Mitä on köyhyystutkimus, osa 2
Jatketaan jo suosituksi tullutta köyhyystutkimussarjaa. Kuten muistetaan, lähtökohtana oli kysymys siitä, mitä köyhyystutkimus oikein antaa meille. Kyse ei suinkaan ole yhdestä gradusta tai väitöskirjasta vaan vuosia jatkuneesta tutkimusperinteestä. On vaikea sanoa, miten paljon Suomen Akatemia, yliopistot ja säätiöt ovat rahoittaneet tätä toimintaa, mutta jonkinlaisen vinkin saa siitä, että pelkästään Koneen säätiö on rahoittanut (pelkästään) ”jakautuuko Suomi” ohjelmaa lähes 2.5 miljoonalla eurolla.
Yleinen kommentti on, että hyvä saada tietoa köyhyydestä, mutta ainakin minun mielestäni pelkästään ns. tieto on tieteellisesti arvotonta, jollei se mitenkään liity johonkin teoreettisen viitekehikkoon. Epäselväksi on jäänyt, mikä sellainen teoria on. Neljä-viisikymmentä vuotta sitten sosiologien yleisimmin hyväksymä teoria olisi marxismi-leninismi, mutta nykytilanteesta on vaikea sanoa mitään. Näyttää siltä, että tilalle on tullut täydellinen empirismi: pyöritetään dataa suuntaan jos toiseen, ja sitten tehdään päätelmiä lähinnä intuition pohjalta.
Palataan vielä esimerkkiimme (Maria Ohisalon väitöskirjaan). Siinä kysellään leipäjonoissa olleiltasi heidän tuntemuksiaan elämäntilanteesta. Eri tavoin esitettyihin kysymyksiin tai väitteisiin saadaan erilaisia vastauksia. On ymmärrettävää, että vastausten taulukointi (tai momenttien laskeminen) ei tunnu kovin tieteelliseltä työtä ja siksi pitää tehdä joitain ”hienompia” analyysejä. Tavallisin ratkaisu on käyttää faktori- tai erotteluanalyysiä. Faktorianalyysiussa idean on muodostaa ”havaituista” tiedoista latentteja muuttujia, faktoreita, joiden kuvitellaan olevan saatujen tietojen (vastausten) takana. Näitä faktoreita sitten verrataan kolmansiin muuttujiin, jotta ilmiöiden syvällisemmästä luoteesta voitaisiin sanoa jotain.
Ongelma on siinä, että meillä ei ole oikein mitään, mistä tarttua kiinni. Kyselytutkimuksissa on järjestään epämääräinen joukko kysymyksiä. Niitä saattaa olla jopa satoja, mutta niistä yleensä poimitaan analyyseihin – hyvin epämääräisen proseduurin puitteissa – vain, sanotaan kymmenen. Jo siitäkin syystä on vaikea sanoa, mitä vastaukset heijastavat? Jos minulta kysytään, käytänkö huumeita, vastaukseni on mitä todennäköisemmin väärä, eli valehtelen tai en osaa tehdä ”oikeaa” eroa seuraavien ilmaisujen suhteen ”käytän vähän”, käytän satunnaisesti”, käytän silloin tällöin”, ”olen joskus käyttänyt” … jne.
Mutta suurempi ongelma liittyy faktoreihin. Ne ovat aidosti ”mustia laatikoita”, joita voimme toki parhaamme mukaan (lähinnä ns. latausten perusteella) luonnehtia, miten haluamme. Mutta varsinkin teorian puutteessa, se on melkoista itsepetosta. Sosiologit ovat hyviä keksimään nimiä näille konstruktioille, mutta nimeäminen on lähes yhtä mielivaltaista puuhaa kuin nimien antaminen ristiäistilaisuudessa. Vielä ongelmallisempaa on, että faktoreilla ei ole mitään mittakaavaa (vaikka lähtökohtana olevilla muuttujilla niin olisikin). Emme siten voi sanoa, ”miten paljon”.
