Hyvinvointivaltio http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132747/all Mon, 20 May 2019 14:14:05 +0300 fi Avoimien rajojen politiikka on pohjoismaisen hyvinvointivaltion hajottamistyötä http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276228-avoimien-rajojen-politiikka-on-pohjoismaisen-hyvinvointivaltion-hajottamistyota <p>Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas <strong>Mia Haglund</strong> peräänkuuluttaa avoimia rajoja Kansan uutisten artikkelissa 17.5.2019. Haglund kysyy, miksi niin sanottu elintasopakolaisuus olisi väärin? <em>&ldquo;Suomen passilla pääsee ilman viisumia 178 maahan &ndash; Afganistanin passilla pääsee 28 maahan. Tämä on luokkapolitiikkaa, joka ylläpitää globaalia eriarvoisuutta&quot;</em>, Haglund kirjoittaa blogissaan.</p><p>Haglund sanoo ääneen ajavansa juuri sitä politiikkaa, josta vasemmistoa on syytetty ja joihin syytöksiin on aina aiemmin vastattu, että kukaan ei sentään halua avata kaikkia rajoja ja suomalaista sosiaaliturvaa kaikille halukkaille.</p><p>Tämä ulostulo vain vahvistaa sitä ajatusta, joka itselläni heräsi, kun eduskuntavaalien alla luin vasemmistoliiton perustulomallia: Siinä todettiin jotenkin niin, että oleskeluluvan puutekaan ei saisi olla perustulon este. Se on linjassa tähän Haglundin ulostuloon ja tarkoittaisi käytännössä sitä, että tervetuloa kaikki vaan tänne ja 800&euro; perustulo tulee automaatista kouraan joka kuukausi. Tämäkö on tarkoitus? Yritin asiaa kysellä vasemmistopoliitikoilta, mutta kukaan ei halunnut vastata. Ilmeisesti linja on se, että otetaan vastaan kaikki elintasopakolaiset ja maksetaan heille muita paremmat diskorahat?</p><p>Suomalaista sosiaaliturvaa vaivaa jo nyt vakava vääristymä, josta uutisoitiin sattuvasti samana päivänä, kun Kansan uutiset kertoi Haglundin älynväläyksistä. Iltalehden mukaan maahanmuuttajien osuus Kelan työttömyysturvasta oli viime vuonna 20,9 prosenttia. Länsiväylä puolestaan uutisoi, että pääkaupunkiseudun toimeentulotukiasiakkaista 33,7 prosenttia on vieraskielisiä. Tilastokeskuksen mukaan ulkomaan kansalaisten osuus oli vuoden 2018 lopussa 4,7 prosenttia koko väestöstä, joten ulkomaalaisten osuus sosiaaliturvan saajista on kohtuuttoman suuri. Tämä osoittaa hyvin vahvasti sen, että valtaosa tulijoista ei työllisty, vaan jää sosiaaliturvan piiriin.</p><p>Haglundin ja kaltaistensa politiikka on edesvastuutonta ja vaarallista. Se lisäisi ulkomaalaisten osuutta sosiaaliturvan saajista entisestään. Kukaan järjissään oleva ei voi äänestää tällaisen hulluuden jatkamisen puolesta. Onko vasemmistoliiton virallinen kanta nykyisin todella suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion romuttaminen avaamalla se jokaiselle tänne haluavalle? Ymmärrättekö te siellä vasemmalla ollenkaan, miten kestämätön tällainen tie olisi?</p><p>Elintasopakolaisuutta ei tarvitse eikä pidä hyväksyä. Sen hyväksyminen olisi kohtalokas virhe, jolla lähetetään ulkomaille viesti siitä, että kansainvaellusten lähtömaiden ei edellytetä huolehtivan omista kansalaisistaan eikä heidän ihmisoikeuksiensa toteutumisesta kotimaassaan.</p><p>EU-tasolla tarvitaan myös toimia, jotka ovat sekä mahdollisia että vaikuttavia muuttovirtojen hallitsemiseksi: Rajatarkastukset tulee palauttaa ja turvallisista maista tulevat turvapaikanhakijat käännyttää Dublin-sopimuksen perusteella. Dublin-sopimus on myös ehdottomasti pidettävä voimassa. Ilman papereita saapuvat hakijat on otettava säilöön turvapaikkaprosessin ajaksi. Rikoksiin syyllistyneiden turvapaikkahakemukset tulee perua tai jo myönnetyt turvapaikat evätä.</p><p>Kotimaassaan lomailevien turvapaikanhakijoiden tai turvapaikan jo saaneiden turvapaikat tulee perua, kuten voidaan Geneven pakolaissopimuksen (1951) nojalla tehdä. Kielteisen päätöksen kanssa maassa oleskelevien palautusta on merkittävästi ja nopeasti tehostettava. Lainvoimaisen, kielteisen päätöksen toimeenpanon haittaamista tai estämistä ei tule hyväksyä.</p><p>EU:n ulkorajoja on valvottava tehokkaasti ja jäsenmaiden tulee saada päättää itse, ottavatko ne vastaan muiden maiden kautta tulleita maahanmuuttajia. Turvapaikanhakijoiden etuudet on harmonisoitava EU:n puitteissa, jotta minkään yksittäisen maan vetovoima ei perustu sosiaalietuuksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet:</p><p><a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4084851-mia-haglund-avataan-rajat-ihmisilla-on-oikeus-etsia-itselleen-parempaa-elamaa"><u>https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4084851-mia-haglund-avataan-rajat-ihmisilla-on-oikeus-etsia-itselleen-parempaa-elamaa</u></a></p><p><a href="https://www.lansivayla.fi/artikkeli/620252-kelan-toimeentulotuki-kasautuu-maahanmuuttajille-espoossa-ja-vantaalla-osuus"><u>https://www.lansivayla.fi/artikkeli/620252-kelan-toimeentulotuki-kasautuu-maahanmuuttajille-espoossa-ja-vantaalla-osuus</u></a></p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be5addaf-61a7-4b2b-97e7-d73cfe1c383a"><u>https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be5addaf-61a7-4b2b-97e7-d73cfe1c383a</u></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas Mia Haglund peräänkuuluttaa avoimia rajoja Kansan uutisten artikkelissa 17.5.2019. Haglund kysyy, miksi niin sanottu elintasopakolaisuus olisi väärin? “Suomen passilla pääsee ilman viisumia 178 maahan – Afganistanin passilla pääsee 28 maahan. Tämä on luokkapolitiikkaa, joka ylläpitää globaalia eriarvoisuutta", Haglund kirjoittaa blogissaan.

Haglund sanoo ääneen ajavansa juuri sitä politiikkaa, josta vasemmistoa on syytetty ja joihin syytöksiin on aina aiemmin vastattu, että kukaan ei sentään halua avata kaikkia rajoja ja suomalaista sosiaaliturvaa kaikille halukkaille.

Tämä ulostulo vain vahvistaa sitä ajatusta, joka itselläni heräsi, kun eduskuntavaalien alla luin vasemmistoliiton perustulomallia: Siinä todettiin jotenkin niin, että oleskeluluvan puutekaan ei saisi olla perustulon este. Se on linjassa tähän Haglundin ulostuloon ja tarkoittaisi käytännössä sitä, että tervetuloa kaikki vaan tänne ja 800€ perustulo tulee automaatista kouraan joka kuukausi. Tämäkö on tarkoitus? Yritin asiaa kysellä vasemmistopoliitikoilta, mutta kukaan ei halunnut vastata. Ilmeisesti linja on se, että otetaan vastaan kaikki elintasopakolaiset ja maksetaan heille muita paremmat diskorahat?

Suomalaista sosiaaliturvaa vaivaa jo nyt vakava vääristymä, josta uutisoitiin sattuvasti samana päivänä, kun Kansan uutiset kertoi Haglundin älynväläyksistä. Iltalehden mukaan maahanmuuttajien osuus Kelan työttömyysturvasta oli viime vuonna 20,9 prosenttia. Länsiväylä puolestaan uutisoi, että pääkaupunkiseudun toimeentulotukiasiakkaista 33,7 prosenttia on vieraskielisiä. Tilastokeskuksen mukaan ulkomaan kansalaisten osuus oli vuoden 2018 lopussa 4,7 prosenttia koko väestöstä, joten ulkomaalaisten osuus sosiaaliturvan saajista on kohtuuttoman suuri. Tämä osoittaa hyvin vahvasti sen, että valtaosa tulijoista ei työllisty, vaan jää sosiaaliturvan piiriin.

Haglundin ja kaltaistensa politiikka on edesvastuutonta ja vaarallista. Se lisäisi ulkomaalaisten osuutta sosiaaliturvan saajista entisestään. Kukaan järjissään oleva ei voi äänestää tällaisen hulluuden jatkamisen puolesta. Onko vasemmistoliiton virallinen kanta nykyisin todella suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion romuttaminen avaamalla se jokaiselle tänne haluavalle? Ymmärrättekö te siellä vasemmalla ollenkaan, miten kestämätön tällainen tie olisi?

Elintasopakolaisuutta ei tarvitse eikä pidä hyväksyä. Sen hyväksyminen olisi kohtalokas virhe, jolla lähetetään ulkomaille viesti siitä, että kansainvaellusten lähtömaiden ei edellytetä huolehtivan omista kansalaisistaan eikä heidän ihmisoikeuksiensa toteutumisesta kotimaassaan.

EU-tasolla tarvitaan myös toimia, jotka ovat sekä mahdollisia että vaikuttavia muuttovirtojen hallitsemiseksi: Rajatarkastukset tulee palauttaa ja turvallisista maista tulevat turvapaikanhakijat käännyttää Dublin-sopimuksen perusteella. Dublin-sopimus on myös ehdottomasti pidettävä voimassa. Ilman papereita saapuvat hakijat on otettava säilöön turvapaikkaprosessin ajaksi. Rikoksiin syyllistyneiden turvapaikkahakemukset tulee perua tai jo myönnetyt turvapaikat evätä.

Kotimaassaan lomailevien turvapaikanhakijoiden tai turvapaikan jo saaneiden turvapaikat tulee perua, kuten voidaan Geneven pakolaissopimuksen (1951) nojalla tehdä. Kielteisen päätöksen kanssa maassa oleskelevien palautusta on merkittävästi ja nopeasti tehostettava. Lainvoimaisen, kielteisen päätöksen toimeenpanon haittaamista tai estämistä ei tule hyväksyä.

EU:n ulkorajoja on valvottava tehokkaasti ja jäsenmaiden tulee saada päättää itse, ottavatko ne vastaan muiden maiden kautta tulleita maahanmuuttajia. Turvapaikanhakijoiden etuudet on harmonisoitava EU:n puitteissa, jotta minkään yksittäisen maan vetovoima ei perustu sosiaalietuuksiin.

 

Lähteet:

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4084851-mia-haglund-avataan-rajat-ihmisilla-on-oikeus-etsia-itselleen-parempaa-elamaa

https://www.lansivayla.fi/artikkeli/620252-kelan-toimeentulotuki-kasautuu-maahanmuuttajille-espoossa-ja-vantaalla-osuus

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be5addaf-61a7-4b2b-97e7-d73cfe1c383a

]]>
6 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276228-avoimien-rajojen-politiikka-on-pohjoismaisen-hyvinvointivaltion-hajottamistyota#comments Elintasopakolaiset EU-rajat Hyvinvointivaltio Turvapaikanhakijat Vasemmistoliitto Mon, 20 May 2019 11:14:05 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276228-avoimien-rajojen-politiikka-on-pohjoismaisen-hyvinvointivaltion-hajottamistyota
Parlamentaarisen soten haasteet http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276172-parlamentaarisen-soten-haasteet <p>Viiden puolueen hallitusneuvotteluja vetävän SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen esikunta vahvisti mediatietojen (esim. Kuntalehti 16.5.2019) mukaan, että sote-uudistus valmistellaan parlamentaarisesti ts. että kaikki eduskuntapuolueet otetaan mukaan sote-uudistuksen valmisteluun. Komiteatyöskentelyn käytöstä lainvalmistelussa samoin kuin sotesta oli hallitustunnustelijan kysymyslistassa ko. malliin hyvin sopivat kysymykset: Sote-uudistuksen sisällöstä kysyttiin nimittäin niissä vain hyvin yleisesti ja toisaalta kaikilta puolueilta tiedusteltiin valmiuksia komiteamuotoiseen parlamentaariseen valmisteluun. Tosin Keskusta omissa vastauksissaan hallitustunnustelijalle toi vahvasti esiin, että valmistelua on jatkettava Sipilän hallituksen sote-valmistelutyön pohjalta ja että soten on perustuttava 18 maakunnan malliin.</p><p>Sote-uudistuksen valmisteluun oli toki myös edellisellä vaalikaudella nimetty parlamentaarinen seurantaryhmä, mutta se ei voinut juurikaan vaikuttaa uudistuksen sisältöön. Jos ja kun sote-uudistus siirretään varsinaiseen parlamentaariseen valmisteluun, helpottuu todennäköisesti hallituksen muodostaminen. Hallitusohjelman kirjausten osalta on silloin yksi kiistanaihe vähemmän, sillä tarkat sote-kirjaukset hallitusohjelmaan pudottaisivat käytännössä pohjan luvatun parlamentaarisen valmistelun mielekkyydeltä.</p><p>Soten parlamentaarisen valmistelun ensimmäisenä haasteena on valmistelun aikataulu. Seuraavat vaalit, joissa mahdollinen maakuntavaltuusto voitaisiin valita, ovat vuoden 2021 kuntavaalit. Käytännössä maakuntien määrää, tehtäviä ja rahoitusta koskeva lainsäädäntö pitäisi saada hyväksytyksi vuoden 2020 lokakuuhun mennessä, jotta tämä aikataulu voisi toteutua. Todelliselle parlamentaariselle valmistelulle jäisi tässä aikataulussa aikaa vain n. puoli vuotta. Pidän itse tätä aikataulua aivan liian kireänä ottaen vielä huomioon Suomen EU-puheenjohtajakauden kiireet syksyllä 2019.</p><p>Toinen haaste sote-valmistelun onnistumiselle on maakuntien tai aluekuntien - taikka miksi näitä itsehallintoalueita nimitetäänkään - määrä. Sipilän hallituksen 18 maakunnasta vain kovin harva pystyisi pelkillä omilla verotuloillaan rahoittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan. Kiihtyvä kaupungistuminen ja siihen liittyvä haja-astusalueiden tyhjeneminen koulutetusta väestöstä tekee palvelujen turvaamisen pienille itsehallintoalueille käytännössä mahdottomaksi. Lääkäreitä kun ei kaupunkialueiden ulkopuolelle tahdo saada edes isolla rahalla ja tuosta isosta rahasta kiristyvä verotus korjaa joka tapauksessa valtaosan. 18 maakunnan mallin toteuttaminen edellyttäisi käytännössä sekä päivystysasetuksen purkua, jotta jokaiseen maakuntaan saataisiin toimiva keskussairaala lääkärityövoiman houkuttelemiseksi, että ns. erityisvastuualueyhteistyön vahvistamista. Erikoissairaanhoidon toteuttamisen kannalta yliopistosairaaloiden rooli palveluiden ja työvoiman saatavuuden varmistajana kun on täysin keskeinen.</p><p>Kolmas suuri haaste on rahoituksen turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollolle. Niin perusterveydenhuollon vahvistamiseen kuin vanhuspalveluihin on luvattu lisää rahoitusta. Valtionvarainministeriön &rdquo;saatanalliset säkeet&rdquo; (Li Anderssonia siteeraten) edellyttävät kuitenkin edelleen 3 mrd euron kustannussäästöä ennakoiduista sote-kustannuksista, jotta hävittäjähankinnat, ratainvestoinnit ja muut tärkeät asiat voitaisiin rahoittaa ilman valtion lisääntyvää lainanottoa. Jotta Suomi säilyisi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, tulisi terveydenhuollon rahoitus tarpeiden lisääntyessä kuitenkin nostaa pohjoismaiselle tasolle eli yli 10 %:iin bruttokansantuotteesta. Soten rahoituksen siirtäminen kokonaan valtiolle ei tällaista rahoitusta todennäköisesti turvaisi.</p><p>Neljäs iso ongelma sote-valmistelussa on julkisen ja yksityisen toiminnan suhteen määrittely. Sipilän hallituksen ajama markkinamalli on kuollut ja kuopattu, mutta ei ole realistista ajatella, että Suomen perusterveydenhuolto tulisi kuntoon vain julkisen sektorin lääkärinvirkoja lisäämällä. Niihin kun ei ole hakijoita aina edes pääkaupunkiseudulla. Pidän itse tärkeänä perusterveydenhuollon vahvistamista ja siinä virkojen lisääminen ja perusterveydenhuollon lääkärien työkuorman kohtuullistaminen on yksi keskeinen tekijä. Kestää kuitenkin parhaassakin tapauksessa vuosia, ennen kuin perusterveydenhuollon viroista tulee yhtä houkuttelevia, kuin mitä ne olivat omana opiskeluaikanani 1980-luvulla. Jotta perustason palvelujen saatavuus voidaan turvata, tulee yksityisiä lääkärin- ja hammaslääkärinpalveluja pystyä vielä nykyistä paremmin hyödyntämään. Oman käsitykseni mukaan tämä tapahtuu helpoiten sairausvakuutuskorvauksia nostamalla, sillä palveluseteliin liittyvät hallinnointikustannukset ovat yksittäisen lääkäri/hammaslääkärikäynnin osalta kohtuuttoman korkeat.</p><p>Sipilän hallituksen sote-ratkaisun kaatumisen jälkeen moni asiantuntija toi esiin, ettei sote-valmistelua kannata yrittää yhden vaalikauden projektina, vaan että uudistus tulee rakentaa niin, että se toteutetaan 2-3 vaalikauden aikana. Olisikin tärkeää, että soten parlamentaariselle valmistelulle annettaisiin sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti riittävästi vapausasteita. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto ei tosiaankaan ole sellaisessa kriisissä, että meidän pitäisi tehdä huonosti valmisteltuja tai eduskunnan tilapäiseen enemmistöön perustuvia isoja rakennemuutoksia. Suomi on rankattu YK:n vertailuissa toisena vuonna peräjälkeen maailman onnellisimmaksi maaksi &ndash; se tarkoittaa, että jotkut asiat (kuten sosiaali- ja terveydenhuolto) on meillä jo nyt hoidettu kansainvälisesti arvioiden varsin hyvin eikä niitä kannata huonoilla uudistuksilla pilata. Uudistuksen malleja pitäisi tämän vuoksi ehtiä pilotoimaan ennen niiden täyttä kansallista täytäntöönpanoa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viiden puolueen hallitusneuvotteluja vetävän SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen esikunta vahvisti mediatietojen (esim. Kuntalehti 16.5.2019) mukaan, että sote-uudistus valmistellaan parlamentaarisesti ts. että kaikki eduskuntapuolueet otetaan mukaan sote-uudistuksen valmisteluun. Komiteatyöskentelyn käytöstä lainvalmistelussa samoin kuin sotesta oli hallitustunnustelijan kysymyslistassa ko. malliin hyvin sopivat kysymykset: Sote-uudistuksen sisällöstä kysyttiin nimittäin niissä vain hyvin yleisesti ja toisaalta kaikilta puolueilta tiedusteltiin valmiuksia komiteamuotoiseen parlamentaariseen valmisteluun. Tosin Keskusta omissa vastauksissaan hallitustunnustelijalle toi vahvasti esiin, että valmistelua on jatkettava Sipilän hallituksen sote-valmistelutyön pohjalta ja että soten on perustuttava 18 maakunnan malliin.

Sote-uudistuksen valmisteluun oli toki myös edellisellä vaalikaudella nimetty parlamentaarinen seurantaryhmä, mutta se ei voinut juurikaan vaikuttaa uudistuksen sisältöön. Jos ja kun sote-uudistus siirretään varsinaiseen parlamentaariseen valmisteluun, helpottuu todennäköisesti hallituksen muodostaminen. Hallitusohjelman kirjausten osalta on silloin yksi kiistanaihe vähemmän, sillä tarkat sote-kirjaukset hallitusohjelmaan pudottaisivat käytännössä pohjan luvatun parlamentaarisen valmistelun mielekkyydeltä.

Soten parlamentaarisen valmistelun ensimmäisenä haasteena on valmistelun aikataulu. Seuraavat vaalit, joissa mahdollinen maakuntavaltuusto voitaisiin valita, ovat vuoden 2021 kuntavaalit. Käytännössä maakuntien määrää, tehtäviä ja rahoitusta koskeva lainsäädäntö pitäisi saada hyväksytyksi vuoden 2020 lokakuuhun mennessä, jotta tämä aikataulu voisi toteutua. Todelliselle parlamentaariselle valmistelulle jäisi tässä aikataulussa aikaa vain n. puoli vuotta. Pidän itse tätä aikataulua aivan liian kireänä ottaen vielä huomioon Suomen EU-puheenjohtajakauden kiireet syksyllä 2019.

Toinen haaste sote-valmistelun onnistumiselle on maakuntien tai aluekuntien - taikka miksi näitä itsehallintoalueita nimitetäänkään - määrä. Sipilän hallituksen 18 maakunnasta vain kovin harva pystyisi pelkillä omilla verotuloillaan rahoittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan. Kiihtyvä kaupungistuminen ja siihen liittyvä haja-astusalueiden tyhjeneminen koulutetusta väestöstä tekee palvelujen turvaamisen pienille itsehallintoalueille käytännössä mahdottomaksi. Lääkäreitä kun ei kaupunkialueiden ulkopuolelle tahdo saada edes isolla rahalla ja tuosta isosta rahasta kiristyvä verotus korjaa joka tapauksessa valtaosan. 18 maakunnan mallin toteuttaminen edellyttäisi käytännössä sekä päivystysasetuksen purkua, jotta jokaiseen maakuntaan saataisiin toimiva keskussairaala lääkärityövoiman houkuttelemiseksi, että ns. erityisvastuualueyhteistyön vahvistamista. Erikoissairaanhoidon toteuttamisen kannalta yliopistosairaaloiden rooli palveluiden ja työvoiman saatavuuden varmistajana kun on täysin keskeinen.

Kolmas suuri haaste on rahoituksen turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollolle. Niin perusterveydenhuollon vahvistamiseen kuin vanhuspalveluihin on luvattu lisää rahoitusta. Valtionvarainministeriön ”saatanalliset säkeet” (Li Anderssonia siteeraten) edellyttävät kuitenkin edelleen 3 mrd euron kustannussäästöä ennakoiduista sote-kustannuksista, jotta hävittäjähankinnat, ratainvestoinnit ja muut tärkeät asiat voitaisiin rahoittaa ilman valtion lisääntyvää lainanottoa. Jotta Suomi säilyisi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, tulisi terveydenhuollon rahoitus tarpeiden lisääntyessä kuitenkin nostaa pohjoismaiselle tasolle eli yli 10 %:iin bruttokansantuotteesta. Soten rahoituksen siirtäminen kokonaan valtiolle ei tällaista rahoitusta todennäköisesti turvaisi.

