Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Tue, 07 Aug 2018 17:18:56 +0300 fi Aikansa kutakin http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin <p>&nbsp;</p><p>Vielä pari vuotta sitten hehkutettiin Ruotsin talousmenestystä; kaikilla hehkuttajilla oli oma tarinansa siitä, miksi Ruotsi on paljon parempi kuin Suomi. No, ei Ruotsin talous nytkään missään lamassa ole, mutta etumatka Suomeen verrattuna on kääntynyt päinvastaiseksi. Pitkässä juoksussa (ks. oheinen kuva) Suomen talous on tosin kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana nopeammin kuin Ruotsissa (eroa on ollut lähes puoli prosenttia vuodessa). Suurin syy on varmaan ollut Suomen alhainen lähtötaso sotien jälkeen. Alhainen lähtötaso ei kuitenkaan selity vain maailmasodilla vaan taustalla on tietenkin Suomen asema Ruotsin valtakunnan takamaana (lähes siirtomaana) vuosisatojen ajan.</p><p>Miksi sitten Suomen talous rupesi sakkaaman vuoden 2011 jälkeen (neljässä vuodessa eroa kertyi lähes kymmenen prosenttia)! Helpoin vastaus on tietenkin Kataisen/Stubbin hallitus, mutta ehkä vastaus vaatisi hieman kvalifiointia. Toki on niin, että Kataisen hallitus teki syntyessään 2011 massiivisia virheitä talouspoliittisten linjausten suhteen. Kilpailukyvyn romahdusta ei tajuttu, vaan kuviteltiin heikon kasvun johtuvan ohimenevästä kysynnän lamasta. Mitään rakenteellisia muutoksia ei pyritty saamaan aikaan, vaan hymisteltiin Himasen sinisen kirjan utopioita. Voi tietysti sanoa, että jos hallituksessa ovat mukana kaikki mahdolliset aatesuunnat, on jo lähtökohtaisesti varmaa, että mitään haasteellisia politiikkaratkaisuja ei kyteä samaan aikaan. Nykyinen hallitus yrittää tietenkin ottaa pisteet talouskasvun käynnistymisestä, mutta tuntuu hieman falskilta väittää, että hallituksen politiikkaa olisi ollut ratkaiseva tekijä viime vuosien talouskehityksessä. Sitä paitsi vaikka talous on kasvanut jo kolmatta vuotta, hallitus ei ole tehnyt oikeastaan mitään velkaantumisen pysäyttämiseksi (kuvio 2). Siitä tulee paljon miinuspisteitä historian kirjoihin. Ei ehkä kuitenkaan yhtä paljon kuin Sorsan ja Virolaisen hallitukselle, joka 1972-1975 &rdquo;antoi todella palaa&rdquo;. Julkisten menojen BKT-suhde nousi hallitusta edeltävän ajan 33.9 prosentista 40.8:aan. Eikä ollut kyse mitään lamasta tai kriisistä (niin kuin esimerkiksi 1991-1993). Näitä heppuja on paljolti kiittäminen yhdestä maailman ankarimmasta verojärjestelmästä, jota vielä lapsenlapsemmekin saavat kirota.</p><p>Mitä tulee Ruotsiin, on syytä muistuttaa, että Suomen/Ruotsin paremmat BKT-numerot eivät kerro koko totuutta. Niin kuin kuviostakin ilmenee, tuotannon kasvu Ruotsissa on henkeä kohden laskettuna olennaisesti hitaampaa kuin mitä pelkät BKT numerot kertovat. Väestön kasvu Ruotsissa on viime vuosina ollut lähes puolitoista prosenttia, mikä merkitsee sitä, että henkeä kohden laskettu BKT on kasvanut kolmen prosentin sijaan vain noin puolitoista prosenttia (Suomessa väestön kasvu ollut alle puoli prosenttia). Jatkuvasti tuntuu unohtuvan, että BKT ei ole mikään elintason mitta. Puolentoista prosentin väestön kasvu on muuten aika paljon; tällä vauhdilla Ruotsissa asuisi viidenkymmen vuoden kulutta jo 20 miljoonaa ihmistä.</p><p>Ruotsin esimerkki kertoo osaltaan siitä, että monesti talouskehityksestä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä (ja ennusteita) kovin vähäisten tietojen perusteella. Ehkä vielä parempi esimerkki löytyy ns. BRICS &ndash;maiden talouskehityksestä. Kymmenen vuotta sitten talouslehdet olivat pullollaan prognooseja, joissa &rdquo;uusien taloustiikereiden&rdquo; sanottiin päihittävän perinteiset teollisuusmaat, Euroopan ja Yhdysvallat. Kuitenkin viime vuosien kehitys on kulkenut aivan eri suuntaan näissä maissa. Venäjän talous on hädin tuskin pystynyt yhden prosentin kasvuun, kun taas Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat kompastelleet vielä enemmän. Intia ja Kiina toki edelleenkin tuottavat siedettäviä kasvunumeroista, mutta jos esimerkiksi Yhdysvaltojen BKT kasvaa neljän prosentin vauhdilla, ei kuilu tulotasossa kovin nopeasti supistu. Ehkä pitäisi ottaa oppia Zhou-Enlain kuuluisasta arviosta vuodelta 1972, että Ranskan vallankumouksen hyödyllisyyttä on vielä liian varhaista arvioida.</p>  

Vielä pari vuotta sitten hehkutettiin Ruotsin talousmenestystä; kaikilla hehkuttajilla oli oma tarinansa siitä, miksi Ruotsi on paljon parempi kuin Suomi. No, ei Ruotsin talous nytkään missään lamassa ole, mutta etumatka Suomeen verrattuna on kääntynyt päinvastaiseksi. Pitkässä juoksussa (ks. oheinen kuva) Suomen talous on tosin kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana nopeammin kuin Ruotsissa (eroa on ollut lähes puoli prosenttia vuodessa). Suurin syy on varmaan ollut Suomen alhainen lähtötaso sotien jälkeen. Alhainen lähtötaso ei kuitenkaan selity vain maailmasodilla vaan taustalla on tietenkin Suomen asema Ruotsin valtakunnan takamaana (lähes siirtomaana) vuosisatojen ajan.

Miksi sitten Suomen talous rupesi sakkaaman vuoden 2011 jälkeen (neljässä vuodessa eroa kertyi lähes kymmenen prosenttia)! Helpoin vastaus on tietenkin Kataisen/Stubbin hallitus, mutta ehkä vastaus vaatisi hieman kvalifiointia. Toki on niin, että Kataisen hallitus teki syntyessään 2011 massiivisia virheitä talouspoliittisten linjausten suhteen. Kilpailukyvyn romahdusta ei tajuttu, vaan kuviteltiin heikon kasvun johtuvan ohimenevästä kysynnän lamasta. Mitään rakenteellisia muutoksia ei pyritty saamaan aikaan, vaan hymisteltiin Himasen sinisen kirjan utopioita. Voi tietysti sanoa, että jos hallituksessa ovat mukana kaikki mahdolliset aatesuunnat, on jo lähtökohtaisesti varmaa, että mitään haasteellisia politiikkaratkaisuja ei kyteä samaan aikaan. Nykyinen hallitus yrittää tietenkin ottaa pisteet talouskasvun käynnistymisestä, mutta tuntuu hieman falskilta väittää, että hallituksen politiikkaa olisi ollut ratkaiseva tekijä viime vuosien talouskehityksessä. Sitä paitsi vaikka talous on kasvanut jo kolmatta vuotta, hallitus ei ole tehnyt oikeastaan mitään velkaantumisen pysäyttämiseksi (kuvio 2). Siitä tulee paljon miinuspisteitä historian kirjoihin. Ei ehkä kuitenkaan yhtä paljon kuin Sorsan ja Virolaisen hallitukselle, joka 1972-1975 ”antoi todella palaa”. Julkisten menojen BKT-suhde nousi hallitusta edeltävän ajan 33.9 prosentista 40.8:aan. Eikä ollut kyse mitään lamasta tai kriisistä (niin kuin esimerkiksi 1991-1993). Näitä heppuja on paljolti kiittäminen yhdestä maailman ankarimmasta verojärjestelmästä, jota vielä lapsenlapsemmekin saavat kirota.

Mitä tulee Ruotsiin, on syytä muistuttaa, että Suomen/Ruotsin paremmat BKT-numerot eivät kerro koko totuutta. Niin kuin kuviostakin ilmenee, tuotannon kasvu Ruotsissa on henkeä kohden laskettuna olennaisesti hitaampaa kuin mitä pelkät BKT numerot kertovat. Väestön kasvu Ruotsissa on viime vuosina ollut lähes puolitoista prosenttia, mikä merkitsee sitä, että henkeä kohden laskettu BKT on kasvanut kolmen prosentin sijaan vain noin puolitoista prosenttia (Suomessa väestön kasvu ollut alle puoli prosenttia). Jatkuvasti tuntuu unohtuvan, että BKT ei ole mikään elintason mitta. Puolentoista prosentin väestön kasvu on muuten aika paljon; tällä vauhdilla Ruotsissa asuisi viidenkymmen vuoden kulutta jo 20 miljoonaa ihmistä.

Ruotsin esimerkki kertoo osaltaan siitä, että monesti talouskehityksestä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä (ja ennusteita) kovin vähäisten tietojen perusteella. Ehkä vielä parempi esimerkki löytyy ns. BRICS –maiden talouskehityksestä. Kymmenen vuotta sitten talouslehdet olivat pullollaan prognooseja, joissa ”uusien taloustiikereiden” sanottiin päihittävän perinteiset teollisuusmaat, Euroopan ja Yhdysvallat. Kuitenkin viime vuosien kehitys on kulkenut aivan eri suuntaan näissä maissa. Venäjän talous on hädin tuskin pystynyt yhden prosentin kasvuun, kun taas Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat kompastelleet vielä enemmän. Intia ja Kiina toki edelleenkin tuottavat siedettäviä kasvunumeroista, mutta jos esimerkiksi Yhdysvaltojen BKT kasvaa neljän prosentin vauhdilla, ei kuilu tulotasossa kovin nopeasti supistu. Ehkä pitäisi ottaa oppia Zhou-Enlain kuuluisasta arviosta vuodelta 1972, että Ranskan vallankumouksen hyödyllisyyttä on vielä liian varhaista arvioida.

]]>
79 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin#comments Raha Ruotsin talous Talouskasvu Valtion menot Tue, 07 Aug 2018 14:18:56 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin
Taas se Impivaara http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258404-taas-se-impivaara <p>Taas se Impivaara</p><p>Uuden Suomen toimittaja Ossi Kurki-Suonio esitteli 18.9. STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan näkemyksiä maahanmuutosta. Palolan mukaan Suomi tarvitsee maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluita. Toisaalta Suomi ei Palolan mukaan modernina kansainvälisenä hyvinvointivaltiona ja EU:n jäsenenä voi vetäytyä vastuustaan. Palola myös toteaa, että ratkaisumme ei myöskään voi olla impivaaralainen eristäytyminen ja rajojen sulkeminen. Ratkaisu on asiallinen politiikka; ääripäissä liikkuvan maahanmuuttokeskustelun sijasta tarvitsemme järkevää ja kokonaisvaltaista maahanmuuttopolitiikkaa,</p><p>Palolan kommentit vaikuttavat kovin ristiriitaisilta. Ei saa selvää, onko maahanmuutto Suomen kannalta hyvä bisness vai onko se vain velvollisuus EU:ta ja koko ihmiskuntaa kohtaan. On myös hieman vaikea nähdä, että Palola haluaisi todella asiallista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta, kun hän jo toiseen lauseeseensa saa mahtumaan terveiset impivaaralaisille.</p><p>Retoriikka sikseen, taas kerran törmää väitteeseen, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa turvaamaan huoltosuhdetta. Sivuutetaan tässä nyt (ei-triviaali) kysymys siitä, onko olemassa jokin välttämätön huoltosuhteen arvo ja toisaalta onko olemassa jokin hyvinvointipalveluiden (julkisten menojen) taso, jota ilman emme millään tule toimeen. Sen sijaan on aiheellista kysyä, miten on ylipäätään mahdollista parantaa huoltosuhdetta, jos maahanmuuttajien huoltosuhde on olennaisesti alhaisempi kuin kantaväestöllä. Ohessa on muutama kuvan Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta, joista ilmenee, että maahanmuuttajien huoltosuhde (jota kuvaa työllisten osuus koko väestöstä) on ollut koko 2000 luvun huonompi kuin kantaväestöllä, maahanmuuttajien työllisyysaste on samoin ollut olennaisesti alhaisempi, maahanmuuttajien yrittäjyys (yrittäjien osuus väestöstä) on sekin ollut alhaisempi ja maahanmuuttajien heterogeenisuus on valtava, mistä syystä puhuminen ylipäätään vain maahanmuuttajien tarpeesta on tyhmää. Joka tapauksessa on selvää, että keskimäärin maahanmuuttajat eivät ole parantaneet huoltosuhdetta. Toki tulos heijastaa koko maahanmuuton historiaa, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että luvut olennaisesti parantuisivat lähiaikoina, koska pakolaisina (&rdquo;pakolaismaista&rdquo;) maahan tulleiden työllisyysasteet ja &ndash;osuudet ovat katastrofaalisen alhaisia. Toki on niin, että esimerkiksi uzbekit tilapäisesti parantavat työllisyyslukuja, mutta sekin on vain tilapäistä, koska vanhenevat Uzbekistanista tulleet laattamiehetkin. Siirtolaisuus on samanlainen ongelmien ratkaisu kuin velan otto, nyt menee hyvin mutta ongelmat jäävät tulevien sukupolvien murheeksi.</p><p>On vielä muistettava, että huoltosuhde on perimmiltään taloudellinen eikä demografinen ongelma. Jos &rdquo;työllistetty&rdquo; tekee tunnin viikossa töitä tai tekee töitä valtion subventoimilla palkoilla (vert. Ruotsin malli), ei se ole mikään ratkaisu huoltosuhdeongelmiin. Eivät sairaalat ja hoitokodit pyöri tilastoilla vaan euroilla. Mikään ratkaisu ei ole sekään, että maahanmuuttajat työllistyvät töihin joiden palkkataso on niin sanotusti minimipalkkatasoa. Ohessa on taloukko, josta ilmenee kotitalouksien tulojen rakenne tulokymmenyksittäin (1. kymmenys on pienituloisin). Taulukko kertoo, että julkinen valta &rdquo;nettoaa&rdquo; aidosti vain kotitalouksista, joiden kuukausitulot ovat yli 5000 euroa. Jos tulot ovat luokkaa 1500 euroa kuukaudessa, pelkkien tulonsiirtojen netto on luokkaa -10&nbsp;000 euroa ja huomioidaan myös julkiset palvelut ja kulutusverot, luku kaksi kerta suurempi. Inhoraadollinen viesti on se, että vain hyvätuloisista (&rdquo;rikkaista&rdquo;) maahanmuuttajista on yhteiskunnalle hyötyä. Maahanmuuttajine tulotaso on vaikeasti mitattava suure valtavasta heterogeenisuudesta johtuen. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan ehkä kuitenkin pitää sitä, että tulotaso on vain noin 2/3 kantaväestön tulotasosta. Kun vielä pitää mielessä maahanmuuttajien huonot työllisyysluvut, ei millään voi ymmärtää Antti Palolan esittämiä väitteistä siitä, että maahanmuutto olisi jotenkin suoraviivainen ratkaisu huoltosuhdeongelmiin, ei edes siinä tapauksessa, että maahanmuutto olisi pääsääntöisesti työperäistä. Työperäisyys ja yrittäjyys kuulostavat hienolta, mutta usein karu todellisuus on matalapalkkaisuus, valtion tuet ja harmaa talous. Ajatellaan vaikka aika tyypillistä työllistymisen väylää: ravintoala- ja kahvila-alaa. Verottajan (julkisesta) yritysaineistosta (ks. viite alla) voi laskea esimerkiksi kaikkien pizza- pizzeria ja kebab &ndash;nimikkeisten yritysten verotettavat tulot ja maksetut tuloverot. Tulojen keskiarvo (mediaani) vuodelle 2016 on 10700 &nbsp;(0) euroa ja vastaavasti maksettujen verojen keskiarvo (mediaani) on 2200 (0) euroa. On vaikea nähdä, että tämän sektorin kasvu &ndash; oli se sitten miten työperäistä tahansa &ndash; olisi valtiolle jokin kultakaivos.</p><p>Ns. työperäistä maahanmuuttoa perustellaan huoltosuhteen ohella myös sillä, että &rdquo;työvoimasta on pulaa&rdquo;. Tähän argumenttiin on hieman vaikea päästä käsiksi, koska yleensä ei puhuta mitään palkasta. Selvää tietenkin on, että halvasta työvoimasta on (aina) pulaa. Olen hieman skeptinen sen suhteen, että työvoimasta todellakin olisi jokin krooninen pula kaikilla aloilla. Jos katsoo esimerkiksi oheista kuvaa reaalipalkkojen kehityksestä viimeisen 50 vuoden ajalta, ei vaikuta kovin ilmeiseltä, että pula olisi ehtinyt ainakaan palkkoihin asti. Suomessa on varmaan ainakin 200&nbsp;000 työkuntoista ja ikäistä, joita ei syystä tai toisesta oli saatu työmarkkinoille. Minusta on äärimmäisen tyhmää sanoa esimerkiksi niille, jotka työnteon sijaan käyttävät aikansa nettipeleihin, rakennusten ja junien töhrimiseen ja kaiken sorttisiin huumeisiin, että &rdquo;olkaa vain vaan rauhassa, tuomme maahanmuuttaja tekemään työt teidän puolestanne&rdquo;. &nbsp;</p><p>Joskus ennen AY -liikkeen tavoitteena oli työväen aseman parantaminen &ndash; joskus tosin tavalla, joka ei ollut mitenkään työväestön etujen mukaista. Mutta nyt ei oikein tiedä, mikä on koko järjestelmän tarkoitus. Onko se kiinteistöbisness ja muu varain hankinta? Kun jotkut AY -liikkeen edustajat pääomapiirien tapaan vaativat maahanmuuton kasvattamista, eli työvoiman tarjonnan lisäämistä, he tietenkin ajavat takaa palkkojen laskua. Työvoiman tarjonnan kasvu laskee aina palkkoja. Aina. Ihan samalla logiikalla kuin pizzerioiden lukumäärän kasvaa laskee pizzojen hintaa tai mansikkasadon tuhoutuminen nostaa mansikoiden hintaa. Luulisi asian olevan tiedossa Hakaniemessä, mutta ehkä sielläkin kesäkuuma on tehnyt tepposet.</p><p>&nbsp;</p><p>Verotiedot: <a href="https://www.vero.fi/__julk_2016/yhteis%C3%B6_tuloverotus_julk_2016_kunnat_005-257.pdf" target="_blank">https://www.vero.fi/__julk_2016/yhteis%C3%B6_tuloverotus_julk_2016_kunnat_005-257.pdf</a>​</p><p>&nbsp;</p><p>Palola: <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta...</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taas se Impivaara

Uuden Suomen toimittaja Ossi Kurki-Suonio esitteli 18.9. STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan näkemyksiä maahanmuutosta. Palolan mukaan Suomi tarvitsee maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluita. Toisaalta Suomi ei Palolan mukaan modernina kansainvälisenä hyvinvointivaltiona ja EU:n jäsenenä voi vetäytyä vastuustaan. Palola myös toteaa, että ratkaisumme ei myöskään voi olla impivaaralainen eristäytyminen ja rajojen sulkeminen. Ratkaisu on asiallinen politiikka; ääripäissä liikkuvan maahanmuuttokeskustelun sijasta tarvitsemme järkevää ja kokonaisvaltaista maahanmuuttopolitiikkaa,

Palolan kommentit vaikuttavat kovin ristiriitaisilta. Ei saa selvää, onko maahanmuutto Suomen kannalta hyvä bisness vai onko se vain velvollisuus EU:ta ja koko ihmiskuntaa kohtaan. On myös hieman vaikea nähdä, että Palola haluaisi todella asiallista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta, kun hän jo toiseen lauseeseensa saa mahtumaan terveiset impivaaralaisille.

