

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2517-6

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

33Suosittele

33 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (133 kommenttia)

Käyttäjän jjrposti kuva
Jari Räihä

Leppoisaa jussia, Matti! Pittsburghin korkeakoulussa saatiin taannoin valmiiksi väitöskirjatutkimus, jonka tärkein havainto oli, ettäkun miehille juotettiin alkoholia, niin heidän äänenvoimakkuutensa keskustelusissa voimistui.
Meidänikäisten on aika lämmittää sauna.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Miehet, olisihan se pitänyt arvata.

anita frisk

Mies - jopa taloustieteen proffa - saa pohdiskella kaikenlaista jonninjoutavaa. Outi Alanko-Kahiluoto sen eittämättömästi sanoi jo vuosia sitten: kun köyhille antaa lisää rahaa, ne ei enää ole köyhiä. Mikä tässä logiikassa ei muka ole oikein? Tottakai köyhille täytyy antaa rahaa, muuten on niillä köyhää. Keneltä ne rahat sitten otetaan niille köyhille? No tietenkin niiltä joilla sitä rahaa on. Mutta jos ne rahakkaat ovat tienanneet ne rahat tekemällä rutkasti ja pers ruvella duunia? No, ehkä, mutta kapitalistiketkuja kuitenkin. Ja se köyhyystukijakin sanoi että mikään ei ole köyhän oma vika.

Suomessa on maailmanlaajuisesti kutakuinkin pienimmät tuloerot. Suomalainen köyhyys ei todellakaan ole istumista kylmissään maakuopassa jälsimässä lanttua kuten annetaan ymmärtää. Suomalainen köyhyys on sitä ettei saa mitä haluaa ja siihenhän nyt yhteiskunta kiivaasti panostaa. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus harrastukseen, kunhan se ei ole mikään halpa koska se on niin noloo. Ei ole mitään syytä palata käpylehmiin, mutta ei myöskään valtion kustantamiin suloisiin pikku poneihin. "Kun meitin Jessica niin tykkää".Ja jos jokainen aknehäiriöinen teinipoika 165 cm tykkää donkata tykimmin, niin siitä vaan taas valtio apuun ettei köyhää loukata.

Ohisalo kertoo olleensa köyhä. No shit Sherlock. Entäs me 60-luvun äidit, äitysloma 2 kk, lapsilisä 30 markkaa vain joka 3. kk, ei tietoakaan kunnallisesta päivähoidosta. Kotihoidontuki, heh. Subjekstiivisia oikeuksia, heh. Asumistuki, jep. Mutta ei tällä vertailulla oikeastaan ole mitään tekemistä Ohisalon kanssa, hänhän on sisäministeri. Jonka toimialaan kuuluu Suomen turvallisuus, rajavalvonta ja monta muutakin näihin liittyvää asiaa. En teilaa kättelyssä mutta näyttöjä odotan. Ei, ei yhtään isis-naista tai yli 5-vuotiasta lasta takaisin ilman rikostutkintaa ao. maassa. Isis koulutti poikalapsia alkaen 5-vuotiaasta, olkoon se ikäraja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun köyhyydeksi määritellään se, että tulot ovat tietyn tilastollisen keskimääräisfraktiilin alapuolella, niin köyhyyttä on käytännössä loogisesti mahdotonta milloinkaan poistaa.

Eri asia on sitten mitä käytännön ongelmia tuo tilastoköyhyys aiheuttaa. Olen nähnyt muutaman vasemmistopoliitikon esittämän määritelmäehdotuksen, joiden sisältönä on ollut muun muassa se, että henkilöllä ei ole varaa matkustaa lomalla muualle pois arjestaan. Kuinkahan osuvalta tällainen köyhyysmmäritelmä kuulostaa sellaisten korvin, jotka tuskailevat kuukaudesta toiseen saadakseen rahansa riittämään ruokaan ilman, ertä sähköt katkaistaan, puhumattakaan Etelä-Sudanin luurangon laihoista suurisilmäisistä lapsista, joiden kasvot ovat kärpäsen peittamiä.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Eli kansallisvaltio Suomessa ei ole köyhiä, kun kansalaista verrataan globaalisti.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Aliravittuja Suomessa lienevät vain himolaihduttajat, sairaat ja jotkut laitoshoidossa olevat vanhukset. Joten köyhyys Suomessa on kovin erilaista kuin esim. Afrikassa.
En tietenkään väheksy esim. eläkeläisten ongelmia.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner Vastaus kommenttiin #5

Jeps, Suomen köyhyys: Esimerkiksi eläkeläisen tai lapsiperheen pyykkikone hajoaa, eikä heillä ole varaa korjauttaa/ostaa uutta. Nälkää Suomessa ei todellakaan nähdä, poikkeuksena kuten sanot laitoksissa viruvat vanhukset.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Jukka Kuikka: "Eri asia on sitten mitä käytännön ongelmia tuo tilastoköyhyys aiheuttaa. Olen nähnyt muutaman vasemmistopoliitikon esittämän määritelmäehdotuksen, joiden sisältönä on ollut muun muassa se, että henkilöllä ei ole varaa matkustaa lomalla muualle pois arjestaan."

Yllä olevasta lausumasta tuli mieleen ympäristö/luonto. Joka puolella saarnataan matkustamisen/varsinkin lentämisen aiheuttamasta saasteesta ja ilmaston lämpenemisestä. Eikö ole vain hyvä että ihmiset pysyvät asuinpaikallaan? Eli asuinpaikat (kunnat, kaupungit) pitää tehdä viihtyisiksi, jotta siellä mukava viettää aikaa kesät/talvet. Kesäisin esimerkiksi järjestetään vähävaraisille retkiä lähirannoille yms (ellei rantoja ihan kävelymatkan päässä). Jokaisella täytyy olla jokin lähimetsä minne mennä virkistäytymään myös kaupungeissa.

Periaatteessahan mitä enemmän vähävaraisia, sen paremmin luontomme voi. Tämä on surullista mutta näin se vain on. Pitää olla kiitollinen ettei kaikilla ole varaa matkustella, ostaa viimeisimpiä vempeleitä ja uusia huonosti tehtyjä vaatteita jatkuvalla syötöllä. Eli varakkaille tiedoksi: Matkikaa köyhien elämäntapaa niin luonto kiittää...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Ilmastonmuutoksen hillinnän tavoite, köyhiksi itsensä tunnistavilla kansalaisilla, tuskin nousee heidän ensisijaiseksi huolekseen.

Pakon edessä ei ole vaihtoehtoja.

Kuitenkin, ihmisen luonteen tuntien, jokainen, jolla on pieninkin mahdollisuus yksityisautoiluun, ei hevin luovu menopelistään.

Itse olen myös autoileva kansalainen. Pussinperällä asuvana, auto on lähes välttämätön, ellei sitten lukittaudu neljän seinän sisään.

Voihan nykyisin ruuankin tilata verkosta. Mutta eipä sekään liiku ajatuksen voimalla, vaan vaati kuljetuksen.

Jätän auton parkkiin aina, kuin mahdollista. Nykyisillä bensan hinnoilla, vakuutusmaksuilla ja Trafin -verolla, auton ylläpito on järjetöntä.

Ei tämäkään yhtälö ole kestävä, että vähävarainen maksaa ns. välttämättömyysvälineestä saman, kuin varakkaampi kansalainen.

Laskin, että edestakainen matka pk-seudulta Savonlinnaan (oopperajuhlat) maksaa omalla autolla reilusti toista sataa euroa.

Tilasin Onni-bussin liput, meno-paluun hinta varausmaksuinen, 18 euroa. Vältyn oman auton kuljetukselta perjantairuuhkassa, voin katsella maisemia, syödä eväitä ja nukahtaa, kun nukuttaa.

Onko enää järkeä kulkea yksityisautolla pitkiä matkoja ja saastuttaa, kun ryhmäkulkien säästää rahaa ja luontoa?

Köyhyys ei ole aina este liikkumiselle ja virkistystä hakevalle.

Se voi tietenkin olla, jos ylläpitää jatkuvasti mielessään yhteiskunnan uhrin asemaa.

Nykyinen hallitus voisi tarttua oikeasti syihin, jotka ylläpitävät huono-osaisuutta.

Siihen ei tarvita köyhyystutkimusta eikä eriarvoisuuden selvittelyä (Juho Saari).

Kyse on ennemminkin eriarvoistavista, sosioekonomisista rakenteista, joiden purkamiseen tarvitaan useiden, eri ministeriöiden virkamiesten asiantuntijatyötä, rahaa ja good-willia!

Toivoa on, jos toimeen tartutaan.

Käyttäjän Haikki kuva
Heikki Turunen

Löytyy tuo sama mm Eurostatin materiaalisen köyhyyden määrittelyistä. Ihan hyvä mittari tuokin on ja on parempi vertailtaessa eri maiden köyhyyttä (jonkun Suomen ja Romanian köyhyysraja, 60% mediaanituloista ovat melko erilaiset).

Tuossa vielä tuo lomamatkailun mahdollisuus-osio:
https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=File:Population_unable_to_afford_to_go_for_a_week%27s_annual_holiday,_away_from_home,_2014,_2017_and_2018_(early_data)_(%25_share_of_population).png

"Material deprivation refers to a state of economic strain and durables, defined as the enforced inability (rather than the choice not to do so) to pay unexpected expenses, afford a one-week annual holiday away from home, a meal involving meat, chicken or fish every second day, the adequate heating of a dwelling, durable goods like a washing machine, colour television, telephone or car, being confronted with payment arrears (mortgage or rent, utility bills, hire purchase instalments or other loan payments)."

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tärkein kysymys onkin juuri tuo: Mitkä ovat ne tekijät jotka aiheuttavat pysyvän köyhyyden, mikä usein myöskin periytyy? Köyhyystutkimus näillä kuvatuilla metodeilla se tuskin ratkeaa? Pelkkä rahan syytäminen erityisesti nuorille ihmisille ei mielestäni ainakaan auta enempää, kuin laastari haavan peitoksi.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Köyhyyden syyt tiedetään. Niistä vain ei uskalleta kirjoittaa tai puhua.

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem

Kannustinloukut, työmarkkinatuki ja mahdolliset sosiaalietuudet vaikuttavat usein lannistavalta toki joihinkin päinvastoin.

Enemmistö heistä tyytyy siihen mitä saa ja elää sen mukaan.

Pieni vähemmistö heistä on sitten jatkuvasti äänessä ja marisemassa, vedetään tilastot esiin jolla oikeutettaan se marina.

Tietysti on myös niitä oikeasti huono-osasia, jotka terveydentila tai olosuhteiden ansiosta esim. avioeron jälkeen jää kolme neljä lasta huolettavana tms. heille soisin jopa parempaa yhteiskunnan apua.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Mikä on annettua (eksogeenista), mikä ei? Terveydentila, mutta ei sekään aina (osin terveys on kuitenkin omissa näpeissä). Avioero... ei ehkä sekään.
Olisi kiva, jos joku tekisi perusteellisen tutkimuksen siitä, miten erilaiset toimenpiteet ovat vähentäneet (tai kasvattaneet) köyhyyttä eri maissa. Luulisi tilastoainestoa olevan yllin kyllin.
Sosiologeilla näyttää olevan tapana "tutkia" asiota kyselemällä "asiakkailta"; vähän epäilen saadaanko siitä mitään irti.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #10

Osa tutkimuksesta voi olla kyselytutkimusta, mutta kokonaiskuvan määrittely vaatii myös laajemman selvityksen kulloisenkin maan taloudellisista, maantieteellisistä ja ikärakenteen sosiogrammeista.

Myös pitkän aikavälin selvitys eliniän odotteen ja syntyvyyden kehityskaaresta voi antaa osviittaa, miten kansalliset väestörakenteet muodostuvat.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus Vastaus kommenttiin #10

M.V:"Olisi kiva, jos joku tekisi perusteellisen tutkimuksen siitä, miten erilaiset toimenpiteet ovat vähentäneet (tai kasvattaneet) köyhyyttä.."