Siksi ”analyysiosiot” yleensä täyttävät lauseista tyyliin ”faktoria yksi voidaan tulkita kuvaavan yleistä tyytymättömyyttä elämään, kun taas faktoria kaksi …..”. Se mikä ainakin ekonomistia ”hirvittää”, on mittausvirheiden määrä: sekä vastaukset kyselyyn että faktorit ovat korvikkeita jollekin, josta meillä ei ole mitään tietoa. Päälle tulevat tietenkin virheet otannasta. Jos otos muodostuu vaikka siten, että kaikki halukkaat voivat vastata (niin kuin esimerkiksi leipäjonoesimerkissä tai erilaisissa nettikyselyissä), tunnuslukujen tilastollisia ominaisuuksia voi vain arvailla. Sivumennen sanoan tuntuu siltä, että otannan oikeellisuudesta nykyään vähät välitetään (kyselyt tehdään enenevässä määrin netissä tai korkeintaan puhelimella, usein vailla kunnon taustarekisteritietoja jne.).
Selvää on, että kyselyt kertovat meille, että köyhiksi olettamamme ihmiset” kertovat olevansa tyytymättömiä elämänsä laatuun ja toimeentuloonsa. Mutta kaikki ymmärtävät, että tämä johtopäätös ei meitä hirveästi auta, jos pohditaan, mitä politiikassa pitäisi tehdä. Aiheellinen kysymys on tietenkin myös se, onko mitään tehtävissä. Jotta näihin kysymyksiin voisi vastata, pitäisi meidän tietää, mikä on nykyisen elämäntilanteen taustalla. No, sekään ei ole mikään varsinainen mysteeri: on joukko tekijöitä, jotka tulevat aina vastaan tilastollisissa analyyseissä: heikko koulutus, huono ammattitaito, avioero(t), yleensä kyvyttömyys ihmissuhteisiin, sairaudet – mukaan lukien alkoholismi, pelihimo ja huumeriippuvuus jne.
Yleensä analyysi päättyykin tällaisen listaan, mutta ongelma on siinä, että vaikka nämä ovat ”syitä”, eivät ne ehkä kuitenkaan ole niitä perimmäisiä syitä. Huono koulutus voi johtua paitsi vanhempien koulutustaustasta (koulutuksen periytyvyydestä) ja lahjattomuudesta, myös siitä, että koulutusjärjestelmä toimii väärin: opetusta (esim. joitain oppiaineista) ei koeta tarpeellisiksi, koulu kestää liian kauan (jo nyt!). Mutta voi olla, että taustalla on yleisempi insentiiviongelma; ajatellaan, että ”elämässä selviää” (kiitos KELAn, kilttien poliitikkojen ja sosiaalitätien) ilman koulunkäyntiäkin. Olennaista on se, että ”huono koulutus” ei välttämättä ole annettu tosiasia, joka ei reagoisi mihinkään politiikkaan. Hieman samanlainen kommentti koskee perhesuhteita. Yksihuoltoja, jolla on vaikkapa kolme lasta, on todennäköisesti köyhä, mutta mikä tässäkin asiassa on annettuja mikä otettua? Avioerot ovat olleet jo pitkään kasvussa, mutta ei syynä voi olla se, että ihmisten aito yhteensopimattomuus olisi jotenkin kasvanut. Kai sielläkin on taustalla jotkin insentiivimekanismit: esimerkiksi kuvitelmat siitä, miten paljon yhteiskunta auttaa erotilanteessa. Toisien sanoen avioerot eivät nekään ole mikään meteoriittisateeseen verrattavissa oleva ilmiö.
Puhtaasi taloudelliset tekijät ovat varmaan nekin syyllisiä. Suomi on käytännössä Euroopan kallein maa ja pienellä palkalla ei oikein tule toimeen. Tämä on varmaan totta, ja se panee kysymään, eikö ongelma liity pikemminkin elämisen kalleuteen kuin tuloihin. Toisin sanoen eikö taustalla ole se ”verohelvetti”, joka liian korkeiden hyödyke- että tuloverojen muodossa syö reaalisen ostovoiman ja tekee työllistymisen kannattamattomaksi? Elämme kuitenkin (ainakin vielä) markkinataloudessa. Siksi lause ”köyhyys johtuu työttömyydestä”, vaikka sinällään onkin totta, ei kerro koko totuutta. Kukaan ei ”synny” työttömäksi, vaan joku asia työmarkkinoissa ”mättää”, jos lopputulos on tämä.