Retoriikka sikseen, taas kerran törmää väitteeseen, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa turvaamaan huoltosuhdetta. Sivuutetaan tässä nyt (ei-triviaali) kysymys siitä, onko olemassa jokin välttämätön huoltosuhteen arvo ja toisaalta onko olemassa jokin hyvinvointipalveluiden (julkisten menojen) taso, jota ilman emme millään tule toimeen. Sen sijaan on aiheellista kysyä, miten on ylipäätään mahdollista parantaa huoltosuhdetta, jos maahanmuuttajien huoltosuhde on olennaisesti alhaisempi kuin kantaväestöllä. Ohessa on muutama kuvan Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta, joista ilmenee, että maahanmuuttajien huoltosuhde (jota kuvaa työllisten osuus koko väestöstä) on ollut koko 2000 luvun huonompi kuin kantaväestöllä, maahanmuuttajien työllisyysaste on samoin ollut olennaisesti alhaisempi, maahanmuuttajien yrittäjyys (yrittäjien osuus väestöstä) on sekin ollut alhaisempi ja maahanmuuttajien heterogeenisuus on valtava, mistä syystä puhuminen ylipäätään vain maahanmuuttajien tarpeesta on tyhmää. Joka tapauksessa on selvää, että keskimäärin maahanmuuttajat eivät ole parantaneet huoltosuhdetta. Toki tulos heijastaa koko maahanmuuton historiaa, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että luvut olennaisesti parantuisivat lähiaikoina, koska pakolaisina (”pakolaismaista”) maahan tulleiden työllisyysasteet ja –osuudet ovat katastrofaalisen alhaisia. Toki on niin, että esimerkiksi uzbekit tilapäisesti parantavat työllisyyslukuja, mutta sekin on vain tilapäistä, koska vanhenevat Uzbekistanista tulleet laattamiehetkin. Siirtolaisuus on samanlainen ongelmien ratkaisu kuin velan otto, nyt menee hyvin mutta ongelmat jäävät tulevien sukupolvien murheeksi.

On vielä muistettava, että huoltosuhde on perimmiltään taloudellinen eikä demografinen ongelma. Jos ”työllistetty” tekee tunnin viikossa töitä tai tekee töitä valtion subventoimilla palkoilla (vert. Ruotsin malli), ei se ole mikään ratkaisu huoltosuhdeongelmiin. Eivät sairaalat ja hoitokodit pyöri tilastoilla vaan euroilla. Mikään ratkaisu ei ole sekään, että maahanmuuttajat työllistyvät töihin joiden palkkataso on niin sanotusti minimipalkkatasoa. Ohessa on taloukko, josta ilmenee kotitalouksien tulojen rakenne tulokymmenyksittäin (1. kymmenys on pienituloisin). Taulukko kertoo, että julkinen valta ”nettoaa” aidosti vain kotitalouksista, joiden kuukausitulot ovat yli 5000 euroa. Jos tulot ovat luokkaa 1500 euroa kuukaudessa, pelkkien tulonsiirtojen netto on luokkaa -10 000 euroa ja huomioidaan myös julkiset palvelut ja kulutusverot, luku kaksi kerta suurempi. Inhoraadollinen viesti on se, että vain hyvätuloisista (”rikkaista”) maahanmuuttajista on yhteiskunnalle hyötyä. Maahanmuuttajine tulotaso on vaikeasti mitattava suure valtavasta heterogeenisuudesta johtuen. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan ehkä kuitenkin pitää sitä, että tulotaso on vain noin 2/3 kantaväestön tulotasosta. Kun vielä pitää mielessä maahanmuuttajien huonot työllisyysluvut, ei millään voi ymmärtää Antti Palolan esittämiä väitteistä siitä, että maahanmuutto olisi jotenkin suoraviivainen ratkaisu huoltosuhdeongelmiin, ei edes siinä tapauksessa, että maahanmuutto olisi pääsääntöisesti työperäistä. Työperäisyys ja yrittäjyys kuulostavat hienolta, mutta usein karu todellisuus on matalapalkkaisuus, valtion tuet ja harmaa talous. Ajatellaan vaikka aika tyypillistä työllistymisen väylää: ravintoala- ja kahvila-alaa. Verottajan (julkisesta) yritysaineistosta (ks. viite alla) voi laskea esimerkiksi kaikkien pizza- pizzeria ja kebab –nimikkeisten yritysten verotettavat tulot ja maksetut tuloverot. Tulojen keskiarvo (mediaani) vuodelle 2016 on 10700  (0) euroa ja vastaavasti maksettujen verojen keskiarvo (mediaani) on 2200 (0) euroa. On vaikea nähdä, että tämän sektorin kasvu – oli se sitten miten työperäistä tahansa – olisi valtiolle jokin kultakaivos.

Ns. työperäistä maahanmuuttoa perustellaan huoltosuhteen ohella myös sillä, että ”työvoimasta on pulaa”. Tähän argumenttiin on hieman vaikea päästä käsiksi, koska yleensä ei puhuta mitään palkasta. Selvää tietenkin on, että halvasta työvoimasta on (aina) pulaa. Olen hieman skeptinen sen suhteen, että työvoimasta todellakin olisi jokin krooninen pula kaikilla aloilla. Jos katsoo esimerkiksi oheista kuvaa reaalipalkkojen kehityksestä viimeisen 50 vuoden ajalta, ei vaikuta kovin ilmeiseltä, että pula olisi ehtinyt ainakaan palkkoihin asti. Suomessa on varmaan ainakin 200 000 työkuntoista ja ikäistä, joita ei syystä tai toisesta oli saatu työmarkkinoille. Minusta on äärimmäisen tyhmää sanoa esimerkiksi niille, jotka työnteon sijaan käyttävät aikansa nettipeleihin, rakennusten ja junien töhrimiseen ja kaiken sorttisiin huumeisiin, että ”olkaa vain vaan rauhassa, tuomme maahanmuuttaja tekemään työt teidän puolestanne”.  

Joskus ennen AY -liikkeen tavoitteena oli työväen aseman parantaminen – joskus tosin tavalla, joka ei ollut mitenkään työväestön etujen mukaista. Mutta nyt ei oikein tiedä, mikä on koko järjestelmän tarkoitus. Onko se kiinteistöbisness ja muu varain hankinta? Kun jotkut AY -liikkeen edustajat pääomapiirien tapaan vaativat maahanmuuton kasvattamista, eli työvoiman tarjonnan lisäämistä, he tietenkin ajavat takaa palkkojen laskua. Työvoiman tarjonnan kasvu laskee aina palkkoja. Aina. Ihan samalla logiikalla kuin pizzerioiden lukumäärän kasvaa laskee pizzojen hintaa tai mansikkasadon tuhoutuminen nostaa mansikoiden hintaa. Luulisi asian olevan tiedossa Hakaniemessä, mutta ehkä sielläkin kesäkuuma on tehnyt tepposet.

 

Verotiedot: https://www.vero.fi/__julk_2016/yhteis%C3%B6_tuloverotus_julk_2016_kunnat_005-257.pdf

 

Palola: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta-ratkaisu-ei-voi-olla-rajat-kiinni

 

]]>
27 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258404-taas-se-impivaara#comments Maahanmuutto Tulonjako Verot Thu, 19 Jul 2018 09:42:35 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258404-taas-se-impivaara
Donald Paholainen http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258106-donald-paholainen <p>&nbsp;</p><p>Donald Trumpista on päivä päivältä vaikeampaa vaikea löytää positiivisia kommentteja Suomen (tai minkään muunkaan maan) mediasta. Luonnehdinnat ovat pikemminkin tasoa: maailman suurin viisivuotias lapsi (YLE 7.7), katujätkä, tappelija (IS 11.7) Trumpin rähinä &hellip; (Trump) on jatkanut raivoamistaan (IL 11.7).</p><p>Vaikeahan Trumpia on analysoida, kun ei ole mitään selvää ohjelmaa, eivätkä hänen kaikki maneerinsa aina aukene. Toimittajat eivät tosin yritäkään tehdä mitään analyysiä, vaan antavat palaa. Trump on yksinkertaisesti vain paholainen ja tehtävänä on pukea tämä oivallus sopivien kielikuvien muotoon. Jotta paholaismaisuus ei olisi vielä riittävää, pitää kertoa, että Trump on Vladimir Putinin kaveri (Putinhan itse asiassa järjesti hänet presidentiksi). Asiaa ei auta vaikka Trump yrittää saada Euroopan maita lisäämään sotilasvoimia (nimenomaan Venäjää vastaan) ja vähentämään Euroopan energiariippuvuutta Venäjästä. Sekään ei auta, että Trumpin aikana USA on kiristänyt Venäjän vastaisia pakotteita ja suostunut myymään aseita Ukrainalle (Obaman hallinto ei siihen suostunut). &nbsp;</p><p>Ongelma on tietenkin siinä, että Trump ei ole vasemmistoliberaali vaan jotain aivan muuta. Mitä muuta, on vähän vaikea sanoa. &nbsp;Näyttäisi siltä, että jonkinlainen punainen lanka on globalisaation jonkinasteinen estäminen/jarruttaminen/haastaminen. Kansallisen edun korostaminen on tietenkin ilmeisessä ristiriidassa kansainvälistä yhteisöllisyyttä korostavan &rdquo;internationalistisen&rdquo; ajattelutavan kanssa, josta on viime vuosina tullut ainoa poliittisesti korrekti ajattelutapa.</p><p>&nbsp;Globalisaation pysäyttäminen tuntuu tosin mahdottomalta. Se kuulostaa hieman samanlaiselta kuin taistelu tyylimyllyjä vastaan. Siksi jää aprikoimaan, aikooko Trump todella haastaa viime vuosien kehityskulun. &nbsp;Onko olemassa jokin &rdquo;iso suunnitelma&rdquo; vai edetäänkö päivä kerrallaan? Trumpin viestintästrategia ei oikein helpota asioiden avaamista.</p><p>Media on kuitenkin ollut surkea analysoimaan itse politiikkaa ja niitä ongelmia, joita globalisaatioon on liittynyt Euroopassa ja USAssa. Vaikka globalisaatio on pääsääntöisesti tuottanut hyvää, eivät hyvät ja huonot puolet ole suinkaan jakautuneet tasan. Pääomapiireille globalisaatio on ollut yksiselitteisesti hyvä asia, mutta työntekijöiden kannalta asia on kovin ristiriitainen riippuen toimialasta, koulutuksesta jne. (siksi onkin hieman erikoista, että ns. työväenpuolueet ovat jopa pääomapiirejä kiivaammin puhuneet globalisaation puolesta). Näin tilanne etenkin Euroopassa, jossa tunnutaan aika naivisti suhtautuvan maailmantalouden muutoksiin. Esimerkiksi Kiinaa pidetään yhä jonkinlaisen kehitysmaana. On helppo sanoa, että Trump on tyhmä (sen osaa sanoa tyhmempikin), mutta on paljon vaikeampi päätellä, missä määrin esimerkiksi Kiinan valuuttakurssipolitiikka on &rdquo;reilua&rdquo; ja missä määrin Kiinan keskusjohtoinen teollisuus- ja sijoituspolitiikka sopivat yhteen vapaiden markkinoiden kanssa. Ilmastopolitiikasta on Suomessa/Euroopassa tullut vain jonkinlainen moraalikysymys, mutta ehkä sitäkin pitäisi tarkastella myös muista perspektiiveistä. Ongelma on vielä siinä, että kellään ei varmaan ole käsitystä siitä, mitä kaikkea täysin globaalissa maailmantaloudessa voi tapahtua. Ei välttämättä vain pelkkää hyvää.</p><p>Toki kyse on paljosta muustakin kuin globalisaatiosta. Trumpin synti on tietenkin sijoittuminen konservatiivien joukkoon, vaikka hänen konservatiivisuutensa on sekin hieman erikoista. Yleensä konservatiivit ovat korostetun finanssikonservatiiveja, mutta Trumpin finanssipolitiikka muistuttaa pikemminkin kreikkalaista asioiden hallintaa. Tosin median mielestä sekin menee väärin - valtiontalous on väärällä tavalla alajäämäinen.</p><p>Viikonloppu lähestyy. Jos on valtamediaan uskominen, nyt on käsillä Euroopan kohtalon viikko. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että enemmänkin kyse on vainoharhaisuuden tämänkesäisestä huipentumasta. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Donald Trumpista on päivä päivältä vaikeampaa vaikea löytää positiivisia kommentteja Suomen (tai minkään muunkaan maan) mediasta. Luonnehdinnat ovat pikemminkin tasoa: maailman suurin viisivuotias lapsi (YLE 7.7), katujätkä, tappelija (IS 11.7) Trumpin rähinä … (Trump) on jatkanut raivoamistaan (IL 11.7).

Vaikeahan Trumpia on analysoida, kun ei ole mitään selvää ohjelmaa, eivätkä hänen kaikki maneerinsa aina aukene. Toimittajat eivät tosin yritäkään tehdä mitään analyysiä, vaan antavat palaa. Trump on yksinkertaisesti vain paholainen ja tehtävänä on pukea tämä oivallus sopivien kielikuvien muotoon. Jotta paholaismaisuus ei olisi vielä riittävää, pitää kertoa, että Trump on Vladimir Putinin kaveri (Putinhan itse asiassa järjesti hänet presidentiksi). Asiaa ei auta vaikka Trump yrittää saada Euroopan maita lisäämään sotilasvoimia (nimenomaan Venäjää vastaan) ja vähentämään Euroopan energiariippuvuutta Venäjästä. Sekään ei auta, että Trumpin aikana USA on kiristänyt Venäjän vastaisia pakotteita ja suostunut myymään aseita Ukrainalle (Obaman hallinto ei siihen suostunut).  

Ongelma on tietenkin siinä, että Trump ei ole vasemmistoliberaali vaan jotain aivan muuta. Mitä muuta, on vähän vaikea sanoa.  Näyttäisi siltä, että jonkinlainen punainen lanka on globalisaation jonkinasteinen estäminen/jarruttaminen/haastaminen. Kansallisen edun korostaminen on tietenkin ilmeisessä ristiriidassa kansainvälistä yhteisöllisyyttä korostavan ”internationalistisen” ajattelutavan kanssa, josta on viime vuosina tullut ainoa poliittisesti korrekti ajattelutapa.

 Globalisaation pysäyttäminen tuntuu tosin mahdottomalta. Se kuulostaa hieman samanlaiselta kuin taistelu tyylimyllyjä vastaan. Siksi jää aprikoimaan, aikooko Trump todella haastaa viime vuosien kehityskulun.  Onko olemassa jokin ”iso suunnitelma” vai edetäänkö päivä kerrallaan? Trumpin viestintästrategia ei oikein helpota asioiden avaamista.

Media on kuitenkin ollut surkea analysoimaan itse politiikkaa ja niitä ongelmia, joita globalisaatioon on liittynyt Euroopassa ja USAssa. Vaikka globalisaatio on pääsääntöisesti tuottanut hyvää, eivät hyvät ja huonot puolet ole suinkaan jakautuneet tasan. Pääomapiireille globalisaatio on ollut yksiselitteisesti hyvä asia, mutta työntekijöiden kannalta asia on kovin ristiriitainen riippuen toimialasta, koulutuksesta jne. (siksi onkin hieman erikoista, että ns. työväenpuolueet ovat jopa pääomapiirejä kiivaammin puhuneet globalisaation puolesta). Näin tilanne etenkin Euroopassa, jossa tunnutaan aika naivisti suhtautuvan maailmantalouden muutoksiin. Esimerkiksi Kiinaa pidetään yhä jonkinlaisen kehitysmaana. On helppo sanoa, että Trump on tyhmä (sen osaa sanoa tyhmempikin), mutta on paljon vaikeampi päätellä, missä määrin esimerkiksi Kiinan valuuttakurssipolitiikka on ”reilua” ja missä määrin Kiinan keskusjohtoinen teollisuus- ja sijoituspolitiikka sopivat yhteen vapaiden markkinoiden kanssa. Ilmastopolitiikasta on Suomessa/Euroopassa tullut vain jonkinlainen moraalikysymys, mutta ehkä sitäkin pitäisi tarkastella myös muista perspektiiveistä. Ongelma on vielä siinä, että kellään ei varmaan ole käsitystä siitä, mitä kaikkea täysin globaalissa maailmantaloudessa voi tapahtua. Ei välttämättä vain pelkkää hyvää.

Toki kyse on paljosta muustakin kuin globalisaatiosta. Trumpin synti on tietenkin sijoittuminen konservatiivien joukkoon, vaikka hänen konservatiivisuutensa on sekin hieman erikoista. Yleensä konservatiivit ovat korostetun finanssikonservatiiveja, mutta Trumpin finanssipolitiikka muistuttaa pikemminkin kreikkalaista asioiden hallintaa. Tosin median mielestä sekin menee väärin - valtiontalous on väärällä tavalla alajäämäinen.

Viikonloppu lähestyy. Jos on valtamediaan uskominen, nyt on käsillä Euroopan kohtalon viikko. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että enemmänkin kyse on vainoharhaisuuden tämänkesäisestä huipentumasta.  

