Työpaikat eivät synny itsestään
Ilma on solkenaan puhetta työllisyyden kasvun tarpeesta ja työllisyystavoitteista, mutta konkreettisia ehdotuksia työllisyyden kasvattamiseksi on harvassa. Toistaiseksi ainoa ehdotus, joka on tullut hallituksen taholta, on työllisyyssubventioiden kasvattaminen. Jotkut varmaan muistavat ”edellisen” Rinteen mallin (Heikki Rinteen mallin, jossa pitkäaikaistyöttömiä yritettiin työllistää työttömyyskorvausrahoin 1980-luvun alussa). Samanlaisia malleja on ollut maailmalla kymmenittäin, joten on verraten helppo päätellä, onko työttömyys poistettavissa subventioiden avulla. Hieman merkillinen piirre on siinä, että ne, jotka innokkaimmin ajavat työllisyyssubventioiden kasvattamista, ovat niitä, jotka ovat pitäneet suurinta ääntä yritystukien haitallisuudesta. Lista menee tietenkin niin, että yritystuet pitää poistaa, mutta sitten seuraakin loputon lista poikkeuksista (työllisyystuet, innovaatiotuet, tuet ympäristöhankkeisiin jne.).
Tukien vaikutuksista ei kannata tässä enempää keskustella; yksityiskohtaisia arvioita löytyy sen verran paljon. Suurin ongelma niissä – niin kuin muissakin tuissa – on, erilaisten markkinahäiriöiden kehittyminen. Kuitenkin ainakin työllisyyden kannalta paras järjestelmä on sellainen, jossa markkinat voivat toimia tehokkaasti. Siksi olisi järkevintä keskittyä toimiin, joissa nimenomaan poistettaisiin erilaisia työllistymisen esteitä (olivat ne sitten monopoleja, säätelyä tai muita rajoituksia) ja negatiivisia kannustimia. Ehkä suurin ongelma on kannustinloukut, jotka perimmiltään heijastavat sitä, että verotusta ja sosiaaliturvaa on kehitetty enemmänkin tasa-arvonäkökulmasta kuin kannustinvaikutusten kannalta. Työllisyyttä ajatellen olennainen yksityiskohta on tietenkin työttömyyskorvausjärjestelmä, joka ei varman perustu mihinkään taloudelliseen analyysiin vaan kolmikannan (historiallisiin) voimasuhteisiin. Olen aika varmaa siitä, että siirtyminen yhtenäistettyyn korvausjärjestelmää (kassat ja KELA yhteen), jossa korvausaste noudattaisi alenevaa porrastusta, muuttaisi työn tarjontakäyttäytymistä (ja työllisyyttä) paljon enemmän kaikki aktiivimallin toimet konsanaan.
Nykyisen järjestelmän ilmeinen heikkous on etenkin siinä, että pitkät kassapäiväraha-ajanjaksot tilanteissa, joissa uudelleentyöllistyminen (vanhat teollisuuspaikkakunnat) on hankalaa, nostavat uudelleentyöllistymisen kynnystä paljon korkeammaksi, kuin mitä se oli heti työttömyysjakson alussa. Ongelmaa vielä pahentaa asuntomarkkinoiden polarisoituminen Etelä-Suomen ja muun Suomen välillä. On vaan vaikea keksiä mitään helppo ratkaisua asuntomarkkinoiden tilasta johtuvaan pattitilanteeseen. Joku 1000 euron muuttoavustus on yhtä tyhjän kanssa, mutta auttaako edes avustuksen kymmenkertaistaminen?
Työttömyydestä puhuttaessa helposti unohtuu, että lyhytaikainen ja pitkäaikainen työttömyys ovat hyvin erilaisia asioita ja kaipaavat erilaista politiikkareseptiä. Tämä ilmeinen tosiasia ei oikein näkynyt ns. aktiivimallin toteutuksessa, vaikka mallissa ehkä on/oli ideoita, joita soisi vietävän eteenpäin. Oheisista kuvista saaneen jonkinlaisen kuvan muutoksista, joita työttömien työllistymisessä on tapahtunut. Kuvat kertovat, mikä osa päättyneistä työttömyysjaksoista on toteutunut siten, että työnhakija on itse saanut työtä. Kuten nähdään, osuus on ollut trendinomaisessa laskussa, mutta erityisen selvä lasku näkyy vuodenvaihteen 2011/2012 jolloin työmarkkinoilla tapahtui selvä käänne huonompaan. Erityisen selvästi muutos näkyy niiden osalta joiden työttömyysjaksot ovat olleet hyvin lyhyitä (alle viikon tai alle kuukauden). Sen sijaan pitkäaikaistyöttömien osalta trendi on ollut hieman erilainen ja etenkin 2015 jälkeen osuus on selvästi kasvanut, jos kohta taso on edelleenkin verraten alhainen. Yhtä kaikki, luvut kertonevat, että työllisyyspolitiikassa tarvitaan erilaisia keinoja, eikä ”ei, ei, ei” vaihtoehdolla päästä kovin pitkälle.