Voitaisiin esmes lopettaa työttömyystuet ja myöskin tt-tuki. Sitten vertailtaisiin väestön kuolleisuutta edellisiin vuosiin ja siitä sitten tehtäisiin päätelmiä vaikuttavuudesta. Samalla, uskoakseni, huomattaisiin ko. toimenpiteen väestöä rikastuttava vaikutus. Uskoisin ainakin, että jäljelle jäävien varakkuus olisi korkeampi, kuin aiempina vuosina on ollut.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #63

Ei tarvitse tehdä mitään. Ainoastaan katsoa, mitä muut ovat tehneet, ja mitä siitä on seurannut.

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem Vastaus kommenttiin #10

Kyselytutkimus ja miten vastauksia tutkitaan.
Joskus 80 luvulla tehtiin kysely ja kysyttiin suomalaisilta, onko teille ollut nälkä.

Jos lapsi ja myös aikuinen kovan liikunnan tai työsuorituksen jälkeen on tavanomaista parempaa ruokahalua, hän ilmaise asian, minulla on hirveä nälkää.

Ja niin levisi uutinen maailmassa, suomalaiset näkevät nälkää, Ruotsissa aloitettiin välittömästi suunitelemaan ruoka-avustukset nälkää näkevillä suomalaisille, ja Belgiasta soitti äitini, hän oli kovin huolissaan, kysyi tarvitko apua ja onko lapsenlapsille Suomessa syötävä, uskoisin että uutiskuvat Biafran nälkiintyneestä lapsista oli hänellä muistissaan.

Satu Järvinen

Voin kokemusperäisesti vastata sinulle, joka et ilmeisesti tiedä mitä on olla pienituloinen/köyhä nykypäivän Suomessa. Köyhyys alkaa siitä, kun jäät esim työtyömäksi, tai eron myötä yksinhuoltajaksi, tai sinua kohtaa sairaus, joka heikentää työkykyäsi, niin ettet kykene esim täysipäiväiseen työhön. Tienaat juuri ja juuri sen verran, ettet saa toimeentuloluukulta mitään, sillä tulosi ylittävät toimeentulominiminä pidetyn rajan. (Toimeentulominiminä pidetty raja on Suomessa eurooppalaisessakin vertailussa alhainen). Mietipä sitä kun käyt töissä, ja huomaat että tulosi eivät riitä kuin vain kaikkein välttämättömimpään, elikkä asumiskulujen lisäksi ruokaan. Uusiin vaatteisiin ei ole varaa harrastuksista puhumattakaan. Joskus tekisi varmaan mieli lähteä lomalle tai järjestää lapsille jotain hauskaa, mutta kun ei pysty. Tällä tavalla vuosikausia sinnitellen myöskään mitään ei jää säästöön, joten voi olla varma että köyhyys jatkuu tulevaisuudessa ehkä entistä kipeämpänäkin. Mietipä lasta joka on saanut kasvaa tällaisessa köyhyydessä, mieti hänen tulevaisuuttaan, kun hän jo koulussa syrjäytyy kun on jäänyt osattomaksi kaikesta, kun ei ole ollut varaa, ja kun hän on joutunut häpeämään köyhyyttään ja kirpputorivaatteitaan, sillä muuhunhan ei ole ollut varaa. Hän ei unelmoi uusista kännyköistä, harrastuksista tai etelänlomista, koska hän tietää ettei niihin ole varaa. Niinpä hän eristäytyy tovereistaan, sillä hänen parempiosaiset toverinsa pitävät häntä pilkkanaan. Olen varma, että voit tehdä havainnon, että köyhyys todellakin "periytyy", koska hänen vanhempansa eivät kuulu siihen "voittajasakkiin", joilla on rahaa, ja jotka voivat suhteillaan työelämässä järjestää lapsilleenkin kesätyöpaikan tai kannustaa heitä opiskeluun. Kyllä sellaisella nuorella, jolla on jo kotoa paremmat lähtökohdat on paremmat mahdollisuudet, kuin sellaisella, joka on jo pienestä pitäen tottunut siihen, ettei ole toivoa paremmasta. Sen sijaan on illuusio, että he jotenkin muuten olisivat parempia tai kyvykkäämpiä. Raha ja rikkaus on kyllä hyvä motivaattori, vaikkei se aina onnea toisikaan.

Satu Järvinen Vastaus kommenttiin #107

Voisin vielä jatkaa, ja vastata omaan kommenttiini, mikä auttaisi ja ehkäisi köyhyyttä ja putoamista köyhyyteen ja syrjäytymistä. Köyhyys on eriarvoistumista, joka alkaa jo lapsuudessa, jos vanhempia on kohdannut jokin onnettomuus (työttömyys, sairaus, avioero tms). Nämä kaikki vaikuttaa lapsiin siten, että ne aiheuttavat lapsessa häpeäntunnetta (he kokevat olevansa huonompia kuin muut)ja syyllisyyttä, osattomuuden tunnetta, ym, ym, jotka yhdessä johtavat siihen, että lapsesta tulee helposti syrjäytynyt ja masentunut nuori, koska hän kokee olevansa huonompiosainen kuin muut. Eriarvoistumisen syyt ovat moninaiset, mutta yhteinen nimittäjä niille on köyhyys ja osattomuus.

On selvää, että yksinhuoltajan saama yhteiskunnallinen tuki ei ole riittävä, toimeentulotuen minimi on täysin riittämätön, asumiskustannukset ja elinkustannukset ylipäätään ovat liian korkeat tulotasoon nähden. Monet matalapalkka-alat ovat naisvaltaisia ja näistä ei makseta. Yhteiskunnan pitäisi satsata enemmän niihin nuoriin ja perheisiin, jotka ovat vaarassa pudota tai ovat jo pudonneet köyhyysrajan alapuolelle. Näitä taulukoita pitäisi myös tarkistaa ylöspäin, ja leikkureiden sijasta tehdä lisää kannustimia työnteolle. Jos työnteosta ei jää käteen kuin satanen enemmän kuin mitä muuten saisi yhteiskunnan tukina, niin eihän se juurikaan motivoi. Monet kuitenkin tekevät pienipalkkaista työtä siitä huolimatta, koska työyhteisö on heille tärkeä.

Työelämän pelisääntöjä pitäisi tarkistaa. Palkkatasa-arvoa myös tarvittaisiin, sillä eihän ole mitään järkeä siinä, että jotkut saavat palkkaa kymmeniä tuhansia ja toiset joutuvat kituuttamaan toimeentulon rajamailla. Ehkä töitä voisi jakaa useammalle, sillä monet uupuu työtaakkansa alle, kun taas toisilla ei ole töitä ollenkaan. Tarvittaisiin suurta asennemuutosta työelämässä, jos katsottaisiin tulevaisuudessa asioita vähän toisesta näkökulmasta; esim jos keskiössä olisi ihmiset tuloksenteon sijaan. Silloin monelle työtätekevälle jäisi enemmän palkastaan käteen, ja töitä olisi useammalle, jos työt jaettaisiin oikeudenmukaisemmin, eikä kenenkään tarvitsisi enää uupua työtaakan alla.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen Vastaus kommenttiin #108

Uskallan väittää vastaan. Kirjoituksesi on asiallinen kyllä ja siinä on monia hyviä pointteja.
Jo ensimmäisessä kappaleessa kuitenkin haet köyhyyden yksinomaiseksi syyksi "jonkun muun".
Näin ei välttämättä ole, ei ainakaan aina.
'Hyvin suuri merkitys on sillä minkälaisen kasvatuksen lapsi saa jo ensimmäisinä elinvuosinaan. Jo siinä vaiheessa kun luonne alkaa kehittymään eli jo alle yksivuotiaasta.
Jos lapsella on oikea asenne niin vaikeakaan köyhyys ei aiheuta syrjäytymistä tai jatkuvaa köyhyyttä.
Köyhyys aiheuttaa varmastikin erilaisia traumoja ym. mutta ei väklttämnättä sitä että "kaikki" menee pieleen.
Tässä on myös valtava merkitys lähipiirin ja ennen muuta omien vanhempien elämänasenteella. Ehkä ratkaiseva. Raha, tai sen puute ei ole millään tavoin se ratkaiseva asia.

Satu Järvinen Vastaus kommenttiin #107

Voisin vielä jatkaa, ja vastata omaan kommenttiini, mikä auttaisi ja ehkäisi köyhyyttä ja putoamista köyhyyteen ja syrjäytymistä. Köyhyys on eriarvoistumista, joka alkaa jo lapsuudessa, jos vanhempia on kohdannut jokin onnettomuus (työttömyys, sairaus, avioero tms). Nämä kaikki vaikuttaa lapsiin siten, että ne aiheuttavat lapsessa häpeäntunnetta (he kokevat olevansa huonompia kuin muut)ja syyllisyyttä, osattomuuden tunnetta, ym, ym, jotka yhdessä johtavat siihen, että lapsesta tulee helposti syrjäytynyt ja masentunut nuori, koska hän kokee olevansa huonompiosainen kuin muut. Eriarvoistumisen syyt ovat moninaiset, mutta yhteinen nimittäjä niille on köyhyys ja osattomuus.

On selvää, että yksinhuoltajan saama yhteiskunnallinen tuki ei ole riittävä, toimeentulotuen minimi on täysin riittämätön, asumiskustannukset ja elinkustannukset ylipäätään ovat liian korkeat tulotasoon nähden. Monet matalapalkka-alat ovat naisvaltaisia ja näistä ei makseta. Yhteiskunnan pitäisi satsata enemmän niihin nuoriin ja perheisiin, jotka ovat vaarassa pudota tai ovat jo pudonneet köyhyysrajan alapuolelle. Näitä taulukoita pitäisi myös tarkistaa ylöspäin, ja leikkureiden sijasta tehdä lisää kannustimia työnteolle. Jos työnteosta ei jää käteen kuin satanen enemmän kuin mitä muuten saisi yhteiskunnan tukina, niin eihän se juurikaan motivoi. Monet kuitenkin tekevät pienipalkkaista työtä siitä huolimatta, koska työyhteisö on heille tärkeä.

Työelämän pelisääntöjä pitäisi tarkistaa. Palkkatasa-arvoa myös tarvittaisiin, sillä eihän ole mitään järkeä siinä, että jotkut saavat palkkaa kymmeniä tuhansia ja toiset joutuvat kituuttamaan toimeentulon rajamailla. Ehkä töitä voisi jakaa useammalle, sillä monet uupuu työtaakkansa alle, kun taas toisilla ei ole töitä ollenkaan. Tarvittaisiin suurta asennemuutosta työelämässä, jos katsottaisiin tulevaisuudessa asioita vähän toisesta näkökulmasta; esim jos keskiössä olisi ihmiset tuloksenteon sijaan. Silloin monelle työtätekevälle jäisi enemmän palkastaan käteen, ja töitä olisi useammalle, jos työt jaettaisiin oikeudenmukaisemmin, eikä kenenkään tarvitsisi enää uupua työtaakan alla.

Käyttäjän ArtoNurmi kuva
Arto Nurmi Vastaus kommenttiin #109

Yksinkertaisesti markkinataloudessa ei mene niin että palkat määrittelee joku "politbyroo". Täällä on kyllä sopimusjärjestelmä jolla eri aloilla noin yleisesti sovitaan minimipalkat ym. Työn jakamista voisi ehkä enemmän tehdä mutta ei sekään ole ihan yksinkertainen juttu. Joku haluaa tehdä esimerkiksi "maksimitunnit ja ylityöt" ja säästää asuntoon toinen tyytyy vuokrakämppään ja haluaa enemmän vapaa-aikaa. Joku politbyrooko sitten päättäisi kumman ehdoilla mennään?

Palkat määräytyvät osin myös markkinatilanteen mukaan. Esimerkiksi rakennusalan vastaavien mestareiden palkat nousevat kasvukeskuksissa nousukaudella kysynnän kasvaessa - olisiko se peruste nostaa vaikkapa syrjäseudun maatalouslomittajan palkkaa? Ja toisaalta eikö ole oikein että työntekijäkin voi hyötyä tällä tavoin?