 

]]>
50 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258106-donald-paholainen#comments Donald Trump globalisaatio Media Wed, 11 Jul 2018 19:18:23 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258106-donald-paholainen
Angela http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257785-angela <p>&nbsp;</p><p>On ehkä liioiteltua puhua meidän Angelastamme, mutta kovin montaa poikkipuolista sanaa ei mediassa löydy hänestä. Ehkä hän ei ole edennyt aivan samaan pyhimyskaartiin kuin esimerkiksi Sanna Marin, josta ei voi edes kuvitella mitään kulmikasta uutista tai arviota. Mutta jotenkin oudoksuttaa tutkivan journalismin myötäsukaisuus Merkelin suhteen. Onhan hänen taustansa sentään aika epäilyksiä herättävä.</p><p>Kuten tunnettua hänen vanhempansa muuttivat Länsi-Saksasta Itä-Saksaan 1954, mitä on vaikea käsittää. 1953 kommunistihallinto yhdessä neuvostankkien kanssa kukisti verisesti kansannousun Itä-Saksassa ja muutto Itä-Saksaan kuulostaa hieman samanlaiselta kuin tänä päivänä loikkaus Etelä-Koreasta Pohjois-Koreaan. No, se oli kuitenkin Merkelin vanhempien valinta. Sen sijaan Merkelin aktiivinen toiminta Freie Deutsche Jugend (FDJ) &nbsp;&ndash;järjestössä menee jo hänen omaan piikkiinsä. FDJ oli Itä-Saksan kommunistihallinnon nuorisojärjestö, joka sotilaallisine muotoineen ei ainakaan ulkoiselta olemukseltaan juuri poikennut natsihallinnnon luomasta vastaavasta järjestelmästä.</p><p>Merkel on tietysti yrittänyt vähätellä rooliaan FDJ:ssä ja korostanut ei-poliittisuuttaan myöhemmässä toiminnassaan Itä-Saksassa. Mutta kiistaton tosiasia on, että hän ei millään tavoin noussut vastustamaan kommunistihallintoa tai edes osoittanut vastenmielisyyttään sitä kohtaan. Samaan aikaan kuitenkin satoja (jopa tuhansia) toisinajattelijoita (eivät osanneet käyttää sananvapauttaan vastuullisesti) vangittiin tai lähetettiin mielisairaaloihin. Tällaisia ihmisiä ei lakkaa arvostamasta ja samalla tuntemasta vastenmielisyyttä niitä kohtaan, jotka rautaesiripun tällä puolella kiihkoilivat kommunistijärjestelmän puolesta (btw, viimeksi mainitut ovat sittemmin muuntuneet ihmisoikeusaktivisteiksi). Merkelistä tuli ei-kommunisti vasta, kun kommuunishallinto romahti Itä-Saksassa 1989, mikä kuvastaa enemmän opportunismia kuin aitoa vapauden kaipuuta.</p><p>Merkelin politiikkaa on myöhemminkin värittänyt opportunismi ja populismi (joista hänen vastustajiaan yleensä moititaan). Ajatellaan vaikka Fuskushiman ydinonnettomuuden jälkeistä paniikinomaista päätöstä siirtyä ydinvoimasta ruskohiileen. Pakolaispolitiikassa hän on samaan hengenvetoon julistanut monikulttuurisuuden täysin epäonnistuneeksi ja kaikki maahanmuuttajat tervetulleiksi. Tähän asti Merkelin laarin on satanut Saksa talouden suhteellisen hyvä kehitys Euroopassa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kehitys on ehkä enemmän muiden (kriisimaiden) epäonnistumisen syytä kuin Merkelin hallitusten aikaansaannoksia (puhumattakaan Schröderin hallituksen viime metreillä tekemistä reformeista). Nyt tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa Euroopan palatessa uuteen normaaliin. Alkuvuosi on ollut Saksan taloudessa kovin synkkä talouskasvun pysähdyttyä täysin. Toki talousongelmat voi vielä jonkin aikaa laittaa Trumpin piikkiin, mutta jossain vaiheessa tarvittaisiin enemmän näkemystä siihen, mihin Saksan taloudessa pitäisi pyrkiä. Saksan &rdquo;uuden&rdquo; hallituksen ohjelma on tässä suhteessa aika pahaenteinen, koska painopiste on tulonsiirtojen kasvussa ja investointien leikkaamisessa. Mutta julkisessa sanassa Merkel saa nämäkin synnit anteeksi niin kauan kuin hänet koetaan eurooppalaisen integraation ja globalisaation takuunaiseksi. Mutta en olisi yllättynyt, vaikka jonain päivänä takki kääntyisi näissäkin asioissa. Kääntyihän se Pohjois-Euroopan kiivaimmalta Euroopan integraatiokriitikoltakin parissa kuukaudessa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

On ehkä liioiteltua puhua meidän Angelastamme, mutta kovin montaa poikkipuolista sanaa ei mediassa löydy hänestä. Ehkä hän ei ole edennyt aivan samaan pyhimyskaartiin kuin esimerkiksi Sanna Marin, josta ei voi edes kuvitella mitään kulmikasta uutista tai arviota. Mutta jotenkin oudoksuttaa tutkivan journalismin myötäsukaisuus Merkelin suhteen. Onhan hänen taustansa sentään aika epäilyksiä herättävä.

Kuten tunnettua hänen vanhempansa muuttivat Länsi-Saksasta Itä-Saksaan 1954, mitä on vaikea käsittää. 1953 kommunistihallinto yhdessä neuvostankkien kanssa kukisti verisesti kansannousun Itä-Saksassa ja muutto Itä-Saksaan kuulostaa hieman samanlaiselta kuin tänä päivänä loikkaus Etelä-Koreasta Pohjois-Koreaan. No, se oli kuitenkin Merkelin vanhempien valinta. Sen sijaan Merkelin aktiivinen toiminta Freie Deutsche Jugend (FDJ)  –järjestössä menee jo hänen omaan piikkiinsä. FDJ oli Itä-Saksan kommunistihallinnon nuorisojärjestö, joka sotilaallisine muotoineen ei ainakaan ulkoiselta olemukseltaan juuri poikennut natsihallinnnon luomasta vastaavasta järjestelmästä.

Merkel on tietysti yrittänyt vähätellä rooliaan FDJ:ssä ja korostanut ei-poliittisuuttaan myöhemmässä toiminnassaan Itä-Saksassa. Mutta kiistaton tosiasia on, että hän ei millään tavoin noussut vastustamaan kommunistihallintoa tai edes osoittanut vastenmielisyyttään sitä kohtaan. Samaan aikaan kuitenkin satoja (jopa tuhansia) toisinajattelijoita (eivät osanneet käyttää sananvapauttaan vastuullisesti) vangittiin tai lähetettiin mielisairaaloihin. Tällaisia ihmisiä ei lakkaa arvostamasta ja samalla tuntemasta vastenmielisyyttä niitä kohtaan, jotka rautaesiripun tällä puolella kiihkoilivat kommunistijärjestelmän puolesta (btw, viimeksi mainitut ovat sittemmin muuntuneet ihmisoikeusaktivisteiksi). Merkelistä tuli ei-kommunisti vasta, kun kommuunishallinto romahti Itä-Saksassa 1989, mikä kuvastaa enemmän opportunismia kuin aitoa vapauden kaipuuta.

Merkelin politiikkaa on myöhemminkin värittänyt opportunismi ja populismi (joista hänen vastustajiaan yleensä moititaan). Ajatellaan vaikka Fuskushiman ydinonnettomuuden jälkeistä paniikinomaista päätöstä siirtyä ydinvoimasta ruskohiileen. Pakolaispolitiikassa hän on samaan hengenvetoon julistanut monikulttuurisuuden täysin epäonnistuneeksi ja kaikki maahanmuuttajat tervetulleiksi. Tähän asti Merkelin laarin on satanut Saksa talouden suhteellisen hyvä kehitys Euroopassa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kehitys on ehkä enemmän muiden (kriisimaiden) epäonnistumisen syytä kuin Merkelin hallitusten aikaansaannoksia (puhumattakaan Schröderin hallituksen viime metreillä tekemistä reformeista). Nyt tilanne on kuitenkin nopeasti muuttumassa Euroopan palatessa uuteen normaaliin. Alkuvuosi on ollut Saksan taloudessa kovin synkkä talouskasvun pysähdyttyä täysin. Toki talousongelmat voi vielä jonkin aikaa laittaa Trumpin piikkiin, mutta jossain vaiheessa tarvittaisiin enemmän näkemystä siihen, mihin Saksan taloudessa pitäisi pyrkiä. Saksan ”uuden” hallituksen ohjelma on tässä suhteessa aika pahaenteinen, koska painopiste on tulonsiirtojen kasvussa ja investointien leikkaamisessa. Mutta julkisessa sanassa Merkel saa nämäkin synnit anteeksi niin kauan kuin hänet koetaan eurooppalaisen integraation ja globalisaation takuunaiseksi. Mutta en olisi yllättynyt, vaikka jonain päivänä takki kääntyisi näissäkin asioissa. Kääntyihän se Pohjois-Euroopan kiivaimmalta Euroopan integraatiokriitikoltakin parissa kuukaudessa.

 

 

 

 

 

]]>
17 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257785-angela#comments Angela Merkel Euroopan integraatio Kommunismi Tue, 03 Jul 2018 08:06:52 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257785-angela
Wir schaffen das! http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das <p>&nbsp;</p><p>Nämä Angela Merkelin sanat tulivat mieleeni, kun katselin Suomen Kuvalehden vast&rsquo;ikään julkaistua artikkelia turvapaikanhakijoiden vaikutuksesta talouteen. Artikkeli oli otsikoitu &rdquo;Turvapaikanhakijoista on hyötyä Euroopan taloudelle &ndash; ainakin pitkällä aikavälillä, väittää tuore tutkimus&rdquo; ja siinä kerrottiin, että vasta julkaistu ranskalainen&nbsp;<a href="http://www2.cnrs.fr/en/3131.htm" target="_blank">makroekonominen analyysi</a>&nbsp;ei tue käsitystä, että turvapaikkajärjestelmä romuttaisi julkisen talouden ja hyvinvointivaltion. Edelleen kerrottiin, että tutkimuksen tekijät analysoivat yhteensä 15 Euroopan maan maahanmuuttotilastoja ja talouskehitystä vuodesta 1985 alkaen.</p><p>&nbsp;</p><p>Lehdissä näkyy toki tiuhaan uutisia siitä, miten uusi tutkimus on kumonnut sen ja se vanhan tuloksen tai otaksuman, mutta yleensä kyse on lääketieteestä. Yhteiskuntatieteissä aika harvoin joku tutkimus mullistaa aiemmat käsitykset tai tulokset (taloustieteessä ei tule mieleen oikeastaan kuin John Muthin rationaaliset odotukset ja Robert Lucasin &rdquo;Lucas&rdquo; &ndash; kritiikki). Siksi SK:n otsikko sai heti pohtimaan, mitä ihmettä nyt on tapahtunut. Siirtolaisuuden vaikutuksesta talouteen on olemassa varmaan &rdquo;1000&rdquo; tutkimusta tai selvitystä ja aiheellinen kysymys on, miksi juuri tämä (SK:n siteeraama) lappu oli nostettu tikun nokkaan. &nbsp;</p><p>Ei varmaan siksi, että tekijät Hippoippolyte d&#39;Albis, Ekrame Boubtane ja Dramane Coulibaly olisivat jotenkin tunnettuja taloustieteessä. Ei koskaan tullut vastaan. (d&rsquo;Albis on tutkijana CNRS:ssa mutta muut kirjoittajat ovat lehtoreina ranskalaisissa maakuntayliopistoissa). Oudointa on se, että artikkeli on julkaista &rdquo;Science advances -lehdessä, joka ei missään tapauksessa ole taloustieteen julkaisu (Taloustieteessä on yli 1000 eritasoista tieteellistä aikakauskirjaa; itse asiassa REPEC:n listalla on peräti 2098 lehteä; ks. alla). Science advances &ndash;lehden toimituskuntaa tuntuvat miehittävän lähinnä luonnontieteilijät. Vähän ihmetyttää, että miksi artikkeli on laitettu tällaiseen paikkaan, jossa sivumennen sanoen toimitusmaksu on peräti 4000 dollaria.&nbsp; Lappu näyttää kuitenkin (eri muodoissaan) pyörineen markkinoilla vuodesta 2013 lähtien, joten herää epäilys, että se on törmännyt useaan otteeseen kivimuuriin taloustieteen lehdissä.</p><p>US:n blogipalsta ei ehkä ole oikea paikka keskustella artikkelin yksityiskohdista, mutta ehkä muutama kommentti tutkimuksen sisällöstä silti sallitaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tutkimus on aikasarjamenetelmiin (ns. vektoriautoregressiivisiin (VAR) menetelmiin) perustuva arvio siitä, miten turvapaikan hakijoiden määrä ja siirtolaisuus vaikuttavat julkisiin menoihin, verotuloihin, tulotasoon (BKT per capita) ja työttömyysasteeseen. Tarvinnee tuskin todeta, että artikkelissa julkaistujen tulosten mukaan sekä turvapaikan hakijoiden määrä että siirtolaisuus (maahanmuutto) lisäävät tuloja, kasvattavat verotuloja (enemmän kuin julkisia menoja) ja laskevat työttömyysastetta.</p><p>Miten siinä näin voi käydä? Ilmeinen selitys on tavassa, jolla eri muuttujiin vaikuttavat yllättävät muutokset (sokit) on identifioitu. Tässä tapauksessa ne on identifioitu ns. Cholesky -menetelmällä niin, että turvapaikkahakemusten määrä vaikuttaa vuonna t (siis esimerkiksi kuluvana vuonna) kaikkiin muihin muuttujiin, kun taas muut muuttujat vaikuttavat siihen vasta (vähintään vuoden) viiveellä. Siirtolaisuus (maahanmuutto) tulee rekursiivisessa järjestelmässä turvapaikan hakijoiden jälkeen seuraavana, siten verot, julkiset menot, tulot ja työttömyys. Kaikkien ensin mainittujen muuttujien sokit vaikuttavat työttömyyteen, mutta työttömyys vaikuttaa niihin vasta viiveellä. Tulosten tulkinnassa suljetaan siis pois se mahdollisuus, että turvapaikan haku ja maahanmuutto olisi tarjontajohteista: muutetaan maahan, jossa tulotaso on korkea ja jossa työttömyys on alhainen. Kuitenkin jälkimmäinen tulkinta tuntuisi intuitiivisesti järkevämmältä. Otetaan vaikka pari yksinkertaista esimerkkiä. Onko Ruotsin korkea BKT per capita seurausta siitä, että sinne muuttaa paljon siirtolaisia vai onko niin, että paljon siirtolaisia muuttaa Ruotsiin, koska siellä on niin korkea elintaso. Tai katsotaan jakauman toista &rdquo;häntää&rdquo;. Onko Ukraina köyhä siksi, että maahanmuutto on niin vähäistä (itse asiassa negatiivista) vai onko niin, että Ukrainaan ei muuta kukaan, koska elintaso on niin alhainen? Sama logiikka pätee tuloihin, veroihin ja julkisiin menoihin. Kun tulot kasvavat, kasvavat verotulot, ehkä myös menot, mutta vähemmän kuin verotulot (ns. budjettiautomatiikka). Jos maahanmuutto reagoi positiivisesti tuloihin, havaitaan, että samanaikaisesti kun maahanmuutto kasvaa, kasvat myös verotulot ja julkiset menot. Olennaista vain on se, että maahanmuutto ei ole luonteeltaan mikään &rdquo;meteoriittisade&rdquo; (eksogeeninen). Pikemminkin se on samanlainen kuin mikä muu tahansa taloudellinen käyttäytyminen (&rdquo;paksu lompakko implikoi, että ostoskärryssä on paljon tavaraa&rdquo;). &nbsp;</p><p>Aasioista voidaan tietenkin olla eri mieltä, mutta itse en hirveästi innostu tutkimuksesta, joka &rdquo;lyö kiinni&rdquo; vaihtoehtoisen vaikutuskanavan ja tuottaa tuloksen, joka on itse asiassa leivottu tutkimusasetelaan. VAR -malli on ihan hyödyllinen analyysiväline, mutta on aina muistettava, että se on perusluonteeltaan täysin ei-teoreettinen (vähän niin kuin korrelaatioanalyysi). Hyödyllisyys tosin hupenee vähiin, jos malli ei ole lainkaan sopusoinnussa teorian kanssa, niin kuin tässä tapauksessa. &nbsp;</p><p>Tutkimustuloksista ei ole helppo raportoida ei-ammattilehdissä, koska tuloksia on mielettömän paljon ja jo lähtökohtaisesti niihin aina liittyy jokin ristiriita (pyrkimys osoittaa aiemmat tulokset vääriksi). Mutta vähin, mitä voidaan tehdä, on asettaa uudet tulokset oikeaan asiayhteyteen kertomalla, mikä on jonkinlainen konsensus-tietämys kulloinkin esillä olevasta ilmiöstä ja mikä on mahdollisten uusien tutkimustulosten laadullinen uskottavuus. Vaikka meidän ei tarvitse kumarrella auktoriteetteja, on yksinkertaisesti vain hyödyllistä tietää, että tutkimuksen tekijä on julkaissut vaikkapa 20 artikkelia Econometricassa. Todennäköisesti hän tietää, mitä tekee. Sen sijaan tutkija, joka julkaisee lehdissä, joissa &rdquo;maksua vastaan&rdquo; hyväksytään kaikki laput, ei erityisesti herätä luottamusta. Ei edes silloin, kuin tutkimustulokset sattuisivat miellyttämään omaa ajatusmaailmaa.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/" title="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/">https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-e...</a></p><p><a href="https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy" title="https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy">https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-...</a></p><p><a href="https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html" title="https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html">https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Nämä Angela Merkelin sanat tulivat mieleeni, kun katselin Suomen Kuvalehden vast’ikään julkaistua artikkelia turvapaikanhakijoiden vaikutuksesta talouteen. Artikkeli oli otsikoitu ”Turvapaikanhakijoista on hyötyä Euroopan taloudelle – ainakin pitkällä aikavälillä, väittää tuore tutkimus” ja siinä kerrottiin, että vasta julkaistu ranskalainen makroekonominen analyysi ei tue käsitystä, että turvapaikkajärjestelmä romuttaisi julkisen talouden ja hyvinvointivaltion. Edelleen kerrottiin, että tutkimuksen tekijät analysoivat yhteensä 15 Euroopan maan maahanmuuttotilastoja ja talouskehitystä vuodesta 1985 alkaen.