Neljäs iso ongelma sote-valmistelussa on julkisen ja yksityisen toiminnan suhteen määrittely. Sipilän hallituksen ajama markkinamalli on kuollut ja kuopattu, mutta ei ole realistista ajatella, että Suomen perusterveydenhuolto tulisi kuntoon vain julkisen sektorin lääkärinvirkoja lisäämällä. Niihin kun ei ole hakijoita aina edes pääkaupunkiseudulla. Pidän itse tärkeänä perusterveydenhuollon vahvistamista ja siinä virkojen lisääminen ja perusterveydenhuollon lääkärien työkuorman kohtuullistaminen on yksi keskeinen tekijä. Kestää kuitenkin parhaassakin tapauksessa vuosia, ennen kuin perusterveydenhuollon viroista tulee yhtä houkuttelevia, kuin mitä ne olivat omana opiskeluaikanani 1980-luvulla. Jotta perustason palvelujen saatavuus voidaan turvata, tulee yksityisiä lääkärin- ja hammaslääkärinpalveluja pystyä vielä nykyistä paremmin hyödyntämään. Oman käsitykseni mukaan tämä tapahtuu helpoiten sairausvakuutuskorvauksia nostamalla, sillä palveluseteliin liittyvät hallinnointikustannukset ovat yksittäisen lääkäri/hammaslääkärikäynnin osalta kohtuuttoman korkeat.

Sipilän hallituksen sote-ratkaisun kaatumisen jälkeen moni asiantuntija toi esiin, ettei sote-valmistelua kannata yrittää yhden vaalikauden projektina, vaan että uudistus tulee rakentaa niin, että se toteutetaan 2-3 vaalikauden aikana. Olisikin tärkeää, että soten parlamentaariselle valmistelulle annettaisiin sekä aikataulullisesti että sisällöllisesti riittävästi vapausasteita. Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto ei tosiaankaan ole sellaisessa kriisissä, että meidän pitäisi tehdä huonosti valmisteltuja tai eduskunnan tilapäiseen enemmistöön perustuvia isoja rakennemuutoksia. Suomi on rankattu YK:n vertailuissa toisena vuonna peräjälkeen maailman onnellisimmaksi maaksi – se tarkoittaa, että jotkut asiat (kuten sosiaali- ja terveydenhuolto) on meillä jo nyt hoidettu kansainvälisesti arvioiden varsin hyvin eikä niitä kannata huonoilla uudistuksilla pilata. Uudistuksen malleja pitäisi tämän vuoksi ehtiä pilotoimaan ennen niiden täyttä kansallista täytäntöönpanoa.

]]>
7 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276172-parlamentaarisen-soten-haasteet#comments Kotimaa Hallitusneuvottelut Hyvinvointivaltio Parlamentaarinen valmistelu Sote-uudistus Sun, 19 May 2019 06:55:14 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276172-parlamentaarisen-soten-haasteet
Huumehoito Suomessa - Suomen malli vientituotteeksi? http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275700-huumehoito-suomessa-suomen-malli-vientituotteeksi <p>&nbsp;</p><p>Puheenvuoro 9.5.2019:</p><p>Huumehoidon tilanne Suomessa, Mirka Vainikka</p><p>&nbsp;</p><p>On ilo ja kunnia saada toivottaa teidät tervetulleeksi tähän seminaariin. Luvassa on mielenkiintoisia näkökulmia huumehoitoon Suomessa. Tervetuloa pohtimaan kanssamme, mikä on Suomen huumehoidon tilanne.&nbsp;Tervetuloa, STM:n neuvotteleva virkamies Elina Kotovirta, valtakunnansyyttäjä Leena Metsäpelto ja Helsingin psykiatria- ja päihdekeskuksen johtaja Mikko Tamminen.</p><p>Haluan haastaa teidät jokaisen puhumaan siitä, miten mielikuvat ja digimediat vaikuttavat huumekeskusteluun Suomessa ja mitä nyt pitäisi tehdä huumehoidon hyväksi.&nbsp;Huumehoitojen palveluvalikko on laajentunut, ja hienoja uudistuksia on saatu aikaiseksi. Pitkiä laitoshoitoja ei kuitenkaan enää ole tarjolla ja hoidon laatu vaihtelee eri alueilla.</p><p>Huumetyön kannalta orientaatio toipumisessa on hyvä lähtökohta. Jos minulla olisi valta, järjestäisin huumehoidot toipumisorientaatio-poluille. Tekisin omat polut huumeriippuvaiselle ja riippuvaisen läheiselle. Toivoisin polun varrelle monipuolista palveluvalikkoa lain hengen mukaisesti. Huumehoidossa on palveluaukkoja ja eriarvoisuutta hoitoonpääsyssä. Etenkin huumeiden käyttäjien läheisten ja nuorten huumeriippuvaisten on vaikea saada yhteiskunnan tukea. Huumehoito ei juuri nouse Suomessa otsikoihin. Poikkeuksena mainittakoon Tampere, joka uudisti hoitojaan rohkeasti.</p><p>Portugalin mallista keskusteltaessa mainitaan helposti huumeiden käytön rangaistavuuden poistaminen. Miksi emme puhu hoitopalveluiden kehittämisestä Portugalin mallin mukaisesti?</p><p>Yleensäkin huumekysymyksestä saa usein virheellistä tietoa. Ihan kuin meillä rangaistukset olisivat kovempia ja tuomiot vaikuttaisivat pitkälle ihmisten tulevaisuuteen. Näin ei ole. Kysymys liittyy ennemmin siihen, miten viranomaistietoja kootaan ja käytetään.</p><p>Kokemuksesta tiedän, että moni huumekuntoutuja on löytänyt paikkansa yhteiskunnassa niin hoitoaloilla kuin muuallakin. Suomalainen hyvinvointimalli turvaa periaatteessa yhdenvertaiset mahdollisuudet esimerkiksi koulutuksessa ja hyvinvoinnissa. Hyvinvointimallia ei saa huumehoidon saatavuuden takia sirpaloida tai purkaa. Huumekysymykseenkin liittyviin eriarvoistumis-, syrjäytymis- ja köyhyyskysymyksiin löydetään parhaiten vastaukset yhdessä, hyvinvointimallia vaalimalla.</p><p>Toimiva suuri kokonaisuus koostuu pienemmistä kokonaisuuksista. Hyvinvointi-, mielenterveys- ja päihdetyön lakiuudistusten lisäksi on pysähdyttävä huumekysymyksen äärelle. Miksi huumehoitoa kritisoidaan? Mikä on muuttunut 1997 hyväksytyn huumestrategian jälkeen? Monia yksityiskohtia on viilattu. Silti kokonaiskeskustelu on syytä käydä ja tehdä linjaukset tämän päivän ja tulevaisuuden haasteita ajatellen.</p><p>Katsotaan nyt eteenpäin. Aivan kuten tehtiin yhdeksänkymmentäluvun lopulla. Viestini tästä salista hallitustunnustelija Rinteelle ja tuleville hallituspuolueille on, että ehkäisevän päihdetyön verkosto ja huumetyöryhmä haluavat uuden huumestrategian hallitusohjelmaan. Kehitetään tällä hallituskaudella Suomen malli!</p><p>Nyt on aika pohtia huumekysymystä ja keskustella asiaan liittyvistä haasteista huippuasiantuntijoidemme kanssa.<br /><br />Antoisaa, ajatuksia herättävää seminaaria.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Puheenvuoro 9.5.2019:

Huumehoidon tilanne Suomessa, Mirka Vainikka

 

On ilo ja kunnia saada toivottaa teidät tervetulleeksi tähän seminaariin. Luvassa on mielenkiintoisia näkökulmia huumehoitoon Suomessa. Tervetuloa pohtimaan kanssamme, mikä on Suomen huumehoidon tilanne. Tervetuloa, STM:n neuvotteleva virkamies Elina Kotovirta, valtakunnansyyttäjä Leena Metsäpelto ja Helsingin psykiatria- ja päihdekeskuksen johtaja Mikko Tamminen.

Haluan haastaa teidät jokaisen puhumaan siitä, miten mielikuvat ja digimediat vaikuttavat huumekeskusteluun Suomessa ja mitä nyt pitäisi tehdä huumehoidon hyväksi. Huumehoitojen palveluvalikko on laajentunut, ja hienoja uudistuksia on saatu aikaiseksi. Pitkiä laitoshoitoja ei kuitenkaan enää ole tarjolla ja hoidon laatu vaihtelee eri alueilla.

Huumetyön kannalta orientaatio toipumisessa on hyvä lähtökohta. Jos minulla olisi valta, järjestäisin huumehoidot toipumisorientaatio-poluille. Tekisin omat polut huumeriippuvaiselle ja riippuvaisen läheiselle. Toivoisin polun varrelle monipuolista palveluvalikkoa lain hengen mukaisesti. Huumehoidossa on palveluaukkoja ja eriarvoisuutta hoitoonpääsyssä. Etenkin huumeiden käyttäjien läheisten ja nuorten huumeriippuvaisten on vaikea saada yhteiskunnan tukea. Huumehoito ei juuri nouse Suomessa otsikoihin. Poikkeuksena mainittakoon Tampere, joka uudisti hoitojaan rohkeasti.

Portugalin mallista keskusteltaessa mainitaan helposti huumeiden käytön rangaistavuuden poistaminen. Miksi emme puhu hoitopalveluiden kehittämisestä Portugalin mallin mukaisesti?

Yleensäkin huumekysymyksestä saa usein virheellistä tietoa. Ihan kuin meillä rangaistukset olisivat kovempia ja tuomiot vaikuttaisivat pitkälle ihmisten tulevaisuuteen. Näin ei ole. Kysymys liittyy ennemmin siihen, miten viranomaistietoja kootaan ja käytetään.

Kokemuksesta tiedän, että moni huumekuntoutuja on löytänyt paikkansa yhteiskunnassa niin hoitoaloilla kuin muuallakin. Suomalainen hyvinvointimalli turvaa periaatteessa yhdenvertaiset mahdollisuudet esimerkiksi koulutuksessa ja hyvinvoinnissa. Hyvinvointimallia ei saa huumehoidon saatavuuden takia sirpaloida tai purkaa. Huumekysymykseenkin liittyviin eriarvoistumis-, syrjäytymis- ja köyhyyskysymyksiin löydetään parhaiten vastaukset yhdessä, hyvinvointimallia vaalimalla.

Toimiva suuri kokonaisuus koostuu pienemmistä kokonaisuuksista. Hyvinvointi-, mielenterveys- ja päihdetyön lakiuudistusten lisäksi on pysähdyttävä huumekysymyksen äärelle. Miksi huumehoitoa kritisoidaan? Mikä on muuttunut 1997 hyväksytyn huumestrategian jälkeen? Monia yksityiskohtia on viilattu. Silti kokonaiskeskustelu on syytä käydä ja tehdä linjaukset tämän päivän ja tulevaisuuden haasteita ajatellen.

Katsotaan nyt eteenpäin. Aivan kuten tehtiin yhdeksänkymmentäluvun lopulla. Viestini tästä salista hallitustunnustelija Rinteelle ja tuleville hallituspuolueille on, että ehkäisevän päihdetyön verkosto ja huumetyöryhmä haluavat uuden huumestrategian hallitusohjelmaan. Kehitetään tällä hallituskaudella Suomen malli!

Nyt on aika pohtia huumekysymystä ja keskustella asiaan liittyvistä haasteista huippuasiantuntijoidemme kanssa.

Antoisaa, ajatuksia herättävää seminaaria.

 

]]>
7 http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275700-huumehoito-suomessa-suomen-malli-vientituotteeksi#comments hallitus Huumeet Huumehoito Huumestrategia Hyvinvointivaltio Thu, 09 May 2019 09:46:00 +0000 Mirka Vainikka http://mirkavainikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275700-huumehoito-suomessa-suomen-malli-vientituotteeksi
Perussuomalaiset ovat heikentäneet hyvinvointivaltiota – eivät maahanmuuttajat http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273941-perussuomalaiset-ovat-heikentaneet-hyvinvointivaltiota-eivat-maahanmuuttajat <p>Viimeiset mielipidemittaukset ennen sunnuntain eduskuntavaaleja näyttävät perussuomalaisten nostaneen kannatustaan rutkasti. Eikä siinä mitään, vapaassa maassa voi vapaasti äänestää haluamiaan puolueita.<br /><br />Jonkinlaisesta protestista on kyse. Se on hahmottunut, kun on itse jo monta kuukautta tavannut vaalikentillä valtavan määrän ihmisiä.<br /><br />Viime sunnuntaina sain kuulla Keravalla äänekästä öyhäämistä siitä, kuinka &rdquo;kuranaamat&rdquo; kansoittavat Kelan eivätkä ne varmaan mitään töitä tee. Minä maksan paljon veroja ja elämä on muutenkin ollut kovaa. Työt ovat olleet epävarmoja, koko ajan otetaan kaikkea pois ja kännykkäkin on ikivanha.<br /><br />Tällaisia kokemuksia on monella suomalaisella, eikä niitä saa väheksyä saati halveksua. Vastaus ei silti ole heikompien potkiminen vaan oikeiden vastuullisten osoittaminen.<br /><br />Jo vuosia hallituspoliitikot eri puolueista ja monenlaiset talousasiantuntijat ovat ylhäältäpäin saarnanneet, ettei mihinkään ole varaa ja edessä on vain jatkuvia leikkauksia. Syksyllä 2015 Suomeen pelmahti noin 32&nbsp;000 turvapaikanhakijaa. Moni kysyi katkerasti, miten yhteiskunnalla olikin yhtäkkiä rahaa majoittaa ja ruokkia heidät?<br /><br />Oikeasti vain taitaa olla niin, että protestoiminen perussuomalaisten kautta heikentää vastalauseen esittäjien omaa asemaa. Pitää katsoa minkä kaiken puolue on hyväksynyt.<br /><br />Viimeisen neljän vuoden ajan Sipilän-Orpon-Soinin hallitus on leikannut miljardiluokassa koulutuksesta: varhaiskasvatuksesta, ammattikouluista ja yliopistoista.<br /><br />Lisäksi hallitus on jäädyttänyt ja/tai leikannut kaikkein pienintä perusturvaa saavien suomalaisten etuuksia. Niihin kuuluvat:</p><p>- työttömien peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja työttömyysturvan lapsikorotukset,</p><p>- kansaneläke,</p><p>- vammaistuet,</p><p>- eläkkeensaajien hoitotuet,</p><p>- lasten kotihoidon tuki ja sen eri osat kuten hoitoraha, hoitolisä ja sisarkorotukset,<br /><br />Sipilän hallituksella oli valmiutta jäädyttää jopa sotaveteraanien rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä ja hoitotuen veteraanilisä. Itse luulin, että sotaveteraanit olisivat jo uhranneet tarpeeksi.<br /><br />Lisäksi hallitus on leikannut kuntien valtionosuuksista, erikoissairaanhoidosta ja vanhustenhoidosta.</p><p>Niin sanotulla kilpailukykysopimuksella käytiin julkisen sektorin &ndash; usein pienipalkkaisten naisten &ndash; taskulla leikkaamalla heidän lomarahojaan.<br /><br />Suomen eduskunnassa perussuomalaiset ovat äänestäneet jokaisen leikkauksen puolesta. Yksikään maahanmuuttaja ei ole äänestänyt niiden puolesta.<br /><br />Näin perussuomalaiset ovat omalla toiminnallaan heikentäneet juuri niiden suomalaisten asemaa, jota he sanovat puolustavansa maahanmuuttajia vastaan.<br /><br />Kun puolue hajosi kesällä 2017, se oli valmis kuittaamaan koko Sipilän hallituksen ohjelman sellaisenaan. Puheenjohtaja Jussi Halla-Ahon johtamat perussuomalaiset olivat siis valmiita hyväksymään myös kaikki kesän 2017 jälkeen tulleet leikkaukset.<br /><br />Tämä ei ole yllättävää. <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201703132200084759">Iltalehden haastattelussa</a> Halla-aho sanoo työttömyys- ja sosiaaliturvan olevan yhteiskunnan luksustoimintoja.<br /><br />Monien kokemaan katkeruuteen ja epäoikeudenmukaisen tunteeseen perussuomalaisilla on vain yksi vastaus. Se on maahanmuuttajien leimaaminen, syyttäminen ja syntipukkien osoittelu. Sellainen ei valitettavasti tuo kenellekään leipää pöytään.<br /><br />Wikipedian mukaan &rdquo;syntipukki tarkoittaa arkikielessä sitä, jonka syyksi virhe tai epäonnistuminen pannaan riippumatta siitä, onko hän tosiasiallisesti syyllinen&rdquo;.<br /><br />Ja lisäksi: &rdquo;Jos ihmiset ovat turhautuneita tai onnettomia, he kohdistavat vihamielisyytensä usein ryhmiin tai yksilöihin, jotka ovat epäsuosittuja, erottuvia ja voimattomia. Viholliskuvaa voidaan kehitellä myös tietoisesti, jotta tietty sosiaalinen, etninen tai poliittinen vähemmistö voitaisiin asettaa vastuuseen yleisistä ongelmista.&rdquo;<br /><br />Virkkeistä jälkimmäinen on perussuomalaisten poliittisen taikajuoman resepti.<br /><br />Tavallisten ihmisten kokemus epäoikeudenmukaisuudesta pitää ottaa vakavasti. Olisi väärin vain moralistisesti tuomita heidät rasisteiksi.<br /><br />Silti pitää voida sanoa, että Suomi ei tarvitse syntipukkeja ja kaunaa. Tarvitaan työtä, toimeentuloa ja kunnon perusturvaa. Tarvitaan oikeudenmukaista verotusta ja rajoja sille, kuinka paljon suuret kantasuomalaiset päälliköt voivat ahnehtia itselleen yhteisiä rahoja.<br /><br />Se on hyvä muistaa myös sunnuntain eduskuntavaaleissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viimeiset mielipidemittaukset ennen sunnuntain eduskuntavaaleja näyttävät perussuomalaisten nostaneen kannatustaan rutkasti. Eikä siinä mitään, vapaassa maassa voi vapaasti äänestää haluamiaan puolueita.

Jonkinlaisesta protestista on kyse. Se on hahmottunut, kun on itse jo monta kuukautta tavannut vaalikentillä valtavan määrän ihmisiä.

Viime sunnuntaina sain kuulla Keravalla äänekästä öyhäämistä siitä, kuinka ”kuranaamat” kansoittavat Kelan eivätkä ne varmaan mitään töitä tee. Minä maksan paljon veroja ja elämä on muutenkin ollut kovaa. Työt ovat olleet epävarmoja, koko ajan otetaan kaikkea pois ja kännykkäkin on ikivanha.

Tällaisia kokemuksia on monella suomalaisella, eikä niitä saa väheksyä saati halveksua. Vastaus ei silti ole heikompien potkiminen vaan oikeiden vastuullisten osoittaminen.

Jo vuosia hallituspoliitikot eri puolueista ja monenlaiset talousasiantuntijat ovat ylhäältäpäin saarnanneet, ettei mihinkään ole varaa ja edessä on vain jatkuvia leikkauksia. Syksyllä 2015 Suomeen pelmahti noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Moni kysyi katkerasti, miten yhteiskunnalla olikin yhtäkkiä rahaa majoittaa ja ruokkia heidät?

Oikeasti vain taitaa olla niin, että protestoiminen perussuomalaisten kautta heikentää vastalauseen esittäjien omaa asemaa. Pitää katsoa minkä kaiken puolue on hyväksynyt.

Viimeisen neljän vuoden ajan Sipilän-Orpon-Soinin hallitus on leikannut miljardiluokassa koulutuksesta: varhaiskasvatuksesta, ammattikouluista ja yliopistoista.

Lisäksi hallitus on jäädyttänyt ja/tai leikannut kaikkein pienintä perusturvaa saavien suomalaisten etuuksia. Niihin kuuluvat:

- työttömien peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja työttömyysturvan lapsikorotukset,

- kansaneläke,

- vammaistuet,

- eläkkeensaajien hoitotuet,

- lasten kotihoidon tuki ja sen eri osat kuten hoitoraha, hoitolisä ja sisarkorotukset,

Sipilän hallituksella oli valmiutta jäädyttää jopa sotaveteraanien rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä ja hoitotuen veteraanilisä. Itse luulin, että sotaveteraanit olisivat jo uhranneet tarpeeksi.

Lisäksi hallitus on leikannut kuntien valtionosuuksista, erikoissairaanhoidosta ja vanhustenhoidosta.

Niin sanotulla kilpailukykysopimuksella käytiin julkisen sektorin – usein pienipalkkaisten naisten – taskulla leikkaamalla heidän lomarahojaan.

Suomen eduskunnassa perussuomalaiset ovat äänestäneet jokaisen leikkauksen puolesta. Yksikään maahanmuuttaja ei ole äänestänyt niiden puolesta.

Näin perussuomalaiset ovat omalla toiminnallaan heikentäneet juuri niiden suomalaisten asemaa, jota he sanovat puolustavansa maahanmuuttajia vastaan.

Kun puolue hajosi kesällä 2017, se oli valmis kuittaamaan koko Sipilän hallituksen ohjelman sellaisenaan. Puheenjohtaja Jussi Halla-Ahon johtamat perussuomalaiset olivat siis valmiita hyväksymään myös kaikki kesän 2017 jälkeen tulleet leikkaukset.

Tämä ei ole yllättävää. Iltalehden haastattelussa Halla-aho sanoo työttömyys- ja sosiaaliturvan olevan yhteiskunnan luksustoimintoja.

Monien kokemaan katkeruuteen ja epäoikeudenmukaisen tunteeseen perussuomalaisilla on vain yksi vastaus. Se on maahanmuuttajien leimaaminen, syyttäminen ja syntipukkien osoittelu. Sellainen ei valitettavasti tuo kenellekään leipää pöytään.

Wikipedian mukaan ”syntipukki tarkoittaa arkikielessä sitä, jonka syyksi virhe tai epäonnistuminen pannaan riippumatta siitä, onko hän tosiasiallisesti syyllinen”.