Suomessa on koko ajan siirrytty entistä enemmän tasapäistämisen suuntaan palkoissa ja siinä voi vielä ottaa ohranjyvät jos se alkaa vaikuttamaan yritteliäisyyteen. Tässä maassa verottaja tasoittaa myös tehokkaasti, ja on syytä muistaa että oikein paljon ansaitsevien määrä on kumminkin suhteessa vähäinen. Monet hyvätuloiset ottavat rahansa muulla tavoin kuin palkalla ja tämä suuntaus vaan todennäköisesti kasvaa.

Itse näkisin että lasten huoltajia tulisi ehdottomasti tukea nykyistä enemmän vaikka tuloverohelpotuksin. Palkka jakaantuu monelle ja syntyvyys on sitä luokkaa että jotain ratkaisuja tulisi äkkiä löytää. Mutta passivoivia tukia ei oikein ole helppo lisätä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Liekö kukaan tutkinut miesten virtsan kaarien muuttumista (lyhentymistä) ikääntymisen myötä tohtoritasolle asti? Tai sitä, millaisia kuvioita virtsalla saa piirrettyä? Tutkittavaa on maailma täynnä.

Sitäkin voisi tutkia, onko ihminen köyhä, jos hänellä on 500 000 euroa lainaa nimissään. Jääkö lainan lyhennyksen jälkeen enää käyttövaroja normaaliin elämiseen? Edes kansanedustajan palkkio ei verojen jälkeen välttämättä siihen riitä.

Tieteen nimissä tehdään valtavasti ns. 0-tutkimusta, joka ei käytönnössä hyödytä muita kuin tutkijoita itseään saatujen tutkimus- ja apurahojen muodossa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

"Tieteen nimissä tehdään valtavasti ns. 0-tutkimusta, joka ei käytönnössä hyödytä muita kuin tutkijoita itseään saatujen tutkimus- ja apurahojen muodossa."

Ainakin tutkimuksen vetäjät saavat julkisuutta ja nousevat usein poliittiseen 'kermaan'!

Johtopäätös: köyhyydellä voi vaurastua!

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Toki 0-tutkimusta tehdään kaikkialla, mutta ongelma on yliopistojen osalta insentiivijärjestelmissä. Jos meillä on systeemi, jossa "väitöskirja" -nimisestä tuotteesta (yliopisto/tiedekunta(laitos) saa paljon rahaa lukumäärien perusteella, mikä on se vastavoima, jolla saadaan työn laatu pysymään ennallaan tai nousemaan? Toistaiseksi sellaista ei ole oikein näkynyt..

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #19

#19:
Kyllähän ns. jotko-opiskelija nähtiin pitkälti yliopiston sisälle kävelevänä rahasäkkinä ainakin kasvatustieteiden laitoksella: laatu ei huolettanut, koska siitä ei ollut taloudellisia sanktioita, eikä päitä pantu vadille.
Ukomailla laatuyliopistossa jatko-opiskellut laitoksen lehtori ihmetteli tätä kovasti.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Virtsasta en tiedä, mutta muuten arveluttaa, kun koko ajan huudetaan, että lisää rahaa tutkimukseen tai lisää rahaa korkeakouluille, mutta koskaan ei kerrota, mihin kohteisiin pitäisi panostaa ja mitä tietoa haetaan. Yhteiskunta tuskin tulee yhtään sen onnellisemmaksi, vaikka tehtäisiin 1000 uuttaa haastattelututkimusta köyhiksi oletetuille ihmisille tai perustettaisiin 100 köyhyystutkimuksen professuuria korkeakouluihin.

anita frisk

Kirjoitin jo tuossa aikaisemminkin. Ihan sairastahan tämä touhu on. Korkeakoulut vaativat ja saavat rahaa, mutta tuloksia ei vaadita. Kun kukaan ei oikein tunnu tietävän että mitäs tässä nyt oikein tutkitaankaan. Jotain fiksua varmaan kumminkin, ja viimeinen asia on se, että yhteiskunta hyötyisi. Yhteiskunnan tehtävä on nykyään olla vain "korkeakoulutuksen" maksumiehenä. Näyttöjä ei pahemmin vaadita.

Tämä ei välttämättä liity mitenkään asiaan, mutta aina kun näkee jonkun kovin hiertävän "asiantuntijalausunnon", pikku googlaus ja Tampereen yliopiston tuote. Miten ihmeessä Pate Mustajärvi, Juice ja Eput (ok, Ylöjärvi) ovat edes saaneet kävellä tuolla vapaina?

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Tässä Virenin kommentissa (60) on suuri viisaus. Loputon huutaminen ”lisää rahaa tutkimukseen tai koulutukseen” on petollista populismia. Esim. vihreät ennen vaaleja: ”miljardi lisää”, tai tiedemarssijat kaduilla rehtoreista ja kanslereista alkaen. Tämä huutava eliitti itse määrittelee mitä ovat tutkittavat kysymykset. He luulevat tietävänsä sen kaikkien muiden puolesta. Muutama esimerkki. Sosiologiassa tutkittiin vuosikaudet eurooppalaisten valtalehtien kulttuurisivujen sisältöä. Tutkimustulos: rokkiaiheet valtasi kulttuurisivujen sisällön. Tämän he (siis sosiologit) nimesivät suureksi avautumiseksi (Grand Opening). Montakohan miljoonaa Suomen Akatemia, Koneen Säätiö sekä Hgin ja Tampereen yliopistot upottivat tähän uraauurtavaan kulttuuritutkimuksen. Tutkimuksen tulos tekee meistä onnellisia, rokkaajia. Esimerkki 2: Suomen Akatemia luo juuri tutkimusohjelmaa aiheesta ”tiedon lukutaito”. Eikö olennaisempi kysymys olisi mitä tiedoksi ymmärretään, kuka määrittelee oikean tiedon, miten tietoa luodaan, kuka luo, keiden osana on hiljaisuus. Esimerkki 3: Juho Saari ja Me-säätiö julistavat että syrjäytyneitä on 1,44 % väestöstä (vertaa leipäjono- ja ns. köyhyystutkimus), kaikki muut ovat oikein hyvinvoivia, pelaavat aamut illat nettipelejä, kyllä tuo pieni surkimusjoukko ylösnostetaan iloamme pilaamasta. Koen tuollaisen teoretisoinnin leimaavana, loukkaavana ja tieteellisenä huuhaana. Esimerkki 4: millaisia ovat Akatemian ja Business Finlandin kärkihankkeet. Huippuideologian hyväksyttävyys ylipäänsä? Jos”kärkihankkeita” on - niiden mielekkyys, aiheiden valintaperusteet ja valintatavat - tästä on keskusteltava eikä vain populistisesti huudettava ”lisää rahaa tieteelle”. Monesti se mitä tieteeksi kutsutaan, vaikuttaa enemmänkin viholliselta.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen Vastaus kommenttiin #99

Olematta tohtori tai edes maisteri asian pitäisi olla nähdäkseni niin että ensin tulee tarve selvittää ja tutkia asia ja sen jälkeen siihen myönnetään varat ja tietenkin työn edistymistä seurataan.
Näinhän toimittiin nähdäkseni esim. Nokian kanssa. Ja taidetaan toimia edelleen?

Tuo nykytohtorien, jätän pois esim. lääketieteen, tehtailu on vain ja ainoastaan tohtoritehtailua tehtailun itsensä takia.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #99

Kiitos hienoista kommenteista. En tiedä, oletko samaa mieltä, mutta minua eniten hirvittää tiedemaailman klikkiytyminen ja sisäänlämpivyys. Kommentteja otetaan vain samanmielisiltä. Syntyy illuusio, että tämä "totuuus", tämä on se tärkeä asia. Media vielä säestää kutsumalla klikkien valitsemia kellokkaita "tieteen auktoriteeteiksi".

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Tutkimus voi olla esim. kun istuu terassilla tuoppi kädessä ja katselee jos sattumalta joku köyhä kulkee ohitse.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Leipäjonoissa haastatellut kansalaiset eivät edusta köyhyyden kokonaiskuvaa.

Ylipäätään on outoa, että maa, joka kuuluu vauraimpiin ja toimivimpiin yhteiskuntiin maailmassa, on sallinut kansalaistensa alasajon häpeään ja nöyryytykseen.

Syitä olisi hyvä lähteä tutkimaan kunkin hallitusvallassa olleen puolueen asenteista suhtessa maan talouden hoitoon ja palvelujen tasoon.

Vaa'ankieliasemassa ovat myös ammattiliitot ja elinkeinoelämä.

Asuntopolitiikka on Suomessa kenties vähiten selvitetty alue, mutta arvelen, että sen kuplien puhkaisu voisi ratkaista monien köyhyydestä kärsivien tilanteen parempaan.

Samalla Kelan = valtion rahaa säästyisi muihin kohteisiin.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Noo Matti on puhunut. Erilaisia tulojahan meillä on. Palkat erilaisia. No minusta pitää jo hyvissä ajoin ihmisen ite kahtoo, miten saa tuloja ja millä tavalla ja minkälaisia tuloja saisi aikaan. Aikoinaan oli mediassa kertomus, että eräs henkilö oli paperinkeräyksellä hankkinut omistusasunnon Suomessa.Jne. Miten saa omia rahoja lisättyä ja millä ajalla ja miten kuluttaa tulojansa ja mihin kuluttaa.Jne.Vai?

No jos joku menee leipäjonoon, niin sillaihan saa omia tuloja lisättyäkin tai jos hankkii EU-ruokapaketinkin tai menee metsään keräämään marjoja,sieniä tai kalastaa tai laittaa kasvimaan tai jos osaa tehä kenoveikkauksen oikein tai onhan ne sosiaaliedutkin tuloja. Kohan tuloja syntyy.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Koettakaas nyt kaikenmaailman virtsakaarista yms. ölisijät mennä lukemaan edes sen linkin sivulta 70 alkava tulosten pohdinta. Muutama sivu varsin yleistajuista tekstiä, yrittäkää edes.

Blogistin setämäinen yritys Ohisalon mitätöintiin ei onnistu väitöskirjaa mollaamalla. Kannattaa muuten muistaa, että hän kuului Huhtasaaren puolustelijoihin plagiointijupakan aikaan: http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249405-pl...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ei persut sellaista muista. Liian kiire valtaan jotta huomaisi muuta kuin propagandaksi käytettävissä olevaa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Tiedepolitiikan ekspertit ilmestyivät kommentoimaan. Jälki sen mukaista.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Esa panee kaiken asiallisenkin jutun vain persuiluksi. Ärsyttävä asenne, kun ei mitään oikeaa muuta asiaa ole sanottavaksi. Jo ennen persujen olemassaoloakin kritisoitiin näitä yliopiston "wc-puhdistuksen parhaiden aineiden" väitöskirjoja.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Esa panee kaiken asiallisenkin jutun vain persuiluksi".
Kukin kykyjensä mukaan ja kykyjensä rajoissa.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Huhtasaaren puolustusblogi tekee karua jälkeä tieteentekijän uskottavuudelle.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Kaksi kysymystä olis pitänyt "köyhyys" tutkimuksessa olla ruokajonois. Joihin pakko rehellinen vastaus.

-Jos annan nyt 1000€ , mihin käytät sen ?

-Miksi et ota vastuuta itsestäsi ja taloudestasi ?

Toisaalta tiedetään ettei yksilön todellakaan tarvi juuri kantaa yksilövastuuta Suomes . Kun vastuun kantaa tunnolliset veroamaksavat kansalaiset .

Jokaisella on oikeus tietoisesti pehmentää päänsä esim sekakäytöl työkyvyttömäksi.

Myös oikeus lähteä osallistumaan tuhansien ihmisten brutaaliin teurastukseen lähi-itään .

Veronmaksajien rahoil järjestyy kaikil vastuuttomille asunnot ja paljon kivaa . Otetaan&verotetaan tunnollisilta työssäkäyviltä "riistäjiltä" lisää vaan "köyhille" ..

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

En oikein tiedä.... Mutta ihan detaljina, olisi ehkä ollut kinnostavaa tietää, kuin suuri osuus jonoissa olevista ei "oikeasti" ole köyhiä. Mutta voitko saada vastausken tähän kysymällä jonossa olijoilta? Mitä sinä vastaisit, jos sinulta kysytään: oletko köyhä (tai oletko huumeiden käyttäjä)? Mitään verifiointia vastausten oikeellisuudesta ei tässä(kään) tapauksessa ole.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Esim joillakin väärä vastaus leipäjonos voi vastaajan koko talven Goan matkan pilata :)

Sossun maksama asunnon pimeästi vuokraus loman ajaksi voi myös joillakin vaarantuu .