Tällaisia kysymyksiä tulee mieleen, kun lukee tai kuuntelee sosiologien suosituksia köyhyyden poistamiseksi. Suositukset ovat varmaan kaikille tuttuja; lisää rahaa köyhille muodossa jos toisessa. Suositusten uskottavauutta pyritään yleensä vielä lisäämään esittämällä mikrosimulointimalleilla tuloksia, jotka kertovat niin ja niin monen prosentin tarkkuudella, miten paljon köyhyys (tai tuloerot) pienenee, kun miljardi euroa laitetaan vaikka asumistukeen. Ongelma on vaan siinä, että sekä itse suositukset että simulointimallitukset perustuvat maailmaan, jossa ei ole mitään käyttäytymisvaikutuksia. Miljardi euroa asumistukeen menee köyhille perheille ja ”that’s it”. Köyhät ihmiset jatkavat elämäänsä täsmälleen samalla tavalla kuin ennenkin ja veronmaksajat (joilta miljardi nyhdetään) toimivat saman zombie-mallin mukaisesti. Kaikki varmaan sanovat, että tässä ei ole mitään järkeä, mutta silti politiikkavalmistelu toimii edelleenkin näin.
Tietysti voi sysätä syrjään puheet tarpeesta selvittää käyttäytymisvaikutuksia ja insentiivimekanismeja, ja kääntää keskustelu vain moraaliongelmaksi. Tästä ajattelutavasta tarjoaa Ohisalon väitöskirja aika tyypillisen esimerkin. Otetaan yksi sitaatti. ”Hyvinvointivaltion vuotavat haavat luovat riskin, että huono-osaisten auttaminen jää vapaaehtoisuuden, kirkon ja kolmannen sektorin varaan, kun julkinen sektori ei kanna sille kuuluvaa vastuuta. Ruoka-avussa ja terveysneuvontapisteissä käyvät nykyajan muukalaiset ovat myös hyvinvoivan enemmistön ja usein sen etuja ajavan politiikan vastuulla. Muukalaiset ovat keskuudessamme tänään, eivätkä lähde huomennakaan. Huono-osaisten auttaminen ja sitä kautta heidän hyvinvointinsa lisääminen on tärkeää myös yhteiskuntarauhan kannalta” (s. 304 Teologinen aikakauskirja 2015). Ihan hyvin sanottu, mutta ei tämä ehkä ole sitä viestintää, mihin tiedemaailmassa on totuttu.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2517-6
Ei nyt mennä Ohisalon väitöskirjaan sen enempää, mutta sen verran huomauttaisin, että tekstisi näyttäisi lähinnä käsittelevän eksploratiivista faktorianalyysiä, jossa kärjistäen otetaan nippu kysymyksiä, katsotaan mitkä latautuvat yhteen ja keksitään niille yhteinen nimittäjä. Toki siinäkin pitäisi mennä takaisin teoriaan.
Konfirmatorinen faktorianalyysi taas menee about päinvastaisessa järjestyksessä, alkaen teorian pohjalta rakennetuista mittareista/ latenteista muuttujista, joiden toimivuus varmistetaan, ja sitten niitä latentteja muuttujia voi käyttää itse analyysissä.
En pidä kauhean hedelmällisenä sitä, että tällaisilla rautalankakäsittelyillä lähdetään dissaamaan menetelmiä, jotka ovat ehkä vieraampia omalle tutkimusalalle. Tai no, ehkä tänne seuraavaksi puskee fyysikko naureskelemaan, miten taloustiede on pelkkää fuulaa, kun siellä ei pudotella kappaleita tornista.
Ilmoita asiaton viesti
Virenin lähestymistavassa on lisäksi sellainen ongelma, ettei hän oikeastaan erottele millään tavoin kritiikkiä tieteenalan metodien, tutkimusryhmän metodien, tiedekunnan toimintatpojen ja Ohisalon toiminnan välillä. Tosiasiassa näyttää, että hän ei joko tunne kyseistä tutkimusalaa ja sen menetelmiä tai sitten hän tiedostaa hyvin, että oikeastaan hänen kritiikkinsä kohdistuu tieteenalan metodeihin, mutta hän itse haluaa hyökätä Ohisaloa vastaan – motiivia voimme vain arvailla. Ei kuitenkaan professorin arvolle sopivaa toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lamminpään blogista löydät asiaa koskevan kommenttini 😉
Ilmoita asiaton viesti
En valitettavasti ole vastuussa siitä, ettet ymmärrä tai halua ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Jos on paljon konkreettisia tuloksia, luulisi, että olisi helppo vastata, vaikka kysyjänä olisi itse lumiukko.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee motiiveihin, minua riepoo eniten se, että akateemisella puolella huudetaan koko ajan, että ”lisää rahaa tutkimukseen”, vaikka koskaan ei haluta kertoa, mitä rahalla saadaan aikaan. Nytkin Suomen Akatemia myönsi juuri 10 M€ eko-hyvinvointivaltio-ohjelmaan, joka vaikuttaa samanlaista rahan polttamiselta kuin SITRAN kestävän kehityksen hölynpölyohjelmat. Sosiologiassakin lähes 100 professoria, joten luulisi siltä irtoavan jotain konkreettista ohjelmaa köyhyyden poistamiseksi (muuta kuin pudottaa helikopterista rahaa).
Ohisalon väitöskirja tarttui näppeihini median hypetyksen seurauksena. Olen hyvin tietoinen, että samanlaisia kirjoja löytyy vaikka kuinka monta, mutta kohtuuden nimissä on sanottava, että Ohisalo leikkii tulella alkaessaan tulkita ”tutkimustuloksiaan” kuin kuka tahansa poliitikko. Vai mitä mieltä olet ”Huono-osaisuuden ulottuvuudet …” artikkelin johtopäätöksistä, joista armollisesti siteeraan vain loppuosan. Onko tämä mielestäsi ”tieteellistä tekstiä”? (Tämä on ilmeisesti ”analyyttisin” artikkeli, jopa Ohisalon mukaan vertaisarvioitu.)
”Kun köyhyyden ja eriarvoistumisen tiedetään aiheuttavan suuria kustannuksia yhteiskunnalle, on eriarvoisuuden kustannukset viimein selvitettävä ja tähdättävä politiikkatoimilla heikoimmassa asemassa olevien aseman parantamiseen. Vuonna 2015 aloittaneen Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan kirjatut sosiaaliturvan indeksijäädytykset voivat toteutuessaan heikentää huono-osaisimpien asemaa entisestään. Vaikka perusturvan taso ei nykyisellään riitä kattamaan viitebudjetin mukaista kohtuullista minimikulutusta, voi hallituskauden 2011–2015 yhtenä onnistumisena pitää perusturvan varassa elävien taloudellisen aseman suhteellista parantumista, joka toteutui osittain sadan euron tasokorotuksella työttömyysturvaan ja sosiaaliturvaetuuksien suojaosuuksien korotuksilla (THL 2015b). Jos yhteiskunnalla ajatellaan olevan keskiö, jossa hyvinvoivat ja osallistuvat kansalaiset elävät, voidaan leipäjonojen kansa tämän tutkimuksen perusteella paikantaa todelliseen huono-osaisuuden notkelmaan yhteiskunnan reunalle. Heistä huono-osaisimmat ovat vajonneet notkelman pohjalle. Tutkimus antaa rekisteriaineistoja syvemmän kuvan huono-osaisten omasta huono-osaisuuden kokemuksesta” (Yhteiskuntapolitiikka 2015, 443-444).
Ilmoita asiaton viesti
Eli pääpointtisi on tiettyjen tieteenhaarojen käytäntöjen ja ehkä rahoituksenkin kritisointi?
No, ei tieteenalojen välinen kissanhännänveto uutta ole. Ja välillä siinä on pointtinsakin, mutta pitäisin suhteellisen viisaana, ettei tuota personoitaisi liikaa, sillä moinen luo vaikutelman varsin kyseenalaisista motiiveista.
Ilmoita asiaton viesti
Voi hyvät hyssykät Marko. Elitistinen oman ego luo ympäristökuvan jolloin käsitys todellisuudesta vinoutuu. Ei köyhyyden mittaamiseen tiedettä tarvita. Vahvaa omatuntoa ja ymmärtämistä sitä enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti olen tavannut jokusenkin ihmisen joka kokee noilla eväillä ymmärtävänsä köyhyyttä, mutta todellisuudessa ovat pihalla kuin lumiukot.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se tietenkin on.
Eivät köyhät tiedä mitään köyhyydestä.
Vain eliitti tietää köyhyydestä ja kaiken lisäksi kaiken. Jopa niin paljon että voi neuvoa köyhiä.
Ilmoita asiaton viesti
No sen verran huomauttaisin, että vaikkapa ko. väitöskirjan menetelmät (faktorianalyysi, regressioanalyysi jne.) eivät ole mitenkään tutkimusalaan sidoksissa, vaan niiden hyvyyttä/ huonoutta pystyy käsittelemään vaikkei ymmärtäisi substanssista yhtään mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Toistaiseksi olemme olleet tekemisissä tutkimusten kanssa, jotka eivät perustu mihinkään teoriaan (siinä mielessä kuin me tavallisesti ymmärrämme). Mitä tulee mainitsemaasi konfirmatoriseen faktorianalyysiin, en nyt erityisemmin taputtaisi käsiäni. Jos meillä on teoreettinen malli (pitäisi aina olla), niin mihin ihmeeseen tarvitaan faktorianalyysiä? Miksei estimoida (parametrisoitua) mallia ML:lla tai momenttimenetelmällä? Jos suora estimointi ei onnistu, kalibroidaan malli (tarvittavilta osin), ja estimoidaan tarvittaessa bayesiläisella laskukaavalla; simutetaan vasteet ja katsovat ovatko ne sopusoinnussa datan kanssa? Luulen, että tarkoitat teoreettisella mallilla ihan eri asia kuin minä, jotain sellaista, jota ei johdeta mistään optimiehdoista vaan jonkinlaisesta ”common sense” logiikasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten yllä totesin. Ympäristön havainnointi lienee tärkein pointti. Toki olisi hienoa, että joku voisi poistaa köyhyyden tieteellisin metodein.
Ilmoita asiaton viesti
Itseäni on kiehtonut miten ”common senseä” osa kaipaa. Luin oikein kirjan jossa valiteltiin kuinka kvanttifysiikka ei ”selitä” eli luo ”intuitiivisia malleja” asiankuvauksiksi.
Omiin silmiini näyttää että ”common sense” loistaa poissaolollaan kovissa tieteissä. Mitä kovempi tiede sitä vähemmän common sensellä tehdään. Kun taas kasvatustieteen puolella saattaa tulla itku kun mitään yhteistä teoriaa ei ole, koko oppiala on yksi ”black box” jossa kasvatustieteilijä puolustaa omaa common sense -teoriaansa luoden intuitioivia ”reflektointeja” tästä.
Mutta sitten jos katsotaan sitä mitä kadunmies kaipaa kun haluaa vähentää haihattelua on sanojen ja tekojen välillä vähintään jännitteistä. Vaikeasti tajuttava tiede on ”laina-ajatuksia”. Ja ”arkijärki” jyllää kaikki jutut. ”Jalat maassa ja se mikä toimii” -mukaempiria jossa ”uskotaan omia silmiä” näyttää elävän miltei pelkästä common sense -logiikasta. Ja tässä ilmapiirissä voi oikeasti törmätä tyyppeihin jotka tekee huonoa työtä 20 vuoden urakalla siksi että ”poju mä oon tehnyt tätä 20 vuotta ja arkijärjellä nämä menee”. (Mulla on ollut tapana kävellä työpaikkoihin ja parin päivän vilkailuilla fiksata perustavanlaatuisia ongelmia paikoissa niin että nämä myös tuottaa rahaa paremmin. Lähestymistavassani ei ole mitään common senseä ja pidän selitysten helppotajuisuuttakin tarpeettomana. Toimintaohjeiden on oltava helppoja. Mutta ne onkin tarkoitettu toteuttavalle portaalle jonka ei tarvitse tajuta. Mikä ei ole häpeällistä. Olenhan itsekin ollut toteuttavassa roolissa esim. aidantekijänä.)
Ilmoita asiaton viesti
Paha sanoa, kun en tunne köyhyystutkimuksen teorioita. Sitä en kyllä pysty ymmärtämään, miten ihmeessä simuloit empiiristä kyselytutkimusta, jos koko (konfirmatorisen) faktorianalyysin idea on varmistaa että aiemmin ajatellut latentit muuttujat ovat datassa. Jos eivät ole, niin data on kuraa eikä sitä voi käyttää varsinaisessa analyysissä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä puhumme eri asioista, mutta en ymmärrä mitä teet latenteilla muuttujilla politiikka-analyysissä? Sanot, että meidä pitää lisätä muuttujaa X, jonka sisällöstä ja mittakaavasta emme kuitenkaan tiedä mitään….
Ilmoita asiaton viesti
Köyhyyttä on monenlaista. Arvoköyhyys, ahneus, typeryys, röyhkeys ja henkinen köyhyys ansaitsisivat tutkimuksia.
Tutkimushankkeet ja usein yksittäiset tutkimuksetkin ovat tuottoisia. Niillä saa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ja rahaa. Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen merkitsevyys on toinen juttu.
Venäläisiä emme ole, suomalaisia emme halua olla, olkaamme siis amerikkalaisia.
Tutkikaamme joukolla vaikkapa populismia, kunhan tiedämme jo etukäteen ketkä ja miten ovat populisteja.
Ohjatkaamme rahavirrat Suomen kirjallisuuden opetuksesta ja tutkimuksesta ihan muualle. Meillähän on kouluissakin Euroopan vähiten kirjallisuuden, eritoten kotimaisen kirjallisuuden, tunteja. Joten ala on kannattanut ajaa eräissä yliopistoissa likimain alas.
Tutkitaan nyt sitten vaikka köyhyyttä, niin rikastumme, tai ainakin tutkija vaurastuu. Aika köyhähän Suomi on, kun on varaa myydä niin halvalla tai antaa ilmaiseksi resurssit, joita on oman kulttuurin ja kirjallisuuden hyväksi koottu sukupolvia ja puolustettu sodissa.
Lassi Nummi, Paavo Haavikko ja lukemattomat muut allekirjoittivat kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen perustamiseksi kansalaisvetoomuksen, joka luovutettiin Jyväskylän yliopiston humanistiselle tiedekunnalle.
Pian tuli taas hakuun kotimaisen kirjallisuuden yliassistentuuri. Yllättäin opetusnäyte vaadittiin englanniksi. Yliopistoväki (professorit, lehtorit, opiskelijat jne) kirjoitti asiasta lehdissä koko sen kesän, ja moni muistaa tapahtuman vieläkin. Virkaan valittiin Amerikan kirjallisuuden dosentti. Maailman amerikkalaisimmassa ja köyhimmässä maassa.
—
Pyydän nöyrimmin anteeksi, että rohkenin ottaa kantaa. Yliopistopolitiikka on kaikkien muiden kuin yliopistoväen osaamisalue. Maailman lähes korkeimmin koulutettujen maassa, jota hallitsevat kandit.
Ilmoita asiaton viesti
”Tutkikaamme joukolla vaikkapa populismia, kunhan tiedämme jo etukäteen ketkä ja miten ovat populisteja.” Näin juuri meillä toimivat jotkut puolueet.
Populisteja ovat ymmärtääkseni ne jotka lupailevat mitä sattuu vain saadakseen kannatusta ja uusia kannattajia.
Jussi Halla-ahon kohdalla olen huomaavinani jonkinlaista epäloogisuutta. Jussi sanoo asiat niin kuin ne ovat eikä pyri saamaan kannatusta tai uusia kannattajia lupauksilla kaikenlaisesta hyvästä, vaikkapa vappusasta.
Onko tällainen ”populismia” ilman sitaatteja? Vai oliko Rinne todellinen populisti? Nythän tuo satanen on tainnut kuivua kokonaan?
Vaio onko joillakin pelko siitä että ne jotka eivät vielä kannata Perussuomalaisia, huomaavat että Jussi Halla-aho on rehellinen eikä pyri valheellisilla lupauksilla saamaan kannattajia puolueelle?
Ilmoita asiaton viesti
”Maailman lähes korkeimmin koulutettujen maassa, jota hallitsevat kandit”. Kandit…. tarkoitit varmaan ylioppilaat…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, jos ylioppilaat: peruskurssien harjoitustehtävien toteutus on loistava. Mutta graduvaiheessa opiskelija ja teksti ovat solmussa. Kandit/maisterit ovatkin sitten lainapäitä.
Ilmoita asiaton viesti
Asumisen ja ruuan kalleus aiheuttaa köyhyyttä. Mitä suuremmat asumistuet, sen kalliimmat vuokrat – Olemme luoneet noidankehän. Jopa omistusasunnossa elävät voivat hakea nykyisin asumistukea asuntovelan maksuun…
Järjestelmässämme on siis perustavanlaatuisesti jotain vikaa. Korruptio – poliitikot/rakennusteollisuus/virkamiehet?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin.
Siksi kaikki tuet pitäisi poistaa. Niin teollisuudelta kuin yksityisiltäkin.
Ne valuvat vain myyjien tileille. Toisin sanoen eivät hyödytä tarvitsijaa vähääkään.
Vastaavasti pitäisi sellaisia veroja jotka ennen muuta kohdistuvat pienituloisiin, alentaa tuntuvasti.
Valtiontaloudellisesti se menisi aika lailla +/- 0 kun vielä huomioidaan se että sitä virkakuntaa joka hallinnoi kaikkia erilaisia tukijärjestelmiä, voitaisiin pienentää. Tosin siitä joutuisi väkeä etsimään itselleen työtä myös.
Ilmoita asiaton viesti
Asuntovelan maksuun tuskin tänään pitää paikkansa.
Kaikkinainen kalleus johtuu siitä että suuri osa rahoistamme kulkee yhteiskunnan kautta toisin kuin nuoruudessani.
Etten nyt saa paljoakaan yhteiskunnalta johtuu etten nuoruudessani uskonut yhteiskuntaan silloisen normaalin mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvään sosialistiseen malliin. Kaiken rahan pitäisi kulkea sosialistisen jakoperiaatteen mukaan. Lopulliset määrät muotoutuisivat sen mukaan kuinka hyvä sosialisti olet tai et ole. Alkuesimerkkejä ja tuulahduksia on nyt tämä Perussuomalaisten Nuorten tuen peruuttaminen. Keskustapuolueen Nuorisosäätiö sai ja saa ilmeisesti edelleen tukea?
Kun ”yhteiskunta” päättää kuinka paljon itse kukin saa niin yksilöä on helppo kontrolloida. Sama tulee nyt kovaa vauhtia Vihreiden toimesta, auton saa lopulta hankkia vain anomalla.
Ilmoita asiaton viesti
Alkeellisten virhepäätelmien takia esim. koulutuksen merkitystä elämässä menestymisen kannalta on yliarvioitu jatkuvasti.
Hyvin koulutetut pärjäävät elämässä paremmin, mutta suurin syy siihen on se, että he ovat jo lähtökohtaisesti erilaisia ihmisiä kuin ne, jotka jättävät koulunsa kesken tai lopettavat opiskelun heti, kun oppivelvollisuus päättyy.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, edesmennyt appiukkoni neukkuajan Tallinasta sanoi naapuristaan. Siinä on mies jolla on kultaiset kädet.
Ylikoulutus ei toimi jos se tappaa luovuuden.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäksi on havaittu että koulutuksessa ei osaaminen merkkaa niin paljoa kuin verkostoituminen. Hitto kun en laittanut erityistalteen yhtä tutkimusta jolla vinoilin äidilleni.
Hänhän oli sillei että Ole Tuomo Kiltti Poika ja Lue. No. Luin kyllä. Kiltti Poika en ollut koskaan. Mutta kotona pysyin ja pois Mieron Tieltä. Kuitenkin oikeasti se opiskelijabileissä verkostoituminen korreloisi työnsaannin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä tällaiset köyhyystutkimukset ovat juurikin sitä höpöhöpö osastoa, joka ei tuota mitään lisäarvoa. Yliopistoista pitäisi karsia puolet näistä sosiologeista/humanisteista ja kukaan ei huomaisi mitään. Tai toki sen, että veroeuroja säästyisi.
Ehkä jäljelle jäävä puolikas saisi sitten vähän järkeä tutkimuksiin? Tiedä häntä.
Ihminen on leipäjonossa= todennäköisesti köyhä. Ehkä joukossa muutama avun väärinkäyttäjäkin= ei niin köyhä. Siinä teille tutkimus…
Ilmoita asiaton viesti
Prasilian presidentti Jair Bolsonaro on kai aikeissa vähentää rajusti yhteikuntatieteiden ja humanististen tietieden rahoitusta yliopistoissa. Japanin pääministerillä Shinzō Abella on ollut samansuuntaisia hankkeita. Oikein tai väärin, joskus on paikallaan kysyä, mitä hyötyä tästä ja tästä opetuksesta/tutkimuksesta on.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiologia on ihan hauskaa pohdintaa ja filosofian alahaara. Se nyt on vain naamioitu Amerikan koulukunnan virtauksineen toisaalta tieteellisemmäksi mitä se on, toisaalta pirstaloitunut minitutkimukseen kuten vaikka köyhyystutkimukseen kuten kaikki muukin yliopisto-tavara ja toisaalta siinä näköjään käytetään, ainakin Ohisalo käyttää, ei niin tieteellistä kieltä. Mutta niin. Kysymys kai kuuluu jos nyt kerrotaan, että yliopistoista on leikattu liikaa, niin mikä sitten on oikea määrä vaikka sosiologeja Suomessa, millä rahalla, onko vain taivas kattona, voiko taloustieteilijää arvottaa tärkeämmäksi kuin sosiologia jnejne. En tähän mitään vastauksia ole paitsi että luulisi, että jo nykyisillä pärjäisi sitten kuitenkin ja se minne nyt oikeasti kuuluisi panostaa on se innovaatio joka sekin kai voi olla 0 – tutkimusta jos ei toimintaa tarkasti kontrolloida.
Insinööritieteet vastaan humanistit joissa vain ensimmäisiä yhteiskunta tarvitsee mutta joiden toimista jälkimmäiset voivat tuottaa dataa, köyhyystutkijakin, mutta kuinka irrelevanttia tämä ’tieto’ on ?
(Ohisalon ansio ja suurin asia miksi häneen kohdistuu mielenkiintoa on juuri titteli köyhyystutkija, nyt minäkin tiedän, että moisiakin on olemassa)
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on hyvin kiehtovaa. Itselleni valaisevaa on se, että älykkyysosamäärää koskevassa teoriassa on haettu tilastollisesti yhteyksiä. Ja tässä faktorianalyysiä ja muita menetelmiä koskevat kritiikit ovat älykkyysosamääräkritiikissä arkipäivää.
Kuitenkin tässä on nyt sellainen aihevalinta että menetelmän vahvuudet ja heikkoudet näyttävät ideologian vaihtuessa vaihtuvan mukana. Eli ne tahot jotka pitävät ongelmia mitättöminä älykkyysisamääräkritiikissä ovat tässä sitten selittämässä miten postmoderni humanismi on roskaa. Ja ne jotka muuten ovat epäileviä älykkyysosamääräjuttujen kanssa ovat sillei että ”no, minä kyllä työkseni pyörittelen SPSS:ää”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostaisi enemmän tilastollinen jakauma leipäjonon asiakkaista, että kuinka moni käyttää huumeita, runsaasti alkoholi tai tupakkaa, jotka ovat kalliita harrastuksia. Lisäksi pitäisi nähdä leipajonon asiakkaan tilitiedot ja asumismuoto, jotta pystyisi tekemään tarkemman arvion hänen oikeasta varallisuudesta, koska taitaa löytyä niitäkin vanhempia ihmisiä, jotka säästävät vaikkei sille olisi tarvetta.
Suomi on monella mittarilla yksi parhaista hyvinvointivaltioista ja täällä on määritelty perustoimeentulon taso, johon jokaisella on oikeus. Kunhan vain hakee tukia ja käyttää omaisuutensa ensin, jos sitä on olemassa. Syy leipäjonoille on todennäköisemmin elämänhallinnallissa ongelmisssa kuin yhteiskunnan köyhyyspolitiikan, mutta en missään nimessä pidä mahdottomana, että ihminen voi sairastumisen johdosta ajautua köyhyysloukkuun. Silloin niiden tukien ja avun hakeminen voi olla monesta syystä vaikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Poliitikot eivät uskalla puhua epämiellyttävistä asioista. Tutkijoiden pitäisi siihen kyetä – jos on vaan haluja.
Ilmoita asiaton viesti
No, Matti Viren on mies yliopistosta. Oman yliopistourani esittelijä, joka kertoi yliopiston esittelykurssilla -93 kaikkien kannattavan opiskella tohtoreiksi. Mutta rehellisesti 20 vuotta sosiaalityöntekijänä on pakko myöntää Matin ymmärtävän asioita toisin kuin monet muut yliopistopölhöt. Suomen BKT;stä on tungettu järkyttävä määrä Moolokin kitaan sosiaalimenoihin ja mikä on lopputulos? Läheltä toimintaa katsoen on pakko sanoa, vanha kunnon Sayn laki toimii= tarjonta luo kysyntää.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Matti Viren, minusta oikein hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä kanssasi.
Oli analyysimenetelmä mikä hyvänsä, lähtödatan täytyy olla hyvä, validi jne. muuten roskaa sisään, fuulaa ulos. Köyhyyden tutkimus on sinällään helppoa, ja ruokajono on hassu otoskohde tutkia tätä tärkeää aihetta. Suorastaan viheliäisen väärä.
Tutkimusrahat jaetaan tarinoinen pohjalta, (= hyvä hakemus, konsortio) ja esim. kaupunkiliikunta sai runsaasti rahaa. Pitää kävellä ja pyöräillä. Ei ole Nobel-tiedettä. Liikutaan enemmän ja pidetään yhteiskunnan turvaverkot kunnossa, kannustein palata esim. töihin. Rinnekin sanoi, ei saa chillailla, hyi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos vaan itsellesi; samaa mieltö ollaan.
Ilmoita asiaton viesti