Tämä tosiasia koskee varmaan myös lyhytaikaisia työsuhteita ja osa-aikaistyötä. Luulisi, että työllisyyden kasvattaminen onnistuisi kaikkien helpoimmin juuri näillä sektoreilla. Siksi on nurinkurista, että ammattiliitot pyrkivät kaikin tavoin jarruttamaan ja estämään tällaisten työpaikkojen syntyä ja kasvua. On vaikea kuvitella, että voisimme nykytilanteessa luoda suuren määrän pysyviä, kokoaikaisia työpaikkoja markkinasektorille, kun kuitenkin irtisanomissuoja on ainakin pienten yritysten kannalta niin iso riskitekijä, kuin se on. Ei Suomi ole sellainen ihmemaa, jossa on jatkossa tarjolla vain hyväpalkkaisia, pysyviä täyspäiväisiä työsuhteita. Kuten oheisesta kuviosta ilmenee, Suomi on pikemminkin jälkijunassa kuin jonkinlainen äärimmäisyys tällaisten työsuhteiden yleisyydessä. Vai muistuttaako Suomi talouden rakenteen osalta Bulgariaa ja Kroatiaa?
Mutta ehkä näistä asioista ei kannata vääntää kättä sen enempää. Jotenkin on se tuntuma, että nykyinen hallitus välttää visusti kaikki kiperät ratkaisut työmarkkinoilla. Tukea tälle ”ei, ei, ei” –linjalle tulee Hakaniemestä sen verran, että kaikki on jäissä. Tyllisyystilanne tosin heikkenee, mutta kestää aikansa, ennen työllisyysluvut ovat siksi rumia, että ne alkavat kiusata poliitikkoja. Ja silloinkin voi aina vedota siihen, että ”maailmantalous, Trump, Brexit, ….
Muutamia ehdotuksia:
– turhat yritystuet pois = lisää rahaa koulutukseen, hoivaan jne.
– palkkaverotusta alemmalle tasolle = lisää rahaa kulutukseen = lisää veroja valtion ja kuntien kassoihin.
– yrittäjyys ykkösprioriteekiksi = lisää ”pöhinää” kotimaan markkinoille ja myös speciaalituotteita/-osaamista vientiin = positiivinen näkyvyys maailmalle, lisää työpaikkoja, lisää verotuloja jne.
Ilmoita asiaton viesti
Joku piitkässä työurassa oleva tuossa jutteli . Kuinka ei pysty ymmärtää miksi sisäministerit yms hallitukses olevat rahtaa Italiasta vaikeasti työllystyviä lisää kun palautusjonokin kilometrien pituinen . Aikoi protestina lopettaa lopullisesti työuransa ja jäähä laakereille loikoo . Kenen vika ?
Jos todellisuudessa vähemmistöä edustavat ministerit tekee erilaisia enemmistön mielestä epäoikeudenmukaisia ratkaisuja . Jengi laittaa jarrut pohjaan .. Kenen vika ?
Ilmoita asiaton viesti
Jep. Tonnin muuttoavustus kuulostaa lähinnä huonolta huumorilta niin kauan kuin valtio roiskaisee varainsiirtoveron rangaistukseksi niille, jotka kehtaavat laittaa arvonsa menettäneen torppansa myyntiin ja muuttaa työn perään.
Ilmoita asiaton viesti
Todella nurinkurista. Mutta ei matkustamisestakaan tule mitään. Matkakuluvähennyksiä supistetaan, bensan hinta nousee, pysäköinti kallistuu, julkinen liikenne syrjäseuduilla heikkenee, …. Aika vaikea yhtälö on (keski-ikäisenkin) lähteä vaikka Savolinnasta töhin pääkaupunkiseudulle….
Ilmoita asiaton viesti
Jos työntekijää on vaikea saada muuttamaan Itä- ja Pohjois-Suomesta etelään, eikö pitäisi jollakin keinoilla saada yritykset muuttamaan työttömyysalueille?