Ja lisäksi: ”Jos ihmiset ovat turhautuneita tai onnettomia, he kohdistavat vihamielisyytensä usein ryhmiin tai yksilöihin, jotka ovat epäsuosittuja, erottuvia ja voimattomia. Viholliskuvaa voidaan kehitellä myös tietoisesti, jotta tietty sosiaalinen, etninen tai poliittinen vähemmistö voitaisiin asettaa vastuuseen yleisistä ongelmista.”

Virkkeistä jälkimmäinen on perussuomalaisten poliittisen taikajuoman resepti.

Tavallisten ihmisten kokemus epäoikeudenmukaisuudesta pitää ottaa vakavasti. Olisi väärin vain moralistisesti tuomita heidät rasisteiksi.

Silti pitää voida sanoa, että Suomi ei tarvitse syntipukkeja ja kaunaa. Tarvitaan työtä, toimeentuloa ja kunnon perusturvaa. Tarvitaan oikeudenmukaista verotusta ja rajoja sille, kuinka paljon suuret kantasuomalaiset päälliköt voivat ahnehtia itselleen yhteisiä rahoja.

Se on hyvä muistaa myös sunnuntain eduskuntavaaleissa.

]]>
5 http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273941-perussuomalaiset-ovat-heikentaneet-hyvinvointivaltiota-eivat-maahanmuuttajat#comments 2019 eduskuntavaalit Hallituksen leikkaukset Hallitus perussuomalaiset Hyvinvointivaltio Wed, 10 Apr 2019 06:38:40 +0000 Antero Eerola http://anteroeerola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273941-perussuomalaiset-ovat-heikentaneet-hyvinvointivaltiota-eivat-maahanmuuttajat
Ei lisätä köyhyyttä http://kystisuokas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273771-ei-lisata-koyhyytta <p>Suomessa asuu satoja tuhansia työtä hakevia tai työnhaun jo toivottomana lopettaneita. Osa porukasta kykenisi heti työn syrjään, jos työpaikan vain saisi. Osa tarvitsisi hieman tukea tai koulutusta. On myös paljon vammaisia tai työkykyään menettäneitä, jotka pystyisivät ja haluaisivat hyödyttää yhteiskuntaa heille sopivaksi räätälöidyllä työllä.</p><p>Porvaripuolueiden politiikalla työttömät heitettäisiin syrjään kuin kuoriämpärit. Oikeisto huutaa työvoimapulaa äänijänteet kipeinä. Vaatii pikaisesti lisää ulkomaista työvoimaa niin kuin sitä ei täällä jo olisi. Pääkaupunkiseudun työmailla puhutaan kymmeniä eri kieliä joka Kristuksen päivä.</p><p>Hyvinvointivaltio ei kuulemma säily ilman merkittävää työllisyysasteen nousua. Tämän takia rajat pitäisi avata koko maailmalle. Isänmaallisuudellaan rehvastelevia ja itsenäisyyspäivinä toisilleen mitaleita jakavia porvareita ei näytä kiinnostavan Suomessa jo asuvat ihmiset. Lisääntyvän ulkomaisen halpatyövoiman myötä he syrjäytyvät työpaikoistaan. Ainakin näillä ihmisillä hyvinvointi loppuisi.</p><p>Jatkuva puhe työmarkkinoiden jäykkyydestä ja paikallisen sopimisen lisäämisestä on yhtä suurta kusetusta. Työajat venyvät ja paukkuvat niin paljon kuin laki ja EU:n direktiivit antavat myöten. Tilanteen vaatiessa työntekijät kyllä joustavat. Eivät vain halua laskea palkkojaan. Perheellä kun pitää olla asunto. Ja syödäkin on mukava joka päivä, ainakin lasten.</p><p>Yleissitovien työehtosopimusten vähimmäispalkkojen muuttaminen paikallisesti sovittavaksi laillistaisi meilläkin kolmen euron tuntipalkat Ruotsin tapaan. Mahdollinen minimipalkka olisi tätä suurempi, mutta pudottaisi kokeneen rakentajan vähimmäispalkan kolmasosaan nykyisestä.</p><p>Saisiko työnantajan paikallisesti sopien nostamaan minimipalkkaa kympillä, kun nyt yhtäkin euroa joutuu kiskomaan kuin hammasta hohtimilla? Oikeistoliberalistien tavoitteena onkin romahduttaa Suomen palkkataso. Sen jälkeen duunarityöt siirtyisivät ilman kitinää ulkomailta tulevalle halpatyövoimalle, kun kotimaassa asuvat eivät enää niillä eläisi.</p><p>Suurin ongelma Suomessa on köyhyys. Yksin asuvien köyhyys, lapsiperheköyhyys ja eläkeläisköyhyys. Kauppalehti luetteli viime viikolla yli miljoonan vuodessa tienaavat pörssiyhtiöiden johtajat. Näitä löytyi yli 30. Kovapalkkaisimman tulot ylittivät 5 miljoonaa. Rahaa kyllä vielä löytyy, se liikkuu ja käy pyydykseen. Mutta ei aivan kaikille.</p><p>Paras lääke välttää köyhyys on tehdä töitä kohtuullisella palkalla. Tämä ei ole mitään ylellisyyttä, se on ollut Suomessa mahdollista jo vuosikymmeniä. Maailmalla on paljon kurjuutta, jonka poistamiseen Suomen työpaikkojen vaikutus on kuin kirpun paska Itämeressä. Rajat auki kaikkien tulla -politiikalla emme poista köyhyyttä maailmasta. Ainoastaan lisäämme sitä kotimaassa.</p><p><strong><em>Kössi</em></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa asuu satoja tuhansia työtä hakevia tai työnhaun jo toivottomana lopettaneita. Osa porukasta kykenisi heti työn syrjään, jos työpaikan vain saisi. Osa tarvitsisi hieman tukea tai koulutusta. On myös paljon vammaisia tai työkykyään menettäneitä, jotka pystyisivät ja haluaisivat hyödyttää yhteiskuntaa heille sopivaksi räätälöidyllä työllä.

Porvaripuolueiden politiikalla työttömät heitettäisiin syrjään kuin kuoriämpärit. Oikeisto huutaa työvoimapulaa äänijänteet kipeinä. Vaatii pikaisesti lisää ulkomaista työvoimaa niin kuin sitä ei täällä jo olisi. Pääkaupunkiseudun työmailla puhutaan kymmeniä eri kieliä joka Kristuksen päivä.

Hyvinvointivaltio ei kuulemma säily ilman merkittävää työllisyysasteen nousua. Tämän takia rajat pitäisi avata koko maailmalle. Isänmaallisuudellaan rehvastelevia ja itsenäisyyspäivinä toisilleen mitaleita jakavia porvareita ei näytä kiinnostavan Suomessa jo asuvat ihmiset. Lisääntyvän ulkomaisen halpatyövoiman myötä he syrjäytyvät työpaikoistaan. Ainakin näillä ihmisillä hyvinvointi loppuisi.

Jatkuva puhe työmarkkinoiden jäykkyydestä ja paikallisen sopimisen lisäämisestä on yhtä suurta kusetusta. Työajat venyvät ja paukkuvat niin paljon kuin laki ja EU:n direktiivit antavat myöten. Tilanteen vaatiessa työntekijät kyllä joustavat. Eivät vain halua laskea palkkojaan. Perheellä kun pitää olla asunto. Ja syödäkin on mukava joka päivä, ainakin lasten.

Yleissitovien työehtosopimusten vähimmäispalkkojen muuttaminen paikallisesti sovittavaksi laillistaisi meilläkin kolmen euron tuntipalkat Ruotsin tapaan. Mahdollinen minimipalkka olisi tätä suurempi, mutta pudottaisi kokeneen rakentajan vähimmäispalkan kolmasosaan nykyisestä.

Saisiko työnantajan paikallisesti sopien nostamaan minimipalkkaa kympillä, kun nyt yhtäkin euroa joutuu kiskomaan kuin hammasta hohtimilla? Oikeistoliberalistien tavoitteena onkin romahduttaa Suomen palkkataso. Sen jälkeen duunarityöt siirtyisivät ilman kitinää ulkomailta tulevalle halpatyövoimalle, kun kotimaassa asuvat eivät enää niillä eläisi.

Suurin ongelma Suomessa on köyhyys. Yksin asuvien köyhyys, lapsiperheköyhyys ja eläkeläisköyhyys. Kauppalehti luetteli viime viikolla yli miljoonan vuodessa tienaavat pörssiyhtiöiden johtajat. Näitä löytyi yli 30. Kovapalkkaisimman tulot ylittivät 5 miljoonaa. Rahaa kyllä vielä löytyy, se liikkuu ja käy pyydykseen. Mutta ei aivan kaikille.

Paras lääke välttää köyhyys on tehdä töitä kohtuullisella palkalla. Tämä ei ole mitään ylellisyyttä, se on ollut Suomessa mahdollista jo vuosikymmeniä. Maailmalla on paljon kurjuutta, jonka poistamiseen Suomen työpaikkojen vaikutus on kuin kirpun paska Itämeressä. Rajat auki kaikkien tulla -politiikalla emme poista köyhyyttä maailmasta. Ainoastaan lisäämme sitä kotimaassa.

Kössi

]]>
0 http://kystisuokas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273771-ei-lisata-koyhyytta#comments Halpatyövoima Hyvinvointivaltio köyhyys Työvoimapula Mon, 08 Apr 2019 10:42:18 +0000 Kyösti Suokas http://kystisuokas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273771-ei-lisata-koyhyytta
Mahdottoman kallis hyvinvointivaltio? http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273754-mahdottoman-kallis-hyvinvointivaltio <p>Suomessa on joukko totuuksia, joita vastaan ei kannata väittää. Yksi näistä on ilmainen terveydenhuolto.</p><p>Viime kuussa yhdysvaltalainen demokraatti Bernie Sanders twiittasi, että Yhdysvalloissa lapsen saaminen maksaa keskimäärin 12 000 dollaria ja Suomessa kuusikymmentä dollaria. Tähän republikaani Nikki Haley vastasi, ettei vertaaminen ole näin yksinkertaista - ja sai verbaalisesti kimppuunsa arviolta puolet suomalaisista Twitterin käyttajistä. Haley nimittain tietämättään koski suomalaiseen tabuun: hyvinvointivaltion pyhyyteen.</p><p>Eri arvioiden mukaan jopa yli 80 % suomalaisista kannattaa hyvinvointivaltiota [1]. Ei siis ihme, että Nikki Haleyn kommentit saivat aikaan kiivaitakin puheenvuoroja.</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta tutkitaanpa asiaa rationaalisesti: <strong>Paljonko synnyttäminen oikeasti maksaa?</strong></p><p>Synnyttämisen hinta on tietysti monimutkainen kysymys, sillä synnytystapoja on erilaisia - esimerkiksi ilman komplikaatioita tapahtuva alatiesynnytys on yksinkertaisempi ja nopeampi ja täten siis kuluiltaan edullisempi mitä sektiolla tapahtuva synnytys. Tämän lisaksi on huomioitava, että yksityissairaalat Yhdysvalloissa usein laskuttavat eri palveluista eri tavoilla, sekä vakuutuksien ehdot ja hinnat vaihtelevat suuresti.</p><p>Vuonna 2015 Health Affairs -lehdessä julkaistu vertaisarvioitu tutkimus keräsi tiedot yli 200 000 synnytyksestä ja näiden sairaalamaksuista. Näiden tietojen perusteella Yhdysvalloissa synnytyksen sairaalamaksujen keskihinta vaihtelee 1189 dollarista 11986 dollariin, mediaanihinnan ollessa 4215 dollaria eli noin 3752 euroa. [2]</p><p>FAIR Health on yhdysvaltalainen terveydenhuollon hintojen tutkimusjarjestö, joka käy vuosittain läpi yli puolitoista miljardia terveydenhuollon vakuutuskorvaushakemusta ja näiden tietojen perusteella laskee eri lääketieteellisten operaatioiden keskihinnat. FAIR Healthin mukaan synnytyksen&nbsp; lääkarikäyntikulut Yhdysvalloissa ovat keskimäärin 5200 dollaria. [3]</p><p>Näistä kahdesta luvusta voimme siis laskea, että keskimäärin synntyksen hinta Yhdysvalloissa on todellakin Bernie Sandersin mainitseman 10 000 dollarin luokkaa eli noin 8 900 euroa.</p><p>Vastaavien numeroiden löytaminen Suomesta on haastavampaa. Esimerkiksi mediassa on esitelty lukuja synnytyksen hinnasta Suomessa alkaen 2140 eurosta aina 9500 euroon asti. Halvimmissa hinnoissa ei kuitenkaan ole huomioitu kaikkia kuluja, esimerkiksi sairaalarakennusten rakentamista ja yllapitoa vaan ainoastaan synnytyksen suorat kulut palveluntuottajalle, kuten kaytetty henkilokunnan aika, lääkkeet ja tarvikkeet. Jotta saamme mukaan kaikki kulut ja täten vertailukelpoisen hinnan on perusteltua käyttää yksityisen HYKsin Oy:n hinnastoa. HYKSin Oy tuottaa yliopis&shy;to&shy;sai&shy;raa&shy;la&shy;ta&shy;soisia palve&shy;luita yksityi&shy;sesti suoma&shy;lai&shy;sille ja ulkomaa&shy;lai&shy;sille potilaille ja heidän hinnastonsa mukaan synnytys maksaa 7500 euroa alatiesynnytyksena ja 9500 euroa sektiona. Suomessa keskimaarin 83 % synnytyksista on alatiesynntyksiä, joten tästa voimme laskea Suomessa tapahtuvan synnytyksen keskimääräishinnaksi 7885 euroa. [4, 5]</p><p>&nbsp;</p><p>Voimme siis huomata, että synnytyksen kokonaishinta ei merkittavasti eroa Yhdysvaltojen (noin 8900 euroa) ja Suomen välillä (noin 7885 euroa). Erityisesti jos huomioimme, että Yhdysvalloissa ihmisillä on merkittävästi suurempi ostovoima.</p><p><br />Seuraava kysymys on tietysti kuka maksaa synnytyksen. Yhdysvalloissa noin 85 %:lla synnyttajista on vakuutus, joka kattaa synnytyksen kulut joko kokonaan tai ositain, ja loput maksavat synnytyksen kulut joko itse rahastoimastaan potista tai muilla keinoin. [2]</p><p>Suomessa pysyvästi asuvalta laskutetaan synnytyksen hinnasta yleensä vain sairaalan vuodeosaston vuorokausimaksut, joka on noin 50 euroa vuorokaudelta ja loput maksetaan verorahoista. Keskimäärin Suomessa synnytykset vaativat kolmen vuorokauden vuodeosastoajan, josta maksettavaa kertyy siis yhteensa noin 150 euroa (hinta on noin 300 euroa mikali potilas haluaa isomman perhehuoneen). [6, 7]</p><p>Edellä mainitut luvut eivät tietenkaan ole vielä vertailukelpoisia, koska suomalaiset maksavat lahes koko terveydenhuollon kulut verotuksensa kautta ja Yhdysvalloissa suuri osa terveydenhuollon kuluista katetaan yksityisesti, kuten vakuutusten kautta.</p><p><br />Joten seuraava kysymys on, että paljonko siis Suomessa maksetaan veroja. Tähän kysymykseen moni kuvittelee vastauksen löytyvän helposti verokortin tuloveroprosentista. Tämä on kuitenkin vain yksi vero, eikä kerro meille koko totuutta.</p><p>Suomessa keskiansio on noin 3400 euroa kuukaudessa. Joten otetaan keskimääräinen suomalainen, joka ansaitsee suomalaista keskiansiota, asuu Helsingissä keskihintaisessa keskisuuressa asunnossa. Hän maksaa 3400 euron keskisuuresta palkastaan 27 % nimenllistä tuloveroprosenttia. Kun huomioimme kaikki palkasta maksettavat verot, sosiaalimaksut, eläkemaksut, työnantajamaksut ja muut verojenkaltaiset maksut, sekä huomioimme miten esimerkkihenkilömme kuluttaa kuten keskivertosuomalainen hän maksaa veroja joka kuukausi kokonaisuudessaan vähintään 2035 euroa. Tällöin hänen todellinen, kokonaisveroprosenttinsa on 49.3 % eikä vain verokortin 27 % tuloveroprosentti. [8, 9, 10]</p><p>Näistä luvuista voimme arvioida, että mikäli keskivertosuomalaisemme tekee 40 vuoden työuran ja hän saavuttaa 3400 euron keskiansionsa kymmenen vuoden työskentelyn jälkeen, jonka jälkeen hänen palkkansa ei koskaan enää nouse ja mikäli huomioimme tälle 40 vuoden aikana kertyvälle pääomalle vaatimatttoman 5 % markkinakoron, keskivertosuomalaisen hyvinvointivaltion kassaan tuottama potti on vähintään 3 miljoonaa euroa. [10, 11]</p><p>Kun siis huomioimme miten paljon todella maksamme veroja - yli kolme miljoonaa euroa keskimääräisen työuran aikana - on perusteltua kysyä kuinka kalliiksi hyvinvointivaltion tarjoama &quot;ilmainen&quot; terveydenhuolto oikeasti tulee? Toki voidaan sanoa, että hyvinvointivaltio takaa kaikille suomalaiselle &quot;ilmaisen&quot; koulutuksen, terveydenhuollon, työttömyysturvan ja eläkkeen - toisaalta, kolmen miljoonan euron potilla esimerkkikansalaisemme voisi helposti kustantaa vastaavat palvelut myös itse ja rahaa jäisi luultavasti vielä jälkipolvillekin. Tämän lisäksi on mainittava, että jos esimerkkikansalaisemme voisi itse hallinoida kolmen miljoonan euron pääomaansa, hän voisi itse valita esimerkiksi minkälaista hoitoa hän haluaa ja minkä ikäisenä hän jää eläkkeelle.</p><p><br />Tarkastellaan asiaa seuraavaksi valtion budjetin tasolla. Vuonna 1970, suomalaisen terveydenhuollon kulut olivat 691 euroa jokaista suomalaista kohden, rahan arvon muuttuminen huomioituna. Vuoteen 1985 mennessä kulut olivat jo tuplaantuneet. Seuraavan kerran kulut tuplaantuivat uudestaan vuoteen 2007 mennessä. [12] Olen piirtänyt tämän kehityksen seuraavaan kuvaajaan:</p><p><img src="http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/biggest/domain-4784/kuvat/kuvaaja1.png" /></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Terveydenhuolto on tietysti vain yksi hyvinvointivaltion menoerä, eikä valttämättää pidä sisällään aivan kaikkia terveydenhuollon kuluja, sillä niistä osa voidaan laskea sosiaalikulujen alle. Tarkastelkaamme seuraavaksi siis Suomen valtion kokonaiskulutusta, käyttamäni mittari on ns. General government final consumption expenditure -luku Maailmanpankin tietokannasta. Tämä luku pitää sisallään lähes kaiken valtion kulutuksen (mutta ei aivan kaikkea). Vuonna 1970, suomalaisen hyvinvointivaltion kustantamiseksi valtio käytti rahaa noin 4300 dollaria jokaista suomalaista kohden, rahan arvon muuttuminen huomioituna. Vuoteenn 1987 mennessa menot olivat tuplaantuneet. [13] Olen piirtänyt tämän kehityksen seuraavaan kuvaajaan:</p><p><img src="http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/files/imagecache/biggest/domain-4784/kuvat/kuvaaja2.png" /></p><p><br />Näitä kahta kuvaajaa tarkastellessa on syytä huomioida miten Suomen valtion menot ovat kasvaneet lähes joka vuosi. Ainoa suurempi hidaste menojen kasvulle oli 90-luvun lama, jolloin valtion menoja leikattiin. Tämä leikkaus oli kuitenkin hyvin lyhytkestoinen - jo vuonna 1998, valtion kulutus oli noussut leikkauksia edeltävän tason yli ja tämän jälkeen menot ovat jatkaneet kasvuaan.</p><p>Jonkinlainen hyvinvointivaltion menojen kasvu väeston keski-iän kasvaessa on tietysti ymmärrettavää. Mutta Suomessa valtion menojen kasvu on ollut huomattavasti nopeampaa mitä vaestön ikääntyminen. Voidaan myös kysyä miksi kehittyvä teknologia ei ole laskenut terveydenhuollon kuluja samoin mitä teknologinen kehitys on laskenut monia kuluttajahintoja yksityisellä sektorilla.</p><p><br />Onko synnyttäminen Suomessa siis kallista vai halpaa? Kuten asian tarkastelu osoitti, kyseessä on huomattavan monimutkainen kysymys. Bernie Sandersin puheet 60 dollarista ovat selvästi vähintäänkin harhaanjohtavia sillä jos puhumme synnytyksen todellisesta hinnasta, hinta on lähes sama Suomessa ja Yhdysvalloissa. Jos tarkastelemme paljonko synnyttäminen tai yleisemmin ottaen hyvinvointivaltiossa eläminen kokonaisuudessaan maksaa, hintalappu on todellisuudessa huomattavasti kalliimpi mita ihmiset yleensä ajattelevat. Kaikkea ei tietenkään voi mitata rahassa ja joku voi sanoa, että hyvinvointivaltion luoma turvallisuudentunne on itsessään arvokas. Mutta onko todella niin, että vain hyvinvointivaltio pystyy luomaan turvallisuudentunteen ja mihin hintaan? Sen lisäksi meidän pitaa kysyä kuinka kauan voimme edes luottaa suomalaisen hyvinvointivaltion kykyyn toimia, sillä kuten huomasimme sen kulujen kasvavan jatkuvasti eikä tämä kehitys voi jatkua loputtomasti. Suomalaistyylinen hyvinvointivaltio on kestämättöman kallis ja tarvitsemme lähitulevaisuudessa asia- eikä tunnepohjaista keskustelua ja ennen kaikkea toimia tämän kestävyysvajeen korjaamiseksi.</p><p><br />===<br /><em>Lähteet:</em></p><p><em>1) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <a href="http://www.julkari.fi/handle/10024/125340" title="http://www.julkari.fi/handle/10024/125340">http://www.julkari.fi/handle/10024/125340</a><br />2) Health Affairs journal. <a href="https://www.healthaffairs.org/doi/full/10.1377/hlthaff.2014.1088" title="https://www.healthaffairs.org/doi/full/10.1377/hlthaff.2014.1088">https://www.healthaffairs.org/doi/full/10.1377/hlthaff.2014.1088</a><br />3) FAIR Consumer -tutkimusjärjestö. <a href="https://www.fairhealthconsumer.org/" title="https://www.fairhealthconsumer.org/">https://www.fairhealthconsumer.org/</a><br />4) Ilta Sanomat. <a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005716866.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005716866.html">https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005716866.html</a><br />5) Hyksin Oy. <a href="https://www.hyksin.com/palvelut/hinnat/" title="https://www.hyksin.com/palvelut/hinnat/">https://www.hyksin.com/palvelut/hinnat/</a><br />6) Suomen laki. <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920912" title="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920912">http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920912</a><br />7) HUS. <a href="https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/hyvinkaan-sairaala/synnytys/naistentautien-ja-synnytysten-vuodeosasto/Sivut/default.aspx" title="https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/hyvinkaan-sairaala/synnytys/naistentautien-ja-synnytysten-vuodeosasto/Sivut/default.aspx">https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/hyvinkaan-sairaala/synnytys/na...</a><br />8) Tilastokeskus. <a href="https://www.tilastokeskus.fi/til/ati/2018/04/ati_2018_04_2019-02-06_fi.pdf" title="https://www.tilastokeskus.fi/til/ati/2018/04/ati_2018_04_2019-02-06_fi.pdf">https://www.tilastokeskus.fi/til/ati/2018/04/ati_2018_04_2019-02-06_fi.pdf</a><br />9) Tilastokeskus. <a href="http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html" title="http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html">http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html</a><br />10) EVA:n verokone. <a href="http://www.totuusveroistasi.fi" title="http://www.totuusveroistasi.fi">http://www.totuusveroistasi.fi</a><br />11) Korkoa korolle -laskuri. <a href="https://www.rikaserakko.com/p/korkoa-korolle-laskuri.html" title="https://www.rikaserakko.com/p/korkoa-korolle-laskuri.html">https://www.rikaserakko.com/p/korkoa-korolle-laskuri.html</a><br />12) OECD. Total health expenditure, Finland, 1970-2017. Per capita, constant prices, OECD base year. <a href="https://stats.oecd.org/" title="https://stats.oecd.org/">https://stats.oecd.org/</a><br />13) Maailmanpankki. General government final consumption expenditure, Finland, 1970-2017. Per capita, constant 2010 USD. https://databank.worldbank.org/data/home.aspx</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on joukko totuuksia, joita vastaan ei kannata väittää. Yksi näistä on ilmainen terveydenhuolto.