Tietenkin jonossa on myös sellaisia jotka kaikkensa ovat yrittäneet mutta silti epäonnea kohdattu jne.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #25

Goalla voi elellä hyvin edullisesti, varsinkin jos onnistuu järjestämään itsensä sinne vaikkapa koko talvikaudeksi.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Blogista huokuu ylimielisyys sekä vähempiosaisia että toista tieteenalaa kohtaan. Eipä se taloustiedekään aina erityisen objektiivista ole ja usein paistaa läpi tulkintojen tarkoitushakuisuus.

Vähättelet asiakkailta kysymistä. Vuosikausia asiakaskeskeisyys on ollut kärkiteemoja yrityksillä ja on oikeasti kysytty ja tutkittu asiakkaita sekä heidän käyttäytymistään. Onko se sielläkin väärin vai olisiko tässä tapauksessa kyse jälleen alentavasti suhtautumisesta köyhiin ikäänkuin heiltä ei saataisi kunnon vastauksia tms. Valehtelevat varmaan eivätkä ymmärrä omaa parastaan.

Aina ei ole kyse suorasta rahanjaosta, mutta tässä maailmassa useimmat asiat maksavat. Jos juurista on vaikka masennus, niin tutustuppa kuinka vaikeaa on päästä Kelan tukemaan hoitoon. Tämä vaatii panostuksia, jotta tilanne voisi parantua.

Jos sitten käytät suosittua keppiä masennuksesta kärsivään, niin miten luulet homman toimivan? Mitä taloustiede tästä sanoo? Köyhiä kannustaa keppi ja rikkaita raha, tämä se käytännön ratkaisu tuntuu olevan.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Hyvä, kerro minulle, mikä sinun mielestäsi on tutkimuksen anti joko tieteelliselle kirjallisuudelle ja/tai talouspolitiikalle. Mitä tutkimustulosten perusteella pitäisi tehdä/muuttaa politiikassa? Unohdetaan hetkeksi tieteenalojen välinen kissanhännän veto ja mielellään myös puoluepolitiikka.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Mika Niikko (ps) on ruokajonobisneksessä ja varmaan saanut sitä kautta kannattajakuntaa. Mutta tätä blogia tulevat myötäilemään ne jotka paljastavat persujen halveksunnan ruokajonolaisia eli persujen äänestäjiä kohtaan.
Ohisalo oli muuten omassa sittemmin korkeutetussa persoonassaan haastattelemamassa juuri nimenomaan Vantaan hellareiden ruokajonolaisia.
Koivukyläläisenä loukkaannun kun blogistia myötäilevä kommentoija vihjaa Goanmatkoista yms.
Minusta Niikon pitäisi tulla tähän blogiin puolustamaan ruokajonolaisia ja Ohisaloa. Mutta taitaa Niikkokin sitten nähdä leipäjonolaiset samassa valossa kuin blogin myötäilijät, esim Aunio.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio Vastaus kommenttiin #34

Ei kannata loukkaantua . Eikä oo tarkoitus loukata . Näkökulmia vain .. Ja käytin sanaa "joillakin" . Olen itse tuntenut henkilöitä jotka noin tekee . Tietenkin saatan itsenikin löytää ruokajonosta joskus , eivoi tietää .

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #36

Mutta ilman minun huomautusta olisi kommenttisi tässä ollut yleistävä ja halveksiva. Goa-Suomipendelöintikin olla nykyisillä lentohinnoilla yksi köyhän elämänmuoto.
Kysymys onkin siitä että että köyhempien elämäntapoja voi oikeistolaisten mielestä ruotia ja esittää syyllistävässä valossa. Tätä on ollut todella paljon esillä kun kokoomus ja persut ovat tuollaista mentalitettia tukeneet. Sitten vielä kehtaavat persut kalastella ääniä samoilta ihmisiltä istuttamalla heihin katkeruutta.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio Vastaus kommenttiin #41

Yleisesti ottaen katkeruuden istuttaminen äänestäjiin on myrkkyä itse äänestäjälle että Suomelle .

Käyttäjän ajjmikkola kuva
Jouko Mikkola Vastaus kommenttiin #34

Salaliitto-Sini taas vauhdissa, unohdit muuten tällä kertaa mainita sen Bannonin.....

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Niin, vastasin blogistasi tulleen kuvan pohjalta. Minulla on kuitenkin juhannuspäivänä muuta tekemistä kuin lukea ensin tuo yli satasivuinen tutkimus ja ryhtyä sitten erittelemään vaikutuksia. Menen ennemmin grillaamaan jengille brunssia.

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Köyhyys voi yllättää monet jotka ajattelevat ettei se heitä koske. Terveyden pettäminen, työttömyys tai yrittäjällä yrityksen kannattavuus, avioero, puolison kuolema tai sairaus.
Nuo tiedän lähipiirissäni johtaneen köyhyyteen, täysin kyseisen ihmisen yllättäen ja voimatta vaikuttaa asiaan.
Esim työttömyys noin 50vuotiaalle voi olla terveelle ja tekevällekin loppuelämän köyhyysloukku. Tuttuni jäi yllättäen työttömäksi 53 vuotiaana, vuosikymmenten työvuoden samassa firmassa olivat nostaneet hänet isohkon firman tärkeäksi johtajaksi. Oli kesämökkiä, asuntoautoja, moottoripyörää, asuntoa.. pomomies ei ollut liiton jäsen joten tulotason pudotus oli valtava firman loppuessa.
Kaveri oli rivimiehen töissä useammassakin työpaikassa ns kesämiehenä mutta kun kilpailet yli 50 vuotiaana 30 vuotiaita vastaan niin..
58 vuotisena taas yhden vuoden työsuhteen päättyessä kaveri sanoi että nyt on turha enää yrittää. Kesämökit, asuntoautot, mp, asunnot oli myyty, velat saatu nollille ja vuokralla asuivat, vaimo pienellä sairauseläkkeellä, mies peruspäivärahalla.

Käyttäjän TenkaIssakainen kuva
Tenka Issakainen

Voi ihmettä, eri tieteenaloilla on erilaiset käytännöt, metodit ja tutkimusintressit. Ja tiedettä tehdään nykyään jopa suomeksi, ei ole pakko latinaksi kirjoittaa.

Tietysti hyvä että näihin faktoihin jossain vaiheessa elämäänsä havahtuu.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Eri käytännöissä ei ole mitään vikaa, paitsi että valtio antaa rahaa väitöskirjoista kappaleperiaatteella riippumatta siitä, miten "hyödyllisiä" tai "arvokkaita" ne ovat.

Käyttäjän SakariJSaarilahti kuva
Sakari Saarilahti

#27

Tieteen hyödyllisyys tai hyödyttömyys on kysymys, jota ei varsinkaan valtion taholta pitäisi arvottaa tai ohjailla.

Myös luonnontieteiden, matematiikan ja tekniikan piirissä ei ole harvinaista, että tutkimuksen tekohetkellä täysin hyödytön tutkimus osoittautuu myöhemmin ensiarvoisen tärkeäksi, kaikilla mittareilla mitaten.

Ajatellaan vaikka binäärialgebraa, jonka merkitys tuli vasta tietokoneiden kehityksen kautta, tai kvanttimekaniikkaa puolijohdekomponenttien teorian kehityksessä jne. Vastaavista esimerkeistä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan :)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Seuraava läpimurto lienee tässä: Tutkimus pingviinin wc-käynnin yhteydessä muodostamasta työntövoimasta.

"The propulsion parameters of penguin poop"

https://www.researchgate.net/publication/225635587...

Käyttäjän SakariJSaarilahti kuva
Sakari Saarilahti Vastaus kommenttiin #38

#38

Hmmm ... Köyhyystutkimuksesta tuli vielä mieleen, miten huippulahjakas norjalainen matemaatikko Niels Abel (1802-1829) kuoli lyhyen elämänsä päätteeksi käytännössä nälkään ja tuberkuloosiin. Rutiköyhän matemaatikon kunniaksi perustettiin myöhemmin Abelin palkinto, joka on ilmeisesti oman tieteenalansa rahalla mitattuna arvokkain palkinto.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Rahaa kuitenkin jaetaan joidenkin kriteerien perusteella. Esimerkiksi sosiologiassa ja sosiaalipolitiikassa on yli kaksi kertaa enemmän professoreita kuin taloustieteessä. Kai siitä voi päätellä, miten yhteiskunta on tässä nimenomaisessa tapauksessa arvottanut tieteenalojen "hyödyllisyyden".

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Tämän takia itsestäänselviä turhia tutkimuksia tehdään, vanha viisaus sopii tähän: "Köyhältä puuttuu paljon, mutta ahneelta kaikki."

Käyttäjän SakariJSaarilahti kuva
Sakari Saarilahti

Matti Viren kirjoitti: "Artikkeleissa on yhteensä 12 kirjoittajaa (yleensä samat kolme), joten voi päätellä, että sosiologiassa kolme tutkija voi yhdessä tehdä kolme väitöskirjaa kirjoittamalla neljä artikkelia."

Minulla on se käsitys, että artikkelin voi liittää vain yhteen väitökseen. Eli jokainen artikkelin kirjoittaja ei voi käyttää samaa artikkelia omassa väitöskirjatyössään. Omalta osaltani ainakin muistan tällaisen ohjeistuksen, vaikka väittelinkin täysin eri alalta. Omassa väitöksessäni oli (muistaakseni, kirja ei ole nyt hyllyssäni) seitsemän vertaisarvioitua artikkelia, joista yhtäkään ei käytetty missään muussa väitöksessä.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Käytäntö taitaa vaihdella. Mutta ainakin artikkeliväitöskirjojen alkuvaiheessa osuuksia laskettiin yhteen yksinkertaisella painatusmekanismilla. Jos oli kolme lappua, joissa oli kolme kirjoittajaa, niin kokonaisuus vastasi yhtä yksin tehtyä artikkelia ao. väittelijän osalta.
Aika köykäiseksi menee väitöskirja, jos kaikki artikkelit on tehty muitten kanssa ja osuuksilla painotettu summa on vain yksi artikkeli, käyttivät kanssakirjoittajat sitten "optiotaan" tai ei.
Tässä tapauksessa yksi kanssakirjoittaja (3 lapussa) on työn ohjaaja, mikä on vähän erikoista sekin.

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Ymmärtääkseni joillain aloilla ja joissain yliopistoissa, erityisesti ulkomailla, on tyypillistä, että labran johtaja saa aina nimensä paperiin. Tutkimusrahoitushan nyt tuppaa olemaan labran johtajan nimissä.

Lisäksi monella alalla alkaa olla aivan utopiaa tehdä jotain järkevää yksin. Toisaalta jos työ taas tehdään porukassa, niin aivan outoa olisi ajatella artikkelissa olevan vain yhden henkilön nimen.

Empiirisissä tieteissä tuo "monta tekijää" alkaa käsittääkseni olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Asioita ei nyt vain pysty tekemään yksinään. Empiirisellä tieteellä tarkoitan tässä yhteydessä tiedettä, jossa labrakokeen tai vastaavan joutuu tekemään ihan itse eikä pelkkä muiden keräämien tilastojen pyörittäminen riitä. Tai sitten joutuu käymään läpi vaikkapa muutamia kymmeniä kiloja (siis kiloja, ei vain satoja sivuja) paperidokumentteja työn yhteydessä.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #68

Tieteiden välillä on toki eroja, mutta yhteiskuntatieteissä ei välttämättä tarvita mitään laboratorio-asetelmaa. Taloustieteessä varmaankin 90 % väitöskirjojen artikkeleista on yksin tehtyjä. Arvostelukin on silloin helpompaa.
Joskus tiedekuntaneuvostossa ihmettelin kuin toisen proffan nimi jokaisessa artikkelissa ja kysyin, mikä oli hänen kontribuutionsa. Vastaus oli, että hän oli joskus kommentoinut artikkeleita. Minusta tällainen on yksinkertaisesti väärin.