Ilmoita asiaton viesti
Kun yritys lähtee muuttamaan työvoiman perässä se katsoo yleensä myös Suomen rajojen toiselle ulkopuolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Työpaikat syntyvät sinne missä ostovoima on. Kapitalistisessa järjestelmässä pääomat keskittyvät sinne missä päätökset tehdään eli hallinnollisiin keskuksiin, jossa pääkonttoritkin ovat.
Ennen vanhaan aluepolitiikalla (ja jyrkemmällä progressiollakin) kompensoitiin tuota pääomien ja ostovoiman keskittymistä. Sittemmin valtio on vetäytynyt haja-asutusalueilta ja siten pikkuhiljaa luopunut ostovoimaa palauttavasta mekanismista.
Ihmiset siirtyvät ostovoiman perässä….. aika nurinkurista 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Elintärkeää vientiteollisuutta ajatellen on aivan sama, missä asiakkaat ovat. Asia on toinen parturikampaajien, nakkikioskimyyjien sun muiden kanssa.
Suomen julkistalouden menopuoli on määritelty pohjoismaisesti huomattavasti suuremman viennin arvon ja viennin ylijäämien rahoitettaviksi, jota ei ikävä kyllä ole ollut vuosikymmeneen, jos on jatkossakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei oikein kuulu markkinatalouteen määrätä yritysten sijaintipaikkaa…. mutta jos (ja jos) meillä on yritystukia, kai niiden kohdentamisessa voitaisiin huomioida aluetekijätkin jollain fiksulla tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Määräaikaiset työsuhteet ovat olleet jo pitkään lievässä laskusuunnassa ja osapäiväiset työsuhteet ovat selkeammin kasvusuunnassa.
Naisten töissä tämä osapäiväiset ovat jo ohittaneet määräaikaiset, pian miesten töissä osapäiväiset ohittavat.
Suomen pitää miettiä täysremonttia verotuksiin, työlakeihin, yms. sillä kohta osapäiväiset työssäkäyvät ovat enemmistö kuin määräaikaiset.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomen pitää miettiä täysremonttia verotuksiin, työlakeihin, yms. sillä kohta osapäiväiset työssäkäyvät ovat enemmistö kuin määräaikaiset.”
Suomen pitää miettiä tosissaan julkistalouden pienentämistä niin että kokonaisveroaste saadaan sille tasolle että työnteko, niin yrittäinen kuin varsinainen työntekokin kannattaa ja että saadusta palkasta jää käteen elämiseen tarvittava määrä ilman mitään sosiaalitukia tai -avustuksia.
Tämä valitettavasti tarkoittaa myös sitä että julkishallinnosta joutuu ”kilometritehtaalle” suuri joukko väkeä.
Me elämme nyt jo täysin lainarahalla, siis syömme velaksi eikä se ole mahdollista kovin pitkään.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä niin … maailman suurimmalla julkisella sektorilla on paha ottaa ykköspaikka kilpailukyvyssä.
Ilmoita asiaton viesti
Et kai vaan Matti Viren tarkoita sitä vanhaa väittämääsi, että Suomessa olisi maailman suurin julkinen sektori suhteessa kansantalouden kokoon? Tämä väitteesi on moneen kertaan osoitettu vääräksi ja perustunee sinun osaltasi ja monien muidenkin, jotka toistelevat tätä väitettä, kansantalouden tilinpidossa esiintyvän erän julkiset menot väärin tulkintaan. Tämä erä ei kuvaa julkisen sektorin kokoa kansantaloudessa. Ensinnäkin ko. erä ei ole konsolidoitu, vaan sisältää eri julkisen sektorin toimijoiden toisilleen maksamia tulon- ja pääomansiirtoja. Toisekseen kyseinen erä sisältää Suomessa, päinvastoin kuin muissa OECD-maissa eläkevakuutusyhtiöiden maksamat eläkkeet. Tämä johtuu siitä, että Suomessa kaikki eläkeyhtiöt lasketaan julkiseen sektoriin kuuluviksi niiden julkisen valvonnan ja eläkevakuutusmaksujen pakollisuuden johdosta. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Belgiassa on selvästi Suomea suurempi julkinen sektori suhteessa kansantalouden kokoon. Suomen julkisen sektorin koko ei ole 55 – 57 prosenttia kansantalouden koosta. Tarkkaa kokoa ei tilinpidon nykyisen laadintatavan , jossa kokonaistuotanto lasketaan eri tavalla julkisille yksiköille kuin markkinatuotantoon osallistuville yksiköille, johdosta voida määritellä. Parhaimmat estimaattorit julkisen sektorin koolle ovat sen osuus kokonaistyöllisyydestä tai sen maksaman palkkasumman osuus kansantalouden kokonaispalkkasummasta. Näillä mittareilla Suomen julkisen sektorin osuus kansantaloudesta on eri vuosina viime aikoina ollut 22 – 27 prosenttia.