Viime kuussa yhdysvaltalainen demokraatti Bernie Sanders twiittasi, että Yhdysvalloissa lapsen saaminen maksaa keskimäärin 12 000 dollaria ja Suomessa kuusikymmentä dollaria. Tähän republikaani Nikki Haley vastasi, ettei vertaaminen ole näin yksinkertaista - ja sai verbaalisesti kimppuunsa arviolta puolet suomalaisista Twitterin käyttajistä. Haley nimittain tietämättään koski suomalaiseen tabuun: hyvinvointivaltion pyhyyteen.

Eri arvioiden mukaan jopa yli 80 % suomalaisista kannattaa hyvinvointivaltiota [1]. Ei siis ihme, että Nikki Haleyn kommentit saivat aikaan kiivaitakin puheenvuoroja.

 

Mutta tutkitaanpa asiaa rationaalisesti: Paljonko synnyttäminen oikeasti maksaa?

Synnyttämisen hinta on tietysti monimutkainen kysymys, sillä synnytystapoja on erilaisia - esimerkiksi ilman komplikaatioita tapahtuva alatiesynnytys on yksinkertaisempi ja nopeampi ja täten siis kuluiltaan edullisempi mitä sektiolla tapahtuva synnytys. Tämän lisaksi on huomioitava, että yksityissairaalat Yhdysvalloissa usein laskuttavat eri palveluista eri tavoilla, sekä vakuutuksien ehdot ja hinnat vaihtelevat suuresti.

Vuonna 2015 Health Affairs -lehdessä julkaistu vertaisarvioitu tutkimus keräsi tiedot yli 200 000 synnytyksestä ja näiden sairaalamaksuista. Näiden tietojen perusteella Yhdysvalloissa synnytyksen sairaalamaksujen keskihinta vaihtelee 1189 dollarista 11986 dollariin, mediaanihinnan ollessa 4215 dollaria eli noin 3752 euroa. [2]

FAIR Health on yhdysvaltalainen terveydenhuollon hintojen tutkimusjarjestö, joka käy vuosittain läpi yli puolitoista miljardia terveydenhuollon vakuutuskorvaushakemusta ja näiden tietojen perusteella laskee eri lääketieteellisten operaatioiden keskihinnat. FAIR Healthin mukaan synnytyksen  lääkarikäyntikulut Yhdysvalloissa ovat keskimäärin 5200 dollaria. [3]

Näistä kahdesta luvusta voimme siis laskea, että keskimäärin synntyksen hinta Yhdysvalloissa on todellakin Bernie Sandersin mainitseman 10 000 dollarin luokkaa eli noin 8 900 euroa.

Vastaavien numeroiden löytaminen Suomesta on haastavampaa. Esimerkiksi mediassa on esitelty lukuja synnytyksen hinnasta Suomessa alkaen 2140 eurosta aina 9500 euroon asti. Halvimmissa hinnoissa ei kuitenkaan ole huomioitu kaikkia kuluja, esimerkiksi sairaalarakennusten rakentamista ja yllapitoa vaan ainoastaan synnytyksen suorat kulut palveluntuottajalle, kuten kaytetty henkilokunnan aika, lääkkeet ja tarvikkeet. Jotta saamme mukaan kaikki kulut ja täten vertailukelpoisen hinnan on perusteltua käyttää yksityisen HYKsin Oy:n hinnastoa. HYKSin Oy tuottaa yliopis­to­sai­raa­la­ta­soisia palve­luita yksityi­sesti suoma­lai­sille ja ulkomaa­lai­sille potilaille ja heidän hinnastonsa mukaan synnytys maksaa 7500 euroa alatiesynnytyksena ja 9500 euroa sektiona. Suomessa keskimaarin 83 % synnytyksista on alatiesynntyksiä, joten tästa voimme laskea Suomessa tapahtuvan synnytyksen keskimääräishinnaksi 7885 euroa. [4, 5]

 

Voimme siis huomata, että synnytyksen kokonaishinta ei merkittavasti eroa Yhdysvaltojen (noin 8900 euroa) ja Suomen välillä (noin 7885 euroa). Erityisesti jos huomioimme, että Yhdysvalloissa ihmisillä on merkittävästi suurempi ostovoima.


Seuraava kysymys on tietysti kuka maksaa synnytyksen. Yhdysvalloissa noin 85 %:lla synnyttajista on vakuutus, joka kattaa synnytyksen kulut joko kokonaan tai ositain, ja loput maksavat synnytyksen kulut joko itse rahastoimastaan potista tai muilla keinoin. [2]

Suomessa pysyvästi asuvalta laskutetaan synnytyksen hinnasta yleensä vain sairaalan vuodeosaston vuorokausimaksut, joka on noin 50 euroa vuorokaudelta ja loput maksetaan verorahoista. Keskimäärin Suomessa synnytykset vaativat kolmen vuorokauden vuodeosastoajan, josta maksettavaa kertyy siis yhteensa noin 150 euroa (hinta on noin 300 euroa mikali potilas haluaa isomman perhehuoneen). [6, 7]

Edellä mainitut luvut eivät tietenkaan ole vielä vertailukelpoisia, koska suomalaiset maksavat lahes koko terveydenhuollon kulut verotuksensa kautta ja Yhdysvalloissa suuri osa terveydenhuollon kuluista katetaan yksityisesti, kuten vakuutusten kautta.


Joten seuraava kysymys on, että paljonko siis Suomessa maksetaan veroja. Tähän kysymykseen moni kuvittelee vastauksen löytyvän helposti verokortin tuloveroprosentista. Tämä on kuitenkin vain yksi vero, eikä kerro meille koko totuutta.

Suomessa keskiansio on noin 3400 euroa kuukaudessa. Joten otetaan keskimääräinen suomalainen, joka ansaitsee suomalaista keskiansiota, asuu Helsingissä keskihintaisessa keskisuuressa asunnossa. Hän maksaa 3400 euron keskisuuresta palkastaan 27 % nimenllistä tuloveroprosenttia. Kun huomioimme kaikki palkasta maksettavat verot, sosiaalimaksut, eläkemaksut, työnantajamaksut ja muut verojenkaltaiset maksut, sekä huomioimme miten esimerkkihenkilömme kuluttaa kuten keskivertosuomalainen hän maksaa veroja joka kuukausi kokonaisuudessaan vähintään 2035 euroa. Tällöin hänen todellinen, kokonaisveroprosenttinsa on 49.3 % eikä vain verokortin 27 % tuloveroprosentti. [8, 9, 10]

Näistä luvuista voimme arvioida, että mikäli keskivertosuomalaisemme tekee 40 vuoden työuran ja hän saavuttaa 3400 euron keskiansionsa kymmenen vuoden työskentelyn jälkeen, jonka jälkeen hänen palkkansa ei koskaan enää nouse ja mikäli huomioimme tälle 40 vuoden aikana kertyvälle pääomalle vaatimatttoman 5 % markkinakoron, keskivertosuomalaisen hyvinvointivaltion kassaan tuottama potti on vähintään 3 miljoonaa euroa. [10, 11]

Kun siis huomioimme miten paljon todella maksamme veroja - yli kolme miljoonaa euroa keskimääräisen työuran aikana - on perusteltua kysyä kuinka kalliiksi hyvinvointivaltion tarjoama "ilmainen" terveydenhuolto oikeasti tulee? Toki voidaan sanoa, että hyvinvointivaltio takaa kaikille suomalaiselle "ilmaisen" koulutuksen, terveydenhuollon, työttömyysturvan ja eläkkeen - toisaalta, kolmen miljoonan euron potilla esimerkkikansalaisemme voisi helposti kustantaa vastaavat palvelut myös itse ja rahaa jäisi luultavasti vielä jälkipolvillekin. Tämän lisäksi on mainittava, että jos esimerkkikansalaisemme voisi itse hallinoida kolmen miljoonan euron pääomaansa, hän voisi itse valita esimerkiksi minkälaista hoitoa hän haluaa ja minkä ikäisenä hän jää eläkkeelle.


Tarkastellaan asiaa seuraavaksi valtion budjetin tasolla. Vuonna 1970, suomalaisen terveydenhuollon kulut olivat 691 euroa jokaista suomalaista kohden, rahan arvon muuttuminen huomioituna. Vuoteen 1985 mennessä kulut olivat jo tuplaantuneet. Seuraavan kerran kulut tuplaantuivat uudestaan vuoteen 2007 mennessä. [12] Olen piirtänyt tämän kehityksen seuraavaan kuvaajaan:

 

 

 

Terveydenhuolto on tietysti vain yksi hyvinvointivaltion menoerä, eikä valttämättää pidä sisällään aivan kaikkia terveydenhuollon kuluja, sillä niistä osa voidaan laskea sosiaalikulujen alle. Tarkastelkaamme seuraavaksi siis Suomen valtion kokonaiskulutusta, käyttamäni mittari on ns. General government final consumption expenditure -luku Maailmanpankin tietokannasta. Tämä luku pitää sisallään lähes kaiken valtion kulutuksen (mutta ei aivan kaikkea). Vuonna 1970, suomalaisen hyvinvointivaltion kustantamiseksi valtio käytti rahaa noin 4300 dollaria jokaista suomalaista kohden, rahan arvon muuttuminen huomioituna. Vuoteenn 1987 mennessa menot olivat tuplaantuneet. [13] Olen piirtänyt tämän kehityksen seuraavaan kuvaajaan:


Näitä kahta kuvaajaa tarkastellessa on syytä huomioida miten Suomen valtion menot ovat kasvaneet lähes joka vuosi. Ainoa suurempi hidaste menojen kasvulle oli 90-luvun lama, jolloin valtion menoja leikattiin. Tämä leikkaus oli kuitenkin hyvin lyhytkestoinen - jo vuonna 1998, valtion kulutus oli noussut leikkauksia edeltävän tason yli ja tämän jälkeen menot ovat jatkaneet kasvuaan.

Jonkinlainen hyvinvointivaltion menojen kasvu väeston keski-iän kasvaessa on tietysti ymmärrettavää. Mutta Suomessa valtion menojen kasvu on ollut huomattavasti nopeampaa mitä vaestön ikääntyminen. Voidaan myös kysyä miksi kehittyvä teknologia ei ole laskenut terveydenhuollon kuluja samoin mitä teknologinen kehitys on laskenut monia kuluttajahintoja yksityisellä sektorilla.


Onko synnyttäminen Suomessa siis kallista vai halpaa? Kuten asian tarkastelu osoitti, kyseessä on huomattavan monimutkainen kysymys. Bernie Sandersin puheet 60 dollarista ovat selvästi vähintäänkin harhaanjohtavia sillä jos puhumme synnytyksen todellisesta hinnasta, hinta on lähes sama Suomessa ja Yhdysvalloissa. Jos tarkastelemme paljonko synnyttäminen tai yleisemmin ottaen hyvinvointivaltiossa eläminen kokonaisuudessaan maksaa, hintalappu on todellisuudessa huomattavasti kalliimpi mita ihmiset yleensä ajattelevat. Kaikkea ei tietenkään voi mitata rahassa ja joku voi sanoa, että hyvinvointivaltion luoma turvallisuudentunne on itsessään arvokas. Mutta onko todella niin, että vain hyvinvointivaltio pystyy luomaan turvallisuudentunteen ja mihin hintaan? Sen lisäksi meidän pitaa kysyä kuinka kauan voimme edes luottaa suomalaisen hyvinvointivaltion kykyyn toimia, sillä kuten huomasimme sen kulujen kasvavan jatkuvasti eikä tämä kehitys voi jatkua loputtomasti. Suomalaistyylinen hyvinvointivaltio on kestämättöman kallis ja tarvitsemme lähitulevaisuudessa asia- eikä tunnepohjaista keskustelua ja ennen kaikkea toimia tämän kestävyysvajeen korjaamiseksi.


===
Lähteet:

1) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.julkari.fi/handle/10024/125340
2) Health Affairs journal. https://www.healthaffairs.org/doi/full/10.1377/hlthaff.2014.1088
3) FAIR Consumer -tutkimusjärjestö. https://www.fairhealthconsumer.org/
4) Ilta Sanomat. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005716866.html
5) Hyksin Oy. https://www.hyksin.com/palvelut/hinnat/
6) Suomen laki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920912
7) HUS. https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/hyvinkaan-sairaala/synnytys/naistentautien-ja-synnytysten-vuodeosasto/Sivut/default.aspx
8) Tilastokeskus. https://www.tilastokeskus.fi/til/ati/2018/04/ati_2018_04_2019-02-06_fi.pdf
9) Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html
10) EVA:n verokone. http://www.totuusveroistasi.fi
11) Korkoa korolle -laskuri. https://www.rikaserakko.com/p/korkoa-korolle-laskuri.html
12) OECD. Total health expenditure, Finland, 1970-2017. Per capita, constant prices, OECD base year. https://stats.oecd.org/
13) Maailmanpankki. General government final consumption expenditure, Finland, 1970-2017. Per capita, constant 2010 USD. https://databank.worldbank.org/data/home.aspx

 

]]>
17 http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273754-mahdottoman-kallis-hyvinvointivaltio#comments Hyvinvointivaltio Julkinen terveydenhuolto Kokonaisveroaste Verotus Mon, 08 Apr 2019 08:24:45 +0000 Jouni Flemming http://jouniflemming.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273754-mahdottoman-kallis-hyvinvointivaltio
Kysymys vasemmistolle: Miten kasvatetaan tulonsiirtoja ilman talouskasvua? http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270725-kysymys-vasemmistolle-miten-kasvatetaan-tulonsiirtoja-ilman-talouskasvua <p>Talouspoliittinen keskustelu ei tarvitse enää Pahkasikaa, riittää kun kurkkaa näin vaalien alla Twitteriin ja lukee vasemmistoehdokkaiden kirjoituksia. Tällä kertaa tulonsiirtojen lisäämistä vaativan puolueen ehdokas kertoo, ettei hänen uudessa utopiassaan enää tarvita talouskasvua. Aivan niin kuin olisin kuullut tämän joskus ennenkin...</p><p>Ilman sarvia ja hampaita, haluaisin nyt tehdä yhden asian selväksi: Ilman talouskasvua tämä meidän Suomeksi kutsuma hyvinvointiunelma kippaa nopeammin kuin moni arvaakaan. Kymmenen vuotta taantumaan vei meidät todella lähelle katastrofia, toinen samanlainen ajaa meidät IMF:n ohjaukseen, jos emme uudista työmarkkinoita ja verotusta sekä tähtää kovaan talouskasvuun, uskokaa tai älkää.</p><p>Talouskasvun ongelma on tietysti kulutuksen aiheuttamat ympäristöhaitat. Koska esimerkiksi suomalaiset eivät halua, eivätkä teknisesti edes voi, leikata kulutustaan merkittäväksi, jää ainoaksi keinoksi rakentaa lisää vähäpäästöistä energiantuotantoa. Sattumoisin ko. puolueen, jonka edustajien kommentit on täysin sattumalta anonymisoitu punaisen ja vihreän sävyillä, ovat vuosikymmeniä rakentaneet poliittisen kannatuksensa tehokkaan ja vähäpäästöisen ydinvoiman vastustamisella.</p><p>Ihmettelen, miten vasemmisto ei näe näitä epäloogisuuksia talous-, energia- ja ympäristöpolitiikassaan:</p><p>- Vihataan talouskasvua, mutta vaaditaan julkisten menojen kasvattamista, jopa velaksi.</p><p>- Rahan haaliminen leimataan syntiseksi ahneudeksi, mutta politiikkansa perustuu tulonsiirtojen lupaamiselle.</p><p>- Ollaan huolissaan ilmastosta, mutta vastustetaan sitä ainoaa teknologiaa, ydinvoimaa, jolla koko maan energiantuotanto voitaisiin puhdistaa.</p><p>- Haaveillaan uudesta talousjärjestelmästä osaamatta kertoa, mikä se voisi olla.</p><p>Pähkinänkuoressa: Pidit siitä tai et, talouskasvua on oltava, muuten ei ole rahaa tulonsiirtoihin eikä muihin hyvinvointivaltion palveluihin. Talouskasvu syntyy tehdyn työn ja sen tehokkuuden funktiona, joten valtiovallan tulisi loogisesti olla työn ja sen tehostamisen mahdollistaja. #terestroika</p><p>- Tere Sammallahti, eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa</p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouspoliittinen keskustelu ei tarvitse enää Pahkasikaa, riittää kun kurkkaa näin vaalien alla Twitteriin ja lukee vasemmistoehdokkaiden kirjoituksia. Tällä kertaa tulonsiirtojen lisäämistä vaativan puolueen ehdokas kertoo, ettei hänen uudessa utopiassaan enää tarvita talouskasvua. Aivan niin kuin olisin kuullut tämän joskus ennenkin...

Ilman sarvia ja hampaita, haluaisin nyt tehdä yhden asian selväksi: Ilman talouskasvua tämä meidän Suomeksi kutsuma hyvinvointiunelma kippaa nopeammin kuin moni arvaakaan. Kymmenen vuotta taantumaan vei meidät todella lähelle katastrofia, toinen samanlainen ajaa meidät IMF:n ohjaukseen, jos emme uudista työmarkkinoita ja verotusta sekä tähtää kovaan talouskasvuun, uskokaa tai älkää.

Talouskasvun ongelma on tietysti kulutuksen aiheuttamat ympäristöhaitat. Koska esimerkiksi suomalaiset eivät halua, eivätkä teknisesti edes voi, leikata kulutustaan merkittäväksi, jää ainoaksi keinoksi rakentaa lisää vähäpäästöistä energiantuotantoa. Sattumoisin ko. puolueen, jonka edustajien kommentit on täysin sattumalta anonymisoitu punaisen ja vihreän sävyillä, ovat vuosikymmeniä rakentaneet poliittisen kannatuksensa tehokkaan ja vähäpäästöisen ydinvoiman vastustamisella.

Ihmettelen, miten vasemmisto ei näe näitä epäloogisuuksia talous-, energia- ja ympäristöpolitiikassaan:

- Vihataan talouskasvua, mutta vaaditaan julkisten menojen kasvattamista, jopa velaksi.

- Rahan haaliminen leimataan syntiseksi ahneudeksi, mutta politiikkansa perustuu tulonsiirtojen lupaamiselle.

- Ollaan huolissaan ilmastosta, mutta vastustetaan sitä ainoaa teknologiaa, ydinvoimaa, jolla koko maan energiantuotanto voitaisiin puhdistaa.

- Haaveillaan uudesta talousjärjestelmästä osaamatta kertoa, mikä se voisi olla.