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen Vastaus kommenttiin #74

Tässähän se tieteenalojen välinen ero tulee hienosti esiin. Aikoinaan oman väitöskirjani alan johtava pohjoismainen tutkija piti taloustieteitä (ja muita yhteiskuntatieteitä) humpuukitieteinä koska tutkimusta ei voida toistaa kontrolloidusti kokeilemalla koeparametrien vaihtamista. Hänen käyttämänsä termi taisi olla "skräp", sillä hänen edustamansa "kovan tieteen" näkökulman mukaan mikään mitä ei voi toistaa parametreja muokaten labrassa on nimenomaan "skräp" ja pelkkää mielipidettä. Asiahan ei ole ihan noin, mutta vanhan polven luonnontieteilijällä oli oma näkemyksensä.

Kansantaloustiede on käsittääkseni tuossa mielessä hankala tiede. Tutkimusta kun ei voi toistaa kontrolloidusti. Lisäksi ideologia eli mielipide on väkisin mukana kuviossa jo pelkästään tutkimuskysymyksen muotoilussa (juu, tämä on ihan tieteenfilosofinen fakta ja koskee myös niin sanottuja kovia tieteitä). Sosiologia on taas vielä hankalampi koska vapausasteita on vielä enemmän kuin taloustieteessä.

Tarkoitukseni ei ole herättää mitään tiedesotaa vaan tuoda esiin, että tiukasti laboratorioissa tehtävän tieteen näkökulmasta kaikki muu on enemmän tai vähemmän arveluttavaa. Sama ilmiö toistuu kun mennään yhä enemmän inhimillisen toiminnan puolelle. Jokin kirjallisuudentutkimus taas on jo aika jännää tiedettä, mutta tiedettä sekin on. Taloustiede on jossain kovien tieteiden ja kirjallisuudentutkimuksen välimaastossa. Mutta kaikissa tieteissä on oikein tehtynä se pyrkimys selvittää kuinka maailma toimii. Joissain asioissa epävarmuutta vain on enemmän kuin toisissa.

Käyttäjän SakariJSaarilahti kuva
Sakari Saarilahti

#58

Matti Viren kirjoitti: "Mutta ainakin artikkeliväitöskirjojen alkuvaiheessa osuuksia laskettiin yhteen yksinkertaisella painatusmekanismilla. Jos oli kolme lappua, joissa oli kolme kirjoittajaa, niin kokonaisuus vastasi yhtä yksin tehtyä artikkelia ao. väittelijän osalta."

Tuollaista arvostelumenetelmää ei tietääkseni ole ollut missään käytössä vuosikymmeniin. Meillä on käytössä toisenlainen menetelmä: Tarkastajat lukevat väitöskirjan ja antavat siitä arvosanan perehdyttyään työhön ja sen taustamateriaaliin, muutenhan väitöksien arvostelu voitaisiin esittämäsi yksinkertaisen numerolaskun perusteella siirtää sihteerin tehtäväksi. Artikkeliväitöskirjassa väittelijän osuus kustakin artikkelista selvitetään jo työn esipuheessa ja tarkastajat painottavat kunkin artikkelin painoarvon lehden impaktikertoimen perusteella. Usein kuitenkin väitöksissä edellytetään, että väittelijä on ollut ensimmäisenä kirjoittajana muutamissa työhön kuuluvissa artikkeleissa.

Lääketieteessä, tekniikassa ja luonnontieteissä tutkimus on myös muuttunut yksilötyöstä ryhmätyöksi, sillä tutkittavat kokonaisuudet ovat monimutkaisia ja vaativat niin laaja-alaista osaamista, ettei yhden henkilön tutkimusryhmiä käytännössä ole olemassa. Yhden kirjoittajan artikkelit näillä aloilla ovat lähinnä review -artikkeleita, joissa vedetään yhteen aikaisemmin julkaisstua tietoa kyseiseltä tutkimusalalta.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #72

Nämä selitykset kontribuution määristä ovat joskus aika fiktiivisiä. Kun väittelijän panos ei oikein tunnu riittävän (esim. 3 lappua ja 10 kirjoittajaa), kaikki muut kuin väittelijä satuilevat, että väittelijä on tehnyt kaiken.
Esillä olevassa tutkimuksessa ei todellakaan tarvita massiivista organisaatiota. Ristiintaulukointi ja faktorianalyysi eivät varmaan vaadi mitään koodausta tai supertietokonetta...

Käyttäjän SakariJSaarilahti kuva
Sakari Saarilahti Vastaus kommenttiin #75

#75

Matti Viren kirjoitti: " Kun väittelijän panos ei oikein tunnu riittävän (esim. 3 lappua ja 10 kirjoittajaa), kaikki muut kuin väittelijä satuilevat, että väittelijä on tehnyt kaiken."

Tuollaista satuilua ei vain yksinkertaiseti tapahdu empiirisiä tieteitä koskevassa tutkimuksessa nykypäivänä. Sellaista ei edes tarvita, sillä väitöskirjatyön arvottaminen ei tapahdu kovissa tieteissä tuollaisen laskuopin mukaan.

Tutkimusryhmä koostuu käytännössä eri osa-alueiden asiantuntijoista, jotka ovat luonnollisesti kaikki kirjoittajina, kun ryhmän tutkimustulokset jonain päivänä julkaistaan. Kenelläkään ryhmän jäsenellä ei voisi olla otsaa väittää, että joku väitöskirjatyöntekijä olisi yksin suoriutunut oman tutkimusryhmänsä kaikkien osa-alueiden tehtävistä, teoriamuodostuksesta aina laboratoriotasolle saakka, se olisi paitsi tieteellisesti epäuskottavaa, myös käytännössä täysin mahdotonta. Kollegat myös seuraavat varsin tarkasti oman alansa tutkimusta ja ovat hyvin perillä tutkimusryhmien resursseista ja eri osa-alueiden asiantuntijoista.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Miksi nälkäänäkevät venäläismummot ovat niin lihavia?", kyseli Neil Hardwick joskus 1990-luvun alkuvuosina.

Tuo on sen sortin provokaatiota, että jos nyt haluaisi vastaavasti pöyristyttää, pitäisi muistuttaa vanhustenhoivan aiheuttamasta ilmastokuormasta. Eipä kuule poliitikoilta moisia puheenvuoroja!

Köyhyys on suhteellista. Sen voi periaatteessa poistaa jakamalla varallisuus tasan tietyllä hetkellä, mutta annas olla: ensi viikolla fyrkka olisi taas alkanut kasautua "eriarvoistavasti".

Esimerkkinä konkreettisesta ajattelustani köyhyystutkijan titteli tuo mieleeni henkilön, joka kävelee leipäjonon vierellä ja katselee arvioivasti jonottajia, saattaapa tarkastella jotakuta peräti suurennuslasin läpi.

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Tavallaan tulee mielikuva tittelistä "köyhyystutkija" . Niinkuin hän olisi huolissaan köyhyydestä , haluaisi suorastaan itse sydämmelllisyyttään omistaan auttaa jne.

Enkelimäisesti ilmastonmuutoksesta huolissaan jne.

Mutta sitten kun lehdessä lukee jotta köyhyystutkijalla 505 000 € asuntolainaa .

Niin vois joku jopa päätellä että itselle , itselle lisää ja lisää . Hulppeasti on halua asua ja isoa huushollia lämmittää ilmastonmuutoksen kustannuksella .

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

"Enkelimäisesti ilmastonmuutoksesta huolissaan jne." Tämä on juuri se ongelma.. - Länsirannikolla kiersi isoissa saleissa puhujina Tarasti, Pekkarinen ja S-ryhmän johtajia esittämässä kuinka olisi pakko ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi siirtää sähköntuotantoa uusiutuvan ja puhtaan tuulivoiman varaan. Varoittelua haittavaikutuksista ei edes kuunneltu, dollarin kuvat silmissä ajettiin vaan laki syöttötariffi/takuuhinta läpi eduskunnassa, ja sen jälkeen puhetilaisuudet loppuivat.
Muutamia tuulivoiman rakentamisen hyväksyttävyyden edistämiseen tarkoitettuja tilaisuuksia pidettiin suurella rahalla Suomi-Areenalla, ym. areenoilla ja samanhenkiset tukipolitiikasta raha-etuja saavat olivat puhujina, eikä kommentteja suvaittu.

Nämä enkelimäiset tutkimukset ja selvitykset tukivat vain ja ainoastaan oman edun tavoitteita joka suhteessa.

Nyt kun homma on realisoitunut petokseksi, haitat terveys vaikutuksineen ovat liian suuria, mitä suurempia tuulivoimaloita kilometrin suojarajalla asutukseen pystytetään, sitä haitallisempia vaikutukset ovat. Rakentaminen on turvattu esteiden poistamisella poliittisilla päätöksillä, kannattavuus otetaan veronmaksajilta ja haitat kärsii nahoissaan ympäristö, köyhät ei mökeistään pääse kuin viimeiselle matkalleen haudan lepoon.

Mutta kun tähän halutaan tutkimuksia Suomessa, ne tehdään italialaiseen tyyliin, tehdään, tehdään, lupaillaan ja aikaa kuluu kunnes jokainen tuki euro mitä on mahdollista syöttötariffi lain mukaan saada, - on saatu. Tältä tämä härski homma sivusta seuraten näyttää. Pikkurahoista ei ole kysymys, miljardien vahinko tämä on.

Ulkomaisten tutkimusten mukaan 100% varmuus terveyshaitta vaikutuksista on tutkimuksilla todettu. Se ei suomalaisia alan henkilöitä haittaa kunhan rahaa tutkimuksiin riittää, ja riittäähän sitä kun itse vahingon aiheuttajat pitävät rahoitusta yllä ja kansa maksaa..

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio Vastaus kommenttiin #45

Toi tuulipropeli homma on yks juttu . Mut isos kuvas yksin siihenkään eikait fiksua kantsia takertua .

Nyt kun vaan tajuttas satsata Suomen talouden oljenkortena uusien "jippojen" kehittämiseen . Joiden avul korvata fossiilisia polttoaineita.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro Vastaus kommenttiin #49

Nimenomaan tämä koskee köyhiä, ei köyhät pysty pitämään puoliaan rahan voimalla rakentuvaa terveys- ja ympäristöhaittaa vastaan. Valitusten hinnat tuplattiin valitusten määrää hillitsemään. Ei köyhät pysty maksamaan lakimiehen palkkioita, ja KHO päätös maksaa 500 euroa, jos saa valitusluvan.

Yhteiskunta ei köyhän oikeutta terveelliseen ja viihtyisään asuinympäristöön puolusta, vaikka se on perustuslain mukainen oikeus niin rikkaalla kuin köyhällä. Tämän takia ei tuulivoimaloita ole rikkaiden asuinympäristön lähimaillakaan.

Uudellamaalla ei taida olla yhtään tuulivoimalaa. Ei ole eikä tule, ne rakennetaan kriisikuntiin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #70

Taitaa olla Hangossa. Tai näytti ainakin olevan vielä viime kesänä kun purjehdin ohi.

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro Vastaus kommenttiin #124

Jep, on siellä ainakin ollut, v. 2004 rakennettu 4 kpl 2 MW:n tehoiset voimalat, ovat kuitenkin jo elinkaarensa lopussa. Uusia on suunnitteilla, riippuu maksaako valtio satunnaiselle sähköntuotannolle riittävän suuren takuuhinnan.
Vielä ei rakennuslupia ole annettu. Olisiko kuitenkin liikaa haittoja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_tuul...

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Väitöskirjan julkaisemisen jälkeen joudutaan sangen usein tekemään sinänsä oikeutettu johtopäätös:

Hetken häpeä, ikuinen kunnia.

Käyttäjän JoukoVainioranta kuva
Jouko Vainioranta

Köyhyydestä olen kuullut vain yhden hyvän määritelmän.

Köyhä ei ole se jolla on vähän vaan se jolta paljon puuttuu.