 

Lehdissä näkyy toki tiuhaan uutisia siitä, miten uusi tutkimus on kumonnut sen ja se vanhan tuloksen tai otaksuman, mutta yleensä kyse on lääketieteestä. Yhteiskuntatieteissä aika harvoin joku tutkimus mullistaa aiemmat käsitykset tai tulokset (taloustieteessä ei tule mieleen oikeastaan kuin John Muthin rationaaliset odotukset ja Robert Lucasin ”Lucas” – kritiikki). Siksi SK:n otsikko sai heti pohtimaan, mitä ihmettä nyt on tapahtunut. Siirtolaisuuden vaikutuksesta talouteen on olemassa varmaan ”1000” tutkimusta tai selvitystä ja aiheellinen kysymys on, miksi juuri tämä (SK:n siteeraama) lappu oli nostettu tikun nokkaan.  

Ei varmaan siksi, että tekijät Hippoippolyte d'Albis, Ekrame Boubtane ja Dramane Coulibaly olisivat jotenkin tunnettuja taloustieteessä. Ei koskaan tullut vastaan. (d’Albis on tutkijana CNRS:ssa mutta muut kirjoittajat ovat lehtoreina ranskalaisissa maakuntayliopistoissa). Oudointa on se, että artikkeli on julkaista ”Science advances -lehdessä, joka ei missään tapauksessa ole taloustieteen julkaisu (Taloustieteessä on yli 1000 eritasoista tieteellistä aikakauskirjaa; itse asiassa REPEC:n listalla on peräti 2098 lehteä; ks. alla). Science advances –lehden toimituskuntaa tuntuvat miehittävän lähinnä luonnontieteilijät. Vähän ihmetyttää, että miksi artikkeli on laitettu tällaiseen paikkaan, jossa sivumennen sanoen toimitusmaksu on peräti 4000 dollaria.  Lappu näyttää kuitenkin (eri muodoissaan) pyörineen markkinoilla vuodesta 2013 lähtien, joten herää epäilys, että se on törmännyt useaan otteeseen kivimuuriin taloustieteen lehdissä.

US:n blogipalsta ei ehkä ole oikea paikka keskustella artikkelin yksityiskohdista, mutta ehkä muutama kommentti tutkimuksen sisällöstä silti sallitaan. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tutkimus on aikasarjamenetelmiin (ns. vektoriautoregressiivisiin (VAR) menetelmiin) perustuva arvio siitä, miten turvapaikan hakijoiden määrä ja siirtolaisuus vaikuttavat julkisiin menoihin, verotuloihin, tulotasoon (BKT per capita) ja työttömyysasteeseen. Tarvinnee tuskin todeta, että artikkelissa julkaistujen tulosten mukaan sekä turvapaikan hakijoiden määrä että siirtolaisuus (maahanmuutto) lisäävät tuloja, kasvattavat verotuloja (enemmän kuin julkisia menoja) ja laskevat työttömyysastetta.

Miten siinä näin voi käydä? Ilmeinen selitys on tavassa, jolla eri muuttujiin vaikuttavat yllättävät muutokset (sokit) on identifioitu. Tässä tapauksessa ne on identifioitu ns. Cholesky -menetelmällä niin, että turvapaikkahakemusten määrä vaikuttaa vuonna t (siis esimerkiksi kuluvana vuonna) kaikkiin muihin muuttujiin, kun taas muut muuttujat vaikuttavat siihen vasta (vähintään vuoden) viiveellä. Siirtolaisuus (maahanmuutto) tulee rekursiivisessa järjestelmässä turvapaikan hakijoiden jälkeen seuraavana, siten verot, julkiset menot, tulot ja työttömyys. Kaikkien ensin mainittujen muuttujien sokit vaikuttavat työttömyyteen, mutta työttömyys vaikuttaa niihin vasta viiveellä. Tulosten tulkinnassa suljetaan siis pois se mahdollisuus, että turvapaikan haku ja maahanmuutto olisi tarjontajohteista: muutetaan maahan, jossa tulotaso on korkea ja jossa työttömyys on alhainen. Kuitenkin jälkimmäinen tulkinta tuntuisi intuitiivisesti järkevämmältä. Otetaan vaikka pari yksinkertaista esimerkkiä. Onko Ruotsin korkea BKT per capita seurausta siitä, että sinne muuttaa paljon siirtolaisia vai onko niin, että paljon siirtolaisia muuttaa Ruotsiin, koska siellä on niin korkea elintaso. Tai katsotaan jakauman toista ”häntää”. Onko Ukraina köyhä siksi, että maahanmuutto on niin vähäistä (itse asiassa negatiivista) vai onko niin, että Ukrainaan ei muuta kukaan, koska elintaso on niin alhainen? Sama logiikka pätee tuloihin, veroihin ja julkisiin menoihin. Kun tulot kasvavat, kasvavat verotulot, ehkä myös menot, mutta vähemmän kuin verotulot (ns. budjettiautomatiikka). Jos maahanmuutto reagoi positiivisesti tuloihin, havaitaan, että samanaikaisesti kun maahanmuutto kasvaa, kasvat myös verotulot ja julkiset menot. Olennaista vain on se, että maahanmuutto ei ole luonteeltaan mikään ”meteoriittisade” (eksogeeninen). Pikemminkin se on samanlainen kuin mikä muu tahansa taloudellinen käyttäytyminen (”paksu lompakko implikoi, että ostoskärryssä on paljon tavaraa”).  

Aasioista voidaan tietenkin olla eri mieltä, mutta itse en hirveästi innostu tutkimuksesta, joka ”lyö kiinni” vaihtoehtoisen vaikutuskanavan ja tuottaa tuloksen, joka on itse asiassa leivottu tutkimusasetelaan. VAR -malli on ihan hyödyllinen analyysiväline, mutta on aina muistettava, että se on perusluonteeltaan täysin ei-teoreettinen (vähän niin kuin korrelaatioanalyysi). Hyödyllisyys tosin hupenee vähiin, jos malli ei ole lainkaan sopusoinnussa teorian kanssa, niin kuin tässä tapauksessa.  

Tutkimustuloksista ei ole helppo raportoida ei-ammattilehdissä, koska tuloksia on mielettömän paljon ja jo lähtökohtaisesti niihin aina liittyy jokin ristiriita (pyrkimys osoittaa aiemmat tulokset vääriksi). Mutta vähin, mitä voidaan tehdä, on asettaa uudet tulokset oikeaan asiayhteyteen kertomalla, mikä on jonkinlainen konsensus-tietämys kulloinkin esillä olevasta ilmiöstä ja mikä on mahdollisten uusien tutkimustulosten laadullinen uskottavuus. Vaikka meidän ei tarvitse kumarrella auktoriteetteja, on yksinkertaisesti vain hyödyllistä tietää, että tutkimuksen tekijä on julkaissut vaikkapa 20 artikkelia Econometricassa. Todennäköisesti hän tietää, mitä tekee. Sen sijaan tutkija, joka julkaisee lehdissä, joissa ”maksua vastaan” hyväksytään kaikki laput, ei erityisesti herätä luottamusta. Ei edes silloin, kuin tutkimustulokset sattuisivat miellyttämään omaa ajatusmaailmaa.

 

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/turvapaikanhakijoista-on-hyotya-euroopan-taloudelle-ainakin-pitkalla-aikavalilla-vaittaa-tuore-tutkimus/

https://news.cnrs.fr/articles/the-beneficial-effect-of-migration-on-the-economy

https://ideas.repec.org/top/top.journals.simple.html

]]>
31 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das#comments Hyvinvointivaltio Maahanmuutto Verotus Fri, 22 Jun 2018 13:36:28 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257288-wir-schaffen-das
Harmaan talouden miljardit yhäkin hukassa http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256360-harmaan-talouden-miljardit-yhakin-hukassa <p>&nbsp;</p><p>Tuskin kukaan ottaa vakavasti puheita SOTE &ndash;uudistuksen miljardisäästöistä (ainakaan ns. Hetemäen muistion 4.6 miljardin arvioita). Kumma kyllä valtionhallinto kykenee tuottamaan mitä ihmeellisimpiä lukuja ilman, että järjestelmä itse kykenisi tarkistamaan niitä. Yhtä heikkoa näyttää olevan julkisen sanan kyky haistaa &ldquo;palaneen käryä&rdquo; tällaisten ulostulojen suhteen.</p><p>Lähes kymmenen vuotta on rummutettu SOTE -uudistusta monin verroin suurempaa tulolähdettä, &ldquo;harmaata taloutta&rdquo;. Vast&rsquo;ikään Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö julkaisi verkkosivustot <a href="http://www.harmaa-talous-rikollisuus.fi/" target="_blank">www.harmaa-talous-rikollisuus.fi</a>, jotka yksikön mukaan kokoavat kaiken harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan liittyvän julkisen materiaalin ensimmäistä kertaa yhteen.</p><p>Mitään järkevöitymistä ei näytä tapahtuneen viime vuosien aikana, vaikka luulisi, että puheet lähes kymmentä miljardia hipovista fiskaalisista tuottomahdollisuuksista olisi jo havaittu hölynpölyksi. Verkkosivut eivät paljon auta asian todellisen tilan selvittämisessä; yhtäältä sanotaan, että harmaan työn osuus taloudessa voi olla jopa 7.5 %, mutta kuitenkin puhutaan käytännön esimerkkeinä vain satojen tuhansien tai miljoonien löydöksistä. Sivustoilta on turha hakea tilastoja harmaasta taloudesta todellisuudessa saaduista tuloista. Maksuunpanoista ja ulosottovelan kannasta on toki joitain tietoja mutta ei todellisista maksuista. Jokainen varmaan ymmärtää, että maksuunpanot ja todelliset maksut ovat kaksi aivan eri asiaa, ja näin on varsinkin, kun asialla ovat hämäräbisneksen harjoittajat. Jossain vaiheessa arvioitiin todellisten maksukertymien olevan vain luokkaa 20 miljoonaa euroa, mutta kun silloinkaan kyse ei ollut varsinaisesta nettotulosta, on ehkä viisaampaa puhua nollatuloksesta.</p><p>Verkkosivuilla esitellään auliista ulkomaisia tutkimuksia, joissa esiintyy kotimaisiakin lukuja hurjempia arvioita. Erityisesti itävaltalainen ekonomisti Erich Schneider on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tehtaillut kymmeniä laskelmia harmaan talouden määrästä eri maissa. Suomenkin osalta on päädytty 15 prosenttia hipoviin BKT-suhteisiin.&nbsp; Erikoista näissä laskelmissa on, että ne eivät perustu mihinkään konkreettisiin tietoihin, vain oletettuihin riippuvuuksiin esimerkiksi veroasteen ja harmaan talouden koon suhteen. Oikeastaan ainoa konkreettiselta tuntuva mittari on ollut käteisrahan määrä taloudessa, mutta sekin repäisty irti rahamarkkinoiden yleisestä kehityksestä ilman mitään varauksia. Toki muitakin haamulukujen tuottajia on markkinoilla. Mm. EU:n komission tutkimuksessa harmaan työn osuudeksi Suomessa arvioidaan 11.8 % ja yrittäjien osalta osuudeksi arvioitiin peräti 45 %.</p><p>Mielenkiintoista on, että ne, jotka innokkaimmin vetoavat Schneiderin laskelmiin harmaan talouden suuresta koosta, eivät kiinnitä huomiota siihen, että laskelmissa tärkein harmaan talouden paisuttaja on korkea veroaste, mikä sinänsä on järkeenkäypää. Itse asiassa voi vain ihmetellä, että Suomen tapaisessa verohelvetissä harmaa talous todellisuudessa on niinkin pieni kuin se on.</p><p>Mutta palataan suomalisiin laskelmiin. Merkillistä niissä on se, että vaikka kyse on nykyrahassa noin 15 miljardista vuodesta, on tehty vain yksi tutkimus harmaan talouden kooista, verotusneuvos Markku Hirvosen ja hänen tutkimusryhmänsä toimesta otsikolla &rdquo;Suomen kansainvälistyvä harmaa talous&rdquo; vuodelta 2010. Erikoista on tietenkin se, että tutkimuksen tekivät &rdquo;ei tutkijat&rdquo;, vaikka luulisi, että tekijöiden olisi pitänyt olla paitsi verotuksen myös tilastotieteen ja taloustieteen eksperttejä.</p><p>No, ei anneta taustojen häiritä. Sen sijaan tapa, jolla suuret luvut syntyivät tutkimuksessa, häiritsee. Niitä selittää oikeastaan kolme tapaa ajatella asioita. Ensinnäkin päällekäyvänä ajatuksena on se, että aina, kun luvuille (verokertymille ja muille tilastotiedoille), ei löydy ilmeistä selitystä, selitys on harmaa talous (jos esimerkiksi kansatalouden tilipito ja verotiedot eivät kohtaa, syy on se). Tavallaan voi siis sanoa, että harmaa talous on sama kuin tilastovirhe, Toinen väittämä, joka on erinomaisen yllättävä entiseltä Verohallinnon virkamieheltä, on se, että verotarkastukset ovat umpimähkäisiä, joten niiden tulokset voidaan yksinkertaisesti yleistää yrityspopulaatioon. Väite on paitsi älytön, myös väärä (sen voi todentaa verotarkastusten kohdentamisohjeella tai kysymällä asiaa keneltä tahansa verohallinnon virkamieheltä). Kolmas ongelma liittyy yritysten ominaisuuksien (kokoon, ikään, toimialaan, yritysmuotoon yms.), joita tarvitaan yleistettäessä verotarkastusten tuloksia (siinä määrin kuin ne ovat yleistettävissä) yrityspopulaatioon. Hirvosen ym. tapa tehdä yleistys on aika kauheaa tilastotieteen väärinkäyttöä, vaikka ajateltaisiin vain yritysten kokojakaumaa.</p><p>Ongelma on siinä, että Suomessa yritysten kokojakauma on hirveän vino. Muutama iso yritys tuottaa kaiken, ja valtaosa yrityksistä (ne pienet) &rdquo;eivät tuota mitään&rdquo;. Meillä pienten yritysten (liikevaihto alle 100&nbsp;000 euroa) osuus yrityskannasta on (oli 2016) 66 %, mutta osuus liikevaihdosta vain 1.6 %. Suurimpien (250) yritysten osuus liikevaihdosta on sen sijaan 44 % (yli 40 miljoonan liikevaihdon yritysten osuus on jo 61 %). Palkkojen ja arvonlisän osalta epäsuhta on hieman pienempi, mutta samansuuntainen. Jotta harmaan talouden suuruudeksi saataisiin 10-15 % suhteessa BKT:hen, pitäisi lähestulkoon kaikkien pienten yritysten olla harmaita, koska niiden &rdquo;paino&rdquo; tuotannossa ja työllisyydessä on &rdquo;niin pieni&rdquo;. Toisaalta on hieman vaikea uskoa että sellaiset mammutit kuin S-ryhmä, OP-Pohjola, K-ryhmä, UPM, Metsäliitto ym. olisivat &rdquo;harmaita&rdquo;.&nbsp; Jotain Mikki-Hiiri &ndash;kioskeja koskevat luvut eivät yksinkertaisesti vain yleisty triviaalisti suuryrityksiin. Toki suuryrityksillä on omat tapansa minimoida veroja, mutta sillä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä &rdquo;harmaan talouden&rdquo; kanssa. Kun puhutaan BKT:sta lukujen vertailukohteena, on muistettava, että siihen sisältyy julkisen ja niin sanotun kolmannen sektorin tuotanto (kolmas sektori on pääasiassa voittoatavoittelemattomia yhteisöjä, jotka eivät maksa veroja, eivätkä siten voi kuulua &rdquo;harmaaseen talouteen&rdquo;). Siksi sanotaan vaikka 10 prosentin BKT -suhde tarkoittaa luokkaa 15 % olevaa osuutta markkinaehtoisesta taloudesta. Tarvinnee tuskin sanoa, että tällainen luku on järjetön.</p><p>Kun puhutaan vaikutusarvioista, pitäisi meidän tietää jotain siitä, mitä tapahtuu, jos &rdquo;harmaa talous&rdquo; saadaan kitkettyä pois. Korvautuuko se &rdquo;laillisella taloudella&rdquo;? Ehkä osin, mutta tuskin kokonaan. Mitään järkevää arvioita ei ole olemassa korvautuvuuden suuruudesta, ja turhaan sellaista saa hakea harmaan talouden selvityksistä. Toisaalta on aina muistettava, että &rdquo;harmaa talous&rdquo; ei koskaan välty veroilta kokonaan, koska ainakin Suomen tapaisessa massa kaikkea mahdollista verotetaan. Kaikesta tästä seuraa, että tuottoarvioita ei vaan voi laskea taskulaskimella. &nbsp;</p><p>Vaalit tulevat, ja taas veropoliittisiin ohjelmiin kirjataan satoja miljoonia tuloja harmaasta taloudesta. Niillä voidaan sitten taas jaella runsaskätisesti almuja omille ja kuvitelluille kannattajille. Miten on mahdollista, että Suomen tapaisessa sivistysvaltiossa, joka ylpeilee koulutuksen ja tutkimuksen tasolla, ei kyetä tekemään edes säädyllistä selvitystä aiheesta. Tai siten ei haluta. Päätetään toimenpideohjelmista ja henkilöstön palkkaamisesta, vaikka ei edes tiedetä, mikä on ongelma. Onko sitä vai ei!</p><p>&nbsp;</p><p>Hirvonen ym. (2010): <a href="https://www.eduskunta.fi/fi/tietoaeduskunnasta/julkaisut/documents/trvj_1+2010.pdf">https://www.eduskunta.fi/fi/tietoaeduskunnasta/julkaisut/documents/trvj_1+2010.pdf</a></p><p>EU komissio (2017): <a href="http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=18817&amp;langId=ga" title="http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=18817&amp;langId=ga">http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=18817&amp;langId=ga</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tuskin kukaan ottaa vakavasti puheita SOTE –uudistuksen miljardisäästöistä (ainakaan ns. Hetemäen muistion 4.6 miljardin arvioita). Kumma kyllä valtionhallinto kykenee tuottamaan mitä ihmeellisimpiä lukuja ilman, että järjestelmä itse kykenisi tarkistamaan niitä. Yhtä heikkoa näyttää olevan julkisen sanan kyky haistaa “palaneen käryä” tällaisten ulostulojen suhteen.

Lähes kymmenen vuotta on rummutettu SOTE -uudistusta monin verroin suurempaa tulolähdettä, “harmaata taloutta”. Vast’ikään Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö julkaisi verkkosivustot www.harmaa-talous-rikollisuus.fi, jotka yksikön mukaan kokoavat kaiken harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan liittyvän julkisen materiaalin ensimmäistä kertaa yhteen.

Mitään järkevöitymistä ei näytä tapahtuneen viime vuosien aikana, vaikka luulisi, että puheet lähes kymmentä miljardia hipovista fiskaalisista tuottomahdollisuuksista olisi jo havaittu hölynpölyksi. Verkkosivut eivät paljon auta asian todellisen tilan selvittämisessä; yhtäältä sanotaan, että harmaan työn osuus taloudessa voi olla jopa 7.5 %, mutta kuitenkin puhutaan käytännön esimerkkeinä vain satojen tuhansien tai miljoonien löydöksistä. Sivustoilta on turha hakea tilastoja harmaasta taloudesta todellisuudessa saaduista tuloista. Maksuunpanoista ja ulosottovelan kannasta on toki joitain tietoja mutta ei todellisista maksuista. Jokainen varmaan ymmärtää, että maksuunpanot ja todelliset maksut ovat kaksi aivan eri asiaa, ja näin on varsinkin, kun asialla ovat hämäräbisneksen harjoittajat. Jossain vaiheessa arvioitiin todellisten maksukertymien olevan vain luokkaa 20 miljoonaa euroa, mutta kun silloinkaan kyse ei ollut varsinaisesta nettotulosta, on ehkä viisaampaa puhua nollatuloksesta.

Verkkosivuilla esitellään auliista ulkomaisia tutkimuksia, joissa esiintyy kotimaisiakin lukuja hurjempia arvioita. Erityisesti itävaltalainen ekonomisti Erich Schneider on viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana tehtaillut kymmeniä laskelmia harmaan talouden määrästä eri maissa. Suomenkin osalta on päädytty 15 prosenttia hipoviin BKT-suhteisiin.  Erikoista näissä laskelmissa on, että ne eivät perustu mihinkään konkreettisiin tietoihin, vain oletettuihin riippuvuuksiin esimerkiksi veroasteen ja harmaan talouden koon suhteen. Oikeastaan ainoa konkreettiselta tuntuva mittari on ollut käteisrahan määrä taloudessa, mutta sekin repäisty irti rahamarkkinoiden yleisestä kehityksestä ilman mitään varauksia. Toki muitakin haamulukujen tuottajia on markkinoilla. Mm. EU:n komission tutkimuksessa harmaan työn osuudeksi Suomessa arvioidaan 11.8 % ja yrittäjien osalta osuudeksi arvioitiin peräti 45 %.

Mielenkiintoista on, että ne, jotka innokkaimmin vetoavat Schneiderin laskelmiin harmaan talouden suuresta koosta, eivät kiinnitä huomiota siihen, että laskelmissa tärkein harmaan talouden paisuttaja on korkea veroaste, mikä sinänsä on järkeenkäypää. Itse asiassa voi vain ihmetellä, että Suomen tapaisessa verohelvetissä harmaa talous todellisuudessa on niinkin pieni kuin se on.

Mutta palataan suomalisiin laskelmiin. Merkillistä niissä on se, että vaikka kyse on nykyrahassa noin 15 miljardista vuodesta, on tehty vain yksi tutkimus harmaan talouden kooista, verotusneuvos Markku Hirvosen ja hänen tutkimusryhmänsä toimesta otsikolla ”Suomen kansainvälistyvä harmaa talous” vuodelta 2010. Erikoista on tietenkin se, että tutkimuksen tekivät ”ei tutkijat”, vaikka luulisi, että tekijöiden olisi pitänyt olla paitsi verotuksen myös tilastotieteen ja taloustieteen eksperttejä.

No, ei anneta taustojen häiritä. Sen sijaan tapa, jolla suuret luvut syntyivät tutkimuksessa, häiritsee. Niitä selittää oikeastaan kolme tapaa ajatella asioita. Ensinnäkin päällekäyvänä ajatuksena on se, että aina, kun luvuille (verokertymille ja muille tilastotiedoille), ei löydy ilmeistä selitystä, selitys on harmaa talous (jos esimerkiksi kansatalouden tilipito ja verotiedot eivät kohtaa, syy on se). Tavallaan voi siis sanoa, että harmaa talous on sama kuin tilastovirhe, Toinen väittämä, joka on erinomaisen yllättävä entiseltä Verohallinnon virkamieheltä, on se, että verotarkastukset ovat umpimähkäisiä, joten niiden tulokset voidaan yksinkertaisesti yleistää yrityspopulaatioon. Väite on paitsi älytön, myös väärä (sen voi todentaa verotarkastusten kohdentamisohjeella tai kysymällä asiaa keneltä tahansa verohallinnon virkamieheltä). Kolmas ongelma liittyy yritysten ominaisuuksien (kokoon, ikään, toimialaan, yritysmuotoon yms.), joita tarvitaan yleistettäessä verotarkastusten tuloksia (siinä määrin kuin ne ovat yleistettävissä) yrityspopulaatioon. Hirvosen ym. tapa tehdä yleistys on aika kauheaa tilastotieteen väärinkäyttöä, vaikka ajateltaisiin vain yritysten kokojakaumaa.

Ongelma on siinä, että Suomessa yritysten kokojakauma on hirveän vino. Muutama iso yritys tuottaa kaiken, ja valtaosa yrityksistä (ne pienet) ”eivät tuota mitään”. Meillä pienten yritysten (liikevaihto alle 100 000 euroa) osuus yrityskannasta on (oli 2016) 66 %, mutta osuus liikevaihdosta vain 1.6 %. Suurimpien (250) yritysten osuus liikevaihdosta on sen sijaan 44 % (yli 40 miljoonan liikevaihdon yritysten osuus on jo 61 %). Palkkojen ja arvonlisän osalta epäsuhta on hieman pienempi, mutta samansuuntainen. Jotta harmaan talouden suuruudeksi saataisiin 10-15 % suhteessa BKT:hen, pitäisi lähestulkoon kaikkien pienten yritysten olla harmaita, koska niiden ”paino” tuotannossa ja työllisyydessä on ”niin pieni”. Toisaalta on hieman vaikea uskoa että sellaiset mammutit kuin S-ryhmä, OP-Pohjola, K-ryhmä, UPM, Metsäliitto ym. olisivat ”harmaita”.  Jotain Mikki-Hiiri –kioskeja koskevat luvut eivät yksinkertaisesti vain yleisty triviaalisti suuryrityksiin. Toki suuryrityksillä on omat tapansa minimoida veroja, mutta sillä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä ”harmaan talouden” kanssa. Kun puhutaan BKT:sta lukujen vertailukohteena, on muistettava, että siihen sisältyy julkisen ja niin sanotun kolmannen sektorin tuotanto (kolmas sektori on pääasiassa voittoatavoittelemattomia yhteisöjä, jotka eivät maksa veroja, eivätkä siten voi kuulua ”harmaaseen talouteen”). Siksi sanotaan vaikka 10 prosentin BKT -suhde tarkoittaa luokkaa 15 % olevaa osuutta markkinaehtoisesta taloudesta. Tarvinnee tuskin sanoa, että tällainen luku on järjetön.

Kun puhutaan vaikutusarvioista, pitäisi meidän tietää jotain siitä, mitä tapahtuu, jos ”harmaa talous” saadaan kitkettyä pois. Korvautuuko se ”laillisella taloudella”? Ehkä osin, mutta tuskin kokonaan. Mitään järkevää arvioita ei ole olemassa korvautuvuuden suuruudesta, ja turhaan sellaista saa hakea harmaan talouden selvityksistä. Toisaalta on aina muistettava, että ”harmaa talous” ei koskaan välty veroilta kokonaan, koska ainakin Suomen tapaisessa massa kaikkea mahdollista verotetaan. Kaikesta tästä seuraa, että tuottoarvioita ei vaan voi laskea taskulaskimella.  

Vaalit tulevat, ja taas veropoliittisiin ohjelmiin kirjataan satoja miljoonia tuloja harmaasta taloudesta. Niillä voidaan sitten taas jaella runsaskätisesti almuja omille ja kuvitelluille kannattajille. Miten on mahdollista, että Suomen tapaisessa sivistysvaltiossa, joka ylpeilee koulutuksen ja tutkimuksen tasolla, ei kyetä tekemään edes säädyllistä selvitystä aiheesta. Tai siten ei haluta. Päätetään toimenpideohjelmista ja henkilöstön palkkaamisesta, vaikka ei edes tiedetä, mikä on ongelma. Onko sitä vai ei!

 

Hirvonen ym. (2010): https://www.eduskunta.fi/fi/tietoaeduskunnasta/julkaisut/documents/trvj_1+2010.pdf

EU komissio (2017): http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=18817&langId=ga

]]>
6 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256360-harmaan-talouden-miljardit-yhakin-hukassa#comments Harmaa talous Veronkierto Verotarkastukset Mon, 04 Jun 2018 20:18:39 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256360-harmaan-talouden-miljardit-yhakin-hukassa
Vähennetään köyhyyttä, lisätään köyhien määrää http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa <p>&nbsp;</p><p>SDP on viime aikoina ollut kovasti tapetilla, ei vähiten talouspoliittisen lausuntojen tai pitäisikö sanoa lupausten johdosta. Viime viikolla vuorossa oli puolueen veropoliittinen ohjelma, joka näyttää kirvoittaneen joukon pääosin kriittisiä kommentteja. Ehkä kommentit heijastelevat paitsi ohjelmaa myös sen tekijöitä (tai tekijää). Vielä 1970 ja 1980-luvuilla -luvulla SDP talouspoliittisen ohjelman tekijöinä oli joukko sen ajan eturivin taloustieteilijöitä tai talouspolitiikan ammattilaisia (alkaen Mauno Koivistosta ja sisältäen sellaiset nimet kuten esimerkiksi Pekka Korpinen, Seppo Lindblom, Eero Tuomainen, Jussi Linnamo). Nyt asiantuntijakaari tuntuu supistuvan (jumalan) teatteritieteen maistereihin.</p><p>Toki myös ympäröivä maailma on muuttunut. Poliittiset puolueet ovat muuttuneet vain tulonjakoautomaateiksi, joiden tarkoituksena on oman kannattajakunnan tulojen maksimointi muiden väestöryhmien kustannuksella. Toista oli ennen. Ensimmäisissä (vuoden 1907) eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti suurimmat puolueet olivat sosiaalidemokraatit (SDP), suomalainen puolue, nuorsuomalainen puolue ja RKP. Kaikki ne olivat johonkin aatteeseen tai ideologiaan tukeutuvia kansalaisjärjestöjä. SDP:kin oli siihen aikaan ensi sijassa marxismi -uskonnon puolestapuhuja, eikä suinkaan mikään tulojen uusjakoon pyrkivä etujärjestö (kapinaa ei varmasti aloitettu siksi, että eläkkeet olivat &rdquo;liian&rdquo; pieniä). Toista on nyt. Ideologiat ovat kuolleet. Lähes kaikilla puolueilla on oma taloudellinen reviirinsä, jolle pitää yrittää lypsää rahaa muilta väestöryhmiltä. Vai voiko joku keksiä eroja esimerkiksi vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä, jos ohitetaan tulonjakokysymykset (ajatellaan vaikka EU -jäsenmaksuja, homoliittoja, maahanmuuttopolitiikka ja &rdquo;hyvinvointivaltiota&rdquo;). Lievästi yksinkertaistaen voi sanoa, että Vasemmistoliitolla ruokittavia ovat ei-työssä olevat ja maahanmuuttajat, SDP:llä eläkeläiset (entiset työläiset), Kepulla maanviljelijät ja maaseudulle unohtuneet, vihreillä opettajat ja (ikuiset) opiskelijat, kokoomukset virkamiehet ja yrittäjät. Vain RKP, kristilliset ja persut jäävät tulonjaon suhteen kysymysmerkeiksi.</p><p>Mutta palataan SDP:n veropoliittiseen ohjelmaan. Ohjelmaan ei kaikkien yllätykseksi ollut mahdutettu Antti Rinteen ehdotusta lapsilisien verotuksesta (kannattajakunnassa saattaa sittenkin olla joku hyvätuloinen työssäkäyvä lapsiperheellinen, joka voisi ottaa nokkiinsa). Verotusidea sinällään vaikutti aika räjähtäneeltä, varsinkin kun sen tarkoituksena piti olla lapsiperheiden köyhyyden poistaminen.</p><p>Ongelma on tietenkin siinä, että köyhyyden poistaminen tässä tapauksessa vain lisäisi köyhien lukumäärää. Ajatellaan vaikka eri perhemuotojen kehitystä. Tätä nykyä jo yksi neljännes lapsiperheistä on yksinhuoltajatalouksia ja osuus on vain kasvussa. Miksi? Syy on selvä. Eroaminen on helppoa. Tekstiviesti ja &rdquo;that&rsquo;s it&rdquo;. Erot kuitenkin maksavat, mutta pääosan kustannuksista kantaa yhteiskunta. Samaan suuntaan vaikuttaa nuorten yksihuoltajien osuuden kasvu. Vastenmielisistä vahvemmista pääsee helpoimmin eroon hankkimalla lapsen tai kaksi. Kaikille vuokra-asumisen kanssa puuhaileville on varmaan tuttu kuvio, jossa kaksikymppinen yksinhuoltajaäiti etsii asuntoa. Ei koulutusta, ei työtä. ei tuloja. Valtio (lapsilisät) maksaa kaiken. Selvää on se, mitä korkeammat ovat tuet, sitä suurempi houkutus on oman huushollin aloittaminen heti täysi-ikäiseksi päästyä. Tällaiset ihmiset ja heidän lapsensa ovat köyhiä, ja pysyvät köyhinä, teki valtio mitä tahansa. Mutta ehkä köyhyys ei sittenkään ole yhteiskunnan vika, vaikka onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa, että yhteiskunnalla ei ole osa eikä arpaa tähän kehitykseen.</p><p>Vielä ongelmallisempaa on tilanne alkoholia ja muita huumeita käyttävien nuorten kohdalla. Heille lapset ovat monesti vain lupalappu yhteiskunnan tuelle. Kuitenkin vuosittain 600-1000 lasta syntyy päihteiden käytön vaurioittamina ja peräti 3300 kärsii ainakin jossain määrien äidin raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä. Tarvinnee tuskin sanoa, että näistä lapsista/vanhemmista koituu yhteiskunnalla valtava lasku. Tasa-arvointoilijoita se ei kuitenkaan häiritse, pääasiahan on, että rikkaiden lapset eivät ole tukien kohteena. Kuitenkin luulisi, että yhteiskunnan olisi järkevämpää edesauttaa järjestelmää, jossa lapsia saisivat vanhemmat, jotka kykenevät hoitamaan lapsensa, eikä vain rahastamaan yhteiskunnalta lapsien nimissä erilaisia etuuksia.</p><p>Tukien kasvaessa köyhiä lapsia syntyy tietenkin entistä enemmän köyhiin perheisiin. Toinen lapsiköyhyyttä lisäävä mekanismi on maahanmuutto. Maahanmuuttajien osuus köyhistä kotitalouksista on yli kolminkertainen kantaväestöön verrattuna ja siksi maahanmuuton kasvun&nbsp; myötä myös lapsiköyhyys väistämättä kasvaa (maahanmuuttajataustaisia lapsia Tilastokeskuksen mukaan nykyään yli 80000 (määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa), mikä tarkoittaa nyt yli kahdeksaa prosenttia alaikäisten määrästä).</p><p>Mutta palaan vielä hetkeksi SDP:n vero-ohjelmaan. Tuskin liioittelee, jos sanoo, että punainen laina on innostunut suhtautuminen verojen korotuksiin. Raportin logiikka on se, että jos jonkin veromuodon osuus (!) on Suomessa pienempi kuin muissa EU-maissa, seuraa tästä välittömästi vaatimus asianomaisten verojen (tason) nostamisesta. Toisin päin logiikkaa ei sitten noudatetakaan yhtä orjallisesti. Julkisen sektorin menojen supistamismahdollisuuksista ei ohjelmassa (tietenkään) hiiskuta sanallakaan. Lisää verotuksen progressiota, lisää pääomaveroja (30à 32, 34 à 35) ja tietenkin kireämpää asumisen verotusta. Asumisen hintaanhan nämä tekijät eivät vaikuta. Asuminen on vain varallisuutta, joka on paha asia.</p><p>Pääomaverotuksen kiristäminen tuntuu olevan jonkinlainen ilmainen lounas vasemmistolle. Ilmeisesti kukaan ei tajua, että monen pienyrittäjän on maksettavaa paitsi pääomavero myös ALV. Ja kun nämä laskee yhteen, veroaste ei suinkaan ole (ehdotettu) 35 vaan 48 %. Asiaa ei auta, että ohjelmassa kerrotaan, että &rdquo;pienten ansioiden tulotukea ja sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi varmistaa yksinyrittäjälle tasapuolinen kohtelu ja kunnon turvaverkot&rdquo;. Ensin rahat pois ja sitten tulotukea! Kaiken kruunaa ajatus exit -verosta, jolla maastamuuttajia rangaistaisiin Suomessa ansaituista tuloista. Vain köyhät saisivat muuttaa pois Suomesta (nerokas idea sinänsä). Henkeen ei sentään kajottaisin DDR:n malliin. Mitenkähän tämä muuten sopii yhteen EU-alueen &rdquo;vapaan liikkuvuuden&rdquo; kanssa!</p><p>Ohjelmassa aivan oikein puhutaan paljon veropohjan tiivistämisestä. Mutta koko hommalta putoaa heti pohja pois, kun kerrotaan, että ns. voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen verovapauteen ei puututtaisi. Käytännössä tämä tarkoittaa AY -liikettä. Niiden jäsenmaksujen verotuen arvo on VATT:n arvioiden jopa 500 miljoonaa euroa ja päälle tulevat vielä verovapaista pääomatuloista tuleva verohyöty. Pääomatulojen suuruutta emme edes tiedä, kun kaikki ammattiliitot eivät suvaitse julkaista tuloslaskelmiaan. Periaatteet ovat periaatteita, mutta omista pitää aina pitää kiinni.</p><p>Harmaasta taloudesta saatavat miljardit roikkuvat vielä ohjelamassa, vaikka viimeisen kymmen vuoden aikaisista toimista on nettona tainnut jäädä valtion kassaan tason nolla euroa. Ohjelmassa viitataan verotusneuvos Markku Hirvosen arvioihin, joiden mukaan harmaan talouden aiheuttama verovaje olisi jopa 8 miljardia euroa. En voi ymmärtää, miten poliitikot ja valtionhallinto jaksavat toistella tällaisia mielipuolisia lukuja, joille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä eikä edes &rdquo;common sense&rdquo; -perusteluita. Toki samanlaisia lukuja on muitakin, kuten viime viikolla julkisuuteen tullut arvio neljän miljardin ICT -säästöistä SOTE -uudistukseen liittyen.</p><p>Paljon on tekstiä mutta kaikki on kirjoitettu äärimmäisen tarkoitushakuisesti vain legitimisoimaan suurempaa julkista sektoria ja alati kiristyvää verotusta. Niinpä ohjelma vilisee kommentteja, joissa vähätellään verotuksen hyvinvointi- ja kasvuvaikutuksia. Seuraavassa muutama sitaatti: Verotuksen tason tulee olla riittävä (?), jotta sillä voidaan kestävästi rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut&rdquo;. Hyvinvointiyhteiskunta hyödyttää kaikkia, kun yhteiskunnan kukoistus tuo veroille vastinetta (huokaus: YLE-vero). Tutkimusten (?) perusteella verotus tai sen rakenne eivät lukeudu talouskasvun kannalta merkityksellisimpiin tekijöihin&rdquo;. &rdquo;Maltillisten veromuutosten vaikutukset käyttäytymiseen ovat yleensä suhteellisen pieniä. Sen sijaan verotuksen dynaamisista vaikutuksista tosiasialliseen toimintaan ja taloudelliseen kehitykseen on verraten vähän luotettavaa (?) tutkimusta&rdquo;. &rdquo;Veronkorotuksilla ja veronalennuksilla ei siis itsessään välttämättä vaikuteta kovin paljon esimerkiksi työntekoon tai yrittäjyyteen, vaan hyvinvoinnin kannalta jopa olennaisempaa on se, miten verovarat käytetään&rdquo;. &rdquo;Verotuksen suorat vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen ovat verraten vähäiset&rdquo;. On totta, että ekonomistit yleensä tutkimustensa johtopäätöksissä varottelevat vetämästä liian voimakkaita johtopäätöksiä ja esittävät erilaisia varauksia, mutta on totaalista vääristelyä ylikorostaa näitä varauksia ja väittää, että taloustieteen kirjallisuus sanoo verotuksen vaikutusten olevan olemattoman pieniä. Lukija voi vaikka vilkaista esimerkiksi alla viitattuihin Storlettesenin, Prescottin, Kocherlakotan, Coenenin. Uriben ym. ym. tutkimuksiin ja päätellä, ovatko verotuksen vaikutukset todellakin vain siitepölyä.</p><p>Selvyyden vuoksi sanottakoon, että SDP:n ohjelma ei &rdquo;laadullisesti&rdquo; ole sen huonompi kuin muidenkaan puolueiden. Samanlaisia ne ovat kaikki. Kohtuullista olisi vain kertoa lukujoille yhdellä lauseella (50 tekstisivun sijaan), että ohjelman tarkoitus on vain lapioida rahaa omille (ja kuvitelluille) kannattajille ja sidosryhmille, puheet koko yhteiskunnan hyvinvoinnista ovat vain sanahelinää, jota tarvitaan vain tämän tosiasian sumentamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Ohjelma: <a href="https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view" title="https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view">https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view</a></p><p>Kirjallisuutta: <a href="http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf">http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf</a></p><p><a href="https://press.princeton.edu/titles/9222.html">https://press.princeton.edu/titles/9222.html</a></p><p><a href="https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770" title="https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770">https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/...</a></p><p><a href="http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf" title="http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf">http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf</a></p><p><a href="https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf" title="https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf">https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf</a></p><p>huumeäidit: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8776409" target="_blank">https://yle.fi/uutiset/3-8776409</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