Pähkinänkuoressa: Pidit siitä tai et, talouskasvua on oltava, muuten ei ole rahaa tulonsiirtoihin eikä muihin hyvinvointivaltion palveluihin. Talouskasvu syntyy tehdyn työn ja sen tehokkuuden funktiona, joten valtiovallan tulisi loogisesti olla työn ja sen tehostamisen mahdollistaja. #terestroika

- Tere Sammallahti, eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

]]>
36 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270725-kysymys-vasemmistolle-miten-kasvatetaan-tulonsiirtoja-ilman-talouskasvua#comments Hyvinvointivaltio Markkinatalous Talouskasvu Talouspolitiikka Verotus Mon, 04 Mar 2019 06:42:58 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270725-kysymys-vasemmistolle-miten-kasvatetaan-tulonsiirtoja-ilman-talouskasvua
Honkasalo palauttaa politiikan politiikkaan http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270494-honkasalo-palauttaa-politiikan-politiikkaan <p>Uusliberalismi Suomessa on kuin elefantti huoneessa, jota kukaan ei ole huomaavinaan. Kuvittelemme olevamme pohjoismainen hyvinvointivaltio, vaikka olemme leikanneet julkisia menoja, alentaneet veroja, yksityistäneet palveluita ja heikentäneet sosiaaliturvaa jo lähes 30 vuotta.</p><p>Vasemmistoliiton helsinkiläinen kansanedustajaehdokas, kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo nostaa kissan pöydälle ja paljastaa elefantin kirjassaan <a href="https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/toivon-politiikka/">&rdquo;Toivon politiikka&rdquo;</a> (Into). Honkasalon mukaan suomalainen uusliberalismi kätkeytyy välttämättömyyden retoriikkaan: sote-uudistus on välttämätön, kestävyysvajeen umpeenkurominen on välttämätöntä, matalapalkka-alojen laajentaminen on välttämätöntä ja niin edelleen.</p><p>Välttämättömyyden retoriikka palvelee oikeistolaisia poliittisia tavoitteita, mutta julkisessa keskustelussa nämä tavoitteet esitetään pragmaattisina ja rationaalisina, ei-ideologisina. Virkamiesten vaihtoehdottomat &rdquo;tilannekuvat&rdquo; säestävät julkista keskustelua ja poliitikot ovat luovuttaneet talouspoliittisen vallan Valtiovarainministeriölle.</p><p><strong>Honkasalo kuvaa osuvasti</strong>, kuinka ideologiat, demokratia ja politiikka joutuivat alistumaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vaalipaneeleissa, vaalikoneissa ja haastatteluissa ehdokkailta vaadittiin leikkauslistoja ikään kuin valtion menojen leikkaus olisi ainoa talouspoliittinen vaihtoehto. Puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta lähtivät mukaan tähän demokratiaa halventavaan teatteriin.</p><p>Muistan itse, kuinka vuoden 2015 vaalien alla oikealle kallellaan oleva talouslehti The Economist ihmetteli, miksi Suomessa vain yksi puolue esittää elvyttävää talouspolitiikkaa tilanteessa, jossa talouskurilinja oli kohdannut laajaa ja arvovaltaista kritiikkiä. Suomessa kuunneltiin vain hypnotisoivaa ja ajattelukyvyn lamaannuttavaa velkakellon tikitystä.</p><p>Honkasalon mukaan olemme siirtyneet hyvinvointivaltion aikakaudesta uusliberalistiseen yhteiskuntaan, jossa valtio pakottaa markkinat ja ihmiset vapaiksi kilpailemaan keskenään. Siksi uusliberalismin vapaus on pelkkä illuusio. Todellisuudessa ennaltaehkäiseviin palveluihin ei ole enää varaa ja jäljelle jäävät vain välttämättömät, korjaavat palvelut. Toisin sanoen: ihmisten on vaikea saada apua ennen kuin elämäntilanne kriisiytyy todella pahasti. Samalla eriarvoisuus syvenee.</p><p>Ratkaisuna näihin itse luomiin ongelmiimme Honkasalo esittää uskon palauttamista perinteiseen, universaaliin, tulo- ja varallisuuseroja tasoittavaan hyvinvointivaltioon. Sosiaaliturvaa pitää kehittää kohti yhdenvertaista ja kattavaa perustuloa samalla kun palveluita ja tulonsiirtoja uudistetaan. Tasa-arvokäsityksemme pitää päivittää niin että esimerkiksi perhekäsitys kattaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.</p><p><strong>Honkasalon kirjan vahvuus on</strong>, että se sanoo suoraan kiusallisen asian: olemme luopuneet perinteisestä, Pekka Kuusen ideoimasta hyvinvointimallistamme ja antaneet vallan uusliberalismille. Siksi eriarvoisuus on kasvanut: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Honkasalon tarkkanäköistä analyysia voisi täydentää toteamalla, että suomalainen uusliberalismi on ollut poliittisen eliitin projekti, johon kaikki eduskuntapuolueet ovat osallistuneet hallitusvastuussa ollessaan. Rationaalisen sisällön uusliberalismille on puolestaan antanut uusklassinen taloustiede, joka esimerkiksi kertoo miten &rdquo;työmarkkinoiden rakenteita&rdquo; pitäisi uudistaa.</p><p>Kansalaiset kuitenkin kannattavat perinteistä hyvinvointivaltiota samalla kun käytännön poliittinen päätöksenteko noudattaa uusliberalistista ideologiaa. Pitkään poliitikot näyttelivät ulospäin puolustavansa hyvinvointivaltiota. Nyt poliitikot eivät enää edes yritä ylläpitää tätä retorista sumuverhoa. Samalla kansalaiset ovat turhautuneet, kun heidän ääntään ei kuulla päätöksenteossa. Turhautuminen selittää osittain populistipuolueiden suosiota.</p><p>Tarkkanäköisyydestä ja suorapuheisuudesta huolimatta, Honkasalon kuvaus hyvinvointivaltion uudistamisesta jää hieman ohueksi. Perustulo ei tipahda Suomeen taivaasta, vaan se pitää nivoa osaksi olemassa olevaa, erittäin monimutkaista sosiaaliturvajärjestelmää. Honkasalo olisi voinut uhrata perustulon käytännön toteutukselle muutaman sanan. Kirjassaan Honkasalo ei myöskään kovin syvällisesti käy läpi työn organisoinnissa tapahtuneita muutoksia ja muutosten seurauksia selkeän työnantaja/työntekijä-erottelun varaan rakentuneen sosiaaliturvan kannalta. Sen sijaan kirjassa puhutaan paljon poliittisesta kulttuuristamme ja tavastamme keskustella, mikä tietysti on myös tärkeä teema.</p><p>Lievistä puutteistaan huolimatta Honkasalon kirja kannattaa lukea puoluekannasta riippumatta, koska se tuo suhteellisuutta vallitsevaan, kovin yksipuoliseen keskusteluun sosiaalipolitiikasta ja hyvinvointivaltiomme tulevaisuudesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uusliberalismi Suomessa on kuin elefantti huoneessa, jota kukaan ei ole huomaavinaan. Kuvittelemme olevamme pohjoismainen hyvinvointivaltio, vaikka olemme leikanneet julkisia menoja, alentaneet veroja, yksityistäneet palveluita ja heikentäneet sosiaaliturvaa jo lähes 30 vuotta.

Vasemmistoliiton helsinkiläinen kansanedustajaehdokas, kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo nostaa kissan pöydälle ja paljastaa elefantin kirjassaan ”Toivon politiikka” (Into). Honkasalon mukaan suomalainen uusliberalismi kätkeytyy välttämättömyyden retoriikkaan: sote-uudistus on välttämätön, kestävyysvajeen umpeenkurominen on välttämätöntä, matalapalkka-alojen laajentaminen on välttämätöntä ja niin edelleen.

Välttämättömyyden retoriikka palvelee oikeistolaisia poliittisia tavoitteita, mutta julkisessa keskustelussa nämä tavoitteet esitetään pragmaattisina ja rationaalisina, ei-ideologisina. Virkamiesten vaihtoehdottomat ”tilannekuvat” säestävät julkista keskustelua ja poliitikot ovat luovuttaneet talouspoliittisen vallan Valtiovarainministeriölle.

Honkasalo kuvaa osuvasti, kuinka ideologiat, demokratia ja politiikka joutuivat alistumaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vaalipaneeleissa, vaalikoneissa ja haastatteluissa ehdokkailta vaadittiin leikkauslistoja ikään kuin valtion menojen leikkaus olisi ainoa talouspoliittinen vaihtoehto. Puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta lähtivät mukaan tähän demokratiaa halventavaan teatteriin.

Muistan itse, kuinka vuoden 2015 vaalien alla oikealle kallellaan oleva talouslehti The Economist ihmetteli, miksi Suomessa vain yksi puolue esittää elvyttävää talouspolitiikkaa tilanteessa, jossa talouskurilinja oli kohdannut laajaa ja arvovaltaista kritiikkiä. Suomessa kuunneltiin vain hypnotisoivaa ja ajattelukyvyn lamaannuttavaa velkakellon tikitystä.

Honkasalon mukaan olemme siirtyneet hyvinvointivaltion aikakaudesta uusliberalistiseen yhteiskuntaan, jossa valtio pakottaa markkinat ja ihmiset vapaiksi kilpailemaan keskenään. Siksi uusliberalismin vapaus on pelkkä illuusio. Todellisuudessa ennaltaehkäiseviin palveluihin ei ole enää varaa ja jäljelle jäävät vain välttämättömät, korjaavat palvelut. Toisin sanoen: ihmisten on vaikea saada apua ennen kuin elämäntilanne kriisiytyy todella pahasti. Samalla eriarvoisuus syvenee.

Ratkaisuna näihin itse luomiin ongelmiimme Honkasalo esittää uskon palauttamista perinteiseen, universaaliin, tulo- ja varallisuuseroja tasoittavaan hyvinvointivaltioon. Sosiaaliturvaa pitää kehittää kohti yhdenvertaista ja kattavaa perustuloa samalla kun palveluita ja tulonsiirtoja uudistetaan. Tasa-arvokäsityksemme pitää päivittää niin että esimerkiksi perhekäsitys kattaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Honkasalon kirjan vahvuus on, että se sanoo suoraan kiusallisen asian: olemme luopuneet perinteisestä, Pekka Kuusen ideoimasta hyvinvointimallistamme ja antaneet vallan uusliberalismille. Siksi eriarvoisuus on kasvanut: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Honkasalon tarkkanäköistä analyysia voisi täydentää toteamalla, että suomalainen uusliberalismi on ollut poliittisen eliitin projekti, johon kaikki eduskuntapuolueet ovat osallistuneet hallitusvastuussa ollessaan. Rationaalisen sisällön uusliberalismille on puolestaan antanut uusklassinen taloustiede, joka esimerkiksi kertoo miten ”työmarkkinoiden rakenteita” pitäisi uudistaa.

Kansalaiset kuitenkin kannattavat perinteistä hyvinvointivaltiota samalla kun käytännön poliittinen päätöksenteko noudattaa uusliberalistista ideologiaa. Pitkään poliitikot näyttelivät ulospäin puolustavansa hyvinvointivaltiota. Nyt poliitikot eivät enää edes yritä ylläpitää tätä retorista sumuverhoa. Samalla kansalaiset ovat turhautuneet, kun heidän ääntään ei kuulla päätöksenteossa. Turhautuminen selittää osittain populistipuolueiden suosiota.

Tarkkanäköisyydestä ja suorapuheisuudesta huolimatta, Honkasalon kuvaus hyvinvointivaltion uudistamisesta jää hieman ohueksi. Perustulo ei tipahda Suomeen taivaasta, vaan se pitää nivoa osaksi olemassa olevaa, erittäin monimutkaista sosiaaliturvajärjestelmää. Honkasalo olisi voinut uhrata perustulon käytännön toteutukselle muutaman sanan. Kirjassaan Honkasalo ei myöskään kovin syvällisesti käy läpi työn organisoinnissa tapahtuneita muutoksia ja muutosten seurauksia selkeän työnantaja/työntekijä-erottelun varaan rakentuneen sosiaaliturvan kannalta. Sen sijaan kirjassa puhutaan paljon poliittisesta kulttuuristamme ja tavastamme keskustella, mikä tietysti on myös tärkeä teema.

Lievistä puutteistaan huolimatta Honkasalon kirja kannattaa lukea puoluekannasta riippumatta, koska se tuo suhteellisuutta vallitsevaan, kovin yksipuoliseen keskusteluun sosiaalipolitiikasta ja hyvinvointivaltiomme tulevaisuudesta.

]]>
10 http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270494-honkasalo-palauttaa-politiikan-politiikkaan#comments Demokratia Hyvinvointivaltio Perustulo Uusliberalismi Vasemmistoliitto Thu, 28 Feb 2019 10:01:07 +0000 Johannes Kananen http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270494-honkasalo-palauttaa-politiikan-politiikkaan
Toisinajattelijat http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270207-toisinajattelijat <p>&nbsp;</p><p>Selaillessa vanhoja uutisia silmiin pistää seuraava 15. päivältä helmikuuta 1966. &rdquo;Toisinajattelija Andrei Donatovit Sinjavski tuomittiin eilen Juli Danielin kanssa työleirille Siperiaan neuvostovastaisesta toiminnasta&rdquo;. Arvatkaa, protestoiko Suomessa tuolloin kukaan tapahtunutta. Arvatkaa, protestoiko aikanaan kukaan marxismi-leninismin uskonnon edustaja koskaan toisinajattelijoiden leiri- tai mielisairaalatuomioita? Yhtäkään niistä? Nyt voikin sitten kiillottaa kilpeään ihmisoikeusaktivistina.</p><p>Mutta toisinajattelu ei ole vain neuvostoajan historiaa. Tänäkin päivänä voi kysyä, siedetäänkö meillä toista mieltä olevien mielipiteitä? Onko meillä yhteiskunnassa toleranssia ja avointa mieltä eri mieltä olevien suhteen? Avautuvatko tiedotusvälineiden ovet muillekin kuin virallista totuutta oleville? &nbsp;</p><p>Tuntuu, että vastaus on mieluimmin ei kuin kyllä. Ja ehkä eniten olen pettynyt siihen, että tiedeyhteisö, jonka periaatteessa pitäisi olla kaikkein avomielisin ja vähiten ennakkoluuloinen, tuntuu sietävän eri mieltä olevia entistä vähemmän. Kuitenkin luulisi, että tieteentekijän pitäisi aina pohtia sitä, olenko varma, että tulokseni ovat oikeat, olenko ehkä sittenkin valinnut väärän lähestymistavan, miksi muut saavat erilaisia tuloksia? Mutta miten usein tiedemiesten kirjoituksissa nykyään näkyy varauksia omien tekemisten, menetelmien ja tulosten suhteen? Miten usein &rdquo;vastapuolta&rdquo; yritetään edes ymmärtää oikein? Käsi ylös!</p><p>Ajatellaan vaikka ilmastomuutoskeskustelua (tarkemmin sanottuna&rdquo;ihmisen aiheuttaman ilmaston muutoksen syiden ja seurausten arviointia). Keskustelussa meillä on &rdquo;virallinen totuus, jonka takana ovat kansainväliset järjestöt, valtiovalta, tiedotusvälineet, poliittiset järjestöt, jne. Kantona kaskessa ovat jotkut tiedemiehet ja jotkut vaikutusvallaltaan marginaaliset poliittiset ryhmät. Voimatasapaino on hieman samanlainen kuin Moskovan piirioikeudessa helmikuussa 1966. Liioittelua? Ehkä, mutta voitteko kuvitella, että esimerkiksi YLE tarjoaisi, jollekin virallisen &rdquo;totuuden&rdquo; kriitikolle mahdollisuuden kertoa näkemyksistään. Tai että löytyisi ilmastouutisia, jotka eivät aina tukisi &rdquo;ainoaa totuutta&rdquo;. Voisiko kuvitella, että koulukirjoissa olisi edes maininta, että nämä ja nämä näkemykset ovat kiistanalaisia, ja niihin pitää suhtautua epäillen niin kauan, kun asiasta ei tiedetä enempää. Voisiko kuvitella, että eri mieltä asioista olevia kohdeltaisiin jollain säädyllisyydellä, eikä vaan jonkinlaisina &rdquo;kylähulluina&rdquo;.</p><p>Ehkä se on liikaa vaadittu. Mutta &rdquo;ilmastonmuutoshan&rdquo; on yksi asia, muutenhan kaikki on hyvin - paremmin kuin (Putinin) Venäjällä. Mutta kuunnellaan hetki vaikka YLE:n uutisia. Mitä meille kerrotaan? &rdquo;Ilman EU:ta/Euroa/ Suomen talous ajautuisi kaaokseen&rdquo;. &rdquo;Suomalainen/pohjoismainen hyvinvointivaltio on suurin yhteiskunnallinen saavutus, joka meillä on ollut ja jota ilman emme selviäisi&rdquo;. &rdquo;Hyvinvointivaltion rahoitus voidaan taata vain lisäämällä rajusti maahanmuuttoa&rdquo;. Suomen puolustusvalmius voidaan turvata vain, jos hankitaan 64 (uusinta mallia olevaa) hävittäjää&rdquo;. &rdquo;Vain yleisen asevelvollisuuden puitteissa&rdquo;. &rdquo;Vain lisäämällä koulutusta&rdquo;. &rdquo;Vain tasa-arvo&hellip;&rdquo;. Niin, aina ne samat sanat &rdquo;vain ja ainoastaan&rdquo;, vain yksi vaihtoehto.</p><p>Jos joku erehtyy päätymään tutkimustulokseen, että ns. siirtomaajärjestelmä ei ehkä sittenkään ollut niin huono kuin on totuttu uskomaan, raportti poistetaan julkaisusta. Koska tulos on väärä ja suututtaa &rdquo;oikeata mieltä&rdquo; olevia ihmisiä. Vielä vähemmän toleranssia taitaa löytyä kasvatustieteistä (paras olla yksilöimättä, koska en halua vastata 1000 vihaiseen kommenttiin). Teologia (mitä siellä muuten tutkitaan - ilmastomuutostako)?</p><p>En tietenkään pitäisi puuttua muiden tieteenalojen asioihin. Suomessa se on sallittua vain niille, jotka ovat tähystäneet koko ikänsä tahtitaivaalle. Sen jälkeen voikin arvioida kaikkia yhteiskunnallisia ilmiöitä tieteen näkökulmasta. Ehkä luonnontieteilijöille sopisi ohjenuoraksi (Kiinan entisen pääministerin) Zhou Enlain tokaisu (vuodelta 1972) kysymykseen, mitä mieltä hän on Ranskan vallankumouksesta: Vastaus oli: &rdquo;on liian aikaista sanoa&rdquo;. Suomessa tällaiseen varovaisuuteen ei ole totuttu. Parin viime vuoden tapahtumien perusteella voidaan julistaa asia lopullisesti selvitetyksi. Ja epäilijät &ndash; mitä nimitystä heistä nyt käytetäänkään&hellip;.?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Selaillessa vanhoja uutisia silmiin pistää seuraava 15. päivältä helmikuuta 1966. ”Toisinajattelija Andrei Donatovit Sinjavski tuomittiin eilen Juli Danielin kanssa työleirille Siperiaan neuvostovastaisesta toiminnasta”. Arvatkaa, protestoiko Suomessa tuolloin kukaan tapahtunutta. Arvatkaa, protestoiko aikanaan kukaan marxismi-leninismin uskonnon edustaja koskaan toisinajattelijoiden leiri- tai mielisairaalatuomioita? Yhtäkään niistä? Nyt voikin sitten kiillottaa kilpeään ihmisoikeusaktivistina.

Mutta toisinajattelu ei ole vain neuvostoajan historiaa. Tänäkin päivänä voi kysyä, siedetäänkö meillä toista mieltä olevien mielipiteitä? Onko meillä yhteiskunnassa toleranssia ja avointa mieltä eri mieltä olevien suhteen? Avautuvatko tiedotusvälineiden ovet muillekin kuin virallista totuutta oleville?  

Tuntuu, että vastaus on mieluimmin ei kuin kyllä. Ja ehkä eniten olen pettynyt siihen, että tiedeyhteisö, jonka periaatteessa pitäisi olla kaikkein avomielisin ja vähiten ennakkoluuloinen, tuntuu sietävän eri mieltä olevia entistä vähemmän. Kuitenkin luulisi, että tieteentekijän pitäisi aina pohtia sitä, olenko varma, että tulokseni ovat oikeat, olenko ehkä sittenkin valinnut väärän lähestymistavan, miksi muut saavat erilaisia tuloksia? Mutta miten usein tiedemiesten kirjoituksissa nykyään näkyy varauksia omien tekemisten, menetelmien ja tulosten suhteen? Miten usein ”vastapuolta” yritetään edes ymmärtää oikein? Käsi ylös!

Ajatellaan vaikka ilmastomuutoskeskustelua (tarkemmin sanottuna”ihmisen aiheuttaman ilmaston muutoksen syiden ja seurausten arviointia). Keskustelussa meillä on ”virallinen totuus, jonka takana ovat kansainväliset järjestöt, valtiovalta, tiedotusvälineet, poliittiset järjestöt, jne. Kantona kaskessa ovat jotkut tiedemiehet ja jotkut vaikutusvallaltaan marginaaliset poliittiset ryhmät. Voimatasapaino on hieman samanlainen kuin Moskovan piirioikeudessa helmikuussa 1966. Liioittelua? Ehkä, mutta voitteko kuvitella, että esimerkiksi YLE tarjoaisi, jollekin virallisen ”totuuden” kriitikolle mahdollisuuden kertoa näkemyksistään. Tai että löytyisi ilmastouutisia, jotka eivät aina tukisi ”ainoaa totuutta”. Voisiko kuvitella, että koulukirjoissa olisi edes maininta, että nämä ja nämä näkemykset ovat kiistanalaisia, ja niihin pitää suhtautua epäillen niin kauan, kun asiasta ei tiedetä enempää. Voisiko kuvitella, että eri mieltä asioista olevia kohdeltaisiin jollain säädyllisyydellä, eikä vaan jonkinlaisina ”kylähulluina”.

Ehkä se on liikaa vaadittu. Mutta ”ilmastonmuutoshan” on yksi asia, muutenhan kaikki on hyvin - paremmin kuin (Putinin) Venäjällä. Mutta kuunnellaan hetki vaikka YLE:n uutisia. Mitä meille kerrotaan? ”Ilman EU:ta/Euroa/ Suomen talous ajautuisi kaaokseen”. ”Suomalainen/pohjoismainen hyvinvointivaltio on suurin yhteiskunnallinen saavutus, joka meillä on ollut ja jota ilman emme selviäisi”. ”Hyvinvointivaltion rahoitus voidaan taata vain lisäämällä rajusti maahanmuuttoa”. Suomen puolustusvalmius voidaan turvata vain, jos hankitaan 64 (uusinta mallia olevaa) hävittäjää”. ”Vain yleisen asevelvollisuuden puitteissa”. ”Vain lisäämällä koulutusta”. ”Vain tasa-arvo…”. Niin, aina ne samat sanat ”vain ja ainoastaan”, vain yksi vaihtoehto.

Jos joku erehtyy päätymään tutkimustulokseen, että ns. siirtomaajärjestelmä ei ehkä sittenkään ollut niin huono kuin on totuttu uskomaan, raportti poistetaan julkaisusta. Koska tulos on väärä ja suututtaa ”oikeata mieltä” olevia ihmisiä. Vielä vähemmän toleranssia taitaa löytyä kasvatustieteistä (paras olla yksilöimättä, koska en halua vastata 1000 vihaiseen kommenttiin). Teologia (mitä siellä muuten tutkitaan - ilmastomuutostako)?

En tietenkään pitäisi puuttua muiden tieteenalojen asioihin. Suomessa se on sallittua vain niille, jotka ovat tähystäneet koko ikänsä tahtitaivaalle. Sen jälkeen voikin arvioida kaikkia yhteiskunnallisia ilmiöitä tieteen näkökulmasta. Ehkä luonnontieteilijöille sopisi ohjenuoraksi (Kiinan entisen pääministerin) Zhou Enlain tokaisu (vuodelta 1972) kysymykseen, mitä mieltä hän on Ranskan vallankumouksesta: Vastaus oli: ”on liian aikaista sanoa”. Suomessa tällaiseen varovaisuuteen ei ole totuttu. Parin viime vuoden tapahtumien perusteella voidaan julistaa asia lopullisesti selvitetyksi. Ja epäilijät – mitä nimitystä heistä nyt käytetäänkään….?