Iäkkäämpi naishenkilö ylen tv haastattelussa Kemissä vuosia sitten.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No joku vuoi sitten oli Valtimolta läheltä Nurmesta kertomus, että eräs pariskunta hankki elantonsa luontâitaloudessa. He eivät ottaneet mitään soiaâliturvaa. Heillä oli kasvimaa ja muita semmošia tuloja, joita voitaisiin ajatella, miten metšästäjä--keräilijät elivät. He olivat ite kekšineet tulot, joita ei voinutkaan rahassa mitata. Mediassa oli kertomus. Heillä oli talo, jossa asuivat. Nyt en muista enempää

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Sit kun umpisuoli tulehtuu tms. Vanhuus vaivat iskee niin ollaankin vailla yhteiskunnan rattaita pyörittävien veronmaksajien rahoja ..

Käyttäjän pasikarhunen9 kuva
Pasi Karhunen

Niinhän me kaikki. Jopa sinäkin.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Mitä hyötyä siitä olisi vaikka myönnettäisiin suoraan, että "annetaan rahaa"- voi osaltaan johtaa köyhyyden kasvuun ja köyhyyden periytymiseen?

Vaikka myönnettäisiin, niin siinä on kuitenkin kaksi oleellista asiaa, se kuuluisa "voi"-sana ja sitten kysymys siitä, että kuinka paljon on sellaisia joiden kohdalla näin käy.

Toisaalta vasta viimeaikoina on hieman puututtu niihin tuloloukkuihin, jotka estävät aktiivisuutta.

Tarvitaan enemminkin työllistymismahdollisuuksien lisäämiseen ja sosiaalipalveluihin uusia innovaatioita, sekä lisää tuloloukkujen purkamista, kuin keskustelua siitä kuinkako paljon keppiä pitäisi heiluttaa.

Minusta työttömyyskeskustelu on mennyt ihan huuhaaksi, kun se on kärjistynyt keppi- ja kannustinasetelmaan. Poliitikot hakevat huomiota kärjistämällä, siksi kannustamisen (kepittämisen) esiinnostaminen heitä kiinnostaa.

Rahaa löytyy innovatiivisempiinkin ratkaisuihin, ei tarvitse muuta kuin, että politiikka muuttuisi äänibisneksestä aitoon kiinnostukseen siitä miten julkishallinto oikeasti toimii. Todellisuudessa harvalla poliitikolla on siitä kokemusta ja tietämystä, kun eivät ole koskaan olleet töissä sellaisessa paikassa, joissa julkisia palveluita tuotetaan.

Otan käytännön esimerkin minkälaisissa yksittäistä rahapuroista löytyisi oikeasti varoja siirrettäväksi vaikka työllistämiseen liittyviin palveluinnovaatioihin. Miettikääpäs sitä miten voi olla mahdollista, että Helsingin kaupunki tuottaa vanhuspalveluita siten, että jokainen yksittäinen palveluyksikkö on kehitelty erikseen, eikä ne ole kuten esimerkiksi McDonald's, jossa jokaisessa myymälässä on samanlainen konsepti. Tällainen fragmentoitunut palvelutuotanto on todella kallista. Julkishallinnon palvelunohjauksen ja -hallinnan, sekä johtamisen tehottomuus saattaisi yllättää monet yksityissektorilla työuraansa tehneet. Kun tämän pääsee näkemään sisältä, niin kokee melkoisen yllätyksen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Oy Suomi Ab:sta saisi hyvän dekkarin tai trillerin.

Maa, jossa on paljon luonnonvaroja, työteliäitä ihmisiä, huippukekseliäisyyttä, älyä ja teknistä osaamista vaikka muille jakaa, ei onnistu pitämään huolta isosta osasta kansaansa, joka joutuu katselemaan kurjuutta silmästä silmään.

Tutkitaan vaan köyhyyttä ja eriarvoistumista, että kansalle jäisi tunne välittämisestä. Niin jäi Juho Saarenkin vetämän työryhmän anti tyhjäksi. Eikä tämä Köyhyystutkimuskaan taida tuoda muuta hyvää, kuin rahaa ja mainetta tutkijoilleen.

Tarttee varmaan ryhtyä töihin. Pengotaan koko historia vuodesta 1991 alkaen. Siitähän se alamäki alkoi eikä loppua näy.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Köyhyys-teema on takuuvarma aihe haettaessa rahoitusta esimerkiksi Akatemialta tai Koneen säätiöltä. Teeman alla hakijat ja myöntäjät muodostavat sisäpiirin, joka ei jätä ketään osakasta osattomaksi. Ja kukaan ei huutele tutkimustulosten perään. Aina vaan tarvitaan lisää tutkimusta, lisää rahaa, lisää tutkimusta....

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #73

"Ja kukaan ei huutele tutkimustulosten perään. Aina vaan tarvitaan lisää tutkimusta, lisää rahaa, lisää tutkimusta...."

Tuohan tarkoittaa, että on paljon 'suojeltavaa/peiteltävää tietoa', jota ei haluta näkyväksi sille osalle kansaa, jota halutaan pitää armopaloilla tyytyväisenä vrt. yhteiskuntarauha!

Tässähän alkaa mielenkiinto herätä, millaisessa hämäryydessä elämme tiedon suhteen.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #77

Tämä on pieni maa ja pienet sisäpiirit. Tieteen rahoitus on usein aika kaukana siitä ideaalimaailmasta, jota ulkopuolisille näytetään.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Aktiivimallissa kannustamiskeinona tulee aina olemaan pysyvä valuvika sillä tyylillä, kuin se yleisesti halutaan toteuttaa. Menee vuosia, ennen kuin julkishallinto on ylipäätään siinä kunnossa, että se kykenee tarjoamaan asioita, jotka auttavat, ettei se keppivaihtoehto toteudu.

Niillä, joitka eivät ole päässeet näkemään ja kokemaan miten julkishallinnon palveluita johdetaan ja suunnitellaan, on aivan ylioptimistinen käsitys niistä. Se on oikeasti hämmentävä kokemus ja vetää hiljaiseksi. Kulttuurimuutos kestää pitkään. Organisaatioiden muuttuminen kestää vuosia (Noin 5-10 vuotta).

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Pentti Linkola, Päijänteen asukas, taitaa olla hyvä esimerkki luontâistaloudessa elävä. Liekö Pentillä edes sähköjä talossaan. Vai asuuko Linkola Sääksmäessä ?

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

P.Linkolan elämän kerran kuunnelleena (19h 35min) . Niin loppujen lopuksi hän on ollut hyvinkin ulkopuolelta tulleitten rahoitusten varassa . Kalaa , tutkielmia , kirjoja yms on myyty jotta on saatu hyödykkeitä itselle jne. Alun alkaen kasvuympäristönsä on normaalia vauraampi ollut , toisaalta älyllisesti myös rikkaampi . Aikaa on ollut esim autonrekisteri kilpien muistiin keräämiseen kakarana jne.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

jaa semmosta Linkolalla, noo pittää se Linkolankin elää

Käyttäjän pasikarhunen9 kuva
Pasi Karhunen

"Alun alkaen kasvuympäristönsä on normaalia vauraampi ollut , toisaalta älyllisesti myös rikkaampi . Aikaa on ollut esim autonrekisteri kilpien muistiin keräämiseen kakarana jne."

Vai on se että on lapsena ollut aikaa bongailla rekisterikilpiä osoitus siitä että on syntynyt taloudellisesti ja älyllisesti "rikkaampaan" perheeseen. LOL! :-D

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio Vastaus kommenttiin #80

Lue hänen elämänkerta niin voisit ehkä ymmärtää mitä tarkoitan ..

Robin Senior

Hyvä sinänsä että Ohisaloa kiinnosti köyhyys todistettavasti 2014-2017. Olisi niitä huonompiakin kiinnostuksen kohteita. Esimerkiksi ympäristö tai pride-teemat.

Tämä jako kerran jo halkaisi Suomen vihreän liikkeen kahdeksi puolueeksi. Uhka lienee nytkin suuri; eräs heidän uusi varapj esiintyy ryhmässä nimeltään "ekovihreät". (https://www.ekovihreat.fi/), samoin eräs toinen nimi, joka haki johtotehtäviin, mutta ei päässyt. Tuolta sivulta löytyy nimet.

Köyhyystutkimuksessa Ohisalo on täysi amatööri verrattuna Soininvaaraan. Ero on matikan puolella. Oden lisurityön nimi oli muuten "Piilevä muuttuja lineaarisessa moniyhtälömallissa". Ohisalo tuskin hallitsee matikkaa. Moni luulee että Odea arvostetaan oman puolueensa ulkopuolella hänen ulkonäkönsä takia, mutta se ei ole koko totuus. Hän on myös hyvä tilastomatikassa.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ohinsalon ja Soininvaaran vertaileminen ei taida olla tämän blogin aiheena. Soininvaaralta jäi kuintekin väitöskirja tekemättä, eikä sitä nyt voi pitää kovin suurena meriittinä.

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Tuli blogikirjoituksesta jotenkin mieleen eräs heitto tieteenalojen suhteista. Tuon heiton mukaan hyvän elämän elänyt, hyvää työtä tehnyt, ansiokas ekonomisti syntyy seuraavassa elämässään fyysikoksi. Mutta jos ekonomisti on elänyt huonon elämän ja ollut ammatillisella puolella enemmän tai vähemmän arveluttava, niin hän syntyy seuraavassa elämässään sosiologiksi.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Sota-ajan lapsena - niin monelle rahankäyttö pitäisi ensin opetella varsinkin kun hyvinvointivaltio jakaa rahaa toisin kuin ennen.
Nälkään ei kuoltu silloinkaan.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Köyhyystutkimuksen kaltaiset "hömppätieteet" pitäisi lakkauttaa yliopistoista kokonaan. Ne eivät ole millään tavalla objektiivisia tai arvovapaita tutkimusaloja, vaan ne ovat muodostuneet erilaisten vasemmistolaisten maailmanparantajien harrastajayhteisöiksi, joiden jäsenet ikävä kyllä pääsevät vaikuttamaan yhteiskuntaan ja politiikkaan aika paljonkin akateemisen statuksensa antamalla painoarvolla.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen

Kaikesta tutkimuksesta huolimatta köyhyys on maassamme vain lisääntynyt.
Onko "tutkimustietoa" hyödynnetty vai onko "tutkimustieto" ollut jollain tapaa puutteellista?
Vai puuttuuko tahtotila ( :-) ) tai kyky siirtää "tutkimustietoa" käytäntöön?

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Välttämätöntä olisikin, että tutkijakollegio tulisi vastaamaan, mitkä ovat tutkimusten tulokset, joilla saadaan tarvittava muutos nykytilaan.

Sitä odotellessa saattaa aika käydä pitkäksi!

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Media on ainakin aika hampaaton näiden tutkimusten suhteen: en ole koskaan nähnyt, että toimittaja olisi kysynyt vaikkapa, "hetkinen, mikä tässä nyt on uutta", tai "eikö tämä nyt ole itsestään selvää".

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Niin sanottu "kaarnavene" ilmiö ilmeisesti .

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä on se perusongelma, että yksittäisen ihmisen käyttäytymistä on mahdotonta mallittaa joitakin yksinkertaisia biologisia perustoimintoja ehkä lukuun ottamatta. Tästä syystä joudutaan käyttämään vain ulospäin näkyvään käyttäytymiseen perustuvia (input-output) malleja, joihin saadaan tavallisesti tietoa yksinkertaisilla haastattelututkimuksilla. Näiden totuudellisuutta on mahdotonta selvittää, koska ihmisillä on taipumusta muuntaa totuutta.

Haastattelututkimusten tuloksia analysoidaan joko tilastollisesti tai jos aineistoa on vähän, niin "tapaustutkimusten" menetelmillä. Kummassakin tapauksessa tulokset ovat usein 0-tutkimusten tasoa eli nähtävissä suoraan vain maalais- tai kaupunkilaisjärkeä käyttämällä. Kannattaisiko tällaista tutkimusta edes kutsua tieteeksi?