SDP on viime aikoina ollut kovasti tapetilla, ei vähiten talouspoliittisen lausuntojen tai pitäisikö sanoa lupausten johdosta. Viime viikolla vuorossa oli puolueen veropoliittinen ohjelma, joka näyttää kirvoittaneen joukon pääosin kriittisiä kommentteja. Ehkä kommentit heijastelevat paitsi ohjelmaa myös sen tekijöitä (tai tekijää). Vielä 1970 ja 1980-luvuilla -luvulla SDP talouspoliittisen ohjelman tekijöinä oli joukko sen ajan eturivin taloustieteilijöitä tai talouspolitiikan ammattilaisia (alkaen Mauno Koivistosta ja sisältäen sellaiset nimet kuten esimerkiksi Pekka Korpinen, Seppo Lindblom, Eero Tuomainen, Jussi Linnamo). Nyt asiantuntijakaari tuntuu supistuvan (jumalan) teatteritieteen maistereihin.

Toki myös ympäröivä maailma on muuttunut. Poliittiset puolueet ovat muuttuneet vain tulonjakoautomaateiksi, joiden tarkoituksena on oman kannattajakunnan tulojen maksimointi muiden väestöryhmien kustannuksella. Toista oli ennen. Ensimmäisissä (vuoden 1907) eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti suurimmat puolueet olivat sosiaalidemokraatit (SDP), suomalainen puolue, nuorsuomalainen puolue ja RKP. Kaikki ne olivat johonkin aatteeseen tai ideologiaan tukeutuvia kansalaisjärjestöjä. SDP:kin oli siihen aikaan ensi sijassa marxismi -uskonnon puolestapuhuja, eikä suinkaan mikään tulojen uusjakoon pyrkivä etujärjestö (kapinaa ei varmasti aloitettu siksi, että eläkkeet olivat ”liian” pieniä). Toista on nyt. Ideologiat ovat kuolleet. Lähes kaikilla puolueilla on oma taloudellinen reviirinsä, jolle pitää yrittää lypsää rahaa muilta väestöryhmiltä. Vai voiko joku keksiä eroja esimerkiksi vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä, jos ohitetaan tulonjakokysymykset (ajatellaan vaikka EU -jäsenmaksuja, homoliittoja, maahanmuuttopolitiikka ja ”hyvinvointivaltiota”). Lievästi yksinkertaistaen voi sanoa, että Vasemmistoliitolla ruokittavia ovat ei-työssä olevat ja maahanmuuttajat, SDP:llä eläkeläiset (entiset työläiset), Kepulla maanviljelijät ja maaseudulle unohtuneet, vihreillä opettajat ja (ikuiset) opiskelijat, kokoomukset virkamiehet ja yrittäjät. Vain RKP, kristilliset ja persut jäävät tulonjaon suhteen kysymysmerkeiksi.

Mutta palataan SDP:n veropoliittiseen ohjelmaan. Ohjelmaan ei kaikkien yllätykseksi ollut mahdutettu Antti Rinteen ehdotusta lapsilisien verotuksesta (kannattajakunnassa saattaa sittenkin olla joku hyvätuloinen työssäkäyvä lapsiperheellinen, joka voisi ottaa nokkiinsa). Verotusidea sinällään vaikutti aika räjähtäneeltä, varsinkin kun sen tarkoituksena piti olla lapsiperheiden köyhyyden poistaminen.

Ongelma on tietenkin siinä, että köyhyyden poistaminen tässä tapauksessa vain lisäisi köyhien lukumäärää. Ajatellaan vaikka eri perhemuotojen kehitystä. Tätä nykyä jo yksi neljännes lapsiperheistä on yksinhuoltajatalouksia ja osuus on vain kasvussa. Miksi? Syy on selvä. Eroaminen on helppoa. Tekstiviesti ja ”that’s it”. Erot kuitenkin maksavat, mutta pääosan kustannuksista kantaa yhteiskunta. Samaan suuntaan vaikuttaa nuorten yksihuoltajien osuuden kasvu. Vastenmielisistä vahvemmista pääsee helpoimmin eroon hankkimalla lapsen tai kaksi. Kaikille vuokra-asumisen kanssa puuhaileville on varmaan tuttu kuvio, jossa kaksikymppinen yksinhuoltajaäiti etsii asuntoa. Ei koulutusta, ei työtä. ei tuloja. Valtio (lapsilisät) maksaa kaiken. Selvää on se, mitä korkeammat ovat tuet, sitä suurempi houkutus on oman huushollin aloittaminen heti täysi-ikäiseksi päästyä. Tällaiset ihmiset ja heidän lapsensa ovat köyhiä, ja pysyvät köyhinä, teki valtio mitä tahansa. Mutta ehkä köyhyys ei sittenkään ole yhteiskunnan vika, vaikka onkin poliittisesti epäkorrektia sanoa, että yhteiskunnalla ei ole osa eikä arpaa tähän kehitykseen.

Vielä ongelmallisempaa on tilanne alkoholia ja muita huumeita käyttävien nuorten kohdalla. Heille lapset ovat monesti vain lupalappu yhteiskunnan tuelle. Kuitenkin vuosittain 600-1000 lasta syntyy päihteiden käytön vaurioittamina ja peräti 3300 kärsii ainakin jossain määrien äidin raskauden aikaisesta päihteiden käytöstä. Tarvinnee tuskin sanoa, että näistä lapsista/vanhemmista koituu yhteiskunnalla valtava lasku. Tasa-arvointoilijoita se ei kuitenkaan häiritse, pääasiahan on, että rikkaiden lapset eivät ole tukien kohteena. Kuitenkin luulisi, että yhteiskunnan olisi järkevämpää edesauttaa järjestelmää, jossa lapsia saisivat vanhemmat, jotka kykenevät hoitamaan lapsensa, eikä vain rahastamaan yhteiskunnalta lapsien nimissä erilaisia etuuksia.

Tukien kasvaessa köyhiä lapsia syntyy tietenkin entistä enemmän köyhiin perheisiin. Toinen lapsiköyhyyttä lisäävä mekanismi on maahanmuutto. Maahanmuuttajien osuus köyhistä kotitalouksista on yli kolminkertainen kantaväestöön verrattuna ja siksi maahanmuuton kasvun  myötä myös lapsiköyhyys väistämättä kasvaa (maahanmuuttajataustaisia lapsia Tilastokeskuksen mukaan nykyään yli 80000 (määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa), mikä tarkoittaa nyt yli kahdeksaa prosenttia alaikäisten määrästä).

Mutta palaan vielä hetkeksi SDP:n vero-ohjelmaan. Tuskin liioittelee, jos sanoo, että punainen laina on innostunut suhtautuminen verojen korotuksiin. Raportin logiikka on se, että jos jonkin veromuodon osuus (!) on Suomessa pienempi kuin muissa EU-maissa, seuraa tästä välittömästi vaatimus asianomaisten verojen (tason) nostamisesta. Toisin päin logiikkaa ei sitten noudatetakaan yhtä orjallisesti. Julkisen sektorin menojen supistamismahdollisuuksista ei ohjelmassa (tietenkään) hiiskuta sanallakaan. Lisää verotuksen progressiota, lisää pääomaveroja (30à 32, 34 à 35) ja tietenkin kireämpää asumisen verotusta. Asumisen hintaanhan nämä tekijät eivät vaikuta. Asuminen on vain varallisuutta, joka on paha asia.

Pääomaverotuksen kiristäminen tuntuu olevan jonkinlainen ilmainen lounas vasemmistolle. Ilmeisesti kukaan ei tajua, että monen pienyrittäjän on maksettavaa paitsi pääomavero myös ALV. Ja kun nämä laskee yhteen, veroaste ei suinkaan ole (ehdotettu) 35 vaan 48 %. Asiaa ei auta, että ohjelmassa kerrotaan, että ”pienten ansioiden tulotukea ja sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi varmistaa yksinyrittäjälle tasapuolinen kohtelu ja kunnon turvaverkot”. Ensin rahat pois ja sitten tulotukea! Kaiken kruunaa ajatus exit -verosta, jolla maastamuuttajia rangaistaisiin Suomessa ansaituista tuloista. Vain köyhät saisivat muuttaa pois Suomesta (nerokas idea sinänsä). Henkeen ei sentään kajottaisin DDR:n malliin. Mitenkähän tämä muuten sopii yhteen EU-alueen ”vapaan liikkuvuuden” kanssa!

Ohjelmassa aivan oikein puhutaan paljon veropohjan tiivistämisestä. Mutta koko hommalta putoaa heti pohja pois, kun kerrotaan, että ns. voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen verovapauteen ei puututtaisi. Käytännössä tämä tarkoittaa AY -liikettä. Niiden jäsenmaksujen verotuen arvo on VATT:n arvioiden jopa 500 miljoonaa euroa ja päälle tulevat vielä verovapaista pääomatuloista tuleva verohyöty. Pääomatulojen suuruutta emme edes tiedä, kun kaikki ammattiliitot eivät suvaitse julkaista tuloslaskelmiaan. Periaatteet ovat periaatteita, mutta omista pitää aina pitää kiinni.

Harmaasta taloudesta saatavat miljardit roikkuvat vielä ohjelamassa, vaikka viimeisen kymmen vuoden aikaisista toimista on nettona tainnut jäädä valtion kassaan tason nolla euroa. Ohjelmassa viitataan verotusneuvos Markku Hirvosen arvioihin, joiden mukaan harmaan talouden aiheuttama verovaje olisi jopa 8 miljardia euroa. En voi ymmärtää, miten poliitikot ja valtionhallinto jaksavat toistella tällaisia mielipuolisia lukuja, joille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä eikä edes ”common sense” -perusteluita. Toki samanlaisia lukuja on muitakin, kuten viime viikolla julkisuuteen tullut arvio neljän miljardin ICT -säästöistä SOTE -uudistukseen liittyen.

Paljon on tekstiä mutta kaikki on kirjoitettu äärimmäisen tarkoitushakuisesti vain legitimisoimaan suurempaa julkista sektoria ja alati kiristyvää verotusta. Niinpä ohjelma vilisee kommentteja, joissa vähätellään verotuksen hyvinvointi- ja kasvuvaikutuksia. Seuraavassa muutama sitaatti: Verotuksen tason tulee olla riittävä (?), jotta sillä voidaan kestävästi rahoittaa hyvinvointiyhteiskunnan palvelut”. Hyvinvointiyhteiskunta hyödyttää kaikkia, kun yhteiskunnan kukoistus tuo veroille vastinetta (huokaus: YLE-vero). Tutkimusten (?) perusteella verotus tai sen rakenne eivät lukeudu talouskasvun kannalta merkityksellisimpiin tekijöihin”. ”Maltillisten veromuutosten vaikutukset käyttäytymiseen ovat yleensä suhteellisen pieniä. Sen sijaan verotuksen dynaamisista vaikutuksista tosiasialliseen toimintaan ja taloudelliseen kehitykseen on verraten vähän luotettavaa (?) tutkimusta”. ”Veronkorotuksilla ja veronalennuksilla ei siis itsessään välttämättä vaikuteta kovin paljon esimerkiksi työntekoon tai yrittäjyyteen, vaan hyvinvoinnin kannalta jopa olennaisempaa on se, miten verovarat käytetään”. ”Verotuksen suorat vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen ovat verraten vähäiset”. On totta, että ekonomistit yleensä tutkimustensa johtopäätöksissä varottelevat vetämästä liian voimakkaita johtopäätöksiä ja esittävät erilaisia varauksia, mutta on totaalista vääristelyä ylikorostaa näitä varauksia ja väittää, että taloustieteen kirjallisuus sanoo verotuksen vaikutusten olevan olemattoman pieniä. Lukija voi vaikka vilkaista esimerkiksi alla viitattuihin Storlettesenin, Prescottin, Kocherlakotan, Coenenin. Uriben ym. ym. tutkimuksiin ja päätellä, ovatko verotuksen vaikutukset todellakin vain siitepölyä.

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että SDP:n ohjelma ei ”laadullisesti” ole sen huonompi kuin muidenkaan puolueiden. Samanlaisia ne ovat kaikki. Kohtuullista olisi vain kertoa lukujoille yhdellä lauseella (50 tekstisivun sijaan), että ohjelman tarkoitus on vain lapioida rahaa omille (ja kuvitelluille) kannattajille ja sidosryhmille, puheet koko yhteiskunnan hyvinvoinnista ovat vain sanahelinää, jota tarvitaan vain tämän tosiasian sumentamiseksi.

 

Ohjelma: https://drive.google.com/file/d/1CTPiVM0FGbCPvh-L204PsFbmIUcCJr-A/view

Kirjallisuutta: http://folk.uio.no/kjstore/papers/taxation.pdf

https://press.princeton.edu/titles/9222.html

https://www.amazon.com/Open-Economy-Macroeconomics-Mart%C3%ADn-Uribe/dp/0691158770

http://www.euro.zentral-bank.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp747.pdf

https://www.minneapolisfed.org/research/QR/QR2811.pdf

huumeäidit: https://yle.fi/uutiset/3-8776409

 

]]>
8 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa#comments köyhyys Ssiaalidemokraatit Verotus Sun, 20 May 2018 16:06:11 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255579-vahennetaan-koyhyytta-lisataan-koyhien-maaraa
Kysymyksiä maakuntauudistuksesta http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255298-kysymyksia-maakuntauudistuksesta <p>&nbsp;</p><p>Suomessa aiotaan tehdä ns. maakuntauudistus, eli suurin muutos paikallishallintoon 150 vuoteen. Luulisi, että muutoksen vaikutuksista on paljon tietoa, julkisen hallinnon selvityksiä ja riippumattomia arvioita. Mutta missä ovat? &nbsp;Hirveä kiire on, sen kyllä huomaa, mutta miksi? Onko nykyinen järjestelmä menossa juuri nyt konkurssiin, vai mistä kiikastaa! Toki jotkut toistelevat fraasia &rdquo;että nykyjärjestelmä on rikki&rdquo;, mutta hokema ei luo palon valoa kuvitellun ongelman taustoista.</p><p>Muutoksen myötä yli puolet kuntien käyttötalouden menoista (jopa 60 %) siirtyy maakuntien vastuulle. Kuntien tulojen tarve vähentyy vastaavasti, tosin valtionosuudet pääsääntöisesti (3/4) ohjautuvat maakunnille. Vaikutuksia kuntatalouteen on periaatteessa helppo tarkastella Excel-taulukon avulla, mutta jotenkin herää epäilys, että kukaan ei pohtinut sitä, mitä taulukkolaskennassa ei ole mukana (ks. esim. alla oleva linkki).</p><p>Ajatellaan nykyisiä kuntia. Mitä tapahtuu kuntien yleiskustannuksille? Laskevatko palkat, kun tehtävistä ja vastuista katoaa yli puolet? Liike-elämässä kai on niin, että jos esimerkiksi Prisman johtajan paikalta siirretään Alepan vastuumyyjäksi, niin palkka laskee, mutta tämä logiikka ei varmaan pure kunnissa. Mitä tapahtuu apulaisjohtajille, talouspäälliköille, tiedottajille yms.? Supistuuko heidän määränsä? Entä palkat maakunnissa? On jo tiedossa, että eri tahoilta tulevan henkilöstön palkat yhdenmukaistetaan korkeimman palkkatason (kunnan) mukaan. Toisaalta muutoksen yhteydessä välttämättä joudutaan rekrytoimaan uusia toimijoita maakuntiin; tuskin heitä saadaan muutoin kuin palkkakilpailulla. Mihin sijoitetaan ne, joita ei voi sijoittaa mihinkään? Paljonko tämä maksaa? Vastaus, ei näy Excelistä.</p><p>Kunnille toki jää joitain tehtäviä, mutta ajatellaan niitä kuntia, jotka ovat nyt kakkien heikoimmassa hapessa. Väestö supistuu, ei tule lapsia, talot autioituvat. Ei silloin tarvita kouluja, eikä tarvita kiinteistötointa, kun kukaan ei rakenna! Mikä on tällaisen kunnan funktio? Tällaiset kunnat selviävät kuitenkin mainiosti uudessa järjestelmässä, koska ei kustannuksiakaan. Mitä nyt yleishallinto. Aluehallintouudistus itse asiassa sementoi nykyisen kuntarakenteen seuraavaksi 150 vuodeksi. Se lieneekin suurin syy miksi ne puolueet, joiden selkärangan kuntien henkilöstö nyt muodostaa, niin raivokkaasti ajavat maakuntauudistusta. Toki taivaanrannalla siintää 1200 luottamusmiespaikkaa, ja kaikki ne hillotolpat jotka näihin paikkoihin välittömästi ja välillisesti liittyvät. &nbsp;</p><p>Kun kuntien veroäyrit tippuvat alle 10 prosenttiin, ei varmaan tunnu kauhean kivuliaalta nostaa veroäyriä muutamalla pykälällä. Ihan vaan palvelusten laadun parantamiseksi! Mikä sen estää? Ei mikään muu kuin, että kuntien autonomiaa ruvetaan kovalla kädellä rajoittamaan, esimerkiksi poistamalla niiden verotusoikeus. Ja samalla annetaan maakunnille verotusoikeus. Sekin olisi hullua, koska silloin vasta rahaa alkaa palaa. Mutta onhan kaavailtu järjestelmä älytön siinä mielessä, että valitaan poliittisen prosessin kautta hallintoelimet, joilla ei ole mitään valtaa. Tulopuolen päättää valtio yksipuolisesti ja menojen käytössä on noudatettava valtion asettamia normeja ja säädöksiä. Tarjontapuolella vastassa on todennäköisesti vain yksi monopoli; mitä valintaa sen suhteen voi tehdä? Erityisen absurdiksi tilanne muuttuu sen jälkeen, kun on valittu SOTE &ndash;järjestelmän toimipaikat. Mitä ihmeen päätettävää sen jälkeen on (vinkki: tehdäänkö opintomatka Thaimaahan vai Bahamalle)? Maakuntavaltuustot voivat vain vinkua valtiolta lisää rahaa, mutta mitä se auttaa. Valtuustoihin pyrkijät kertovat kaikki yhdestä suusta, että he parantavat palveluita &ndash; samalla rahalla enemmän. Mitä vaihtoehtoja jää valitsijoille? Jotta poliittisessa prosessissa olisi jotain järkeä, pitäisi olla vaihtoehtoja (tyyliin pienet tai isot menot), mutta tässä pelissä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun &rdquo;käytetään kaikki, mitä saadaan&rdquo;. Verotukseen innostuneesti suhtautuvat poliitikot näyttävät olevan valmiita myös välittömään EU:n verotusoikeuteen (tosin tavallaan se on jo toteutunut tullimaksujen osalta), kunhan rahoilla tehdään jotain mediaseksikästä (noukitaan käytetyt muovipussit Jaavan meren pohjalta). Voi vai siunailla, millainen verohelvetti siitä seuraisi, kun meillä olisi kahden verottajan sijaan neljä veroista päättävää tahoa: kunnat, maakunnat, valtio ja EU. Mutta ehkä sitäkin pitää kokeilla, ennen kuin uskotaan.</p><p>Terveydenhoidon siirtäminen valtion rooteliin on järkevä asia. Mutta ei siihen siirtoon tarvita maakuntia. Tai ollaan hieman täsmällisempiä. Emme me tarvitse, he tarvitsevat.</p><p><a href="http://alueuudistus.fi/blogi/-/blogs/kuntatalousvaikutuksia-arvioitu-kattavasti-jatkokehittamista-tehtava-yhteistyossa" title="http://alueuudistus.fi/blogi/-/blogs/kuntatalousvaikutuksia-arvioitu-kattavasti-jatkokehittamista-tehtava-yhteistyossa">http://alueuudistus.fi/blogi/-/blogs/kuntatalousvaikutuksia-arvioitu-kat...</a></p><p>&nbsp;</p>  

Suomessa aiotaan tehdä ns. maakuntauudistus, eli suurin muutos paikallishallintoon 150 vuoteen. Luulisi, että muutoksen vaikutuksista on paljon tietoa, julkisen hallinnon selvityksiä ja riippumattomia arvioita. Mutta missä ovat?  Hirveä kiire on, sen kyllä huomaa, mutta miksi? Onko nykyinen järjestelmä menossa juuri nyt konkurssiin, vai mistä kiikastaa! Toki jotkut toistelevat fraasia ”että nykyjärjestelmä on rikki”, mutta hokema ei luo palon valoa kuvitellun ongelman taustoista.

Muutoksen myötä yli puolet kuntien käyttötalouden menoista (jopa 60 %) siirtyy maakuntien vastuulle. Kuntien tulojen tarve vähentyy vastaavasti, tosin valtionosuudet pääsääntöisesti (3/4) ohjautuvat maakunnille. Vaikutuksia kuntatalouteen on periaatteessa helppo tarkastella Excel-taulukon avulla, mutta jotenkin herää epäilys, että kukaan ei pohtinut sitä, mitä taulukkolaskennassa ei ole mukana (ks. esim. alla oleva linkki).

Ajatellaan nykyisiä kuntia. Mitä tapahtuu kuntien yleiskustannuksille? Laskevatko palkat, kun tehtävistä ja vastuista katoaa yli puolet? Liike-elämässä kai on niin, että jos esimerkiksi Prisman johtajan paikalta siirretään Alepan vastuumyyjäksi, niin palkka laskee, mutta tämä logiikka ei varmaan pure kunnissa. Mitä tapahtuu apulaisjohtajille, talouspäälliköille, tiedottajille yms.? Supistuuko heidän määränsä? Entä palkat maakunnissa? On jo tiedossa, että eri tahoilta tulevan henkilöstön palkat yhdenmukaistetaan korkeimman palkkatason (kunnan) mukaan. Toisaalta muutoksen yhteydessä välttämättä joudutaan rekrytoimaan uusia toimijoita maakuntiin; tuskin heitä saadaan muutoin kuin palkkakilpailulla. Mihin sijoitetaan ne, joita ei voi sijoittaa mihinkään? Paljonko tämä maksaa? Vastaus, ei näy Excelistä.

Kunnille toki jää joitain tehtäviä, mutta ajatellaan niitä kuntia, jotka ovat nyt kakkien heikoimmassa hapessa. Väestö supistuu, ei tule lapsia, talot autioituvat. Ei silloin tarvita kouluja, eikä tarvita kiinteistötointa, kun kukaan ei rakenna! Mikä on tällaisen kunnan funktio? Tällaiset kunnat selviävät kuitenkin mainiosti uudessa järjestelmässä, koska ei kustannuksiakaan. Mitä nyt yleishallinto. Aluehallintouudistus itse asiassa sementoi nykyisen kuntarakenteen seuraavaksi 150 vuodeksi. Se lieneekin suurin syy miksi ne puolueet, joiden selkärangan kuntien henkilöstö nyt muodostaa, niin raivokkaasti ajavat maakuntauudistusta. Toki taivaanrannalla siintää 1200 luottamusmiespaikkaa, ja kaikki ne hillotolpat jotka näihin paikkoihin välittömästi ja välillisesti liittyvät.  

Kun kuntien veroäyrit tippuvat alle 10 prosenttiin, ei varmaan tunnu kauhean kivuliaalta nostaa veroäyriä muutamalla pykälällä. Ihan vaan palvelusten laadun parantamiseksi! Mikä sen estää? Ei mikään muu kuin, että kuntien autonomiaa ruvetaan kovalla kädellä rajoittamaan, esimerkiksi poistamalla niiden verotusoikeus. Ja samalla annetaan maakunnille verotusoikeus. Sekin olisi hullua, koska silloin vasta rahaa alkaa palaa. Mutta onhan kaavailtu järjestelmä älytön siinä mielessä, että valitaan poliittisen prosessin kautta hallintoelimet, joilla ei ole mitään valtaa. Tulopuolen päättää valtio yksipuolisesti ja menojen käytössä on noudatettava valtion asettamia normeja ja säädöksiä. Tarjontapuolella vastassa on todennäköisesti vain yksi monopoli; mitä valintaa sen suhteen voi tehdä? Erityisen absurdiksi tilanne muuttuu sen jälkeen, kun on valittu SOTE –järjestelmän toimipaikat. Mitä ihmeen päätettävää sen jälkeen on (vinkki: tehdäänkö opintomatka Thaimaahan vai Bahamalle)? Maakuntavaltuustot voivat vain vinkua valtiolta lisää rahaa, mutta mitä se auttaa. Valtuustoihin pyrkijät kertovat kaikki yhdestä suusta, että he parantavat palveluita – samalla rahalla enemmän. Mitä vaihtoehtoja jää valitsijoille? Jotta poliittisessa prosessissa olisi jotain järkeä, pitäisi olla vaihtoehtoja (tyyliin pienet tai isot menot), mutta tässä pelissä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun ”käytetään kaikki, mitä saadaan”. Verotukseen innostuneesti suhtautuvat poliitikot näyttävät olevan valmiita myös välittömään EU:n verotusoikeuteen (tosin tavallaan se on jo toteutunut tullimaksujen osalta), kunhan rahoilla tehdään jotain mediaseksikästä (noukitaan käytetyt muovipussit Jaavan meren pohjalta). Voi vai siunailla, millainen verohelvetti siitä seuraisi, kun meillä olisi kahden verottajan sijaan neljä veroista päättävää tahoa: kunnat, maakunnat, valtio ja EU. Mutta ehkä sitäkin pitää kokeilla, ennen kuin uskotaan.

Terveydenhoidon siirtäminen valtion rooteliin on järkevä asia. Mutta ei siihen siirtoon tarvita maakuntia. Tai ollaan hieman täsmällisempiä. Emme me tarvitse, he tarvitsevat.

http://alueuudistus.fi/blogi/-/blogs/kuntatalousvaikutuksia-arvioitu-kattavasti-jatkokehittamista-tehtava-yhteistyossa

 

]]>
26 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255298-kysymyksia-maakuntauudistuksesta#comments Kotimaa Kunnat Kunta ja sote-uudistus Maakuntauudistus Mon, 14 May 2018 19:14:46 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255298-kysymyksia-maakuntauudistuksesta
Hyvinvointivaltio voi pahoin http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin <p>&nbsp;</p><p>En ole koskaan ymmärtänyt, mistä tulee sana &rdquo;hyvinvointivaltio&rdquo;. Miksi suuren julkisen sektorin maata kutsutaan &rdquo;hyvinvointivaltioksi&rdquo; ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi. Kaiken järjen mukaan Stalinin ajan Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltio, kun julkinen sektori käytti ehkä 95 % yhteiskunnan tuloista. Meillähän se jää vain vajaaseen 60 prosenttiin.</p><p>Termiä on helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus &rdquo;ilmaisista palveluksista&rdquo; ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet!</p><p>Mutta käytännön kokemus viittaa siihen, että elämä niin yksinkertaista. Otetaan muutama esimerkki.</p><p>Lähes joka ilta TV:ssä valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.</p><p>Samanlainen voihke kuuluu kouluista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa &rdquo;kullannuppua&rdquo; on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu &rdquo;ilmaiselle&rdquo; koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille. &nbsp;Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.</p><p>Samat mummojen lapset jättävät omien lasten hankinnan väliin; eihän niitä tarvita, koska hyvinvointivaltio huolehtii kaikista vanhuksista. Toki julkisuudessa voivotellaan, että syntyvyys on niin ja niin alahaista ja ratkaisuksi tarjotaan suurempia tulonsiirtoja lapsiperheille &ndash; muodossa tai toisessa. Taas edetään kohti suurempaa julkista sektoria, korkeampaa verotusta ja lasten hankinnan keskittymistä niille, joiden pääasiallinen toimeentulon lähde ovat tulonsiirrot. Ja samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että niin monet perheet pysyvät sukupolvesta toiseen köyhinä. Miten väärin olikaan aikanaan, että lapsiluku huomioitiin verotuksessa &ndash; rikkaathan hyötyvät siitä!</p><p>Julkiset menot jatkavat kasvuaan vääjäämättä, koska ilmaishyödykkeiden kysyntä on ääretöntä. Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.</p><p>Kaikki muuta paitsi sosiologit ymmärtävät, että tämä mekanismi ei toimi. Hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan &rdquo;oikeita&rdquo; veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Päinvastoin se karkottaa parhaat (ainakin parhaiten koulutetut) oman maan kansalaiset &rdquo;pahoinvointivaltioihin&rdquo;. Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 % ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 %, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 %. Hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan täytyy olla &rdquo;hullu&rdquo; tullakseen Suomeen töihin.</p><p>Toki hyvinvointivaltio houkuttelee maahanmuuttajia, mutta ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot. Samalla tulojakauma muuttuu entistä vinommaksi; enemmän köyhiä ja vähemmän keskituloisia ja rikkaita.</p><p>Hyvinvointivaltion perustana kuitenkin on väestö, jota &rdquo;dominoi&rdquo; suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Hyvinvointivaltiota ei ikiä voi perustaa Egyptiin tai Hondurasiin, koska ei siltä löydy samanlaista veropohjaa kuin Pohjoismaista. Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet.&nbsp; Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion &rdquo;elättejä&rdquo;, viisikyppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia. Alemmissa tuloluokissa maahanmuuttajataustaisten osuus on väestöön suhteutettuna kolmin-nelinkertainen. Ei mene montaa vuosikymmentä, että alimmassa tulodesiilissä puolet väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Ja taas kerran &rdquo;itse aiheutettua&rdquo; ongelmaa korjataan suuremmillä tulonsiiroilla ja ankarammalla verotuksella. Ja niin kierre vain jatkuu.</p><p>Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä &ndash; nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.</p><p>Ongelma vaan on siinä, että jos kansatalouden säästämisaste on nolla, niin pitkässä juoksussa on investointiastekin, ja saman tien talouskasvu. Jolleivat ulkomaiset pääomapiirit sitten saa päähänsä, että Suomi on todellinen paratiisi ulkomaisille (suorille) sijoituksille. Mutta sitä tohtii epäillä.</p><p>Tohtii myös epäillä, että seuraavien kuukausina aikana yksikään poliitikko uskaltaisi sanoa, että meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio: liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret &rdquo;ilmaiset palvelukset&rdquo;. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että &rdquo;nyt riittävät leikkaukset&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

En ole koskaan ymmärtänyt, mistä tulee sana ”hyvinvointivaltio”. Miksi suuren julkisen sektorin maata kutsutaan ”hyvinvointivaltioksi” ja oletettavasti pienen julkisen sektorin maata pahoinvointivaltioksi. Kaiken järjen mukaan Stalinin ajan Neuvostoliitto oli hyvinvointivaltio, kun julkinen sektori käytti ehkä 95 % yhteiskunnan tuloista. Meillähän se jää vain vajaaseen 60 prosenttiin.

Termiä on helppo markkinoida, kun siihen liittyy ajatus ”ilmaisista palveluksista” ja tulonsiirroista rikkailta köyhille. Eikö olekin ihan oikein, että rikkaat (porhot) rahoittavat vähäväkisten välttämättömät tarpeet!

Mutta käytännön kokemus viittaa siihen, että elämä niin yksinkertaista. Otetaan muutama esimerkki.

Lähes joka ilta TV:ssä valitetaan sitä, että vanhuksia ei hoideta. Tuohtuneet lapset valittavat vanhempiensa huonosta kohtelusta hoitokodeissa ja avohuollossa, joskus varmaan ihan asiasta. Koskaan ei kuitenkaan kysytä, miksi lapset eivät itse hoida vanhempiaan. Sehän oli sentään maan tapa sata vuotta sitten. Mutta kukapa niin tekisi, kun hyvinvointivaltio on luvannut hoitaa vanhemmat. Ja vielä ilmaiseksi. Riittää kun mummille vie äitienpäivänä ja jouluna marketin alennushyllyltä siepatun nahistuneen kukan.

Samanlainen voihke kuuluu kouluista. Vanhemmat eivät välitä jälkikasvunsa kasvattamisesta tuon taivaallista. Opettajalle he toki lähettävät vihapostia, kun omaa ”kullannuppua” on toruttu pahanteosta ja lukemattomista läksyistä. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin vanhemmilla on ennätysmäärä vapaa-aikaa, jonka he voisivat käyttää jälkikasvunsa kouluttamiseen ja ohjaamiseen. Mutta ei. Kaikki tämä on ulkoistettu ”ilmaiselle” koululaitoksella, tai jos se ei riitä, poliisille.  Vapaa-ajan voi käyttää hyödyllisemmin golf-kentillä tai lähipubissa.

Samat mummojen lapset jättävät omien lasten hankinnan väliin; eihän niitä tarvita, koska hyvinvointivaltio huolehtii kaikista vanhuksista. Toki julkisuudessa voivotellaan, että syntyvyys on niin ja niin alahaista ja ratkaisuksi tarjotaan suurempia tulonsiirtoja lapsiperheille – muodossa tai toisessa. Taas edetään kohti suurempaa julkista sektoria, korkeampaa verotusta ja lasten hankinnan keskittymistä niille, joiden pääasiallinen toimeentulon lähde ovat tulonsiirrot. Ja samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että niin monet perheet pysyvät sukupolvesta toiseen köyhinä. Miten väärin olikaan aikanaan, että lapsiluku huomioitiin verotuksessa – rikkaathan hyötyvät siitä!

Julkiset menot jatkavat kasvuaan vääjäämättä, koska ilmaishyödykkeiden kysyntä on ääretöntä. Ääretöntä se jo muutenkin, mutta poliitikot vain lupaavat lisää, vaikka tietävät, että menoja ei kyetä rahoittamaan verovaroin. No, onhan ongelmaan ratkaisu; tuodaan ulkomailta työvoimaa, joka maksaa meidän veromme ja hoitaa meidän vanhuksemme. Ulkoistetaan hyvinvointivaltion rahoitus ulkomaalaisille.

Kaikki muuta paitsi sosiologit ymmärtävät, että tämä mekanismi ei toimi. Hyvinvointivaltio ei ikinä kykene houkuttelemaan ”oikeita” veronmaksajia maahanmuuttajiksi. Päinvastoin se karkottaa parhaat (ainakin parhaiten koulutetut) oman maan kansalaiset ”pahoinvointivaltioihin”. Voiko kuvitella, että joku lääkäri Sveitsistä tai professori USA:sta tulisi töihin Suomeen? Korkein tulojen marginaalivero meillä on 59 % ja kun keskimääräinen (ja samalla marginaalinen) kulutusverojen aste on lähes 30 %, marginaalilla tuloista jää käteen vain hieman runsaat 15 %. Hyvin koulutetun ja korkea tuottavuuden omaavan täytyy olla ”hullu” tullakseen Suomeen töihin.

Toki hyvinvointivaltio houkuttelee maahanmuuttajia, mutta ennen kaikkea niitä, joiden motiivina ovat ilmaishyödykkeet ja tulonsiirrot. Samalla tulojakauma muuttuu entistä vinommaksi; enemmän köyhiä ja vähemmän keskituloisia ja rikkaita.

Hyvinvointivaltion perustana kuitenkin on väestö, jota ”dominoi” suhteellisen hyvätuloinen keskiluokka. Hyvinvointivaltiota ei ikiä voi perustaa Egyptiin tai Hondurasiin, koska ei siltä löydy samanlaista veropohjaa kuin Pohjoismaista. Ongelma on siinä, että hyvinvointivaltio tuottaa oman tuhonsa siemenet.  Vaikka köyhyyttä yritetään vimmatusti poistaa entistä suuremmilla tulonsiirroilla ja ankarammalla verotuksella, tulos on nolla tai jopa väärän suuntainen. Uusia köyhiä tulee koko ajan lisää; köyhiä lapsiperheitä, työtä karttelevia hyvinvointivaltion ”elättejä”, viisikyppisenä eläkkeelle hamuavia ja yhteiskuntaan huonosti integroituneita maahanmuuttajia. Alemmissa tuloluokissa maahanmuuttajataustaisten osuus on väestöön suhteutettuna kolmin-nelinkertainen. Ei mene montaa vuosikymmentä, että alimmassa tulodesiilissä puolet väestöstä on maahanmuuttajataustaisia. Ja taas kerran ”itse aiheutettua” ongelmaa korjataan suuremmillä tulonsiiroilla ja ankarammalla verotuksella. Ja niin kierre vain jatkuu.

Suomessa kotitalouksien säästäminen on ollut muutamaa lamavuotta lukuunottamatta joko olemattoman pientä tai negatiivista viimeisen kolmen vuosikymmen aikana. Julkisen sektorin tilanne on samanlainen. Mutta miksi säästää, jos valtio vastaa kaikista riskeistä. Valtio ja KELAhan ovat vakuuttaneet meidät kaikkia toimentuloriskejä vastaan! Vielä 1950-luvulla säästämisaste Suomessa oli Euroopan/maailman korkeimpia, mikä on nykynäkökulmasta ihmeellistä, koska ihmiset olivat keskimäärin todella aidosti köyhiä – nykynäkökulmasta rutiköyhiä. Mutta sen ajan ihmiset eivät olleet kuulleet ihmeellisestä hyvinvointivaltio-takaseinästä, josta saa tarvittaessa aina rahaa. Nyt valtio ja rahaviranomaiset yrittävät toppuutella ylivelkaantumista, mutta vaikeaa se on, kun ihmisillä ole mitään aitoa motiivia säästää.

Ongelma vaan on siinä, että jos kansatalouden säästämisaste on nolla, niin pitkässä juoksussa on investointiastekin, ja saman tien talouskasvu. Jolleivat ulkomaiset pääomapiirit sitten saa päähänsä, että Suomi on todellinen paratiisi ulkomaisille (suorille) sijoituksille. Mutta sitä tohtii epäillä.

Tohtii myös epäillä, että seuraavien kuukausina aikana yksikään poliitikko uskaltaisi sanoa, että meidän suurin ongelmamme on juuri hyvinvointivaltio: liian suuret menot, liian suuret eläkkeet, liian suuret tuet, liian suuret ”ilmaiset palvelukset”. Koomista, että maassa, jonka julkinen sektori on ehkä maailman suurin ja joka vain kasvaa, hoetaan kilpaa, että ”nyt riittävät leikkaukset”

]]>
123 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin#comments Kotimaa Hyvinvointivaltio Maahanmuutto Verotus Fri, 04 May 2018 14:14:37 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254853-hyvinvointivaltio-voi-pahoin
Kapina http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254029-kapina <p>&nbsp;</p><p>Tammikuussa alkaneen kapinan käsittely julkisuudessa on edennyt vanhoja latuja; kansalaissota tuntuu alkaneen vasta huhtikuussa 1918 ja sodan tärkeimmäksi aiheeksi näyttää taas kerran muodostuneen valkoisen puolen väkivalta.</p><p>Aika vähän on saatu lisää tietoa ja ymmärrystä siitä, miksi tällaiseen järjettömään sotaan mentiin. Miksi ihmeessä sos.dem puoluetoimikunta antoi epäsuoran valtakirjan kapinan aloittamiseen? Suomi taitaa olla ainoa maa maailmassa, jossa demokraattisesti toimiva puolue päättää aloittaa kapinan demokraattisia instituutioita (hallitusta ja eduskuntaa) vastaan. Toki tapa, jolla puolueneuvosto 19.-22. tammikuuta saatiin tavuteltua täydentämään puoluetoimintaa sotaintoisilla lisäjäsenillä, oli enemmän tai vähemmän epärehellinen ja toki päätös tehtiin melkoiseen paineen alla, mutta kuitenkin edettiin ainakin periaatteessa pykälien mukaan. Ero on aikamoinen, jos verrataan Suomen tapahtumia vaikka kenraali Francisco Francon aloittamaan kapinaan Espanjassa 1936. Ei siinä äänestetty, yhtä vähän kuin Vladimir Lenin äänestytti puolue-elimiä Venäjällä marraskuussa 1917, eikä Bela Kunin kapina Unkarissa vaikuttanut järin demokraattiselta sekään.</p><p>On ehkä enemmänkin sosiaalipsykologian heiniä selittää, miksi sellainen kollektiivinen hulluus valtasi niinkin monet fiksuina pidetyt ihmiset, jopa monet kansanedustajat. Emme ehkä koskaan saa tietää totuutta sitä, koska harva kapinan johtajista osoitti mitään katumuksen merkkejä. Kukaan ei ole kertomassa Maarit Tastulan ohjelmassa, &rdquo;miksi päästin tämän helvetin irti&rdquo;. Jotkut, kuten Edward Gylling toki välillä olivat jonkinlaisissa omantunnontuskissa (ks. esim. Väinö Tannerin kirja vuodelta 1957), mutta heidänkin mielensä muuttui ajan mittaan, eikä totuuden kertomiselle tainnut olla aina edes edellytyksiä.</p><p>Toki on niin, että Suomen tapahtumia on vaikea ymmärtää ilman Neuvosto-Venäjän vaikutusta. Ilman kommunistien vallankaappausta marraskuussa 1917 ei Suomessa olisi ollut kansalaissotaa. Neuvosto-Venäjä oli varsin kaksinaamainen suhteessa Suomeen. Se yllytti vasemmistoa kapinaan (lukekaa vaikka Josef Stalinin puhe SDP:n puoluekokouksessa Tampereella marraskuussa 1917) ja toimitti valtavan määrin aseita punakaartille (kapinallisille) ennen sotaa. Toki se tunnusti Suomen itsenäisyyden vuodenvaihteessa 1917/1918, vaikka oli jo maalikuussa (maalikuun 1. 1918) valmis tekemään kansanvaltuuskunnan (siis kapinallisten) kanssa valtiosopimuksen. Menettely muistuttaa hieman ns. Terijoen (Kuusisen) hallituksen kasassa tehtyä sopimusta joulukuussa 1939. Punaisten hävittyä sotansa Neuvosto-hallitus tosin tunnusti Suomen laillisen hallituksen tosiasiasiallisesti aloittaessaan (tuloksettomaksi jääneet) rahanneuvottelut Suomen hallituksen edustajien kanssa elokuussa 1918. &nbsp;Kaksinaamaiseksi voi tietikin kutsua myös Neuvosto-Venäjän suhdetta Suomesta paenneisiin punakaartilasiin ja muihin oloihin tyytymättömiin: heille oltiin tarjoavinaan turvapaikkaa ja parempaa elämää, mutta todellisuudessa heidät tuhottiin kuin pahimmatkin rikolliset.</p><p>Ekonomistina on hieman jäänyt kaivelemaan, miten vähän kansanvaltuuskunnan &rdquo;talouspolitiikkaa&rdquo; on arvioitu historian kirjoituksessa. Kuitenkin jää sellainen vaikutelma, että politiikkaa oli eräänlaista AMOK -juoksua, joka olisi väistämättä päätynyt jonkinlaiseen luhistumiseen. Jopa kansanvaltuuskunnan &rdquo;finanssiministeri&rdquo; Jalo Kohonen myönsi huhtikuussa 1918, että politiikka oli ollut aivan järjetöntä. Kuten tunnettua, toiminta perustui täysin setelirahoitukseen, mikä olisi nostanut hinnat pilviin, ellei hintasäännöstely olisi hävittänyt hintoja (ja samalla myös tavaroita markkinoilta). Torikauppa kuoliintui muutamassa viikossa ja elintarvikepula oli johtamassa jonkinlaiseen katastrofiin loppukeväästä 1918 (muistuttaa muuten presidentti Nicolas Maduron talouspolitiikkaa Venezuelassa). Kesän 1918 surkeat olot vankileireillä olivat nekin osin seurausta kapinan aiheuttamasta sekasorrosta elintarvikehuollolle. Suomessa ei jostain syystä tunnu olevan kiinnostusta tutkia, miten kommunismi käytännössä toimii; kyllä siitä kevään 1918 tapahtumien perusteella jo jotain vinkkejä (väitöskirjan?) saa. Käsittääkseni punakaartin taloudenpidosta ei ole olemassa kuin Paula Vennolan pro gradu &ndash;työ Turun yliopistossa.</p><p>Historioitsijat eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole kiinnostuneita taloudesta. Heitä kiinnostavat vain henkilöhahmot, taistelut ja väkivalta. Itsekin muistan miten koulussa Ranskan vallankumouksen yhteydessä puhuttiin vain väkivallista (giljotiinista, Maria Antoinettesta jne.) ja sodista. Mielen jäi käsitys siitä, että jakobiinit menettivät otteensa vallankumouksesta, kun ihmiset kyllästyivät terroriin. Yllättävää oli myöhemmin tutustua (nobelisti) Thomas Sargentin and François Velden kirjoitukseen Ranskan vallankumouksesta. Sargent ja Velde osoittivat, että tosiasiassa vallankumous luhistui taloudelliseen katastrofiin (hyperinflaatioon, maailmanhistorian ehkä kattavimpaan säännöstelyyn ja talouspulaan). Olisiko näin käynyt myös Suomessa kesällä 1918? Vaikea sanoa, mutta olisi se varmaan ollut kauheaa aikaa.</p><p>Stalin: <a href="https://histdoc.net/historia/1917-18/stalin1917.html" title="https://histdoc.net/historia/1917-18/stalin1917.html">https://histdoc.net/historia/1917-18/stalin1917.html</a></p><p>Sarget &amp; Velde: <a href="https://www.journals.uchicago.edu/doi/abs/10.1086/261992">https://www.journals.uchicago.edu/doi/abs/10.1086/261992</a></p><p>Väinö Tanner (1957) Kuinka se oikein tapahtui. WSOY. Helsinki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tammikuussa alkaneen kapinan käsittely julkisuudessa on edennyt vanhoja latuja; kansalaissota tuntuu alkaneen vasta huhtikuussa 1918 ja sodan tärkeimmäksi aiheeksi näyttää taas kerran muodostuneen valkoisen puolen väkivalta.

Aika vähän on saatu lisää tietoa ja ymmärrystä siitä, miksi tällaiseen järjettömään sotaan mentiin. Miksi ihmeessä sos.dem puoluetoimikunta antoi epäsuoran valtakirjan kapinan aloittamiseen? Suomi taitaa olla ainoa maa maailmassa, jossa demokraattisesti toimiva puolue päättää aloittaa kapinan demokraattisia instituutioita (hallitusta ja eduskuntaa) vastaan. Toki tapa, jolla puolueneuvosto 19.-22. tammikuuta saatiin tavuteltua täydentämään puoluetoimintaa sotaintoisilla lisäjäsenillä, oli enemmän tai vähemmän epärehellinen ja toki päätös tehtiin melkoiseen paineen alla, mutta kuitenkin edettiin ainakin periaatteessa pykälien mukaan. Ero on aikamoinen, jos verrataan Suomen tapahtumia vaikka kenraali Francisco Francon aloittamaan kapinaan Espanjassa 1936. Ei siinä äänestetty, yhtä vähän kuin Vladimir Lenin äänestytti puolue-elimiä Venäjällä marraskuussa 1917, eikä Bela Kunin kapina Unkarissa vaikuttanut järin demokraattiselta sekään.

On ehkä enemmänkin sosiaalipsykologian heiniä selittää, miksi sellainen kollektiivinen hulluus valtasi niinkin monet fiksuina pidetyt ihmiset, jopa monet kansanedustajat. Emme ehkä koskaan saa tietää totuutta sitä, koska harva kapinan johtajista osoitti mitään katumuksen merkkejä. Kukaan ei ole kertomassa Maarit Tastulan ohjelmassa, ”miksi päästin tämän helvetin irti”. Jotkut, kuten Edward Gylling toki välillä olivat jonkinlaisissa omantunnontuskissa (ks. esim. Väinö Tannerin kirja vuodelta 1957), mutta heidänkin mielensä muuttui ajan mittaan, eikä totuuden kertomiselle tainnut olla aina edes edellytyksiä.

Toki on niin, että Suomen tapahtumia on vaikea ymmärtää ilman Neuvosto-Venäjän vaikutusta. Ilman kommunistien vallankaappausta marraskuussa 1917 ei Suomessa olisi ollut kansalaissotaa. Neuvosto-Venäjä oli varsin kaksinaamainen suhteessa Suomeen. Se yllytti vasemmistoa kapinaan (lukekaa vaikka Josef Stalinin puhe SDP:n puoluekokouksessa Tampereella marraskuussa 1917) ja toimitti valtavan määrin aseita punakaartille (kapinallisille) ennen sotaa. Toki se tunnusti Suomen itsenäisyyden vuodenvaihteessa 1917/1918, vaikka oli jo maalikuussa (maalikuun 1. 1918) valmis tekemään kansanvaltuuskunnan (siis kapinallisten) kanssa valtiosopimuksen. Menettely muistuttaa hieman ns. Terijoen (Kuusisen) hallituksen kasassa tehtyä sopimusta joulukuussa 1939. Punaisten hävittyä sotansa Neuvosto-hallitus tosin tunnusti Suomen laillisen hallituksen tosiasiasiallisesti aloittaessaan (tuloksettomaksi jääneet) rahanneuvottelut Suomen hallituksen edustajien kanssa elokuussa 1918.  Kaksinaamaiseksi voi tietikin kutsua myös Neuvosto-Venäjän suhdetta Suomesta paenneisiin punakaartilasiin ja muihin oloihin tyytymättömiin: heille oltiin tarjoavinaan turvapaikkaa ja parempaa elämää, mutta todellisuudessa heidät tuhottiin kuin pahimmatkin rikolliset.

Ekonomistina on hieman jäänyt kaivelemaan, miten vähän kansanvaltuuskunnan ”talouspolitiikkaa” on arvioitu historian kirjoituksessa. Kuitenkin jää sellainen vaikutelma, että politiikkaa oli eräänlaista AMOK -juoksua, joka olisi väistämättä päätynyt jonkinlaiseen luhistumiseen. Jopa kansanvaltuuskunnan ”finanssiministeri” Jalo Kohonen myönsi huhtikuussa 1918, että politiikka oli ollut aivan järjetöntä. Kuten tunnettua, toiminta perustui täysin setelirahoitukseen, mikä olisi nostanut hinnat pilviin, ellei hintasäännöstely olisi hävittänyt hintoja (ja samalla myös tavaroita markkinoilta). Torikauppa kuoliintui muutamassa viikossa ja elintarvikepula oli johtamassa jonkinlaiseen katastrofiin loppukeväästä 1918 (muistuttaa muuten presidentti Nicolas Maduron talouspolitiikkaa Venezuelassa). Kesän 1918 surkeat olot vankileireillä olivat nekin osin seurausta kapinan aiheuttamasta sekasorrosta elintarvikehuollolle. Suomessa ei jostain syystä tunnu olevan kiinnostusta tutkia, miten kommunismi käytännössä toimii; kyllä siitä kevään 1918 tapahtumien perusteella jo jotain vinkkejä (väitöskirjan?) saa. Käsittääkseni punakaartin taloudenpidosta ei ole olemassa kuin Paula Vennolan pro gradu –työ Turun yliopistossa.

Historioitsijat eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ole kiinnostuneita taloudesta. Heitä kiinnostavat vain henkilöhahmot, taistelut ja väkivalta. Itsekin muistan miten koulussa Ranskan vallankumouksen yhteydessä puhuttiin vain väkivallista (giljotiinista, Maria Antoinettesta jne.) ja sodista. Mielen jäi käsitys siitä, että jakobiinit menettivät otteensa vallankumouksesta, kun ihmiset kyllästyivät terroriin. Yllättävää oli myöhemmin tutustua (nobelisti) Thomas Sargentin and François Velden kirjoitukseen Ranskan vallankumouksesta. Sargent ja Velde osoittivat, että tosiasiassa vallankumous luhistui taloudelliseen katastrofiin (hyperinflaatioon, maailmanhistorian ehkä kattavimpaan säännöstelyyn ja talouspulaan). Olisiko näin käynyt myös Suomessa kesällä 1918? Vaikea sanoa, mutta olisi se varmaan ollut kauheaa aikaa.

Stalin: https://histdoc.net/historia/1917-18/stalin1917.html

Sarget & Velde: https://www.journals.uchicago.edu/doi/abs/10.1086/261992

Väinö Tanner (1957) Kuinka se oikein tapahtui. WSOY. Helsinki

]]>
1 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254029-kapina#comments Kansalaissota Ranskan vallankumous Venäjä Wed, 18 Apr 2018 20:07:47 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254029-kapina