 

 

]]>
40 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270207-toisinajattelijat#comments Hyvinvointivaltio Ilmastomuutos Yleisradio Sat, 23 Feb 2019 21:40:45 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270207-toisinajattelijat
Hei hei hyvinvointivaltio! http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268834-hei-hei-hyvinvointivaltio <p>Suomalaista hyvinvointivaltiota ollaan ajamassa alas. Mikään 2000-luvulla vallalla ollut hallitus ei ole suhtautunut yhtä vihamielisesti tasa-arvoista ja hyvinvoivaa suomalaista yhteiskuntaa kohtaan kuin Sipilän kolmen kopla. Yksityistä, aktivoi ja ulkoista voisi yhtä hyvin olla nykyhallituksen motto, jonka ohjaamana he ryöstävät köyhiltä ja antavat rikkaille.</p><p>Sote-uudistuksen piti pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio ja tehdä siitä samalla taloudellisesti kestävä. Todellisuudessa toteutuessaan sen tuottamat säästöt katoaisivat maakuntien ja yksityisten yritysten taskuun nopeammin kuin pieru Saharaan. Kaiken lisäksi nämä säästöt pitäisi tehdä sosiaali- ja terveysjärjestelmästä, joka on jo nyt yksi Euroopan ja maailman kustannustehokkaimmista.</p><p>Yksityistämisen mantra, jota meille on toitotettu viimeiset neljä vuotta ei ole tuonut säästöjä tai parantanut tavallisen suomalaisen palveluita. Viime päivien ulostulot ovat vain todistaneet, kuinka häikäilemättömiä yksityiset palveluntuottajat voivat oikeastaan olla yrittäessään epätoivoisesti tehdä voittoa. Helsingissä rahaa tehdään lasten kustannuksella luvattomissa päiväkodeissa ja Kristiinankaupungissa vanhuksia käytetään törkeästi hyväksi heidän oman terveytensä ja turvallisuutensa kustannuksella.</p><p>Pahimmillaan nämä yksityistämispolitiikan seurauksena vahvistuneet hoitoalan yritykset eivät edes maksa verojaan Suomeen, vaan kirjanpitokikkailun avulla siirtävät valtavia summia osakkeenomistajilleen korkomaksujen kautta. Poliitikot, jotka tukevat toimillaan näitä verokiertoon syyllistyviä yrityksiä, ovat yhtä lailla lianneet kätensä ja ansaitsisivat oppitunnin hyvästä hallintotavasta.</p><p>Rapautunut hyvinvointivaltio voidaan vielä pelastaa itsekkäiden poliitikkojen käsistä, mutta elämme nyt ratkaisun hetkiä. Jos neljä seuraavaa vuotta ovat yhtään Sipilän koplan kaltaisia, niin ne peruspilarit, jotka tukevat nykymuotoista suomalaista hyvinvointivaltiota romahtavat. Niiden mukana voimme myös heittää hyvästit niiden tukemalle turvaverkolle, joka on tähän mennessä kouluttanut, ruokkinut ja pitänyt huolta jokaisesta suomalaisesta. Pahoinvointipolitiikalle on nyt annettu mahdollisuus &ndash; oliko siis viimein aika kokeilla jotain täysin vastakkaista?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaista hyvinvointivaltiota ollaan ajamassa alas. Mikään 2000-luvulla vallalla ollut hallitus ei ole suhtautunut yhtä vihamielisesti tasa-arvoista ja hyvinvoivaa suomalaista yhteiskuntaa kohtaan kuin Sipilän kolmen kopla. Yksityistä, aktivoi ja ulkoista voisi yhtä hyvin olla nykyhallituksen motto, jonka ohjaamana he ryöstävät köyhiltä ja antavat rikkaille.

Sote-uudistuksen piti pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio ja tehdä siitä samalla taloudellisesti kestävä. Todellisuudessa toteutuessaan sen tuottamat säästöt katoaisivat maakuntien ja yksityisten yritysten taskuun nopeammin kuin pieru Saharaan. Kaiken lisäksi nämä säästöt pitäisi tehdä sosiaali- ja terveysjärjestelmästä, joka on jo nyt yksi Euroopan ja maailman kustannustehokkaimmista.

Yksityistämisen mantra, jota meille on toitotettu viimeiset neljä vuotta ei ole tuonut säästöjä tai parantanut tavallisen suomalaisen palveluita. Viime päivien ulostulot ovat vain todistaneet, kuinka häikäilemättömiä yksityiset palveluntuottajat voivat oikeastaan olla yrittäessään epätoivoisesti tehdä voittoa. Helsingissä rahaa tehdään lasten kustannuksella luvattomissa päiväkodeissa ja Kristiinankaupungissa vanhuksia käytetään törkeästi hyväksi heidän oman terveytensä ja turvallisuutensa kustannuksella.

Pahimmillaan nämä yksityistämispolitiikan seurauksena vahvistuneet hoitoalan yritykset eivät edes maksa verojaan Suomeen, vaan kirjanpitokikkailun avulla siirtävät valtavia summia osakkeenomistajilleen korkomaksujen kautta. Poliitikot, jotka tukevat toimillaan näitä verokiertoon syyllistyviä yrityksiä, ovat yhtä lailla lianneet kätensä ja ansaitsisivat oppitunnin hyvästä hallintotavasta.

Rapautunut hyvinvointivaltio voidaan vielä pelastaa itsekkäiden poliitikkojen käsistä, mutta elämme nyt ratkaisun hetkiä. Jos neljä seuraavaa vuotta ovat yhtään Sipilän koplan kaltaisia, niin ne peruspilarit, jotka tukevat nykymuotoista suomalaista hyvinvointivaltiota romahtavat. Niiden mukana voimme myös heittää hyvästit niiden tukemalle turvaverkolle, joka on tähän mennessä kouluttanut, ruokkinut ja pitänyt huolta jokaisesta suomalaisesta. Pahoinvointipolitiikalle on nyt annettu mahdollisuus – oliko siis viimein aika kokeilla jotain täysin vastakkaista?

]]>
0 http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268834-hei-hei-hyvinvointivaltio#comments Epävarma tulevaisuus Hyvinvointivaltio Juha Sipilä Fri, 01 Feb 2019 11:03:30 +0000 Markus Myllyniemi http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268834-hei-hei-hyvinvointivaltio
Demokratiat taistelevat elämästään http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268810-demokratiat-taistelevat-elamastaan <p>Entinen Tanskan ulkoministeriön taloudellisten asioiden ja kauppapolitiikan valtiosihteeri, nykyisin jo varsin iäkkäänä miehenä Singaporessa vaikuttava Jørgen Ørstrøm-Møller, kirjoitti taannoin ajatuksia herättävän kolumnin kuudesta demokratiaa uhkaavasta vaarasta (linkitin se Facebookiinkin). Kommentoin sitä nyt tarkemmin.</p><p><strong>Kuinka edustava demokratia on?</strong></p><p>Ongelmana on tässä se, että kansanedustajien on noudatettava puolueensa linjaa eikä parlamentaarinen demokratia siksi pysty heijastamaan kansan tahtoa. Seurauksena on ollut, että hallitukset eivät enää helposti saa enemmistöä kannalleen eivätkä edustajat voi äänestää omantuntonsa mukaisesti. Esimerkit löytyvät kuitenkin lähinnä Yhdysvalloista ja Britanniasta, joissa kaksipuoluejärjestelmä on kärjistänyt poliittisten mielipiteiden polarisaatiota entisestään. Suomen kaltaisissa maissa voidaan tosin havaita samaa ainakin sikäli, että puoluekenttä pirstaloituu ja mielipidekirjo laajenee niin, että toimivia hallituksia on entistä vaikeampi saada kokoon.</p><p>Demokratian &rdquo;edustavuuden&rdquo; asemesta olisin kuitenkin taipuvainen näkemään ongelmana &rdquo;edustuksellisuuden&rdquo; murenemisen ja kasvavat vaatimukset korvata se erilaisilla suoran demokratian muodoilla. Suora demokratia ilmaantui maailmaan ensiksi antiikin Kreikassa ja Roomassa, ja se johti molemmissa umpikujaan. Ensin mainitussa syynä oli sen rappeutuminen kansankiihottajien temmellyskentäksi. Viimemainitussa lisäksi siksi, että valtakunta kasvoi liian suureksi. Edustuksellisuus, ensin säätyihin, sittemmin vaaleihin perustuva, mahdollisti sen käyttöönoton suurissakin valtioissa.</p><p>Nyttemmin edustuksellinen demokratia on joutunut uhan alle sekä siksi, että teknologia nykyisin mahdollistaisi suoran demokratian myös suurissa aluevaltioissa että siksi, että samainen teknologia myös mahdollistaa valittujen edustajien painostamisen käyttäytymään yhtä vastuuttomasti kuin antiikin ajan kansankiihottajain manipuloimat kansankokoukset. Ostrakismia ja kansankokouksen langettamia kuolemantuomioita ei vielä ole kirjaimellisesti käytössä, mutta virtuaalisesti &rdquo;mob rule&rdquo; on jo arkipäivää, kuten poliittiset ruumiitkin.</p><p><strong>Järjestelmästä elävät ja vaurauden luojat</strong></p><p>Monissa maissa alkaa hyvinvointivaltion edunsaajain määrä nousta samalle tasolle kuin niiden määrä, jotka etuja rahoittavat. Niinpä edunsaajat, varsinkin kun heihin lisätään tukibyrokratian pyörittäjät, alkavat päästä määräämään vaurauden luomisen ehdoista. Edunsaajat eivät enää pidä etuja asiana, jonka varaan jäädään, jos toimeentulo jostain syystä (työttömyys, ammattitaidon vanheneminen tms.) lakkaa, toisin sanoen jonakin väliaikaisena. He alkavat vaatia valtiolta &rdquo;tarjouksia&rdquo;, jotka he voivat joko hyväksyä tai hylätä, ja silti vaatia itselleen etuuksia.</p><p>Havainto, että edunsaajat saattavat, ainakin yhdessä etuja hallinnoivan virkamiehistön kanssa, saada poliittisen enemmistön, ei ole uusi Suomessakaan, ainakaan kunnissa, mutta tarkkanäköinen se on. Sen sijaan on vaikea &ndash; ainakin minun &ndash; ymmärtää, mitä Møller tarkoittaa &rdquo;tarjouksilla valtiolta&rdquo;, ellei se sitten ole tapa ilmaista, että valtion täytyy huolehtia heille myös työpaikka tai muu ajanviettotapa sen lisäksi, että he edelleen saavat nauttia etuuksistaankin.</p><p>Kaikille maksettava perustulo olisi tapa vastata tähän tendenssiin, mutta samalla se myös osoittaa, millaisiin esteisiin perustulohankkeet luultavasti törmäisivät. Toisaalta olisivat benzyskowiczit, jotka jo nyt parhaimpaan populistityyliin nostattavat tunteita &rdquo;laiskureiden elättämistä&rdquo; vastaan, toisaalta viherpiipertäjät, jotka eivät näe muuta mahdollisuutta &ndash; eivätkä monet muuta tavoittelekaan &ndash; kuin että perustulo annettaisiin kaikkien tai useimpien nykyisten tukien päälle.</p><p><strong>Etuuksien määrä on kasvamassa</strong></p><p>Poliitikkojen on ollut nieltävä se, että on hirveän vaikea peruuttaa kerran myönnettyjä hyvinvointietuuksia. Päinvastoin, vaaleja voitetaan lupaamalla niitä lisää. Äänestäjät ymmärsivät joskus muinoin, että tuet oli tarkoitettu tilanteisiin, joissa he eivät pystyneet huolehtimaan itsestään. Tämä aika on mennyt, ja nykyiset sukupolvet eivät ole muunlaista aikaa kuin hyvinvointipalvelut tunteneetkaan. Niinpä he pitävät niitä oikeutenaan. Yhteiskuntamoraalin kannalta seuraukset ovat tuhoisat, ja todistekin löytyy: muinainen Rooma, jossa kerran ylpeä kansa muuttui vallantavoittelijoiden (ja myöhemmin keisarien) leipää ja sirkushuveja odottavaksi roskajoukoksi.</p><p>Niin pitkällä ei vielä olla nykyaikana eikä niin pitkälle ehkä päästäkään, muun muassa siksi, että nyt leipää ja sirkushuveja on järjestettävä kautta valtakunnan eikä vain oman maan Roomalle, mutta samantyyppiselle kehitykselle on kyllä aineksia. Vielä enemmän on aineksia tulojen ja varallisuuden yhä epätasaisemmalle jakaantumiselle, elämänmahdollisuuksien kutistumiselle ja toivottomuudelle sekä näistä kumpuavalle kaunalle ja raivolle, jonka purkautumisesta nähdään esimerkkejä Ranskassa.</p><p><strong>Politiikasta on tullut ammatti</strong></p><p>Edustuksellisen demokratian vahvuus oli, että se &rdquo;edusti&rdquo;, nimittäin että parlamentin kokoonpano heijasti kansan kokoonpanoa (vaikka naisia oli vähän). Useimmat edustajat olivat hankkineet kokemusta poliittisten organisaatioiden ulkopuolelta ennen politiikkaan tuloaan ja jatkoivatpa monet ammatissaan vielä edustajinakin. Niinpä työväkeä edustavat olivat (ainakin olleet) työläisiä, viljelijöiden edusmiehet viljelijöitä ja niin edelleen.</p><p>Nyt tällaiset edustajat ovat harvinaisuuksia. Useimmat ovat nousseet esiin nuoresta asti puolueorganisaatioiden kautta eikä heillä ole ollut paljon kosketusta niiden ulkopuoliseen elämään. Politiikasta tulee tällaisille poliitikoille helposti vain peliä ja heistä luokkana eristäytynyt ja itseään ylläpitävä eliitti, mikä kasvattaa kansan ja sen &rdquo;edustajien&rdquo; välistä kuilua ja ruokkii tunnetta, että &rdquo;systeemi&rdquo; ei heitä kuuntele eikä heistä välitä.</p><p>Omat kokemukseni suomalaisista poliitikoista eivät ole aivan noin dystooppisia, vaikka Møllerin kuvaama ilmiö sinänsä varmasti pätee Suomessakin. Poliitikolla on maassa, jossa on vallalla henkilövaali, oltava kyky vakuuttaa äänestäjät puolelleen, eikä se onnistu eristäytymällä äänestäjistä. Peliäkin politiikka on, mutta ei vain peliä. Sen sijaan poliitikon kohtalo riippuu nykyisin enemmän kuin koskaan ennen tunnettuudesta, ja siinä hän on riippuvainen, suorastaan epäterveellä tavalla, mediasta, sekä perinteisestä että nykyään yhä enemmän sosiaalisesta. Viimemainittuakaan hän ei itse henkilökohtaisesti pysty &rdquo;pyörittämään&rdquo;, ja on itse asiassa aikamoinen mysteeri, miten sosiaalisessa mediassa noustaan taustakohinan yläpuolelle, jos nimeä ei ole ensin saatu sosiaalisen median ulkopuolella, jota taas dominoi perinteinen media.</p><p><strong>Sosiaalinen verkostoituminen</strong></p><p>Sosiaalinen media on riistänyt poliittiselta järjestelmältä aloiteoikeuden, sanoo Møller. Enää ei ole niin, että poliitikko kertoo äänestäjille mitä aikoo, vaan nykyisin on myös päinvastoin. Puolueet ovat muuttuneet proaktiivisista reaktiivisiksi toimijoiksi, jotka juoksevat asioiden perässä ja yrittävät vastata muiden asettamiin kysymyksiin. Se ei herätä äänestäjien luottamusta. Eikä tässä kaikki: Yhdysvalloista nähdään, miten presidentti käyttää sosiaalisia verkostoja levittääkseen omaa informaatiotaan häiriöntekomielessä. Varsinkin tviittaus rajoitettuine merkkimäärineen pakottaa yksinkertaistamaan monimutkaisia asiakysymyksiä, kun mahdollisimman monen huomion herättäminen on tärkeintä.</p><p><strong>Poliitikot ovat menettäneet otteensa kansasta erityisesti maahanmuutossa</strong></p><p>Pitkään globalisaatio merkitsi vapaata kauppaa ja ulkomaisia investointeja. Asenteet sitä kohtaan muuttuivat, kun ihmiset kohtasivat sen henkilökohtaisella tasolla eri lailla käyttäytyvien, eri kulttuureista peräisin olevien ja erilaisia uskontoja harjoittavien ihmisten hahmossa. Uhatuksi ei tunnettu enää vain työpaikkoja, vaan myös jokapäiväinen elämä kauppakeskuksissa, työpaikoilla, naapurustossa ja lasten kouluissa. Konkreettisesti ilmiötä voi kuvata maassa asuvien mutta muualla syntyneiden väestöosuuksilla, jotka tyypillisesti vaihtelevat 8 ja 18 prosentin välillä Euroopassa (Møllerin listalla ei ollut Sveitsiä, jossa se on vielä suurempi, ei myöskään Suomea, jossa se on hieman yli 6, ei myöskään Itä-Euroopan maita, joissa se on yhä vähäinen).</p><p>Vastaanottajamaiden poliittiset järjestelmät ovat epäonnistuneet tämän kysymyksen käsittelyssä. Kantaväestöä ei ole valmistettu tällaiseen maahanmuuttoon eikä tulijoita valmennettu siihen, että heidän on sopeuduttava vastaanottajamaihin eikä päinvastoin. Molemmat tuntevat itsensä petetyiksi ja luovat toimintatilaa populistisille puolueille.</p><p><strong>Mitä tapahtuu seuraavaksi?</strong></p><p>Liberaalit demokratiat kokevat parhaillaan yhteiskunnissaan yhteenottoa vähemmän koulutetun enemmistön ja korkeammin koulutetun vähemmistön välillä. Sosiaalinen media on antanut ensin mainitulle jotain mitä sillä ei ole ennen ollut: pääsyn mediaan ja mahdollisuuden määrätä siitä mitä on yhteiskunnan asialistalla. Lopputuloksen määrää se, miten demokratiat onnistuvat estämään hallituksia käyttämästä valtaansa väärin ihmisten tietosuojaa murtamalla. Toiseksi, kansalaisille on saatava perille se, että on heidän asiansa estää valeuutisia ja muuta vahingollista informaatiota leviämästä. Filosofi John Lockeen (1632-1704) vedoten Møller kuuluttaa itsekuria vapauden käytössä niiltä, jotka vapautta nauttivat.</p><p>On pakko sanoa, että taas kerran vaikuttaa diagnoosi tarkemmalta kuin ehdotettu hoito tehokkaalta. Jos demokratiat tosiaan taistelevat elämästään, eivät ne taida näillä kahdella reseptillä taudistaan toipua. Toisekseen, uhkia ei tule ainoastaan demokratioiden sisältä, niin todellisia kuin ne ovatkin, vaan myös ulkopuolelta. Se on kuitenkin eri tarina.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Entinen Tanskan ulkoministeriön taloudellisten asioiden ja kauppapolitiikan valtiosihteeri, nykyisin jo varsin iäkkäänä miehenä Singaporessa vaikuttava Jørgen Ørstrøm-Møller, kirjoitti taannoin ajatuksia herättävän kolumnin kuudesta demokratiaa uhkaavasta vaarasta (linkitin se Facebookiinkin). Kommentoin sitä nyt tarkemmin.

Kuinka edustava demokratia on?

Ongelmana on tässä se, että kansanedustajien on noudatettava puolueensa linjaa eikä parlamentaarinen demokratia siksi pysty heijastamaan kansan tahtoa. Seurauksena on ollut, että hallitukset eivät enää helposti saa enemmistöä kannalleen eivätkä edustajat voi äänestää omantuntonsa mukaisesti. Esimerkit löytyvät kuitenkin lähinnä Yhdysvalloista ja Britanniasta, joissa kaksipuoluejärjestelmä on kärjistänyt poliittisten mielipiteiden polarisaatiota entisestään. Suomen kaltaisissa maissa voidaan tosin havaita samaa ainakin sikäli, että puoluekenttä pirstaloituu ja mielipidekirjo laajenee niin, että toimivia hallituksia on entistä vaikeampi saada kokoon.

Demokratian ”edustavuuden” asemesta olisin kuitenkin taipuvainen näkemään ongelmana ”edustuksellisuuden” murenemisen ja kasvavat vaatimukset korvata se erilaisilla suoran demokratian muodoilla. Suora demokratia ilmaantui maailmaan ensiksi antiikin Kreikassa ja Roomassa, ja se johti molemmissa umpikujaan. Ensin mainitussa syynä oli sen rappeutuminen kansankiihottajien temmellyskentäksi. Viimemainitussa lisäksi siksi, että valtakunta kasvoi liian suureksi. Edustuksellisuus, ensin säätyihin, sittemmin vaaleihin perustuva, mahdollisti sen käyttöönoton suurissakin valtioissa.

Nyttemmin edustuksellinen demokratia on joutunut uhan alle sekä siksi, että teknologia nykyisin mahdollistaisi suoran demokratian myös suurissa aluevaltioissa että siksi, että samainen teknologia myös mahdollistaa valittujen edustajien painostamisen käyttäytymään yhtä vastuuttomasti kuin antiikin ajan kansankiihottajain manipuloimat kansankokoukset. Ostrakismia ja kansankokouksen langettamia kuolemantuomioita ei vielä ole kirjaimellisesti käytössä, mutta virtuaalisesti ”mob rule” on jo arkipäivää, kuten poliittiset ruumiitkin.

Järjestelmästä elävät ja vaurauden luojat

Monissa maissa alkaa hyvinvointivaltion edunsaajain määrä nousta samalle tasolle kuin niiden määrä, jotka etuja rahoittavat. Niinpä edunsaajat, varsinkin kun heihin lisätään tukibyrokratian pyörittäjät, alkavat päästä määräämään vaurauden luomisen ehdoista. Edunsaajat eivät enää pidä etuja asiana, jonka varaan jäädään, jos toimeentulo jostain syystä (työttömyys, ammattitaidon vanheneminen tms.) lakkaa, toisin sanoen jonakin väliaikaisena. He alkavat vaatia valtiolta ”tarjouksia”, jotka he voivat joko hyväksyä tai hylätä, ja silti vaatia itselleen etuuksia.

Havainto, että edunsaajat saattavat, ainakin yhdessä etuja hallinnoivan virkamiehistön kanssa, saada poliittisen enemmistön, ei ole uusi Suomessakaan, ainakaan kunnissa, mutta tarkkanäköinen se on. Sen sijaan on vaikea – ainakin minun – ymmärtää, mitä Møller tarkoittaa ”tarjouksilla valtiolta”, ellei se sitten ole tapa ilmaista, että valtion täytyy huolehtia heille myös työpaikka tai muu ajanviettotapa sen lisäksi, että he edelleen saavat nauttia etuuksistaankin.

Kaikille maksettava perustulo olisi tapa vastata tähän tendenssiin, mutta samalla se myös osoittaa, millaisiin esteisiin perustulohankkeet luultavasti törmäisivät. Toisaalta olisivat benzyskowiczit, jotka jo nyt parhaimpaan populistityyliin nostattavat tunteita ”laiskureiden elättämistä” vastaan, toisaalta viherpiipertäjät, jotka eivät näe muuta mahdollisuutta – eivätkä monet muuta tavoittelekaan – kuin että perustulo annettaisiin kaikkien tai useimpien nykyisten tukien päälle.

Etuuksien määrä on kasvamassa

Poliitikkojen on ollut nieltävä se, että on hirveän vaikea peruuttaa kerran myönnettyjä hyvinvointietuuksia. Päinvastoin, vaaleja voitetaan lupaamalla niitä lisää. Äänestäjät ymmärsivät joskus muinoin, että tuet oli tarkoitettu tilanteisiin, joissa he eivät pystyneet huolehtimaan itsestään. Tämä aika on mennyt, ja nykyiset sukupolvet eivät ole muunlaista aikaa kuin hyvinvointipalvelut tunteneetkaan. Niinpä he pitävät niitä oikeutenaan. Yhteiskuntamoraalin kannalta seuraukset ovat tuhoisat, ja todistekin löytyy: muinainen Rooma, jossa kerran ylpeä kansa muuttui vallantavoittelijoiden (ja myöhemmin keisarien) leipää ja sirkushuveja odottavaksi roskajoukoksi.

Niin pitkällä ei vielä olla nykyaikana eikä niin pitkälle ehkä päästäkään, muun muassa siksi, että nyt leipää ja sirkushuveja on järjestettävä kautta valtakunnan eikä vain oman maan Roomalle, mutta samantyyppiselle kehitykselle on kyllä aineksia. Vielä enemmän on aineksia tulojen ja varallisuuden yhä epätasaisemmalle jakaantumiselle, elämänmahdollisuuksien kutistumiselle ja toivottomuudelle sekä näistä kumpuavalle kaunalle ja raivolle, jonka purkautumisesta nähdään esimerkkejä Ranskassa.

Politiikasta on tullut ammatti

Edustuksellisen demokratian vahvuus oli, että se ”edusti”, nimittäin että parlamentin kokoonpano heijasti kansan kokoonpanoa (vaikka naisia oli vähän). Useimmat edustajat olivat hankkineet kokemusta poliittisten organisaatioiden ulkopuolelta ennen politiikkaan tuloaan ja jatkoivatpa monet ammatissaan vielä edustajinakin. Niinpä työväkeä edustavat olivat (ainakin olleet) työläisiä, viljelijöiden edusmiehet viljelijöitä ja niin edelleen.

Nyt tällaiset edustajat ovat harvinaisuuksia. Useimmat ovat nousseet esiin nuoresta asti puolueorganisaatioiden kautta eikä heillä ole ollut paljon kosketusta niiden ulkopuoliseen elämään. Politiikasta tulee tällaisille poliitikoille helposti vain peliä ja heistä luokkana eristäytynyt ja itseään ylläpitävä eliitti, mikä kasvattaa kansan ja sen ”edustajien” välistä kuilua ja ruokkii tunnetta, että ”systeemi” ei heitä kuuntele eikä heistä välitä.

Omat kokemukseni suomalaisista poliitikoista eivät ole aivan noin dystooppisia, vaikka Møllerin kuvaama ilmiö sinänsä varmasti pätee Suomessakin. Poliitikolla on maassa, jossa on vallalla henkilövaali, oltava kyky vakuuttaa äänestäjät puolelleen, eikä se onnistu eristäytymällä äänestäjistä. Peliäkin politiikka on, mutta ei vain peliä. Sen sijaan poliitikon kohtalo riippuu nykyisin enemmän kuin koskaan ennen tunnettuudesta, ja siinä hän on riippuvainen, suorastaan epäterveellä tavalla, mediasta, sekä perinteisestä että nykyään yhä enemmän sosiaalisesta. Viimemainittuakaan hän ei itse henkilökohtaisesti pysty ”pyörittämään”, ja on itse asiassa aikamoinen mysteeri, miten sosiaalisessa mediassa noustaan taustakohinan yläpuolelle, jos nimeä ei ole ensin saatu sosiaalisen median ulkopuolella, jota taas dominoi perinteinen media.

Sosiaalinen verkostoituminen

Sosiaalinen media on riistänyt poliittiselta järjestelmältä aloiteoikeuden, sanoo Møller. Enää ei ole niin, että poliitikko kertoo äänestäjille mitä aikoo, vaan nykyisin on myös päinvastoin. Puolueet ovat muuttuneet proaktiivisista reaktiivisiksi toimijoiksi, jotka juoksevat asioiden perässä ja yrittävät vastata muiden asettamiin kysymyksiin. Se ei herätä äänestäjien luottamusta. Eikä tässä kaikki: Yhdysvalloista nähdään, miten presidentti käyttää sosiaalisia verkostoja levittääkseen omaa informaatiotaan häiriöntekomielessä. Varsinkin tviittaus rajoitettuine merkkimäärineen pakottaa yksinkertaistamaan monimutkaisia asiakysymyksiä, kun mahdollisimman monen huomion herättäminen on tärkeintä.

Poliitikot ovat menettäneet otteensa kansasta erityisesti maahanmuutossa

Pitkään globalisaatio merkitsi vapaata kauppaa ja ulkomaisia investointeja. Asenteet sitä kohtaan muuttuivat, kun ihmiset kohtasivat sen henkilökohtaisella tasolla eri lailla käyttäytyvien, eri kulttuureista peräisin olevien ja erilaisia uskontoja harjoittavien ihmisten hahmossa. Uhatuksi ei tunnettu enää vain työpaikkoja, vaan myös jokapäiväinen elämä kauppakeskuksissa, työpaikoilla, naapurustossa ja lasten kouluissa. Konkreettisesti ilmiötä voi kuvata maassa asuvien mutta muualla syntyneiden väestöosuuksilla, jotka tyypillisesti vaihtelevat 8 ja 18 prosentin välillä Euroopassa (Møllerin listalla ei ollut Sveitsiä, jossa se on vielä suurempi, ei myöskään Suomea, jossa se on hieman yli 6, ei myöskään Itä-Euroopan maita, joissa se on yhä vähäinen).

Vastaanottajamaiden poliittiset järjestelmät ovat epäonnistuneet tämän kysymyksen käsittelyssä. Kantaväestöä ei ole valmistettu tällaiseen maahanmuuttoon eikä tulijoita valmennettu siihen, että heidän on sopeuduttava vastaanottajamaihin eikä päinvastoin. Molemmat tuntevat itsensä petetyiksi ja luovat toimintatilaa populistisille puolueille.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Liberaalit demokratiat kokevat parhaillaan yhteiskunnissaan yhteenottoa vähemmän koulutetun enemmistön ja korkeammin koulutetun vähemmistön välillä. Sosiaalinen media on antanut ensin mainitulle jotain mitä sillä ei ole ennen ollut: pääsyn mediaan ja mahdollisuuden määrätä siitä mitä on yhteiskunnan asialistalla. Lopputuloksen määrää se, miten demokratiat onnistuvat estämään hallituksia käyttämästä valtaansa väärin ihmisten tietosuojaa murtamalla. Toiseksi, kansalaisille on saatava perille se, että on heidän asiansa estää valeuutisia ja muuta vahingollista informaatiota leviämästä. Filosofi John Lockeen (1632-1704) vedoten Møller kuuluttaa itsekuria vapauden käytössä niiltä, jotka vapautta nauttivat.

On pakko sanoa, että taas kerran vaikuttaa diagnoosi tarkemmalta kuin ehdotettu hoito tehokkaalta. Jos demokratiat tosiaan taistelevat elämästään, eivät ne taida näillä kahdella reseptillä taudistaan toipua. Toisekseen, uhkia ei tule ainoastaan demokratioiden sisältä, niin todellisia kuin ne ovatkin, vaan myös ulkopuolelta. Se on kuitenkin eri tarina.

]]>
38 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268810-demokratiat-taistelevat-elamastaan#comments Demokratia Edunsaajat Hyvinvointivaltio Maahanmuutto Politiikka Fri, 01 Feb 2019 07:11:02 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268810-demokratiat-taistelevat-elamastaan
Esperi Care on vain jäävuorenhuippu jota hallituksen sote malli vain pahentaa http://sebuandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268636-esperi-care-on-vain-jaavuorenhuippu-jota-hallituksen-sote-malli-vain-pahentaa <p>Esperi Caren toiminta on vain jäävuorenhuippu.</p><p>&nbsp;</p><p>Jo viime hallituskauden aikana sukulaiseni ja tuttuni jotka ovat työskennelleet sosiaali ja terveyspalveluissa ovat kertoneet riittämättömästä henkilöstömitoituksesta, mistä viime hallitus yritti laittaa lakiin henkilöstöminimin, mutta kokoomuksen vastustuksen takia asia ei edennyt.</p><p>&nbsp;</p><p>Esimerkiksi kompleksissa joissa useita asuntoja joissa vanhukset asuvat on yövuoroissa vain yksi työntekijä jolla on normaalissakin tilanteessa kiire ja hätää kärsivät vanhukset joutuvat odottamaan apua. Työntekijä oli sanonut jos tulisi hätätilanne esimerkiksi tulipalo ruumiita tulisi paljon. Työntekijät olivat kertoneet firman johdolle yöpäivystyksen henkilöstöpulasta, mutta kuuroille korville asiasta puhuneet.</p><p>&nbsp;</p><p>Myös keskittäminen on vähentänyt tekevien käsien määrää esimerkiksi Loimaan sairaalan ilta, yö ja viikonloppupäivystys on siirretty Turkuun, mutta henkilöstöä ei ole yksi yhteen siirretty töihin vaan pienemmällä käsimäärällä pitää hoitaa isompi määrä potilaita!</p><p>&nbsp;</p><p>Oikeistohallituksen aikana asiakasmaksut ovat nousseet dramaattisesti, lääkekorvauksia on leikattu esimerkiksi laittamalla 50 euron vuosiomavastuu jota ennen ei kelakorvauksia tule joka pienituloiselle on iso raha alkuvuodesta ja&nbsp; mm diabetes lääkkeiden omavastuuta nostettu reilusti.</p><p>&nbsp;</p><p>Asiantuntijoiden mukaan Oikeistohallituksen sote uudistuksen myötä kustannukset kasvavat ja siitä huolimatta hoidon laatu ja hoitoon pääsy ei parane ja koska maakunnille ei tule verotusoikeutta on seurauksena kaksi asiaa: Lisää keskittämistä, asiakasmaksujen reilut nostot ja jopa joitakin sairauksia ei hoideta julkisista varoista vaan sairaat jätetään heitteille esimerkiksi maakunnat päättävät ettei rintasyövän hoito kuulu julkisista varoista olevaan hoitoon. Lisäksi karsintalistalle voi tulla sellaisia sairauksia joiden hoito on onnistunut hyvin jopa vuosikymmeniä mutta siihen sairaustuneet joutuvat maksamaan itse hoidostaan täysimääräisesti ja jos rahaa ei ole voi voi sanoi riistäjäkapitalisti.</p><p>&nbsp;</p><p>Terveysvakuutusbisnes tulee kukoistamaan jos hallituksen sote malli menee läpi: tulee vakuutuksia joissa korvataan niitä sairauksia ja hoitoja joita maakunta ei suostu tekemään ja siitäkin pienituloisimmat ja sairaimmat maksavat kovimman hinnan: vakuutuksessa otetaan huomioon vakuutuksenottajan terveydentila ja riski sairastua vakuutukseen kuuluviin sairauksiin joka on pienituloisimmilla paljon suurempi kuin suurempituloisilla, jolloin pienituloinen maksaa pienistä tuloistaan lisävakuutuksesta isompaa hintaa kuin suurituloinen.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä oikeistohallituksen sote malli on haudattava ja seuraavan hallituksen on tehtävä uudistus asiakaslähtöisesti eli palveluiden tarvitsioiden tilanne paranee esimerkiksi hoitoon pääsee nopeammin, hoidon laatu paranee, asiakasmaksut pienenevät dramaattisesti ja otetaan enemmän kokeellisia hoitoja joista ei ole vielä kertynyt mittavaa tutkimustietoa mutta josta voisi olla potilaille hyöytyä. Tämä voidaan tehdä vaikkapa kuntayhtymillä ja kunnille sote palveluihin varattu verotusoikeus ja lisäämällä lakiin erilaisten kohteiden hoitaja ja lääkärimitoitukset jolloin tekevien käsien määrä nousee siedettävälle tasolle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Esperi Caren toiminta on vain jäävuorenhuippu.

 

Jo viime hallituskauden aikana sukulaiseni ja tuttuni jotka ovat työskennelleet sosiaali ja terveyspalveluissa ovat kertoneet riittämättömästä henkilöstömitoituksesta, mistä viime hallitus yritti laittaa lakiin henkilöstöminimin, mutta kokoomuksen vastustuksen takia asia ei edennyt.

 

Esimerkiksi kompleksissa joissa useita asuntoja joissa vanhukset asuvat on yövuoroissa vain yksi työntekijä jolla on normaalissakin tilanteessa kiire ja hätää kärsivät vanhukset joutuvat odottamaan apua. Työntekijä oli sanonut jos tulisi hätätilanne esimerkiksi tulipalo ruumiita tulisi paljon. Työntekijät olivat kertoneet firman johdolle yöpäivystyksen henkilöstöpulasta, mutta kuuroille korville asiasta puhuneet.

 

Myös keskittäminen on vähentänyt tekevien käsien määrää esimerkiksi Loimaan sairaalan ilta, yö ja viikonloppupäivystys on siirretty Turkuun, mutta henkilöstöä ei ole yksi yhteen siirretty töihin vaan pienemmällä käsimäärällä pitää hoitaa isompi määrä potilaita!

 

Oikeistohallituksen aikana asiakasmaksut ovat nousseet dramaattisesti, lääkekorvauksia on leikattu esimerkiksi laittamalla 50 euron vuosiomavastuu jota ennen ei kelakorvauksia tule joka pienituloiselle on iso raha alkuvuodesta ja  mm diabetes lääkkeiden omavastuuta nostettu reilusti.

 

Asiantuntijoiden mukaan Oikeistohallituksen sote uudistuksen myötä kustannukset kasvavat ja siitä huolimatta hoidon laatu ja hoitoon pääsy ei parane ja koska maakunnille ei tule verotusoikeutta on seurauksena kaksi asiaa: Lisää keskittämistä, asiakasmaksujen reilut nostot ja jopa joitakin sairauksia ei hoideta julkisista varoista vaan sairaat jätetään heitteille esimerkiksi maakunnat päättävät ettei rintasyövän hoito kuulu julkisista varoista olevaan hoitoon. Lisäksi karsintalistalle voi tulla sellaisia sairauksia joiden hoito on onnistunut hyvin jopa vuosikymmeniä mutta siihen sairaustuneet joutuvat maksamaan itse hoidostaan täysimääräisesti ja jos rahaa ei ole voi voi sanoi riistäjäkapitalisti.

 

Terveysvakuutusbisnes tulee kukoistamaan jos hallituksen sote malli menee läpi: tulee vakuutuksia joissa korvataan niitä sairauksia ja hoitoja joita maakunta ei suostu tekemään ja siitäkin pienituloisimmat ja sairaimmat maksavat kovimman hinnan: vakuutuksessa otetaan huomioon vakuutuksenottajan terveydentila ja riski sairastua vakuutukseen kuuluviin sairauksiin joka on pienituloisimmilla paljon suurempi kuin suurempituloisilla, jolloin pienituloinen maksaa pienistä tuloistaan lisävakuutuksesta isompaa hintaa kuin suurituloinen.

 

Tämä oikeistohallituksen sote malli on haudattava ja seuraavan hallituksen on tehtävä uudistus asiakaslähtöisesti eli palveluiden tarvitsioiden tilanne paranee esimerkiksi hoitoon pääsee nopeammin, hoidon laatu paranee, asiakasmaksut pienenevät dramaattisesti ja otetaan enemmän kokeellisia hoitoja joista ei ole vielä kertynyt mittavaa tutkimustietoa mutta josta voisi olla potilaille hyöytyä. Tämä voidaan tehdä vaikkapa kuntayhtymillä ja kunnille sote palveluihin varattu verotusoikeus ja lisäämällä lakiin erilaisten kohteiden hoitaja ja lääkärimitoitukset jolloin tekevien käsien määrä nousee siedettävälle tasolle.

]]>
2 http://sebuandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268636-esperi-care-on-vain-jaavuorenhuippu-jota-hallituksen-sote-malli-vain-pahentaa#comments Esperi care Hyvinvointivaltio Keskusta Kokoomus Sote uudistus Tue, 29 Jan 2019 14:10:43 +0000 S Ander http://sebuandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268636-esperi-care-on-vain-jaavuorenhuippu-jota-hallituksen-sote-malli-vain-pahentaa
Miten Vasemmistoliitto rahoittaa uudistuksensa? http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267170-miten-vasemmistoliitto-rahoittaa-uudistuksensa <p>Vasemmistoliitto haastetaan usein kysymyksellä sen esittämien uudistuksien rahoittamistavasta. Kysymys on asiallinen ja aiheellinen. Ei ole olemassa mitään taikaseinää, josta valuuttaa tursuaisi mielin määrin. Siksi haluan nostaa esiin erään selkeän tavan siitä, mistä rahat tulisivat.</p><p>Yhteiskunnalliset uudistus- ja kohennusesityksemme kohdistuvat varsin usein erityisesti sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Haluamme samaan aikaan esimerkiksi hoitajien, poliisien, opettajien saavan palkkaa, jolla he voivat elättää itsensä ja perheensä. Heidän palkkansa maksetaan pääosin verovarojen tuotoilla. Näin ollen hyvinvointivaltion rahoituspohjan on oltava kunnossa.</p><p>Tulevaisuudessa keskeistä on se, että veropohjan vuodot on tukittava ja harmaan talouden koijareiden toimintaa on torjuttava kaikin mahdollisin tavoin. Siksi esimerkiksi&nbsp;<a href="https://www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus/laajuus/harmaan-talouden-selvityksi%C3%A4/">fiskaalisen kassajärjestelmän</a>&nbsp;tuominen Suomen olisi eräs merkittävä askel tässä työssä. Sen myötä muun muassa kauppojen ostotapahtumat kulkeutuisivat suoraan Verohallinnon tietoon. Harmaan talouden koijarit eivät pääsisi lyömään kauppoja ohi kassan tai kikkailemaan kirjanpidossa mustaa valkoiseksi.</p><p>Kokonaisverotuotot (alv ja välilliset verot) kasvaisivat&nbsp;järjestelmän käyttöönottoa esittäneen <a href="https://www.vero.fi/globalassets/harmaa-talous-ja-talousrikollisuus/selvitykset/fiskaaliset-kassaj%C3%A4rjestelm%C3%A4t_osa-5_yhteenveto.pdf">Verohallinnon työryhmän mukaan noin 120-140 miljoonalla eurolla vuosittain</a>. Toki uusien kassajärjestelmien edellyttävät hankinnat maksaisivat yrityksille, mutta tätä voitaisiin kompensoida muun muassa asian verovähennyskelpoisuudella. Samaan aikaan olisi taattava myös mahdollisuus riittäviin siirtymäaikoihin yritysten erilaisten tilanteiden johdosta.</p><p>Fiskaallisen kassajärjestelmän käyttöön oton myötä sen tuotoilla voitaisiin todennäköisesti rahoittaa kokonaisuudessaan esimerkiksi HUS:n entisen toimitusjohtajan Aki Lindenin esitys <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005955014.html">sote-sopan ratkaisemisesta&nbsp;palkkaamalla tuhat lääkäriä terveyskeskuksiin.</a>&nbsp;Rahaa saattaisi jäädä vähän ylikin.&nbsp;Asia ratkaisisi pitkälti suurimman sote-epäkohdan lääkäriin pääsemisen kestosta. Hallituksen läpiajama vaihtoehto, jossa kustannukset&nbsp;nousisivat <a href="https://kuntalehti.fi/uutiset/sote/kuntaliiton-vuorento-sote-uudistus-lisaisi-valtion-kustannuksia-reilun-miljardin-vuodessa/">Kuntaliiton arvion mukaan miljardin vuodessa</a>&nbsp;ei ole ainakaan allekirjoittaneen mielestä todellakaan houkutteleva &ndash; ottamatta edes kantaa samalla tapahtuvaan tulonsiirtoon monikansallisille konserneille.</p><p>Fiskaalinen kassajärjestelmä ei ole mikään kovin ainutlaatuinen juttu, vaan on käytössä esimerkiksi 15 EU-maassa. Ruotsissa sen käyttöönottoon myötä verotulot ovat lisääntyneet 5 %. Tuloksia on siis tullut. Samaan aikaan se toisi suomalaista verotusta lähemmäksi nykyaikaa sen helpottaessa vastaamista esimerkiksi alustatalouden kuten Uberin mukanaan tuomiin haasteisiin. Sen ottamista käyttöön on suositellut muun muassa OECD.</p><p>Esitetty uudistus fiskaalisesta kassajärjestelmästä ei tietenkään yksin riitä rahoittamaan esimerkiksi allekirjoittaneen erilaisissa teksteissä esittämiä uudistuksia. Keinoja on monia yritystukien leikkaamisesta kaikista rikkaimpien pääomatulojen maltilliseen nostamiseen ja niitä löytyy esimerkiksi&nbsp;<a href="https://www.vasemmisto.fi/yleinen/vasemmistoliiton-kestava-verouudistus/">Vasemmistoliiton vero-ohjelmasta.</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistoliitto haastetaan usein kysymyksellä sen esittämien uudistuksien rahoittamistavasta. Kysymys on asiallinen ja aiheellinen. Ei ole olemassa mitään taikaseinää, josta valuuttaa tursuaisi mielin määrin. Siksi haluan nostaa esiin erään selkeän tavan siitä, mistä rahat tulisivat.

Yhteiskunnalliset uudistus- ja kohennusesityksemme kohdistuvat varsin usein erityisesti sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Haluamme samaan aikaan esimerkiksi hoitajien, poliisien, opettajien saavan palkkaa, jolla he voivat elättää itsensä ja perheensä. Heidän palkkansa maksetaan pääosin verovarojen tuotoilla. Näin ollen hyvinvointivaltion rahoituspohjan on oltava kunnossa.

Tulevaisuudessa keskeistä on se, että veropohjan vuodot on tukittava ja harmaan talouden koijareiden toimintaa on torjuttava kaikin mahdollisin tavoin. Siksi esimerkiksi fiskaalisen kassajärjestelmän tuominen Suomen olisi eräs merkittävä askel tässä työssä. Sen myötä muun muassa kauppojen ostotapahtumat kulkeutuisivat suoraan Verohallinnon tietoon. Harmaan talouden koijarit eivät pääsisi lyömään kauppoja ohi kassan tai kikkailemaan kirjanpidossa mustaa valkoiseksi.

Kokonaisverotuotot (alv ja välilliset verot) kasvaisivat järjestelmän käyttöönottoa esittäneen Verohallinnon työryhmän mukaan noin 120-140 miljoonalla eurolla vuosittain. Toki uusien kassajärjestelmien edellyttävät hankinnat maksaisivat yrityksille, mutta tätä voitaisiin kompensoida muun muassa asian verovähennyskelpoisuudella. Samaan aikaan olisi taattava myös mahdollisuus riittäviin siirtymäaikoihin yritysten erilaisten tilanteiden johdosta.

Fiskaallisen kassajärjestelmän käyttöön oton myötä sen tuotoilla voitaisiin todennäköisesti rahoittaa kokonaisuudessaan esimerkiksi HUS:n entisen toimitusjohtajan Aki Lindenin esitys sote-sopan ratkaisemisesta palkkaamalla tuhat lääkäriä terveyskeskuksiin. Rahaa saattaisi jäädä vähän ylikin. Asia ratkaisisi pitkälti suurimman sote-epäkohdan lääkäriin pääsemisen kestosta. Hallituksen läpiajama vaihtoehto, jossa kustannukset nousisivat Kuntaliiton arvion mukaan miljardin vuodessa ei ole ainakaan allekirjoittaneen mielestä todellakaan houkutteleva – ottamatta edes kantaa samalla tapahtuvaan tulonsiirtoon monikansallisille konserneille.

Fiskaalinen kassajärjestelmä ei ole mikään kovin ainutlaatuinen juttu, vaan on käytössä esimerkiksi 15 EU-maassa. Ruotsissa sen käyttöönottoon myötä verotulot ovat lisääntyneet 5 %. Tuloksia on siis tullut. Samaan aikaan se toisi suomalaista verotusta lähemmäksi nykyaikaa sen helpottaessa vastaamista esimerkiksi alustatalouden kuten Uberin mukanaan tuomiin haasteisiin. Sen ottamista käyttöön on suositellut muun muassa OECD.

Esitetty uudistus fiskaalisesta kassajärjestelmästä ei tietenkään yksin riitä rahoittamaan esimerkiksi allekirjoittaneen erilaisissa teksteissä esittämiä uudistuksia. Keinoja on monia yritystukien leikkaamisesta kaikista rikkaimpien pääomatulojen maltilliseen nostamiseen ja niitä löytyy esimerkiksi Vasemmistoliiton vero-ohjelmasta.

]]>
2 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267170-miten-vasemmistoliitto-rahoittaa-uudistuksensa#comments Harmaa talous Hyvinvointivaltio Sote Vasemmistoliitto Wed, 09 Jan 2019 11:21:47 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267170-miten-vasemmistoliitto-rahoittaa-uudistuksensa
Hyvinvointivaltion rauniot http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266250-hyvinvointivaltion-rauniot <p>Vanhukset makaavat vaipoissaan ja pakkolääkittyinä. Sairaaloissa&nbsp;on liian vähän henkilökuntaa ja lääkärit ja hoitajat väsyvät työtaakkaansa.&nbsp;Veroihin nousupaineet. Työeläkemaksuihin nousupaineet. Olemme&nbsp;maailman kärkisijoilla verotuksessa. Rahaa ei kuitenkaan edes nyt riitä turvaamaan laadukkaat peruspalvelut.</p><p>Koulukiusaaminen on&nbsp;arkea. Lapsia kiusataan ja hakataan. Kuka haluaa&nbsp;tehdä lapsia tähän maahan, kun he joutuvat hakattavaksi ja kiusattavaksi kouluihin?</p><p>Rajat vuotavat. Elätettäviä halutaan lisää maahan, jossa ei pystytä enää pitämään huolta omista kansalaisista.</p><p>Jos sanot yhdenkin poikkipuoleisen sanan, joka ei sovi yleiseen propagandaan, olet vihapuhuja ja häirikkö, joka halutaan eristää ja tuhota. &rdquo;Hyvän ihmisen&rdquo; pitää olla &rdquo;suvaitsevainen&rdquo;, olla hiljaa vaikeista asioista. Keskiajan mädätyksen henki on tehnyt paluun. Toisinajattelijat lynkataan raivokkaasti.</p><p>Hurstin ruoka-apuraha tyrmättiin Helsingin kaupunginvaltuustossa. Köyhille ei ole rahaa. Vuosikymmeniä töitä tehneet työttömät, jolla on työkykyä ja työhaluja, heitetään askartelemaan paperilennokkeja loputtomiin kursseille, jonne ei edes kaikki halukkaat &rdquo;pääse&rdquo;.</p><p>Ihmisiä kuolee hoitojonoihin &rdquo;hyvinvointivaltiossa&rdquo;. Silti sinun pitää kantaa muka huolta koko&nbsp;maailman pelastamisesta, vaikka oman maasi hyvinvointi&nbsp;tuhoutuu silmiesi edessä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vanhukset makaavat vaipoissaan ja pakkolääkittyinä. Sairaaloissa on liian vähän henkilökuntaa ja lääkärit ja hoitajat väsyvät työtaakkaansa. Veroihin nousupaineet. Työeläkemaksuihin nousupaineet. Olemme maailman kärkisijoilla verotuksessa. Rahaa ei kuitenkaan edes nyt riitä turvaamaan laadukkaat peruspalvelut.

Koulukiusaaminen on arkea. Lapsia kiusataan ja hakataan. Kuka haluaa tehdä lapsia tähän maahan, kun he joutuvat hakattavaksi ja kiusattavaksi kouluihin?

Rajat vuotavat. Elätettäviä halutaan lisää maahan, jossa ei pystytä enää pitämään huolta omista kansalaisista.

Jos sanot yhdenkin poikkipuoleisen sanan, joka ei sovi yleiseen propagandaan, olet vihapuhuja ja häirikkö, joka halutaan eristää ja tuhota. ”Hyvän ihmisen” pitää olla ”suvaitsevainen”, olla hiljaa vaikeista asioista. Keskiajan mädätyksen henki on tehnyt paluun. Toisinajattelijat lynkataan raivokkaasti.

Hurstin ruoka-apuraha tyrmättiin Helsingin kaupunginvaltuustossa. Köyhille ei ole rahaa. Vuosikymmeniä töitä tehneet työttömät, jolla on työkykyä ja työhaluja, heitetään askartelemaan paperilennokkeja loputtomiin kursseille, jonne ei edes kaikki halukkaat ”pääse”.

Ihmisiä kuolee hoitojonoihin ”hyvinvointivaltiossa”. Silti sinun pitää kantaa muka huolta koko maailman pelastamisesta, vaikka oman maasi hyvinvointi tuhoutuu silmiesi edessä.

]]>
13 http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266250-hyvinvointivaltion-rauniot#comments Hyvinvointi Hyvinvointivaltio Peruspalvelut Terveys Työttömyys Fri, 21 Dec 2018 11:06:37 +0000 Aleksi Niskanen http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266250-hyvinvointivaltion-rauniot
Itsenäisyyspäivän puhe http://ilkkaporttikivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265397-itsenaisyyspaivan-puhe <p>Pidin juhlapuheen 6.12.2018 Länsi-Tampereen Vasemmiston kutsusta Punainen itsenäisyyspäivä juhlassa Tampereella.<br /><br />&quot;Suomi valtiona täyttää tänään 101 vuotta. Tänä aikana Suomessa on eletty hyvin vaiherikas historia ja Suomen lähtökohdat valtiona ovat olleet haasteelliset. Suomen ensimmäiset vuodet olivat verisiä ja täynnä vihaa. Sata vuotta sitten elettiin aikaa, jota meidän nykyään eläneiden on hankala edes kuvitella ja eläytyä siihen millaista elämä silloin oli. Kuvista ja tarinoista pystymme kuitenkin sijoittamaan tapahtumat hyvin myös tänne Tampereelle ja sen lähiseuduille. Sata vuotta sitten koettiin paljon vääryyttä, mutta samalla myös uskottiin paremman huomisen koittavan ja sen eteen haluttiin taistella.<br /><br />Vuoden 1918 hirveyksissä ei taisteltu Suomen valtion olemassa olosta. Molemmat taisteluiden osapuolista halusivat säilyttää Suomen itsenäisenä valtiona. Kyse oli siitä millaisen maan me halusimme itsellemme. Pystyn hyvin samaistumaan punaisen osapuolen tavoitteisiin reilusta yhteiskunnasta, jossa kaikille pyritään turvaamaan hyvät lähtökohdat toimeentuloon ja elämään. Haluttiin pois sellaisesta järjestelmästä, jossa omistavan luokan valta määritteli tulevaisuuden ja elämän suunnan.<br /><br />Vasemmistolaisia pidetään edelleen osaltaan epäisänmaallisempina, kuin oikeistolaisempaa aatesuuntaa kannattavat. Isänmaallisuus Suomessa kulminoituu edelleen lähinnä käytyihin sotiin, sota symboliikkaan ja sotien sankaritarinoihin. Muistellaan sodassa kaatuneita ja heidän urotekojaan. Näin toki kuuluukin olla ja itselläni on myös syväkunnioitus isänmaan ja aatteen puoleista kuolleita ihmisiä kohtaan.<br /><br />Mutta mitä muuta isänmaallisuus on? Minulle se merkitsee rakkautta ja ylpeyttä kotimaastani. Ylpeyttä siitä, mitä olemme reilussa sadassa vuodessa saaneet aikaan, vaikka lähtökohdat itsenäiselle Suomelle olivat hatarat ja veriset. Onnistuimme kaikesta huolimatta rakentamaan yhdessä yhden maailman toimivimmista maista. Luomaan maailman mittapuussa reilun ja menestyvän maan, jossa on mm ilmainen koulutus, neuvolajärjestelmä, terveydenhuolto, valtion jossa kaikille pyritään turvaamaan perus toimeentulo.<br />Minusta on suurinta isänmaallisuutta se, että pyritään pitämään kaikista täällä asuvista huolta. Sitä, että arvojamme ovat, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja että jokaisella on oikeus täällä elää itsensä näköistä elämää rauhassa ja vailla pelkoa väkivallasta ja syrjinnästä. Ihanne valtiossa emme Suomessakaan ole koskaan eläneet ja paljon on asioita, joiden pitäisi olla paremmin, mutta paremman Suomen puolesta vasemmisto on aina taistellut. Puutteista huolimatta suomalainen hyvinvointivaltio on kuitenkin moneen muuhun maahan verrattuna ollut menestystarina. Menestystarina, jonka olemme rakentaneet yhdessä suomalaisina.&nbsp;<br /><br />Hyvinvointivaltion perustukset ovat kuitenkin olleet jo pidemmän aikaa uhattuina. Rahan ja ahneuden voima on ollut aina läsnä ja sen seuraukset ovat tulleet tutuiksi monta kertaa historian saatossa. Ahneus tuottaa maailmaan paljon pahaa, mutta on nähtävissä, että sitä vastaan myös halutaan taistella. Suomea käytetään usein esimerkkinä onnistuneesta yhteiskunnasta, josta otetaan mallia ja johon viitataan esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ollaan uuden sukupolven myötä kyllästyneitä vallitsevaan epäreiluun kapitalistiseen järjestelmään. Epäreiluun järjestelmään, johon myös me olemme ajautumassa kiihtyvällä vauhdilla. Luomaamme hyvinvointiyhteiskuntaa meidän tulee suojella ja sen onnistumista ja peruspilareita tulee vaalia ja niistä tulee kertoa maailmalle esimerkkiä. On ymmärrettävä miksi olemme menestyneet valtiona ja mitä sen eteen tulee tehdä, että olisimme sellainen valtio myös tulevaisuudessa.<br /><br />Epäreilu yhteiskunta, jossa vain vahvin ja eniten varallisuutta omaavat pärjäävät sotii sitä vastaan millaiseksi me suomalaiset miellämme itsemme. Epäreilu yhteiskunta ruokkii ihmisiä asettumaan toisiaan vastaan. Oman henkilökohtaisen elämän taloudelliset ja muut vaikeudet sysätään jonkun toisten ihmisten syyksi helposti, kun oma toimeentulo alkaa olla uhattuna. Syntyy vihaa maahanmuuttajia, päihdeongelmaisia tai muuten vain heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Heidät aletaan nähdä vähemmän arvokkaina ihmisinä, joista halutaan päästä eroon ja joiden oikeuksia halutaan alkaa rajoittaa. Kuvitellaan, että näin saadaan oma elämä paremmaksi, vaikka syyt omaan huonoon tilanteeseen löytyy jostain ihan muualta. Syyt ovat rakenteissa, jotka luovat edellytykset epäreiluudelle ja sille, että joku hyötyy siitä, että toisella menee huonosti.<br /><br />Suomi pärjää tulevaisuudessa hyvin vain satsaamalla tasa-arvoon, solidaarisuuteen, luonnon suojelemiseen ja tuloeroja tasaavaan politiikkaan. Yhteiskuntaan, jossa ei pyritä hiljentämään ihmistä, joka on asioista erimieltä vaan rakentamaan parempaa tulevaisuutta yhteistyössä. Luomalla edellytykset elää itsensä näköistä elämää, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilöllisyyttä ja rakentamalla turvallinen valtio kaikille. Yhteiskuntaa, jossa kaikki pidetään mukana.<br /><br />Monelle suomalaiselle isänmaallisuus kumpuaa myös ympäröivästä luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Suomen luonto on ainutlaatuinen ja monelle hyvin rakas. Nuorelle sukupolvelle se on jo merkittävämpi asia kuin sotahistoria, jos kysytään mistä isänmaallisuus syntyy ja mitä se merkitsee. Luonnosta ja sen monimuotoisuudesta tulee pitää entistäkin parempi huoli tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ehkäiseminen tulee olla yksi tulevaisuuden tärkeimmistä asioista Suomessa.<br /><br />Ensi vuonna on eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit ja ehkä jopa maakuntavaalit. Me vasemmistona pystymme antamaan mahdollisuuden sille, että turvaamme Suomen sellaisena, jona olemme sen oppineet tuntemaan ja tavoittelemaan vielä parempaa ja oikeudenmukaisempaa valtiota. Vahvistamalla hyvinvointivaltion perustuksia, jotka olemme onnistuneet yhdessä rakentamaan ja jotka kaipaavat nyt puolustajia enemmän kuin koskaan. Viedään yhdessä tätä sanomaa eteenpäin ja rakennetaan vielä parempi ja reilumpi Suomi.<br /><br />Haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja toivottaa tarmoa ja voimaa paremman huomisen rakentamisessa. Vain yhdessä voimme onnistua.&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pidin juhlapuheen 6.12.2018 Länsi-Tampereen Vasemmiston kutsusta Punainen itsenäisyyspäivä juhlassa Tampereella.

"Suomi valtiona täyttää tänään 101 vuotta. Tänä aikana Suomessa on eletty hyvin vaiherikas historia ja Suomen lähtökohdat valtiona ovat olleet haasteelliset. Suomen ensimmäiset vuodet olivat verisiä ja täynnä vihaa. Sata vuotta sitten elettiin aikaa, jota meidän nykyään eläneiden on hankala edes kuvitella ja eläytyä siihen millaista elämä silloin oli. Kuvista ja tarinoista pystymme kuitenkin sijoittamaan tapahtumat hyvin myös tänne Tampereelle ja sen lähiseuduille. Sata vuotta sitten koettiin paljon vääryyttä, mutta samalla myös uskottiin paremman huomisen koittavan ja sen eteen haluttiin taistella.

Vuoden 1918 hirveyksissä ei taisteltu Suomen valtion olemassa olosta. Molemmat taisteluiden osapuolista halusivat säilyttää Suomen itsenäisenä valtiona. Kyse oli siitä millaisen maan me halusimme itsellemme. Pystyn hyvin samaistumaan punaisen osapuolen tavoitteisiin reilusta yhteiskunnasta, jossa kaikille pyritään turvaamaan hyvät lähtökohdat toimeentuloon ja elämään. Haluttiin pois sellaisesta järjestelmästä, jossa omistavan luokan valta määritteli tulevaisuuden ja elämän suunnan.

Vasemmistolaisia pidetään edelleen osaltaan epäisänmaallisempina, kuin oikeistolaisempaa aatesuuntaa kannattavat. Isänmaallisuus Suomessa kulminoituu edelleen lähinnä käytyihin sotiin, sota symboliikkaan ja sotien sankaritarinoihin. Muistellaan sodassa kaatuneita ja heidän urotekojaan. Näin toki kuuluukin olla ja itselläni on myös syväkunnioitus isänmaan ja aatteen puoleista kuolleita ihmisiä kohtaan.

Mutta mitä muuta isänmaallisuus on? Minulle se merkitsee rakkautta ja ylpeyttä kotimaastani. Ylpeyttä siitä, mitä olemme reilussa sadassa vuodessa saaneet aikaan, vaikka lähtökohdat itsenäiselle Suomelle olivat hatarat ja veriset. Onnistuimme kaikesta huolimatta rakentamaan yhdessä yhden maailman toimivimmista maista. Luomaan maailman mittapuussa reilun ja menestyvän maan, jossa on mm ilmainen koulutus, neuvolajärjestelmä, terveydenhuolto, valtion jossa kaikille pyritään turvaamaan perus toimeentulo.
Minusta on suurinta isänmaallisuutta se, että pyritään pitämään kaikista täällä asuvista huolta. Sitä, että arvojamme ovat, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja että jokaisella on oikeus täällä elää itsensä näköistä elämää rauhassa ja vailla pelkoa väkivallasta ja syrjinnästä. Ihanne valtiossa emme Suomessakaan ole koskaan eläneet ja paljon on asioita, joiden pitäisi olla paremmin, mutta paremman Suomen puolesta vasemmisto on aina taistellut. Puutteista huolimatta suomalainen hyvinvointivaltio on kuitenkin moneen muuhun maahan verrattuna ollut menestystarina. Menestystarina, jonka olemme rakentaneet yhdessä suomalaisina. 

Hyvinvointivaltion perustukset ovat kuitenkin olleet jo pidemmän aikaa uhattuina. Rahan ja ahneuden voima on ollut aina läsnä ja sen seuraukset ovat tulleet tutuiksi monta kertaa historian saatossa. Ahneus tuottaa maailmaan paljon pahaa, mutta on nähtävissä, että sitä vastaan myös halutaan taistella. Suomea käytetään usein esimerkkinä onnistuneesta yhteiskunnasta, josta otetaan mallia ja johon viitataan esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa ollaan uuden sukupolven myötä kyllästyneitä vallitsevaan epäreiluun kapitalistiseen järjestelmään. Epäreiluun järjestelmään, johon myös me olemme ajautumassa kiihtyvällä vauhdilla. Luomaamme hyvinvointiyhteiskuntaa meidän tulee suojella ja sen onnistumista ja peruspilareita tulee vaalia ja niistä tulee kertoa maailmalle esimerkkiä. On ymmärrettävä miksi olemme menestyneet valtiona ja mitä sen eteen tulee tehdä, että olisimme sellainen valtio myös tulevaisuudessa.

Epäreilu yhteiskunta, jossa vain vahvin ja eniten varallisuutta omaavat pärjäävät sotii sitä vastaan millaiseksi me suomalaiset miellämme itsemme. Epäreilu yhteiskunta ruokkii ihmisiä asettumaan toisiaan vastaan. Oman henkilökohtaisen elämän taloudelliset ja muut vaikeudet sysätään jonkun toisten ihmisten syyksi helposti, kun oma toimeentulo alkaa olla uhattuna. Syntyy vihaa maahanmuuttajia, päihdeongelmaisia tai muuten vain heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Heidät aletaan nähdä vähemmän arvokkaina ihmisinä, joista halutaan päästä eroon ja joiden oikeuksia halutaan alkaa rajoittaa. Kuvitellaan, että näin saadaan oma elämä paremmaksi, vaikka syyt omaan huonoon tilanteeseen löytyy jostain ihan muualta. Syyt ovat rakenteissa, jotka luovat edellytykset epäreiluudelle ja sille, että joku hyötyy siitä, että toisella menee huonosti.

Suomi pärjää tulevaisuudessa hyvin vain satsaamalla tasa-arvoon, solidaarisuuteen, luonnon suojelemiseen ja tuloeroja tasaavaan politiikkaan. Yhteiskuntaan, jossa ei pyritä hiljentämään ihmistä, joka on asioista erimieltä vaan rakentamaan parempaa tulevaisuutta yhteistyössä. Luomalla edellytykset elää itsensä näköistä elämää, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilöllisyyttä ja rakentamalla turvallinen valtio kaikille. Yhteiskuntaa, jossa kaikki pidetään mukana.

Monelle suomalaiselle isänmaallisuus kumpuaa myös ympäröivästä luonnosta ja sen monimuotoisuudesta. Suomen luonto on ainutlaatuinen ja monelle hyvin rakas. Nuorelle sukupolvelle se on jo merkittävämpi asia kuin sotahistoria, jos kysytään mistä isänmaallisuus syntyy ja mitä se merkitsee. Luonnosta ja sen monimuotoisuudesta tulee pitää entistäkin parempi huoli tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ehkäiseminen tulee olla yksi tulevaisuuden tärkeimmistä asioista Suomessa.

Ensi vuonna on eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit ja ehkä jopa maakuntavaalit. Me vasemmistona pystymme antamaan mahdollisuuden sille, että turvaamme Suomen sellaisena, jona olemme sen oppineet tuntemaan ja tavoittelemaan vielä parempaa ja oikeudenmukaisempaa valtiota. Vahvistamalla hyvinvointivaltion perustuksia, jotka olemme onnistuneet yhdessä rakentamaan ja jotka kaipaavat nyt puolustajia enemmän kuin koskaan. Viedään yhdessä tätä sanomaa eteenpäin ja rakennetaan vielä parempi ja reilumpi Suomi.

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja toivottaa tarmoa ja voimaa paremman huomisen rakentamisessa. Vain yhdessä voimme onnistua."

]]>
0 http://ilkkaporttikivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265397-itsenaisyyspaivan-puhe#comments Hyvinvointivaltio Itsenäisyyspäivä Puhe Vasemmisto Fri, 07 Dec 2018 09:45:57 +0000 Ilkka Porttikivi http://ilkkaporttikivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265397-itsenaisyyspaivan-puhe