Taloustieteessä on paljon samankaltaisia ongelmia. Siellä on kuitenkin yksi ihmisen sisäisistä suureista poikkeava, selkeästi mitattava suure eli rahan määrä. Valitettavasti sen käyttö mallittamiseen on aika rajallista.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Suomi suoltaa nykyään (tai on suoltanut jo useamman kymmenen vuotta) täysin ala-arvoisia väitöskirjoja. On monenlaisia riman alituksia ja tutkimuksia, jotka ovat niin kevyitä, että ne eivät olisi ennen kelvanneet edes gradu-tutkimuksiksi. Sekin, että väitöskirjan aihe on täysin toinen kuin mitä opiskelija on opiskellut.

Esimerkkinä lukuisat terveydenhoitoalan tutkimukset, jotka verrattuna esimerkiksi lääkäreiden vastaaviin tutkimuksiin ovat todella surkeita. Sotakorkeakoulussa opetetaan tappamista ja oppilas tekee tutkimuksen historiasta?

Kun itse opiskelin, piti ensin suorittaa ehdottomasti lisensiaattitutkinto ennen kuin proffa alkoi edes miettimään aihetta väikkäriin. Nyt väitöskirjatutkijaksi pääsee kuka vain halukas.

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Monilla aloilla väitöskirja muodostuu nykyisin vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista. Tuollaisten "nippuväitöskirjojen" tapauksessa laatukontrolli on nykyisin itse asiassa parempaa kuin omana opiskeluaikanani vielä varsin tavallisten monografia-tyyppisten väitöskirjojen osalta. Yleensä lisäksi edellytetään, että julkaistut artikkelit on julkaistu vähintään luokituksen 1 saaneissa, Julkaisufoorumin arvioimassa lehdissä (arvioinneissa 1 on alhaisin asiallisena pidettävä luokitus ja 3 on paras, 0 tarkoittaa liian heikkoa laatua).

Joten pyydänkin sinua yksilöimään kolme huonolaatuista väitöskirjaa, jotka eivät olisi ennen kelvanneet edes pro gradu -tutkimuksiksi.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

En nyt voi nimiä sanoa, mutta olen niitä muutaman lukenut ja surkeita ovat. Aiheetkin ovat useissa niin kerta kaikkiaan suppeita, että ihmetyttää miten niin suppea aihe voidaan hyväksyä väitöskirjaksi. On esimerkiksi selvitetty lukiolaisten alkoholin käyttöä tilastojen muodossa erittäin suppealta alalta ja ajalta tehty niistä johtopäätöksiä. On kirjoitettu ja jaariteltu asioita, joilla ei ole lopputuloksen kannalta yhtään mitään merkitystä, mutta on saatu paljon sivuja aikaan.

Kirjakaupat ovat periaatteessa täynnä väitöskirjoja, kun huomioidaan, että jonkun henkilöhistoria hyväksytään väitöskirjaksi. Menestyvistä urheilijoista tehdään useitakin kirjoja, mutta eivät ne ole mitään väitöskirjoa, vaikka Yliopistot hyväksyvät tohtoriopiskelijoilta samanlaisia henkilöhistoriikkeja väitöskirjoiksi.

Jarmo Ahonen: "Monilla aloilla väitöskirja muodostuu nykyisin vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista". Tätä tarkoitan myös. Lopputuloksena syntyy kirjallisuustutkimus, jossa on koottu nippu toisten tekemiä artikkeleita yhteen. Oma tietäminen, ymmärtäminen, osaaminen ja tekeminen jää hyvin vähiin.

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen Vastaus kommenttiin #105

Ilmeisesti et ymmärrä mitä vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistut jutut ovat väitöskirjakontekstissa. Väitöskirjan tekijältä edellytetään osallisuutta artikkelin sisällön tuottamiseen ja kirjoittamiseen. Toisin sanoen väitöskirjan tekijä itse osallistuu työn tekemiseen ja osoittaa oman osaamisensa sekä kontribuutionsa.

Sinulla ei siis ole esittää väitteesi tueksi esimerkkejä. Tieteellisessä keskustelussa ilman väitettä tukevaa todistusaineistoa kyseistä väitettä tupataan kutsumaan paskapuheeksi.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi Vastaus kommenttiin #106

No, voit Jarmo tulkita asian ihan miten haluat.

Olen lukenut ja luen jatkuvasti eri alojen väitöskirjoja ja osa niistä on täyttä puppua, kevyttä tavaraa ja ihmettelen millä tasolla muutamat proffat ovat. Osa on hyviä ja muutamat huippuhyviä. Eikä siihen tarvita tieteellistä todistusaineistoa. Lukutaitoa kylläkin.

Tiedän aivan tarkkaan mitä vertaisarvioiduissa julkaisuissa olevat nimet merkitsevät. Mutta väitöskirjoja tehdään onneksi myös monella muulla tavalla, koska vertaisarvioidut julkaisut eivät suinkaan aina takaa tutkimuksen korkeaa tasoa. Yliopistoissa kilpaillaan tutkimusten määrästä, joka taas tarkoittaa kilpailua rahoituksesta. Se johtaa taas huonoon laatuun.

Tämä tutkimusten ja julkaisujen ala-arvoisuus ei ole yksinomaan minun mielipiteeni. Maailmalla julkaistaan vertaisarvioituja tutkimuksia, joista arvioidaan korkeintaan puolet olevan oikeita tutkimuksia ja loput sitten ihan mitä sattuu.

http://joannenova.com.au/2010/04/the-ipcc-5600-sma...

https://www.spectator.co.uk/2016/10/how-many-scien...

Science Lehti: "Science lehden päätoimittaja Jeremy Berg on huolissaan siitä, kuinka Yhdysvalloissa tieteen uskottavuus on rapautunut hämmästyttävällä vauhdilla viime vuosina. Bergin mukaan syynä ei ole pelkästään yhteiskunnallisessa ilmastossa tapahtuneet muutokset, vaan myös tiedeyhteisöllä on aihetta katsoa peiliin. Monien akuutteja ratkaisuja vaativien tutkimusalojen tutkijoiden liiallinen huseeraaminen poliittisilla areenoilla, jatkuva tutkimustulosten liioittelu ja niiden esittäminen liian varmoina faktoina ovat syöneet Bergin mukaan tieteen uskottavuutta.

Science lehden päätoimittaja Jeremy Berg. ”Nykyisin julkaistaan tieteellisiä tutkimuksia enemmän kuin koskaan, mutta sen joukossa on paljon roskaa. Tähän tieteen populismiin on syynä kilpailu hupenevasta rahoituksesta ja yhteiskunnallinen ohjaus, jotka yhdessä ajavat tiedettä syöksykierteeseen, missä todellisuushorisontti katoaa ja tutkijat alkavat elää harhakuplassa tulostensa kanssa. Kilpailulle tutkimusrahoituksesta on saatava joku tolkku.”

Tein aikanaan diplomityön Rautaruukille aiheesta, joka oli uutta teknologiaa, jota tehdas suunnitteli ottavansa käyttöön. Kirjasta tuli hyvä niin Rautaruukin kuin proffankin mielestä ja proffa ehdotti, että jatkaisin opintoja tutkimalla aihetta edelleen väitöskirjaan saakka. Edellytyksenä oli kuitenkin ennen sitä tekniikan lisensiaatin tutkinto, jota aihealueen hallitseminen edellytti. Kun näin sen kerrostalon kokoisen kirjapinon mikä minun olisi pitänyt tenttiä ja, persaukinen kun olin, sanoin kiitos ei ja lähdin töihin. Hetkeäkään en ole katunut.

Sekin, että tohtoritutkijaksi pääsee kompetenssista riippumatta kuka vaan vain ilmoittautumalla, tekee paljolti väitöskirjoista ala-arvoisia.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #113

Pelkästään taloustieteessa on yli 1000 aikakauskirjaa, jotka ilmoittavat käyttävänsä vertaisarviointia artikkeleita valitessaan. Helppo arvtata, että arvioinnin laadussa on melkoisia eroja.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #106

Ehkä ei kannata niin hirveästi hehkuttaa "vertaisarviotuja" artikkeleita: niitäkin on niin moneen lähtöön. Tosiasia kuitenkin lienee, että jonkinlainen "alennusmyynti" on meneillään". Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa arvioita tuskin on tehty olleenkaan.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Jouhtuisko tuo liukuhihna -väitöskirjojen tuotanto siitä, että niiden määrillä yliopistot saavat valtion rahaa?

Meillähän on jo paljon työttömiä tohtoreita. Kaikille ei avaudu tutkijan paikkaa.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Köyhyyttä on monenlaista, kuten vihreää populismia sen yhtenä muotona. Mitätön väitöskirja. Ohisalolta, joka brassailee köyhällä lapsuudellaan ja makselee uskomattoman kokoista asuntolainaa. Ja jota kannattajat kehuvat hyväksi, varattomia ymmärtäväksi ihmiseksi.

Toistivatko vihreät yhden vakiovirheistään eli nostivat henkilön liian nopeasti liian korkealle valtaeliitissä? Sieltähän sitten tullaan ryminällä alas, niin kuin on nähty.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kaikilla puolueilla pitäisi olla köyhyystutkijoita. Kaikki myös tietävät tämän ja siksi Ohisalon korkea asema vihreissä ärsyttää.

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen

Millä puolueella on "köyhyystutkija"?

Onko Ohisalo tutkija?
Hän on tehnyt yhden, 70-sivuisen väitöskirjan köyhyydestä. Ilmeisesti siinä kaikki.

Tutkija-nimike pitää sisällään vähän, tai oikeastaan paljon enemmän.
Ymmärtääkseni "kokopäiväistä" tutkimustyötä.
Väitöskirjahan on nykyään vain "opinnäyte".

Alun kysymykseen, meillä on varmasti jokaisessa puolueessa "köyhyystutkijoita" joiden elämään on sisältynyt riittävästi köyhyyttä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kyllä olet siinä oikeassa. Kuitenkin se meriitti antaa hänelle ja hänen kauttaan virheille kontaktin köyhyystutkimuksen maailmaan. Köyhyyttä ei voi vähentää tuntematta sitä

Käyttäjän jockerantanen kuva
Jocke Rantanen Vastaus kommenttiin #100

Viittaan aikaisempaan kommenttiisi jostain pikkuasiasta. Lue tekstisi huolella.

No asiaan. Minkä kontaktin ja mikä meriitti? Oletko tutustunut ko. "tutkimukseen"?
Jokaisessa puolueessa on lukemattomia ihmisiä joilla on paljon suurempi tietämys köyhyydestä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #102

Ohisalon tutkimus ruokajonoista on yksi hänen meriiteistään. Sehän on ihan vesiselvä asia.
Ei tunnu olevan jokaisessa puolueessa olevan köyhyydestä tietäviä ihmisiä. Vasemmistopuolueet kyllä perinteisesti ovat pitäneet asiaa yllä. Uutta onkin että vihreät jolla ei ole tuota perinnettä älysivät nostaa Ohisalon. Se tuntuu ymmärrettävistä syistä ärsyttävän juuri persuja. Hehän Soinin aikaan halusivat ( muka) olla työväenpuolue ilman sosialismia.
Käytännössä rekrytoivat Putkosen ja Lindstömin. Kumpikaan ei ole köyhien ystävä.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Yliopistossa gradua arvioivat vähintään lisensiaatit, väitöskirjaa professorit ja dosentit. Hyvä tapa.

Tiedemieskoulutuksen perusteella pystyy arvioimaan asioita analyyttisesti. Ellei ole viiden pennin artikkeliväitöskirjan tekijä. Suosittelen perehtymistä väitöskirjaan. Se on helposti luettavissa.

Käyttäjän VilleHeiskanen kuva
Ville Heiskanen

Luin tuon tutkimuksen läpi viimeviikolla ja se on käsittääkseni hyvin laadittu. Siinä myös viitataan lukuisiin muihin tutkimuksiin, joiden sisällöstä tietämättömän (=minun) on vaikea päätellä, että onko niitä tulkittu oikein, mutta todennäköisesti on tulkittu. Vaikka harva tohtori tutkimuskaan tuo mitään uutta yhteiskunnan tietoon, niin sosiaalialan tutkimukset ovat todennäköisesti sielä vähinten uutta tietoa ja osaamista luovista aloista. Niinkuin aloittaja ja moni muu on jo todennut, herää kysymys, että tarvitseeko yhteiskunta todellaki professoreja, jotka tutkimustyössään kertovat itsestään selvyyksiä?