Ilmoita asiaton viesti
”osoitettu vääriksi… miten niin tilastot on osoitettu vääriksi”. Julkinen sektori on EU:n käyttämän määritelmän mukainen; jos haluat poistaa julkisesta sektorista joitain eria, that’s fine, mutta kyse ei enää ole ”virallisesta” määritelmästä. Julkisen sektorin palkkasumma on tietenkin vain osa julkisesta sektorista; vai oletko sitä mieltä, että tulonsiirrot eivät ole osa julkista sektoria. Valtaosa veroistasi menee siis jonnekin muualla kuin julkiselle sektorille.
Kai julkisten menojen kokonaissumma on kuitenkin paras indikaattori, parempi se kuitenkin kuin joku menojen osa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö tässä nyt ”onnistuneesti” sekoiteta kansantalous ja veroaste?
Jos ”julkisen sektorin” palkkasdumma on n. 25 % bkt_stä niin sehän on silloin noin tai yli 50 % valtion tuloista eli pääosin verotuloista?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos työllisyyttä käsittelevästä kirjoituksestasi Matti Viren. Siinä on monia tärkeitä havaintoja. Tämä jäi minulta sanomatta kun kiirehdin kommentoimaan yhtä kommenttiasi Suomen julkisen sektorin koosta. Tästä asiasta en tällä erää viitsi enempää väitellä kanssasi, totean vain, että olen ollut Tilastokeskuksessa yli 30 vuotta kansantalouden tilinpidon eri tehtävissä ja tunnen tilinpidon sekä teorian että eri käsitteiden sisällön tarkasti, joka tapauksessa sinua paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
Matti Viren ei tilastoja ole osoitettu vääriksi, vaan niiden tulkinta tässä nimenomaisessa yhteydessä. Asia ei nimittäin ole niin, että julkiset menot erä, joka esiintyy kansantalouden tilinpidossa ja jonka suhde tyypillisesti on bruttokansantuotteeseen luokkaa 55 prosenttia Suomessa ei tarkoita sitä, että muiden kansantalouden sektoreiden menot olisivat vastaavalla tavalla ilmoitettuna 45 prosenttia bruttokansantulosta. Itse asiasa vastaavalla tavalla laskettujen muiden sektoreiden menojen suhde bruttokansantuloon on luokkaa 150 -170 prosenttia. Se, että erään ”julkiset menot” sisältyy julkisen sektorin sisäisiä maksuja sektorin yksikköjen kesken,eli sitä ei ole konsolidoitu, merkitsee, että tätä lukua ei voi käyttää julkisen sektorin koon mittaamiseen.
En ole tietenkään poistamassa eläkevakuutusyhtiöitä Suomen kansantalouden tilinpidon julkisesta sektorista, miten voisinkaan, mutta on selvää, että eri kansantalouksien julkisia sektoreita verrattaessa on otettava huomioon julkisen sektorin määrittely Suomessa, joka poikkeaa muiden EU- ja OECD-maiden vastaavasta määrittelystä. Suomessa kaikki eläkkeet kuuluvät julkiseen sektoriin, muissa maissa vain julkisen sektorin yksikköjen maksamat eläkkeet eivät yksityisten eläkeyhtiöiden eivätkä yksityisten eläkesäätiöiden maksamat eläkkeet. Jos haluat asiasta varmistua, niin ota yhteyttä Tilatokeskuksen Talous- ja ympäristötilastot yksikköön, esimerkiksi kansantalouden tilinpidon laadintaa johtavaan henkilöön , joka lienee nykyisin Ville Tolkki.
Ilmoita asiaton viesti
Voih, tutustu nyt edes kansantalouden tilinpidon alkeisiin. Luku 55 % on nimenomaan konsolidoitu luku…
Näytäpä kalkyyli, jossa yksityisen sektorin menot ovat 170 % BKT:sta!
Eläkejärjestelmä on eri eri EU-maissa erilainen, mutta tämä suinkaan tarkoita sitä, että eläkemenot voitaisiin kokonaan siivota luvuista. Tulonsiirtoja ne ovat samalla tavalla kuin lapsilisät.
Työeläkemaksut ovat Suomessa samalla tavalla pakollisia – julkisen valaan säätelemiä – kuin verotkin. Asiallisesti ei olisi mitään (olennaista) eroa, vaikka KELA hoitaisi työeläkemaksutkin.
Ilmoita asiaton viesti