Olisi paljon hyödyllisempää kertoa tutkimuksessa näkemyksiä miten jostain kielteisestä kehityksestä pääsee eroon kuten leipäjonoista ja vaikka tätäkin osa-aluetta käydään tutkimuksessa jonkun verran läpi, niin siitä raapaistaan vain pintaa. Tutkimustyössä mainitaan, että heikomassa asemassa olevien perustarpeita pitäisi sosiaalityön avulla kartoittaa paremmin, jolloin tarve yksityisten tahojen leipäjonoille poistuisi. Toisaalta taas tiedetään, että leipajonoissa käy myös toimeentulevia, vaikkei rikkaita, vain saadakseen ilmaiseksi ruokaa. Säästetyt rahat menevät sitten muuhun elämiseen. Iso joukko ihmisiä kuitenkin selviytyy elämästä sillä määritetyllä perustoimeentulolla, joten todennäköisempi selittäjä leipäjonojen tarpeella on näiden ihmisten elämänhallinnalliset ongelmat kuin yhteiskunnan köyhdyttämispolitiikan.

Robin Senior

Mielestäni tässä oli suuri ongelma eli lainausten vääristäminen sillä tavalla, että katkaistaan väärästä kohdasta:

Väitöskirjassa:
”Leipäjonot ovat aivan vihonviimeinen sosiaalipolitiikan muoto. Leipäjonoista ei koskaan kannata lähteä pois, koska ilmainen ruoka on ilmaista. Jonottaminen vie aikaa ja voimavaroja, joita pitäisi käyttää köyhyydestä eroon pääsemiseen.”

Oikeasti:
Tämä henkinen köyhyysloukku merkitsee valtavaa voimavarojen haaskausta, mikä vielä moninkertaistuu periytyessään lapsille. Leipäjonot ovat aivan vihonviimeinen sosiaalipolitiikan muoto. Leipäjonoista ei koskaan kannata lähteä pois, koska ilmainen ruoka on ilmaista. Jonottaminen vie aikaa ja voimavaroja, joita pitäisi käyttää köyhyydestä eroon pääsemiseen. Passiivinen rahanjako on pahasta, mutta henkistä köyhyysloukkua vahvistaa myös sellainen työttömien ”aktivointi”, joka koetaan silkaksi simputtamiseksi.

Kun viimeinen lause jätetään pois, niin huomataan että Soininvaara oli Virenin linjoilla passivoimisen suhteen.

Käyttäjän AnteroHelasvuo kuva
Antero Helasvuo

Niin kuin usein tapahtuu, kommentointi luisuu tässäkin vaatimaan tutkimukselta käytännön ratkaisuja ongelman poistamiseksi. Unohtuu, että tutkimuksen tehtävä on yksinkertaisesti tutkia aihetta, ja sen hyvyys määräytyy kokonaan sillä, mitä siinä on saatu selville tutkimuksen kohteesta. Piste. Köyhyystutkimus käsittelee ongelmaa nimeltä köyhyys. Tutkimus luo pohjaa ongelman mahdollisille ratkaisuille. Jos tutkimus on hyvä, se antaa mahdollisuuden kehittää näitä ratkaisuja.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Niinpä niin, mitä on saatu selville. Sen minäkin haluaisin tietää. Saadaanko mielestäsi paljon lisäinformaatiota kysymällä köyhiltä, ovatko he tyytyväisiä elemäänsä? Eikö vastausten analysointia varten pitäisi olla jokin teoria (teoreettinen viitekehikko)? Eikö Tilastokeskus on tiedon keruuta varte? Väitöskirjojen funktio kai on vähän sofistikoidumpi?

Robin Senior

Hei sanonpa nyt teille pohdiskelijoille että miten asia voitaisiin ja pitäisi hoitaa:

Kukaan ei halua sosiaalitukia. Yhteiskunnan pitäisi antaa palkkaa työtä vastaan. Jos joku ei lyhyellä tai pitkällä aikavälillä saa työtä yksityiseltä niin julkinen sektori antakoon työtä. Vaikkapa maanpuolustus, koulutus, tietyöt, byrokratia tai tutkimus. Tämä aktiviteetti parantaa yksilön työkykyä ja sen lisäksi luo lisäarvoa. Oli vaikka teiden parantamista tai puistotöitä.

Olisin itse todella pätevä kaikenlaisiin hommiin, mutta mitään en saa, ja olen terve, hyväkuntoinen ja parhaassa työiässä. Mutta pitkän työttömyyden takia en yksityiselle pääse.

Käyttäjän AnteroHelasvuo kuva
Antero Helasvuo

Maria Ohisalon tavoitteena hallituksessa on eriarvoisuuden torjunnan ohjelma, joka pohjaa tutkittuun tietoon ja jonka toteutumista seurataan aktiivisesti. Hän on itse tuottanut tätä tutkittua tietoa. Tietysti Tilastokeskuksen keräämä tieto on yhtä arvokasta ja voidaan hyödyntää samalla tavalla.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Kerro, miten "tieto" ja "tutkittu tieto" poikkeavat toisistaan. Miltä osin Ohisalon väitöskirjan tiedot ovat sellaisia, että Tilastokeskus ei olisi voinut julkaista niitä?
Jos minä kyselen vastaantulijoilta, miltä tuntuu, ja kirjotan vastaukset ylös, olenko minä tohtori?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tuo hyväksyntäkriteereihin kohdistuva vihjailu menee aika asiattomaksi:

    «sosiologiassa kolme tutkija voi yhdessä tehdä kolme väitöskirjaa kirjoittamalla neljä artikkelia»

Ohisalo oli kaikissa artikkeleissa pääkirjoittajana. Toinen kirjoittaja on Tuomo Laihiala, jonka väitöskirjan artikkelit olivat aivan erit, joskin Ohisalo kyllä oli niissä vuorostaan kakkoskirjoittajana. Kolmas kirjoittaja, professori Juho Saari, on Ohisalon väitöskirjan ohjaaja, joten tuskin artikkeleista saataisiin hänen väitöskirjaansa...

Se, että Viren ei huomioi noin selviä seikkoja, kertoo lähinnä kritiikin pahansuopaisuudesta.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Asiattomuus on persuilla ohjelmallista ja tavotteellista, valittua toimintatyyliä.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Melkoista putkiaivoisuutta, kun ei pystytä muuhun kritiikkiin, jos asia ei miellytä, kuin nimittelemään persuksi, riippumatta ko. henkilön puoluekannasta.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren Vastaus kommenttiin #123

Lappalainen osallistuu keskusteluun omien kykyjensa mukaisesti. Kannattaa kuitenekin hakeutua muihin blogeihin.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #126

Tuure Junnilan tyttärenä, Sini Lappalainen, haluaa osallistua.

Poliittisten vaikuttajien lasten suruksi voisin lukea jopa pakkomielteen, että on päästävä ääneen tavalla tai toisella.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Ensinnäkin tämän blogin aiheena on: mitä on köyhyystutkimus? Voit varmaan kantaa kortesi kekoon, ja kertoa, mikä on oma vastauksesi.
Ohisalon väitöskirjan lukumäärä pohdiskelu liittyy aiheeseen, miten paljon artikkeliväitöskirjaan tarvitaan artikkeleita. Niin kuin sanoin, alunperin yhteiskuntatieteissä sääntönä oli kolme yksin kirjoitettua. Mutta ei voi olla niin, että kolmen artikkelin vaatimus on riippumaton kanssakirjoittajien lukumäärästä. Ja ainakin pitäisi olla yksi juttu, jonka kirjoittaja tekee yksin, jotta näkee, osaako hän tehdä jotain itsenäisesti. Ohisalolla on toki yksi yksin tehty artikkeli KELAN kirjassa, mutta ei se mikään tieteellinen artikkeli ole. Yhtä hyvin juttu voisi olla vaikka Hesarissa.
Minusta on aika erikoista, että ohjaaja on kanssakirjoittaja kaikissa (varsinaisissa) artikkeleissa. Ole ollut ohjaajana kolmessa kymmenessä väitöskirjatyössä eikä kuuna päivä olisi tullut mieleeni ehdottaa, että laitetaan nimeni artikkeleihin. Väitöskirjan pitää osoittaa kykyä itsenäiseen tutkimuksen tekemiseen, ei se voi olla todiste kuulumisesta johonkin tutkimusryhmään.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Tutkimus voi vain viitata köyhyyteen monen eri politiikan ja tuotannon vääristymisen tuloksena. Onko edes hyödyllistä tutkia köyhiä, eli seuraamuksia eri tahojen omista pyrkimyksistä. Usein köyhyys on, kuten tiedämme, kaikkien yhtälöiden summa.

Suurin ihmisen voimavara on yhdessä eläminen ja yhteistoiminta.

Politiikkamme monilta osin on osoittanut ymmärtämättömyyttä; olemme yhteisönä hyväksyneet päätökset, koska emme ole kokeneet niitä kaikkein pahimpia vaikutuksia itse. Henkilökohtainen kosketus opettaa sosiaalista tiedettäkin paremmin kuin kuin jokin teoria. Yleiset olettamukset tulisi kyseenalaistaa tutkimuksin, eri asioiden kohdalla, mutta en näe miten niin laajaa aihetta kuin köyhyys voidaan kokonaisuudessaan edes tutkia!

Usein ns. common knowledge ei olekaan todellista, vaikka niin usein itsekin lujasti päättelemme.
Hyvä esimerkki on amerikkalainen näyte kansalaispalkasta. Se nosti nuorten mieltä ja toimintaa. Eli kohensi koko yhteiskuntaa. Tulokset kuitenkin esiteltiin niin kehnosti, että päätelmä oli väärä, ja äänestys sen puolesta hävisi, joten asia hylättiin. Tämä tapahtui 70-luvulla, jolloin palkat laskivat. Tai rahan arvo väheni, kuinka vain.
Toinen hyvä esimerkki meidän omasta politiikasta kuinka syrjäyttämällä luotiin "toivoton nuoriso", kärjistän ehkä vähän. Mutta 20 vuotta samassa taloudessa asuvat työttömät jäivät osattomiksi. Vain yksi puoliso sai työttömyysturvaa, asia korjattiin vasta 2013 laki muutoksella. Eli kaikki lapset näkivät vanhempien erovan köyhyyden takia. Voisiko tätä kutsua suomalalaisten nuorten perinnöksi? Saatiin lisää kulutusta asunnoista, matkoista ja ties mistä muusta. Ja nyt ihmetellään väen vähenemistä. Kansalaispalkka osoitti auttavan, me teimme käytännössä juuri päinvastoin, ja muutenkin laman puitteissa. Oliko tarkoitus auttaa jotain muuta kuin ihmisiä.
Vihreä ideakaan ei ole saanut meitä heräämään, kuinka nyt sairaus tuo uutta köyhyyttä, kaiken ylettömän ja tarpeettoman tavaran kiertokulussa.
Olemme siis perustaneet hyvinvoinnin vain rahan varaan, emme rahaa oikeaan luontiin ja oikeaan paikkaan. Siinä olisi enemmän tutkimista. Talous on loppujen lopuksi köyhyyden piiska, jota osataan käytttää monella eri "kuritustavalla". Oi voi näitä aikoja...pakotteita pukkaa...

Ja nyt köyhille ei ilmoiteta mihin voivat rahansa käyttää, ja kuinka sairaalamaksut eivät saisi rasittaa perustoimeentuloa. Luulevat kaiketi, että ilmainen terveydenhoito kuuluu vain köyhille maahanmuuttajille. Politiikka tahallista siltä osin. Ei vain osata enää lukea, tai ei ole tietokonetta, lehtiäkään. Ja viranhaltijat sotepiireissäkään eivät kerro asiakkailleen kuinka kaikki toimii. Puhumattomuusko se osoittautuu suomalaiseksi köyhyyden loukuksi. Ei tiedon levittämistä, ei kuulu toimen kuvaan!
Siis yhteistoiminta ja jakaminen tässäkin pettää. Siinä kaiken menestyksen avain.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Kuvittelemmae voivamme pysäyttää ilmaston muutoksen. Luulisi köyhyyden voittamisen olevan kertaluokkaa helpompaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset